Ryhtyisitkö pikkupomoksi jos et ole yhtään pomomainen?
Meillä on töissä ongelma. Työryhmämme on kasvanut ja nyt pitäisi valita johtava työntekijä, joka siis olisi työryhmämme muiden (6 kpl) samaa työtä tekevien pomo. Koska muut ovat sijaisia, kokemattomia tai juuri jäämässä eläkkeelle, olisi luonnollista että minä olisin se johtava tyyppi. En vaan ole yhtään pomomainen. Olen hiljainen, sopeutuva ja rento. Minuthan syötäisiin isojen pomojen seurassa enkä koe helpoksi pitää työryhmälle puolta saati puhua kollegoille huomautettavaa asioista.
Toisaalta olen kokenut, pidetty ja ihan fiksu. Uralla eteneminen hivelisi itsetuntoa. En kuitenkaan ole kovin työorientoitunut, enkä haluaisi raataa liikaa. Ryhtyisitkö hommaan joka ei tuntuisi luontaisesti, mutta ehkä siitä selviäisi kyllä?
Omasta kokemuksesta voin sanoa että älä missään nimessä ala pikkupomoksi eli ensimmäisen asteen esimieheksi. Koiranvirka, saat työkavereiden halveksunnan ja pomon vaatimukset niskaasi, mutta et riittävää rahallista korvausta, työmäärä lisääntyy ja saat tukun epämiellyttäviä työtehtäviä (vastahakoisten työntekijöiden kannustaminen, turhien saikuttajien ojentaminen, ylempää tulevien mahdottomien vaatimusten esittäminen "mahdollisuutena" jne). Lisäksi jos olet nyt hyvissä väleissä työkavereidesi kanssa et voi olla sitä jatkossa pomona. Ja vielä, jos joku toinen työyhteisössäsi sitä pomon paikkaa haluaa, mutta ei sitä saa, voi hän vuosikausia siitä huomautella ja olla kateellinen ja takertua kaikkiin tekemiisi virheisiin jatkossa. Ei ikinä enää pomoksi, ei ikinä. Jossain kaupan alan pikkuliikkeissä se tuntipalkallinen alainen tienaa enemmän kuin oma kuukausipalkkainen esimiehensä.