Kuinka pitkään voisitte olla erossa miehestänne? Sain hyvän työtarjouksen toiselta puolelta Suomea puoleksi vuodeksi.

Ilman muuta menisin! Vielä kun voi, kannattaa tehdä tuollaisia juttuja. Jos työkokemus on sinulle hyväksi, ilman muuta kannattaa tilaisuus käyttää hyväksi. Ja erossa olo voi toisaalta olla hyväkin juttu :)

mies ei ikimaailmassa pohtisi tuollaista asiaa vaan ottaisi paikan sinulta kysymättä!

n piti muuttaa. :(

No nyt me asutaan molemmat miehen työpaikkakaupungissa ja vieläkin vähän katkeroittaa kun kaikki suku ja kaverit jäivät sinne kauas.

1,5 vuotta kun olin eri paikkakunnalla töissä missä mies opiskeli. Emme enää ikinä rupea moiseen! Se oli parisuhteelle raskasta aikaa... Toisaalta 6 kk on tosi lyhyt aika... kannattaa silti varautua siihen, että kun näette ei seksi aina kiinnosta, riitoja tulee ja sunnuntait on masentavia päiviä. Meillä oli pitkään niin, että kumpikaan ei nauttinut sunnuntaista, vaikka asuimmekin taas yhdessä...

Asutaan miehen työn takia paikkakunnalla, josta en ole koskaan saanut edes kesätöitä, joten todellakin kiinnostaisi nähdä muutakin maailmaa ja työelämää. Pelkään vaan itseäni, että entäs jos en sopeudukaan tai jotenkin pärjää, mutta toisaalta, miksen pärjäisi? Mähän olen reipas iso tyttö ja mielekkäissä hommissa päivät ja aika kuluu kuin siivillä.



ap

kantsii ottaa sama operaattori ja joku sellainen liittymäsopimus (DNA:lla ainakin on näitä vasrmasti muillakin) että saa soittaa omalla operaattorilla ilmaiseksi (tai jhonkin tosi isoon määrään asti). Pelasti meidän suhteen kun asuttiin eri paikkakunnilla opiskelujen vuoksi!

kyllähän sitä puol vuotta istuu vaikka puussa. ei ole pitkä aika.

Jos taas välität miehestäsi, joka tuo teille leivän pöytään, ja haluat panostaa vakaaseen parisuhteeseen että niillä teidänkin lapsilla olisi joskus hyvä koti ja lapsuus, niin et edes kysyisi koko asiaa.

mä oon ollu miehestäni nyt erossa 2 kuukautta ja vielä on n. 4 kk:tta edessä.. rankkaahan tämä on mutta vaihtoehtoja ei paljon ollut. netin kautta pidetään melkein päivittäin yhteyttä mutta vaikeata on varsinkin silloin kun toinen on kipeä tai muuten vaan on hankalaa. mä teen tän ainoastaan siksi että saisin sitten loppuelämäni viettää mieheni kanssa edes samassa maassa :(

Saat itsenäisyyttä ja varmuutta omasta pärjäämisestäsi, josta on hyötyä sittenkin, kun taas asutte yhdessä. Otat uuden hienon kokemuksen kannalta vaan.



t.2

Sunnuntait oli silloin tosiaan ikäviä päiviä, ja tosiaan hyvin pitkään vieläkin. Silloin jaksettiin sen ajatuksen voimalla, että sitten kun opiskelu loppuu, ei enää koskaan olla näin erossa. Ehkä sen takia tuntuu niin kurjalta, että siis taasko, miksei meidän elämä voi jo pikkuhiljaa alkaa järjestyä samalle paikkakunnalle...

siivittää sellainen toimintamalli, jossa päätökset tehdään kummankin itsenäisyyttä kunnioittaen, mutta ei itsekkäästi. Valitsimme mm. opiskelupaikkakunnan siten, että kumpikin voi opiskella omaa alaansa samalla paikkakunnalla. Minä lähdin kuitenkin toiseen kaupunkiin töihin, koska opiskelupaikkakunnalla ei ollut töitä ja miehen opiskelut oli kesken.



Ei naisen uhrautuminen takaa yhtään mitään! Sitten jos ero tulee, kaikki vaan syyttävät, että olit niin tyhmä, että et tehnyt aikanaan omia ratkaisujasi!



Tsemppiä! Suosittelen lähtemään, 6 kk on lyhyt aika.

Oltiin oltu miehen kanssa yhdessä jo vuosikaudet. Vauvaa toivottiin ja yritettiin jo kovasti, kun sain hyvän työtarjouksen puoleksi vuodeksi toiselta paikkakunnalta. Tartuin siihen heti, enkä katunut. Se oli mun toistaiseksi viimeinen " vapaa" ja oma juttu, jäi hyvät muistot, parisuhde virkistyi ja heti kotiuduttuani tulin raskaaksi :) Nyt onkin sitten ollut mukava kasvattaa perhettä.

Yksi lapsi oli mukanani ja loput miehellä. Olihan se kamalaa, mutta itseni takia lähdin (ja työkokemuksen), rahallista hyötyä tuosta työ keikasta ei ollut, paitsi nyt työttömyyskorvaus isompi ;).



Meillä tätä kahdella paikkakunnalla asumista on ollut ennen ja jälkeen lapsien, välillä ihan kivaa, vähän tuulettua ja miettiä suhdetta, mutta välillä tosi raastavaa. Monta kertaa tuli tuon puolen vuoden aikana varsinkin yövuoron jälkeen kyllä itkettyä ikävää, kun ajoi kämpille nukkumaan, onneksi oli lapsi mukan sitä ikävää lieventämässä. Toiset lapset kyllä kärsivät poissa olosta, kait? Mutta toisaalta suhde isään lisääntyi heillä sitten.



Ehdottomasti lähdet töihin jos ei ole lapsiakaan!