Hei te jotka olette eronneet lapsen/lasten ollessa alle viisivuotiaita, miten ootte rahallisesti pärjänneet?

Noin pieni lapsi pääsee vielä aika halvalla. Hänelle löytyy vaatetta ja lelua kirpparilta. Hän ei tarvitse puhelinta tai tietokonetta, ja voi nukkua äidin sängyn vieressä vaikka yksiössä.

Kallis on esim teinipoika, joka syö kuin mies, harrastaa, käy subwayssa, ja jonka vaatteet jäävät pieneksi neljä kertaa vuodessa, aikuisten osastolta. Hän tarvitsee oman huoneen, kännykän ja läppärin.

Mutta niistäkin selvittiin.

Mikään ei ole niin arvokasta kuin turvallinen ja rauhallinen koti, jossa saa mennä nukkumaan rauhassa ja rahoja ei ole kannettu baariin. Myös lapselle parempi.

Nuorempi oli 4-vuotias, vanhempi 7.

Jäin totaalisesti yksinhuoltajaksi, mies häipyi kuin pieru Saharaan.

Minulla oli ja on vakituinen työ kunnalla. Elatusmaksuja mies ei maksanut penniäkään eikä niitä häneltä saatu perittyä koska työtön ja tuloton eikä omista mitään. Kunnan elatusavun siis sain ja lapsilisät.

Minulle tärkeintä oli päästä tyypistä eroon, tiesin että aina rahallisesti pärjäämme ja pärjätty on. 

Lapset on jo isoja ja nuorempikin opiskelemassa vanhempi siirtynyt työelämään ja elää omillaan.

Ja niitä paljonpuhuttuja tukiverkkoja minulla ei ole koskaan ollut. Yksin olen elämässäni pärjännyt jo varsin nuoresta ja uskon että se on ollut tarpeellinen ja hyvä kokemus. Ei koskaan jätä mitään kenenkään toisen varaan. Yksin kun tekee ja päättää, on kaikkein paras.

Lapset oli 2 ja 3 kun erosimme. Meillä oli viikko-viikko tosin, mikä auttoi arjen jaksamisessa. Taloudellisesti minulla meni paremmin eron jälkeen kun miestä ei tarvinnut enää elättää. Lapsilisät yh-korotuksella meni päivähoitomaksuihin (lapsilisät taisi olla silloin noin 300 ja hoitomaksut 520 tms).

Vaikka oli/on viikko-viikkojärjestely, niin kyllä oli taloudellisesti paljon tiukempaa koska olin ainoa aikuinen taloudessa. Samoin varmaan lapsen toisella vanhemmalla. Huolettomuus katosi ja joutui laskemaan että rahat riittää kunnolla. Nyt vielä tiukempaa kun isompien harrastukset yms.

Mä ihmettelen niitä, jotka eroavat lasten ollessa leikki-ikäisiä. Ensin ollaan niin rakastuneita , että hankitaan vauva ja sitten erotaan.

Ihan hyvin pärjään. Lapsi 6v ja hänellä on hyvä isä, joka huolehtii ja hoitaa asiat. Minun ja exän suhde ei toiminut, vaikka yritettiin loppuun asti yrittää, mutta on maailman paras isä lapselle. Exällä on varmaan 10 kertaa paremmat tulot kuin minulla, niin hän aina sanoo, että säästä rahas, että hän ostaa uudet vaatteet jne jne mitä nyt ikinä lapsi tarviikaan. En myöskään hae elatusmaksuja sen takia häneltä eikä meillä ole viikko-viikko juttuja tai vkloppu isä juttuja. Hän näkee lasta niinku haluaa ja hän haluaa, niin miks jarruttaisin asioissa. Nyt ovat kahdestaa viikon lapissa.

Teidän keskinäinen suhde oli kuin hiekalle rakennettu, kun pitää pikkulapsivaiheessa erota?

Christiiina kirjoitti:

Mä ihmettelen niitä, jotka eroavat lasten ollessa leikki-ikäisiä. Ensin ollaan niin rakastuneita , että hankitaan vauva ja sitten erotaan.

Olen kyllä ihmetellyt tota ihan omassa kaveripiirissä, että ero tulee, kun lapsi on syntynyt tai viimeistään, kun lapsi on 5v. Mikä ajaa eroon.

Rahallisesti varsin hyvin, itse asiassa paljon paremmin kuin avioliitossa ollessa. Tuloni ovat nyt vain minua ja lasta varten, niitä ei tarvitse jakaa.

Tosi hyvin. Sitte ku Alko huoltajuuskiista, niin ei...

Noin pieni lapsi pääsee vielä aika halvalla. Hänelle löytyy vaatetta ja lelua kirpparilta. Hän ei tarvitse puhelinta tai tietokonetta, ja voi nukkua äidin sängyn vieressä vaikka yksiössä.

Kallis on esim teinipoika, joka syö kuin mies, harrastaa, käy subwayssa, ja jonka vaatteet jäävät pieneksi neljä kertaa vuodessa, aikuisten osastolta. Hän tarvitsee oman huoneen, kännykän ja läppärin.

Mutta niistäkin selvittiin.

Mikään ei ole niin arvokasta kuin turvallinen ja rauhallinen koti, jossa saa mennä nukkumaan rauhassa ja rahoja ei ole kannettu baariin. Myös lapselle parempi.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mä ihmettelen niitä, jotka eroavat lasten ollessa leikki-ikäisiä. Ensin ollaan niin rakastuneita , että hankitaan vauva ja sitten erotaan.

Olen kyllä ihmetellyt tota ihan omassa kaveripiirissä, että ero tulee, kun lapsi on syntynyt tai viimeistään, kun lapsi on 5v. Mikä ajaa eroon.

Kun valkenee, miten vähän miestä kiinnostaa olla lapsen kanssa tai viettää perhe-elämää. Kun valkenee, että mies vaan palaa töihin ja harrastuksiin ja käyttämään rahansa itseensä niin kuin ennenkin, ja kaikki valvominen, raha, kotityö, huoli lapsen hyvinvointiin otetaan naisesta. Ihme että kestävät viisikin vuotta sitä.

Jaahas sori vaan tuli tuplana edellinen.

Ihme kyllä niin rahat riitti paremmin. Varmaan kun ei tarvinnut maksaa esim aikuisen miehen ruokia ja kaljoja, syövät muuten tosi paljon ja kallista lihaa. Samoin yksi aikuinen vähemmän käyttämässä vettä, sähköä, pyykkiä, tiskiä jne. En tiedä mihin ne hänen rahat meni, kuka tietää.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mä ihmettelen niitä, jotka eroavat lasten ollessa leikki-ikäisiä. Ensin ollaan niin rakastuneita , että hankitaan vauva ja sitten erotaan.

Olen kyllä ihmetellyt tota ihan omassa kaveripiirissä, että ero tulee, kun lapsi on syntynyt tai viimeistään, kun lapsi on 5v. Mikä ajaa eroon.

Se lapsi ja kaikki vaiva ja huoli mikä siitä tulee. Moni mies on myös henkisesti lapsi eikä pysty isyyteen.

Pitää vaan hoopottaa kato joku työssäkäyvä ukkeli uudeksi iskäksi ja maksumieheksi.🤣

Oikeastiko? No, on ollut välillä tiukkaa ja välillä uskomattoman tiukkaa, mutta jotenkin on tähän asti selvitty.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko? No, on ollut välillä tiukkaa ja välillä uskomattoman tiukkaa, mutta jotenkin on tähän asti selvitty.

Aina sitä jotenkin selviää, vaikka tuntuu ettei selviä.