Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Toimeentulotukeen voisi tehdä ehdotuksen
Nina
12.04.2018 |
Laskut ja muut menot ja niiden tarkat tiedot laitetaan Kelalle. Ja tilitiedoista pitää olla tarkka erittely.
Ajattelin tehdä ehdotuksen, joka olisi kohtuullista.
Kauppakuiteista myös tieto.
Aikoinaan olen maksanut "itseni kipeäksi" veroja 30 vuotta ja hoitanut omalta osaltani verojen maksamista.
Elämäntilanne muuttui ja nyt jouduin hakemaan toimeentulotukea.
Itse en haluaisi kustantaa kenenkään alkoholin käyttöä. Enkä kyllä tupakankaan.
Teidän mielipiteitä kuulen mielelläni.
Kukaan älkööt sanoko kyseessä olevan provo.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ap kielsi sanomasta provoksi niin kyllä minä tätä ketjua sellaiseksi kutsuisin. Lähinnä siksi, koska kieltäydyn uskomasta, että kukaan voisi olla yhtä yksinkertainen kuin ap.
Hauskoja vastauksia kyllä.
Voitko perustella väittämäsi, että olen yksinkertainen? Mielelläni luen kyseenalaisen äo:si tuottaman vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liisa123456 kirjoitti:
Mielestäni rahat tulisi korvamerkintä vegaanituotteisiin.
Nepä ei sitten pitkälle riittäisikään = 6 kasvispullaa (lihapullan vastine) 7,90 e.
Mitä ihme kasvispullia nuo on? En ole koskaan törmännyt noin kalliisiin. Ja itse tekemällä tulee halvemmaksi kuin lihapullat (tai no, ainesosista tietysti riippuen).
Miksi työttömien "verorahat" suututtavat ihmisiä niin paljon? Tukena annetut rahat palaavat yhteiskunnan käyttöön 100 %. Eri asia on esimerkiksi veroparatiisien rahat ja Björn Wahlroosien tileillä makaavat rahat, jotka eivät päivänvaloa näe enää koskaan.
Ps. Toimeentulotuki ei todellakaan ole mitään luksuselämää, vaan kyllä saa elää kuin fakiiri. Eivätkä kaikki saa käteen sitä 490 euroa, vaan se on laskennallinen osuus.
Vierailija kirjoitti:
Miksi työttömien "verorahat" suututtavat ihmisiä niin paljon? Tukena annetut rahat palaavat yhteiskunnan käyttöön 100 %. Eri asia on esimerkiksi veroparatiisien rahat ja Björn Wahlroosien tileillä makaavat rahat, jotka eivät päivänvaloa näe enää koskaan.
Ps. Toimeentulotuki ei todellakaan ole mitään luksuselämää, vaan kyllä saa elää kuin fakiiri. Eivätkä kaikki saa käteen sitä 490 euroa, vaan se on laskennallinen osuus.
Niin. Tosta 490 eurosta voi joutua vähentämään vielä mm. opintolainan.
Eikös Kela voisi hoitaa suoraan vuokrat ja laskut ja tämän jälkeen rahojen sijasta jakaa "toimeentulopakkauksia" joissa on pussikeittoja yms. Kuukauden tarpeiksi? Ja jos vaatteille on tarvetta, olisi saatavana valtion massatuottamia toimeentuloasuja, jotka toki palautetaan, jos taloudellinen tilanne korjaantuu. Suomi Kuntoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen vapaaehtoisesti elänyt todella, todella niukalla rahalla. Opiskelun alkuvuosina se tarkoitti sitä että minulla oli kuukaudessa 20 € ruokaan. Minulle se toki oli vapaaehtoista, en olisi ollut oikeutettu toimeentulotukeen koska rahaa oli himpun verran alle 20 000 € säästössä ja olisin voinut käyttää niitä. En kuitenkaan halunnut, en myöskään halunnut lukiolaisena aloittaa velkaantumista opintolainalla. Siispä mentiin ihan minimillä.
