Lue keskustelun säännöt.
Aikuisena tajusin, että ammatinvalintani on johtunut pääosin vanhempien painostuksesta
14.04.2018 |
Olen tajunnut, että olen päätynyt nykyiseen työhöni pääosin vanhempien voimakkaan
ohjauksen ja painostuksen takia. Kotoa annettiin hyvin vahvasti ymmärtää, että ammatinvalinnassa on täytyttävä vähintään tietyt kriteerit ja niiden puitteissa tein sitten nuoruudessani valintani.
Aikuisiällä olen kuitenkin havahtunut siihen, ettei työni oikeastaan sovi minulle eikä välttämättä alakaan. Olen vain niin pitkään toiminut näin, etten edes oikeastaan tiedä mitä muuta haluaisin tehdä. Kotona ei koskaan rohkaistu paljon pohtimaan omia kiinnostuksen kohteita ja toimimaan niiden mukaan, vaan lasten valintojen piti tuottaa vanhemmille kunniaa.
En tiedä, mistä nyt lähtisin oikein liikkeelle. Olen pitkään tottunut sulkemaan monia vaihtoehtoja pois vanhempien näkökulmasta sopimattomina. Ajattelu tuntuu siksi olevan aika jumiutunutta ja näen monessa paikassa paljon esteitä eri asioiden tekemiseen. Ne eivät välttämättä ole todellisia, vaan minulle lapsuudessa vanhempien taholta syötettyjä ajatuksia siitä, mitä elämän tulisi olla tai mitä se ei saisi olla.
Miten pääsisin ensimmäistä kertaa elämässäni puhtaalta pöydältä miettimään sitä, mitä itse oikeasti haluaisin tehdä ilman näitä kotoa omaksumiani rajoittavia ajatusmalleja?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan tarvinnut vanhempien ohjausta. Parempi, että nuori saa jonkin ammatin kuin että jää kokonaan ilman. On yleistä, että ammatti vaihtuu myöhemmässä vaiheessa. Ammatinvalintaan ei ole mitään hokkuspokkuskonsteja. Tutki eri ammatteja ja mieti, mikä sopii sinulle, onko mahdollista kouluttautua kyseiseen ammattiin ja onko kyseisellä ammattialalla mahdollisuus työllistyä.
Minulla oli nuorena jotain ideoita, mutta ne lytättiin täysin. Ainoastaan lukioon ja siitä eteenpäin korkeakouluun menossa oli vanhempien mielestä järkeä, koska rahakkaisiin hommiin piti päästä käsiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan pysy tuossa työssä/alassa loppuelämääsi sillä varjolla, että voit syyttää siitä vanhempiasi.
Ei ole ajatuksena. En yrittäisi tässä kerätä uusia ajatuksia, jos tuo tarkoitukseni olisi.
Googletapas AVO-ohjelma. Se on ammatinvalintaohjelma ja löytyy työkkärin sivulta. Työkkäreissä työskentelee kans ammatinvalintapsykologeja. Aloita tosta ohjelmasta, tsemppiä sinulle :)
Terapiaa ihan ensimmäiseksi suosittelen. Kannattaa jutella kaikesta sieltä lapsuudesta lähtien. Ehkä se ajatus siitä selkenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda vanhemmat ja siirry eteenpäin. Älä mieti menneitä.
Tässä kaipasin nyt vinkkejä siihen, että KUINKA päästä eteenpäin. Aloituksessa luulin tämän ajatukseni jo ilmaisseeni. En ilmeisesti sitten kuitenkaan tarpeeksi selvästi.
Lopeta se menneiden ajatteleminen. Heti kun asiaa tulee mieleen, niin katso vaikka pornoa. Kuinka ja kuinka, voivoivoi.
Sä et taida ymmärtää, että jos ei niitä omia ajatuksia ole tai sisäinen ääni (vanhempien kasvatus vaikka) sanoo niiden olevan vääriä, niin siitä on vaikea mennä eteenpäin ilman apua. Tsemppiä ap!
Kyllä ymmärrän, olen selvinnyt erilaisten omien ajatuksieni ja sisäisen ääneni kanssa yli 50 v. En usko mihinkään terapiaan, mutta jos se jotakin auttaa, niin siitä vaan. Se taitaa olla tätä päivää, ettei selvitä ilman apua mistään. Tiedän useita nuoria, jotka käyvät terapiassa turhaan Sanovat sen itse. Joissain tapauksissa on löytynyt hyvä terapeutti, josta on apua. Se on hienoa, mutta näin ei tapahdu useinkaan, ei ole helppoa. Samoin kuin löytyy ystävyys- ja seurustelusuhteita silloin, kun kemiat kohtaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama, mutta omat vanhemmat oli ankeuttajia ja kodin ilmapiiri sen mukainen. Mistään ei kannata haaveilla, eikä mihinkään erikoisempaan ryhtyä, ei siitä mitään tule, mitä nekin ajattelee... tästä ajatusmallista on vaikea irtautua kun se on päähän istutettu.
