En jaksa lastensuojelua enään!
Avohuollon tukitoimia tyrkytetään, ja jos et ota vastaan, saattaa lapsi lähteä. Lapsen huostaanoton kannalla olleet jo useat asiantuntijaryhmät.
Mutta entä kun enää jaksa? Jokainen sossupalaveri vie voimat jo ennen palaveria useammaksi viikoksi, yritäpä käydä töissä ja hoitaa kotia, kun stressi aiheeuttaa jo fyysisiä kipuja ja jtkuvasti ahdistaa. Ajatus perhetyöntekijästä kotiin saa vihan syttymään, ahdistus taas kovenee, iskee hirveät suorituspaineet, oksettaa ja kaiken stressin myötä fyysinen toimintakyky laskee laskemistaan.
Eikö lastensuojelun tulisi autaa, eikä vaikeuttaa perhe-elämää? Varsinkin huostaanottouhan alla paineet ovat kasvaneet sietämättömiksi. Nyt olisi pakko ottaa jotain "apua" vastaan ettei sossut luule minun salailevan mitään, mutta miten se on mahdollista, kun reagoin psykosomaattisesti näin voimakkaasti?
Kommentit (44)
Todella huolestunut äiti kirjoitti:
Lastensuojelu kiusaa perheitä ja jos saavat lapsesi sijoitettua alkavat etäännyttää teitä.
Minä pyysin apua ja sitä myöten lapsi sitten sijoitettiin oman teini hölmöilyn takia.
Sillä tiellä on. On oppinut polttamaan laitoksessa. Nyt katsoin että on viillellyt itseään. Kukaan ei auta. Laitoksen seinät ovat paikoillaan ja ovet lukossa. Hoitoa siellä ei saa eikä tukea.
Tähän on tultava muutos. En uskalla kertoa kenellekään uusista oireista. Lapsella on paha olo laitoksessa olon takia ja tekee noin. Sossu ei ymmärrä. Pykälissä ei lue viiltelystä. Lapsen etuahan tässäkin ajetaan.
Voimia taisteluun...
Lasusta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Jo tuo sana "enään"... Mä olen uupumukseeni saanut kinuta ja vaatia, että mä saisin perhetyöntekijän.
Yleensähän se menee niin, että ne jotka hangoittelevat tarjottua apua vastaan, ovat niitä joille se apu todella on nähty tarpeelliseksi. Lastesi vuoksi laita asenteesi kohdilleen ja ole yhteistyössä.
siis mikä apu? perhetyöntekijä ei anna mitään käytännön apua arjessa, vaan tulee kotiin seuraamaan menoa.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä huvittavaa lukea kun täällä on oikein ollut perusteellisia perhetyöntekijöitä joita on ihan kiinnostanut oikeasti lasten asiat. Itselläni on taas sellaista kokemusta että tarjotaan jotain hömppä jutustelua ja kun käy ilmi että se ei ole se mitä perhe tarvitsee niin juostankin suoraan karkuun. Edes lasten kanssa ei ole viitsitty kunnolla jutustella. Olisihan se kamalaa kun olisi joutunut lapsille suoraan sanoa että me ollaan tällainen turha laitos joka ei voi oikeasti tarjota sen kaltaista apua mitä lapset ehkä tarvitsisivat tai mistä hyötyisivät eniten. Helppoon turhan lässyttämiseen löytyy sen sijaan aikaa. Nekin rahat voisi lastensuojelu kohdentaa järkevämmin ihan oikeuden ongelmien ratkomiseen. Vaikka puhuminen on helppo toteuttaa ei se tietääkseni ihan hyväntekeväisyys pohjalta toimi se lastensuojelu. Sinänsä harmi aina kun rahoja kulutetaan hukkaan vaikka ei se suoranaisesti omasta kukkarosta ole pois muuta kun verojen muodossa.
Hyvin paljolti sama kokemus lastensuojelusta. Tilanteita kriisiytetään tahallaan eikä oikeaan hätään vastata.
Väkivallalta ummistetaan silmät ja puhutaan mieluimmin vaikka äidin asettamista rajoista, kun kyseessä on vaikka isän väkivaltaan reagoivan lapsen oirehdinta. Todella vastuutonta ja epäammattimaista.
Lastensuojelu kiusaa perheitä ja jos saavat lapsesi sijoitettua alkavat etäännyttää teitä.
Minä pyysin apua ja sitä myöten lapsi sitten sijoitettiin oman teini hölmöilyn takia.
Sillä tiellä on. On oppinut polttamaan laitoksessa. Nyt katsoin että on viillellyt itseään. Kukaan ei auta. Laitoksen seinät ovat paikoillaan ja ovet lukossa. Hoitoa siellä ei saa eikä tukea.
Tähän on tultava muutos. En uskalla kertoa kenellekään uusista oireista. Lapsella on paha olo laitoksessa olon takia ja tekee noin. Sossu ei ymmärrä. Pykälissä ei lue viiltelystä. Lapsen etuahan tässäkin ajetaan.