Aikuisena tajusin, että ammatinvalintani on johtunut pääosin vanhempien painostuksesta

Vierailija kirjoitti:

Olen tajunnut, että olen päätynyt nykyiseen työhöni pääosin vanhempien voimakkaan

ohjauksen ja painostuksen takia. Kotoa annettiin hyvin vahvasti ymmärtää, että ammatinvalinnassa on täytyttävä vähintään tietyt kriteerit ja niiden puitteissa tein sitten nuoruudessani valintani.

Aikuisiällä olen kuitenkin havahtunut siihen, ettei työni oikeastaan sovi minulle eikä välttämättä alakaan. Olen vain niin pitkään toiminut näin, etten edes oikeastaan tiedä mitä muuta haluaisin tehdä. Kotona ei koskaan rohkaistu paljon pohtimaan omia kiinnostuksen kohteita ja toimimaan niiden mukaan, vaan lasten valintojen piti tuottaa vanhemmille kunniaa.

En tiedä, mistä nyt lähtisin oikein liikkeelle. Olen pitkään tottunut sulkemaan monia vaihtoehtoja pois vanhempien näkökulmasta sopimattomina. Ajattelu tuntuu siksi olevan aika jumiutunutta ja näen monessa paikassa paljon esteitä eri asioiden tekemiseen. Ne eivät välttämättä ole todellisia, vaan minulle lapsuudessa vanhempien taholta syötettyjä ajatuksia siitä, mitä elämän tulisi olla tai mitä se ei saisi olla.

Miten pääsisin ensimmäistä kertaa elämässäni puhtaalta pöydältä miettimään sitä, mitä itse oikeasti haluaisin tehdä ilman näitä kotoa omaksumiani rajoittavia ajatusmalleja?

Ammatinvalintapsykologille mars.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko paljasta alasi? Ei sinua täällä kukaan tunne. Oman alan sisällä voi olla erilaisia työpaikkoja, ja paljon voi olla kiinni esimiehestä ja työkavereista.

Työskentelen teknisellä alalla. Työ ei ole ollut sellaista, kuin mistä haaveilin. Minulla taisi olla alkujaan aika virheellinen kuva alan töistä opiskelemaan hakeutuessani, kun silloin kuvauksia eri koulutuslinjoista lueskelin. Halusin jotenkin olla parantamassa omalta osaltani maailmaa, mutta työelämässähän vain taloudellinen tulos tuntuu ratkaisevan.

Onko alasi töitä julkisella sektorilla tai järjestöissä? Jos haluat parantaa maailmaa, yritä löytää paikka, jossa panoksellasi on muuta merkitystä kuin rahan teko osakkeen omistajalle.

Mutta kannattaa tosiaan hakeutua ammatinvalintapsykologille. Ehkä myös terapiaan muutenkin, koska taidat olla laajemminkin hukassa itseltäsi. Siihen voi olla muitakin syitä.

Kiitos kommentista. En koe sillä olevan isoa eroa, että teenkö samaa työtä julkisella vai yksityisellä sektorilla, koska työn sisältöön se ei oikeastaan merkittävästi vaikuta. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että alaa pitäisi päästä vaihtamaan.

Niin, kaikenlaista työstettävää on kyllä vähintään riittävästi. Terapiaa olen miettinyt ja uskoisin siitä hyötyväni. Se on suunnitelmissani tulevaisuudessa. Nämä ammatinvalintaan liittyvät asiat pitäisi vain oman jaksamisen takia nopeasti jollain tasolla saada ratkaistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat parantaa maailmaa, niin voisitko "hoitaa osuutesi" esim. sinulle sopivassa vapaaehtoistyössä? Niitä kun on oikeasti laidasta laitaan, kaikki eivät vaadi sitoutumista pitkäksi aikaa tms. Koska nää maailman parantajat työskentelevät yleensä sote alalla, joka on ehkä huonoin mahdollinen valinta. Sille alalle en oikeasti suosittele, vaikka on hienoa, että haluat parantaa maailmaa :).

Vapaaehtoistyön aloittamista olen miettinyt pitkään. Ja sen uskon myös jossain vaiheessa aloittavani, jahka aikaa ja jaksamista on nykyistä enemmän.

Työni arvoristiriita on silti sellainen, että se kalvaa minua henkisesti. En tunne olevani hyvä ihminen tehdessäni nykyistä työtäni.

Miksi kehität välttämään sote-alaa? Teetkö itse siellä hommia?

Teen. Ja vaikka työ on monesti antoisa, niin en olisi ehkä valinnut alaa jos tietäisin, mitä se käytännössä on. Liian paljon miinuksia. Töissä saa vilkuilla olan yli, sillä jotkut asiakkaat käyttäytyvät aggressiivisesti. Uhka- ja väkivaltatilanteita on paljon. Kirjaukset, lastensuojeluilmoitukset tehdään omalla nimellä ja sekaannut ties mihin sotkuihin ja oikeudenkäynteihinkin ikuisiksi ajoiksi. Sote alan palkat ovat naurettavat suhteessa työn vaativuuteen. Valtaosa paikoista on myös 3- tai 2-vuorotyötä, kaikille yötyö ei sovi ja siitä on runsaasti tutkimuksia, että vuorotyö tekee hallaa terveydelle. Alussa nautin suuresti arkivapaista, mutta pian huomasin, että sosiaalinen haitta on aivan järkyttävä. Kun illat ja viikonloput olet töissä, niin sitä yhteistä aikaa puolison ja lastn kanssa on kovin vähän, puhumattakaan siitä, että kun perhe kokoontuu jouluna tai menee juhannuksena mökille, niin sinä olet töissä. Lisät eivät mitenkän korvaa menetettyä yhteistä aikaa. Mä ajattelen, että työ on tärkeä, mutta perhe ja vapaa-aika vielä tärkeämpää. Joten näitä yhteisiä hetkiä ei kannata uhrata töiden takia. Epäsäännöllisessä vuorotyössä ei voi myöskään olla mitään säännöllistä harrastusta, jumppaa tai kielikurssia, sillä vuoroista ei koskaan tiedä. Ja ikävä kyllä taloudellinen paine näkyy myös sote alalla, varsinkin yksityisellä ja kunnallisella sektorilla. Asiakkaille ei välttämättä ole riittävästi aikaa ja tulosta pitää tehdä. Hoitoalalla varsinkin saattaa olla tarkkaan laskettu, paljonko aikaa kukin potilas saa. Jos on laskettu esim. 10/minuuttia per vanhus ja hän saa siinä ajassa syötyä vasta puolet annoksesta sinun syöttämänä, niin joko loput ruoat jää syömättä tai toinen potilas saa vain 5 minuuttia aikaa. Karua mutta totta.