Millaista elämä sitten oli? Aivan kamalaa. Koulupäivinä söin ensimmäisen kerran koulussa ja seuraavan kerran iltapalaksi makarooneja tai puuroa. Viikonloppuna söin niitä makarooneja tai puuroa kahdesti päivässä. Vaatteita en voinut ostaa. Kun jouduin käymään lääkärissä oli pakko kajota säästötiliin. Kirjat hankin kirjastosta. Mitään hauskaa elämässä ei ollut. En voinut käydä elokuvissa, ostaa yhtä suklaapatukkaa, en voinut harrastaa mitään mihin olisi mennyt senttikään rahaa, en voinut kävellessä kuunnella musiikkia koska kuulokkeet hajosivat. Selvisin niistä kolmesta vuodesta ainoastaan sillä että tiesin voivani lopettaa kokeiluni milloin vain, minulla on rahaa. Kesällä oli myös enemmän liikkumavaraa koska sain kesätöitä ja silloin elämisen menoihin oli käytettävissä 50 €. Kaiken muun laitoin säästöön.
Mitä tästä kokeilusta jäi käteen? Se että pystyin ostamaan oman asunnon kun valmistuin ylioppilaaksi. Ei yhtään mitään muuta. Minulle lukioaika tarkoittaa todella yksinäistä, surullista ja stressaavaa aikaa jolloin ei ollut mitään piristävää. Olisin voinut toimia toisin, mutta masentunut ja ahdistunut 16-vuotias näki että ainoa oikea tapa elää on olla erittäin nuuka ja pyrkiä ainoastaan siihen että kerryttää omaisuutta. Millään muulla ei ole lopulta väliä. Ajatusmalli jonka perin vanhemmiltani sen 20 000 € lisäksi.
Haluaisinko että yksikään ihminen joutuu elämään niin että on varaa ainoastaan välttämättömään joka pitää hänet elossa? En. Nuo vuodet olivat elämäni synkin ajanjakso ja kaikkea leimasi se etten voi tehdä oikein mitään. Okei, olisin voinut liikkua luonnossa ja käydä ilmaistapahtumissa. Liikunta kuitenkin olisi lisännyt energiantarvetta ja ilmaistapahtumiin kyllästyi hyvin nopeasti. Kaikkeen tavalliseen kuluu rahaa. Minua pyydettiin koulun jälkeen kahville, en voinut mennä. Olisin päässyt venäjän kielen kurssilla Venäjälle, mutta olisin joutunut maksamaan siitä 50 € jota minulla ”ei ollut”. Paikkakunnalla olisi ollut kesätyörekrytapahtuma mutta se oli niin kaukana etten voinut kävellä eikä varaa bussiin ollut. Siinä missä muut 18-vuotiaat kävivät syntymäpäiviä juhlimassa juomalla vaikka edes sen yhden oluen, minä olin syntymäpäivänäni kotona syömässä puuroa ja join ensimmäisen kerran 20-vuotiaana. En voinut edes mennä baariin, koska narikka olisi maksanut. Olin yksin koska en voinut viettää kenenkään kanssa aikaa jos siihen meni rahaa. Kesätyöt sain suhteilla (onneksi) koska en olisi voinut mennä työhaastatteluun rikkinäisissä kengissä ja hupparissa.
Minun veroprosentti on vaihdellut aikuisiällä välillä 25–60 %. Maksan sen mielelläni. Mielelläni tarjoan sillä pienellä tt-tuella elävälle edes muutamia mukavia asioita elämään kuten vaikka uudet kengät tai suklaapatukan. Jopa sen ajoittaisin oluen. Jos joku haluaa käyttää kaiken ylimääräisen siihen niin antaa mennä. Minulla on nykyisin kaikki mitä tarvitsen enkä tarvitse kuin tavallista elämää. Jos saisin puolet enemmän rahaa ilman veroja, en keksisi mihin sellaiseen sen laittaisin joka ilahduttaisi minua nyt enemmän kuin suklaapatukka olisi ilahduttanut minua lukiolaisena. En tarvitse sitä Balmuirin huivia tai uusinta iPhonea.
Täällä palstallakin tulee aika ajoin esille se, että tämä yhteiskunta koetaan monissa asioissa kotrolloivaksi. Lastensuojelu on kiristynyt ja tuntuu että uskaltaako omien mukuloiden kanssa olla normaalisti kun ulkopuoliset kyttäävät miten se tuota pentua kasvattaa.
Tai sitten holhotaan työttömiä kädestä pitäen että pitäisi kulta pieni hakea niitä töitä. Koitas nyt myydä puhelimitse sukkia ja alushousuja kun sitä työtä kerran olisi...
