Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En uskalla vaihtaa työpaikkaa. Onko kukaan uskaltanut vaihtaa ns. varmasta paikasta muualle?
13.04.2018 |
Mikään paikka ei toki ole varma, mutta olen päässyt ns. suojatyöpaikkaan vakiduuniin. Koulutukseltani olen maisteri, liksaa bruttona 2400 e. Ei vastaa koulutusta eikä työn vaatimusta. Työ on henkisesti älyttömän kuormittavaa ja vähän väliä joku saa työuupumuksen. Itse olen onneksi osannut ottaa yllättävän rennosti ja sinänsä viihdyn työssäni ihan hyvin. Jurppii vaan todella olla isossa "valtion organisaatiossa" sen takia, että jos esimies on ikävä niin sille ei voida mitään oikein. Esimiehestä on paljon esimiehen esimiehiä yms.
Mulla siis suurin ongelma palkan lisäksi on esimies ja häntä ylemmät henkilöt. Esimies on todella tyly ja eriarvoistaa "pikkupomottamisella" meitä työntekijöitä. Asiasta on huomautettu, mutta yllätys yllätys ei muutosta. Vaikea näyttää todeksi. Esimerkiksi osa saa paremmin vapaita ja lomia käytettäväksi lyhyelläkin varoitusajalla, ne jotka ei berberiä nuole niin ei saa. Milloin kytätään minuutin tarkkuudella kahvitauon pituutta yms, udellaan asioita jotka ei kuulu esimiehelle. Touhu on todella joustamatonta ja monella on työyhteisössä paha olla työn kuormittavuuden ja ilmapiirin takia.
Työpaikka on myös fyysisesti huonossa kunnossa ja monet oireilevat sisäilmasta, minä mukaan lukien. Asiaa on työntekijät vieneet niin pitkälle kun voidaan, mutta toistaiseksi ei toimenpiteitä.
Olen todella miettinyt, että pitäisikö yrittää etsiä jotain muuta duunia. Lapsettomana kolmekymppisenä (mutta perheestä haaveilevana) tuntuu vaan todella vaikealle vaihtaa esim. johonkin vuoden projektiin.. Jos saan lapsia niin sitten olisi lapset elätettävä, asuntolainat maksettavana..
Vakipaikkoja kun ei ole tarjolla oikein ja jos on niin tuntuu todella epävarmalle vaihtaa johonkin pieneen yritykseen. Meillä kuitenkin on mahdollista pitää pitkät perhevapaat ja sitä ei pahalla katsota. Hallituksen toimenpiteet aktiivimalleineen kauhistuttavat ja työelämän epävarmuus on saanut minut jämähtämään tähän.
Onko kellään kokemusta, onko kukaan uskaltanut lähteä epävarmempaan työhön? Miten kävi, kaduttaako? Pelkään toisaalta, että joudun vielä huonompaan paikkaan. Ärsyttää kun olen tällainen jahkailija ja vaikka nytkin jurppii niin palkka, esimiehet kuin sisäilmakin, en vaan meinaa uskaltaa lähteä.
Kommentit (29)
Olen. Enkä kadu. Jos työ vie kaiken muulta elämältä se ei ole sen arvoista. Kokkina ja esimiehenä työskentelin pikkufirmassa, joka repi kaiken työtekijöiden selkänahasta epäinhimmillisellä tavalla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en oo koskaan ymmärtäny minkä takia ihmiset kärvistelee vuosikausia sellaisessa työssä jossa eivät viihdy ihan vaan sen takia että se on "varma". Niin onhan se varma toimeentulo mutta myös varma kärsimys jos jokainen päivä on kuin tervanjuontia.
Itse olen lähteny kolmesta "varmasta" työstä uuteen paikkaan. Yksi näistä oli selkeä vikatikki ja siellä en viihtynyt kuin koeajan loppuun josta vaihdoinkin kuukauden huilin jälkeen toiseen paikkaan. Tällä hetkellä olen tyytyväisempi työhöni kuin koskaan, kyllä niitä riskejä on aina otettava jos haluaa elämäänsä muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ihmeessä vaihda! Usein on sattunut, että paremmalta tuntunut paikka on ollutkin huonompi. On jopa tullut potkut vuoden sisällä.
Olen aina ihmetellyt miten paikat joissa palkka, esimiehet, työilmapiiri ja itse duuni ovat täysin perseestä saavat rekrytoitua ja pidettä töissä koulutettua ja osaavaa porukkaa ilman että yhteenkään epäkohtaan täytyy puuttua. Koskaa.
No nyt tiedän. Suomalaiset nyt vaan pudottavat itse housut nilkkoihinsa ja oikein pyytävät kuivana kakkoseen. Saatuaan mitä pyysivät ne tulevat joka aamu anomaan lisää
Kyllä teki hyvää nauraa oikein kunnolla.