Olet varmaan mun sisko? Kuulostaa niin tutulta...
Voitko paljasta alasi? Ei sinua täällä kukaan tunne. Oman alan sisällä voi olla erilaisia työpaikkoja, ja paljon voi olla kiinni esimiehestä ja työkavereista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Googletapas AVO-ohjelma. Se on ammatinvalintaohjelma ja löytyy työkkärin sivulta. Työkkäreissä työskentelee kans ammatinvalintapsykologeja. Aloita tosta ohjelmasta, tsemppiä sinulle :)
Olen joskus kokeillut tätä ohjelmaa. Se antaa vähän suuntaviittaa, mutta olen huomannut tätä käyttäessä sen, että kotoa tulevat arvot tuppaavat näkymään liikaa sopivia vastauksia valitessa. Jotenkin mietin tietyssä määrin automaattisesti aivan liikaa sitä, että mitä kysymyksiin oikein pitäisi vastata ja siksi tulokset eivät oikein anna uusia ideoita. Ehkä henkilökohtainen keskustelu psykologin kanssa selkeyttäisi enemmän ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Voitko paljasta alasi? Ei sinua täällä kukaan tunne. Oman alan sisällä voi olla erilaisia työpaikkoja, ja paljon voi olla kiinni esimiehestä ja työkavereista.
Työskentelen teknisellä alalla. Työ ei ole ollut sellaista, kuin mistä haaveilin. Minulla taisi olla alkujaan aika virheellinen kuva alan töistä opiskelemaan hakeutuessani, kun silloin kuvauksia eri koulutuslinjoista lueskelin. Halusin jotenkin olla parantamassa omalta osaltani maailmaa, mutta työelämässähän vain taloudellinen tulos tuntuu ratkaisevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin todella tyytyväinen elämääni pikkukaupungin ”ärrän tätinä”, vanhempien painostuksesta amk:iin ja nyt kovalla rytinällä pk-seudulla ”eteenpäin”. Hankala keksiä mitään työtä tällä koulutuksella mitä haluaisin tehdä, että pitäisikö sen olla niin merkityksellistä edes? Enemmän minua on onneksi aina kiinnostanut laadukas vapaa-aika kuin töissä jumittaminen, mutta olisihan se kivaa, jos saisi tehdä jotain omaa mielenkiintoa vastaavaa... taitaa olla uudelleenkouluttautuminen edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda vanhemmat ja siirry eteenpäin. Älä mieti menneitä.
Tässä kaipasin nyt vinkkejä siihen, että KUINKA päästä eteenpäin. Aloituksessa luulin tämän ajatukseni jo ilmaisseeni. En ilmeisesti sitten kuitenkaan tarpeeksi selvästi.
Lopeta se menneiden ajatteleminen. Heti kun asiaa tulee mieleen, niin katso vaikka pornoa. Kuinka ja kuinka, voivoivoi.
Miten pornon katseleminen auttaa mielestäsi minua löytämään uuden työn? Maksatko sinä tästä minulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat parantaa maailmaa, niin voisitko "hoitaa osuutesi" esim. sinulle sopivassa vapaaehtoistyössä? Niitä kun on oikeasti laidasta laitaan, kaikki eivät vaadi sitoutumista pitkäksi aikaa tms. Koska nää maailman parantajat työskentelevät yleensä sote alalla, joka on ehkä huonoin mahdollinen valinta. Sille alalle en oikeasti suosittele, vaikka on hienoa, että haluat parantaa maailmaa :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet aikuinen ihminen ja teet ihan itse kaikki päätökset omasta elämästä.
Ainoa ihminen jota sinun tarvitsee miellyttää on sinä itse. Muiden kanssa et elä 24/7.
Jos todella haluat tutkia itseäsi, niin tee DMT-trippi. Eli käy Amazonilla poppamiehen Ayahuasca-rituaalissa. Se kertoo sinulle kaiken itsestäsi ja paikastasi maailmassa.Ymmärrän tämän. Ei ole nyt rahaa lähteä Amazonille. Tuskin on useampaan vuoteen, joten muitakin ideoita ottaisin mielelläni vastaan.