Toimeentulotuessa on jo peruosa, josta 49% on laskettu menevät kyseisen ihmisen ravintomenoihin. Se 51% kattaa puhelinlaskut, nettimaksut, julkisen liikenteen kulut, käsikauppalääkkeet, vaateostot ja kaikki muut mitä ihminen haluaa ostaa. Ne toisista turhilta tuntuvat kondomit, liukuvoiteet, viinan, tupakan, dildot jne. Mikä kennelkin on tärkeää. Ihminen ihan itse valitsee syökö vain 10% summasta ja vetää lärvit lopulla 90% rahoista. Olisi aikamoista kyttäämistä, jos pitäisi kaikki "turhat" dildot ja viinakset alkaa karsia ostoksista. Sitten valitettaisi että sossu ja Kela vaan kyttää... (entistä enemmän siis).
Terveisin etuuskäsittelijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vapaaehtoisesti elänyt todella, todella niukalla rahalla. Opiskelun alkuvuosina se tarkoitti sitä että minulla oli kuukaudessa 20 € ruokaan. Minulle se toki oli vapaaehtoista, en olisi ollut oikeutettu toimeentulotukeen koska rahaa oli himpun verran alle 20 000 € säästössä ja olisin voinut käyttää niitä. En kuitenkaan halunnut, en myöskään halunnut lukiolaisena aloittaa velkaantumista opintolainalla. Siispä mentiin ihan minimillä.
Millaista elämä sitten oli? Aivan kamalaa. Koulupäivinä söin ensimmäisen kerran koulussa ja seuraavan kerran iltapalaksi makarooneja tai puuroa. Viikonloppuna söin niitä makarooneja tai puuroa kahdesti päivässä. Vaatteita en voinut ostaa. Kun jouduin käymään lääkärissä oli pakko kajota säästötiliin. Kirjat hankin kirjastosta. Mitään hauskaa elämässä ei ollut. En voinut käydä elokuvissa, ostaa yhtä suklaapatukkaa, en voinut harrastaa mitään mihin olisi mennyt senttikään rahaa, en voinut kävellessä kuunnella musiikkia koska kuulokkeet hajosivat. Selvisin niistä kolmesta vuodesta ainoastaan sillä että tiesin voivani lopettaa kokeiluni milloin vain, minulla on rahaa. Kesällä oli myös enemmän liikkumavaraa koska sain kesätöitä ja silloin elämisen menoihin oli käytettävissä 50 €. Kaiken muun laitoin säästöön.
Mitä tästä kokeilusta jäi käteen? Se että pystyin ostamaan oman asunnon kun valmistuin ylioppilaaksi. Ei yhtään mitään muuta. Minulle lukioaika tarkoittaa todella yksinäistä, surullista ja stressaavaa aikaa jolloin ei ollut mitään piristävää. Olisin voinut toimia toisin, mutta masentunut ja ahdistunut 16-vuotias näki että ainoa oikea tapa elää on olla erittäin nuuka ja pyrkiä ainoastaan siihen että kerryttää omaisuutta. Millään muulla ei ole lopulta väliä. Ajatusmalli jonka perin vanhemmiltani sen 20 000 € lisäksi.
Haluaisinko että yksikään ihminen joutuu elämään niin että on varaa ainoastaan välttämättömään joka pitää hänet elossa? En. Nuo vuodet olivat elämäni synkin ajanjakso ja kaikkea leimasi se etten voi tehdä oikein mitään. Okei, olisin voinut liikkua luonnossa ja käydä ilmaistapahtumissa. Liikunta kuitenkin olisi lisännyt energiantarvetta ja ilmaistapahtumiin kyllästyi hyvin nopeasti. Kaikkeen tavalliseen kuluu rahaa. Minua pyydettiin koulun jälkeen kahville, en voinut mennä. Olisin päässyt venäjän kielen kurssilla Venäjälle, mutta olisin joutunut maksamaan siitä 50 € jota minulla ”ei ollut”. Paikkakunnalla olisi ollut kesätyörekrytapahtuma mutta se oli niin kaukana etten voinut kävellä eikä varaa bussiin ollut. Siinä missä muut 18-vuotiaat kävivät syntymäpäiviä juhlimassa juomalla vaikka edes sen yhden oluen, minä olin syntymäpäivänäni kotona syömässä puuroa ja join ensimmäisen kerran 20-vuotiaana. En voinut edes mennä baariin, koska narikka olisi maksanut. Olin yksin koska en voinut viettää kenenkään kanssa aikaa jos siihen meni rahaa. Kesätyöt sain suhteilla (onneksi) koska en olisi voinut mennä työhaastatteluun rikkinäisissä kengissä ja hupparissa.
