Tuntuu että olisin kokonaan yksin

Vetis kohta 16v kirjoitti:

Vaikka ympärillä olisi ihmisiä auttamassa, mutta tuntuu etteivät ne välitä musta kuin hetken aikaa. Sitten se on ohi, niin kuin kaikki muukin. Tulevaisuus pelottaa. Haluaisin nukkua pois tästä maailmasta, koska täällä ei ole mulle oikein mitään annettavaa. On mulla välillä hyviäkin hetkiä, tai jopa päiviä, mutta suurimmaksi osaksi elämäni on alakuloisuutta ja epätoivoa.

Mee muualle valittamaan

OdensKuutio kirjoitti:

Vetis kohta 16v kirjoitti:

Vaikka ympärillä olisi ihmisiä auttamassa, mutta tuntuu etteivät ne välitä musta kuin hetken aikaa. Sitten se on ohi, niin kuin kaikki muukin. Tulevaisuus pelottaa. Haluaisin nukkua pois tästä maailmasta, koska täällä ei ole mulle oikein mitään annettavaa. On mulla välillä hyviäkin hetkiä, tai jopa päiviä, mutta suurimmaksi osaksi elämäni on alakuloisuutta ja epätoivoa.

Mee muualle valittamaan

Voit myös olla lukematta valituksiani.

Äh, tuo ikä on kaikille aika kurja, helpottaa kun on täysi-ikäinen ja voi tehdä itse omat valintansa.

❤

Kyllä sinusta varmasti välitetään aidosti, vaikkei siltä tuntuisi. Usein tämänkaltaiset tunteet on vain tunteita, joilla ei ole oikeaa perustetta. Ne ovat oire jostain, mikä on muutettavissa. Niin monia asia ihmisen aivokemioista aina hormoneihin ja olosuhteisiin saakka vaikuttaa ihmisen tunnereaktioihin ja sitä kautta ajatuksiin. Siitä voi alkaa vääristynyt ajatusmalli, jonka muuttaminen vie aikaa, mutta on mahdollista. Tositosi moni kokee ulkopuolisuuden tunnetta ja yksinäisyyttä, mutta siitä on mahdollisuus kasvaa yli.

Kaikki tuntevat joskus näin, se on ihan normielämää. Se menee kyllä ohi, näkyy sillontällöin arjessa. Yksin on elettävä, mutta ikä ja elämä tuo turvaa ja ihmisä elämään, jotka haluavat jakaa elämän sinun kanssasi. Esim puoliso ja lapset, silloinkin voi tuntua yksinäiseltä mutta se menee ohi.