Köyhän naisen versio on kaupunkiloma Amsterdamiin ja sieniä headshopista.
Helpompi aloitus voisi olla vaikka ammatinvalintatesti netistä, tosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama, mutta omat vanhemmat oli ankeuttajia ja kodin ilmapiiri sen mukainen. Mistään ei kannata haaveilla, eikä mihinkään erikoisempaan ryhtyä, ei siitä mitään tule, mitä nekin ajattelee... tästä ajatusmallista on vaikea irtautua kun se on päähän istutettu.
En lukenut pitemmälle, mutta omassakin lapsuudenperheessäni oli juuri näin! Omat vanhemmat ovat pienipalkkaisissa töissä, mutta mitään menestyjiä tai uraihmisiä he eivät ole. No, tämä asenne kyllä iskostettiin päähän. Koulut pitää käydä, mutta vain sen verran kuin on välttämätöntä. Palkkaa tarvitsee vain sen verran, että tulee toimeen. Varsinkin äitini oli aina sitä mieltä, ettei vaan pidä kuvitella itsestään mitään.
Opiskelin pienipalkkaiseen ammattiin, jossa kituutin vuosia. "Enhän minä nyt enempää tarvitse". Otin ensimmäisen miehen, joka osoitti kiinnostusta minua kohtaan. "Ei kai nyt tässä mitään romanttisia kuvitelmia..." Listaa voisi siis jatkaa pitemmällekin, koska monissa päätöksissäni näkyy juuri tuo ajattelutapa.
En tajunnut potentiaaliani, joten minulla meni vuosia elämästäni hukkaan huonossa avioliitossa ja huonopalkkaisessa rasittavassa työssä. Kolmenkympin kriisissäni voimaannuin ja otin vihdoin oikeuden omiin käsiini! Hain opiskelemaan erittäin haastavaa alaa ja erosin alkoholisoituvasta ex:stäni. Paskaa tuli niskaan, mutta laitoin epätyydyttävät ihmissuhteet jäähylle. Lähipiiriini kuuluu nykyään vain myönteisiä ja suvaitsevaisia ihmisiä.
Jos elämänlaatu ei ole kohdillaan , sille täytyy tehdä jotain vaikka muutos voikin olla raskas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama, mutta omat vanhemmat oli ankeuttajia ja kodin ilmapiiri sen mukainen. Mistään ei kannata haaveilla, eikä mihinkään erikoisempaan ryhtyä, ei siitä mitään tule, mitä nekin ajattelee... tästä ajatusmallista on vaikea irtautua kun se on päähän istutettu.
En lukenut pitemmälle, mutta omassakin lapsuudenperheessäni oli juuri näin! Omat vanhemmat ovat pienipalkkaisissa töissä, mutta mitään menestyjiä tai uraihmisiä he eivät ole. No, tämä asenne kyllä iskostettiin päähän. Koulut pitää käydä, mutta vain sen verran kuin on välttämätöntä. Palkkaa tarvitsee vain sen verran, että tulee toimeen. Varsinkin äitini oli aina sitä mieltä, ettei vaan pidä kuvitella itsestään mitään.
Opiskelin pienipalkkaiseen ammattiin, jossa kituutin vuosia. "Enhän minä nyt enempää tarvitse". Otin ensimmäisen miehen, joka osoitti kiinnostusta minua kohtaan. "Ei kai nyt tässä mitään romanttisia kuvitelmia..." Listaa voisi siis jatkaa pitemmällekin, koska monissa päätöksissäni näkyy juuri tuo ajattelutapa.
En tajunnut potentiaaliani, joten minulla meni vuosia elämästäni hukkaan huonossa avioliitossa ja huonopalkkaisessa rasittavassa työssä. Kolmenkympin kriisissäni voimaannuin ja otin vihdoin oikeuden omiin käsiini! Hain opiskelemaan erittäin haastavaa alaa ja erosin alkoholisoituvasta ex:stäni. Paskaa tuli niskaan, mutta laitoin epätyydyttävät ihmissuhteet jäähylle. Lähipiiriini kuuluu nykyään vain myönteisiä ja suvaitsevaisia ihmisiä.
Jos elämänlaatu ei ole kohdillaan , sille täytyy tehdä jotain vaikka muutos voikin olla raskas.