En kerro tarkemmin missä oon töissä, mutta Migri, Kela ja Työkkäri menee aika lähelle.
Myös työpaikalla on tuon epäoikeudenmukaisen kohtelun johdosta tosi kateellinen ilmapiiri: "Miksi Anni sai luvan lähteä omille asioilleen työpäivän ulkopuolella omalla ajalla, mutta Kerttu ei saanut?", "Ootteko huomanneet, että Aleksanteri tekee sitä ja tätä ja mä en saa". Tämä epäoikeudenmukainen kohtelu on mennyt jo niinkin pitkälle, että osaa henkilöstöä pomotetaan mm. saikkutodistuksien kanssa TES:in vastaisesti ja osan menemisistä ja tulemisista ei kiinnostuta laisinkaan samalla tavalla. Itse olen valitettavasti esimiehen epäsuosiossa ja saan aina jotain pikkukiusaa kannettavaksi.
Pitääkin selvittää tuota virkavapaata enemmän.
Just tää on se ongelma, et tekee mieli valittaa ja russuttaa. Mutta en uskalla tehdä mitään eli energiaa menee nyt turhaan negatiivisuuteen ja en pidä tästä piirteestä itsessäni. Työkaverini ehdotti, että kannattaisiko vaan yrittää sitä lasta nyt ja tehdä pari pienellä ikäerolla (olisi toiveena), sitten palata töihin lyhennetyllä työajalla tai sit lähtee vetää kokonaan kun on lapset tehtynä. Ainakin pari vuotta haluttais kuitenkin miehen kans vielä olla kahdestaan ja matkustella. Äh tuntuu turhalle vaan valittaa, tuntuu että on vaan huonoja vaihtoehtoja :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannustan sua lähtemään, mikäli työ ei enää motivoi ja työilmapiirissa on ongelmia. Itse tein päätöksen lähdöstä alkutalvesta ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Työpaikallani on huono ryhmähenki, työ henkisesti kuormittavaa, täydennyskoulutusta tarvittaisiin rutkasti, mutta sitä ei järjestetä, esimieheni ei koskaan anna palautetta eikä juuri puutu muihinkaan epäkohtiin. Olen voinut pahoin töissä jo kauan, mutta työn nopea kuormittavuuden kasvu ja työilmapiirin lasku katkaisivat kamelin selän. En halua enää voida kokonaisvaltaisesti huonosti töiden takia.
Kannustan sua siis verkostoitumaan ja etsimään avoimesti mahdollisuuksia muualta.
Mulla oli vakkarityö, mutta siä mätti vähän kaikki. Lähdin opiskelemaan. Uuden alan vakityön sain heti. Elämäni fiksuin päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse lähtenyt, just samanlaisessa tilanteessa, josta alkuperäinen kirjoitti. Kaikki muut täsmäsi, paitsi onneksi ei ollut sisäilmaongelmia. Työpaikan huonoa ilmapiiriä kuvasi se, että kun kerroin pomolleni, että olen lähdössä pois, hän jäi välittömästi burn-out-lomalle!
Lähdin ihan eri alalle 6 kuukauden määräaikaiseen työhön. Kahden vuoden päästä vasta työsopimukseni vakinaistettiin, eli sen ajan roikuin löysässä hirressä.
Mielestäni sinulla on kaksi vaihtoehtoa: 1) vaihdat työpaikkaa heti, kun uusi paikka on sovittu ja nimi sopimuksessa 2) hankkiudut raskaaksi ja jäät pitkälle äitiyslomalle ja toivot, että kun palaat takaisin, että esimiehesi on vaihtunut.
Alue: Aihe vapaa
Olin 8 vuotta töissä paikassa, jossa työ oli rentoa, mutta tylsää. Mitään isompia ongelmia ei ollut. Sitten minulle tarjottiin uutta työtä. Hiukan isompi palkka, kiinnostavampi työ mutta ei mitään varmuutta homman jatkumisesta (kaupallinen ala). No, hetken mietin ja lähdin. Ajattelin, että kyllä sitä jotenkin hommat hoituu joka tapauksessa. Tänä vuonna tulee 30 vuotta täyteen tässä hommassa, joten eipä ainakaan alkumetreillä työt loppuneet. :) Välillä olen miettinyt, millaista olisi elämäni jos olisin jäänyt sinne entiseen paikkaan. Tuskin ainakaan parempaa. Nykyinen työ sopii harrastukseeni, olen saanut monia hyviä ystäviä tämän kautta ja joka päivä on kiva lähteä töihin. Eli rohkeasti vaan uusia tuulia kohti!