Kyllä, jotain on tehtävä. Tästä olen täysin tietoinen. Ongelma on vain se, että en oikeasti tiedä mitä tekisin. Pelkään hirveästi sitä, että lopputulos on vähintään yhtä huono kuin nykytila, jos lähden vain äkkiä tästä sokkona johonkin suuntaan, joka mieleen sattuu tulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet aikuinen ihminen ja teet ihan itse kaikki päätökset omasta elämästä.
Ainoa ihminen jota sinun tarvitsee miellyttää on sinä itse. Muiden kanssa et elä 24/7.
Jos todella haluat tutkia itseäsi, niin tee DMT-trippi. Eli käy Amazonilla poppamiehen Ayahuasca-rituaalissa. Se kertoo sinulle kaiken itsestäsi ja paikastasi maailmassa.Ymmärrän tämän. Ei ole nyt rahaa lähteä Amazonille. Tuskin on useampaan vuoteen, joten muitakin ideoita ottaisin mielelläni vastaan.
Köyhän naisen versio on kaupunkiloma Amsterdamiin ja sieniä headshopista.
Helpompi aloitus voisi olla vaikka ammatinvalintatesti netistä, tosin.
En erityisesti ole innostunut erilaisista päihteistä. Haluan säilyttää kontrollin. Se ehkä on juuri se ominaisuus, joka tekee uuden suunnan pohtimisesta niin haastavaa. Muutostahan ei kukaan pysty täysin hallitsemaan. Minulle on vain aina korostettu sitä, että itsekseen pitää pärjätä, joten pelkään epämukaviin tilanteisiin joutumista paljon. En usko, että kukaan tulee silloin auttamaan minua.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat parantaa maailmaa, niin voisitko "hoitaa osuutesi" esim. sinulle sopivassa vapaaehtoistyössä? Niitä kun on oikeasti laidasta laitaan, kaikki eivät vaadi sitoutumista pitkäksi aikaa tms. Koska nää maailman parantajat työskentelevät yleensä sote alalla, joka on ehkä huonoin mahdollinen valinta. Sille alalle en oikeasti suosittele, vaikka on hienoa, että haluat parantaa maailmaa :).
Vapaaehtoistyön aloittamista olen miettinyt pitkään. Ja sen uskon myös jossain vaiheessa aloittavani, jahka aikaa ja jaksamista on nykyistä enemmän.
Työni arvoristiriita on silti sellainen, että se kalvaa minua henkisesti. En tunne olevani hyvä ihminen tehdessäni nykyistä työtäni.
Miksi kehität välttämään sote-alaa? Teetkö itse siellä hommia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda vanhemmat ja siirry eteenpäin. Älä mieti menneitä.
Tässä kaipasin nyt vinkkejä siihen, että KUINKA päästä eteenpäin. Aloituksessa luulin tämän ajatukseni jo ilmaisseeni. En ilmeisesti sitten kuitenkaan tarpeeksi selvästi.
Lopeta se menneiden ajatteleminen. Heti kun asiaa tulee mieleen, niin katso vaikka pornoa. Kuinka ja kuinka, voivoivoi.
Sä et taida ymmärtää, että jos ei niitä omia ajatuksia ole tai sisäinen ääni (vanhempien kasvatus vaikka) sanoo niiden olevan vääriä, niin siitä on vaikea mennä eteenpäin ilman apua. Tsemppiä ap!
Kiitos ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko paljasta alasi? Ei sinua täällä kukaan tunne. Oman alan sisällä voi olla erilaisia työpaikkoja, ja paljon voi olla kiinni esimiehestä ja työkavereista.
Työskentelen teknisellä alalla. Työ ei ole ollut sellaista, kuin mistä haaveilin. Minulla taisi olla alkujaan aika virheellinen kuva alan töistä opiskelemaan hakeutuessani, kun silloin kuvauksia eri koulutuslinjoista lueskelin. Halusin jotenkin olla parantamassa omalta osaltani maailmaa, mutta työelämässähän vain taloudellinen tulos tuntuu ratkaisevan.
Onko alasi töitä julkisella sektorilla tai järjestöissä? Jos haluat parantaa maailmaa, yritä löytää paikka, jossa panoksellasi on muuta merkitystä kuin rahan teko osakkeen omistajalle.
Mutta kannattaa tosiaan hakeutua ammatinvalintapsykologille. Ehkä myös terapiaan muutenkin, koska taidat olla laajemminkin hukassa itseltäsi. Siihen voi olla muitakin syitä.
Älä ainakaan pysy tuossa työssä/alassa loppuelämääsi sillä varjolla, että voit syyttää siitä vanhempiasi.