Minun veroprosentti on vaihdellut aikuisiällä välillä 25–60 %. Maksan sen mielelläni. Mielelläni tarjoan sillä pienellä tt-tuella elävälle edes muutamia mukavia asioita elämään kuten vaikka uudet kengät tai suklaapatukan. Jopa sen ajoittaisin oluen. Jos joku haluaa käyttää kaiken ylimääräisen siihen niin antaa mennä. Minulla on nykyisin kaikki mitä tarvitsen enkä tarvitse kuin tavallista elämää. Jos saisin puolet enemmän rahaa ilman veroja, en keksisi mihin sellaiseen sen laittaisin joka ilahduttaisi minua nyt enemmän kuin suklaapatukka olisi ilahduttanut minua lukiolaisena. En tarvitse sitä Balmuirin huivia tai uusinta iPhonea.
Toimeemtulotuella ei tarvi elää noin niukasti
Poikaystävä asuu yksin saa asumistukea. Itselle jää vielä maksettavaksi 200 + kiinteä vesimaksu 22 + sähkö + puhelinlasku.
Toimeentulotukee sille maksetaan reilu 700 kuussa niin ruokaan ja muijin menoihin jää aavistuksen 500 kuussa. Mun mielestä 125 eurolla viikossa syö tosi hyvin!! Eikä sillä mee ees niin paljoo vaikka syö tosi hyvin joka pvä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vapaaehtoisesti elänyt todella, todella niukalla rahalla. Opiskelun alkuvuosina se tarkoitti sitä että minulla oli kuukaudessa 20 € ruokaan. Minulle se toki oli vapaaehtoista, en olisi ollut oikeutettu toimeentulotukeen koska rahaa oli himpun verran alle 20 000 € säästössä ja olisin voinut käyttää niitä. En kuitenkaan halunnut, en myöskään halunnut lukiolaisena aloittaa velkaantumista opintolainalla. Siispä mentiin ihan minimillä.
Millaista elämä sitten oli? Aivan kamalaa. Koulupäivinä söin ensimmäisen kerran koulussa ja seuraavan kerran iltapalaksi makarooneja tai puuroa. Viikonloppuna söin niitä makarooneja tai puuroa kahdesti päivässä. Vaatteita en voinut ostaa. Kun jouduin käymään lääkärissä oli pakko kajota säästötiliin. Kirjat hankin kirjastosta. Mitään hauskaa elämässä ei ollut. En voinut käydä elokuvissa, ostaa yhtä suklaapatukkaa, en voinut harrastaa mitään mihin olisi mennyt senttikään rahaa, en voinut kävellessä kuunnella musiikkia koska kuulokkeet hajosivat. Selvisin niistä kolmesta vuodesta ainoastaan sillä että tiesin voivani lopettaa kokeiluni milloin vain, minulla on rahaa. Kesällä oli myös enemmän liikkumavaraa koska sain kesätöitä ja silloin elämisen menoihin oli käytettävissä 50 €. Kaiken muun laitoin säästöön.
Mitä tästä kokeilusta jäi käteen? Se että pystyin ostamaan oman asunnon kun valmistuin ylioppilaaksi. Ei yhtään mitään muuta. Minulle lukioaika tarkoittaa todella yksinäistä, surullista ja stressaavaa aikaa jolloin ei ollut mitään piristävää. Olisin voinut toimia toisin, mutta masentunut ja ahdistunut 16-vuotias näki että ainoa oikea tapa elää on olla erittäin nuuka ja pyrkiä ainoastaan siihen että kerryttää omaisuutta. Millään muulla ei ole lopulta väliä. Ajatusmalli jonka perin vanhemmiltani sen 20 000 € lisäksi.
Haluaisinko että yksikään ihminen joutuu elämään niin että on varaa ainoastaan välttämättömään joka pitää hänet elossa? En. Nuo vuodet olivat elämäni synkin ajanjakso ja kaikkea leimasi se etten voi tehdä oikein mitään. Okei, olisin voinut liikkua luonnossa ja käydä ilmaistapahtumissa. Liikunta kuitenkin olisi lisännyt energiantarvetta ja ilmaistapahtumiin kyllästyi hyvin nopeasti. Kaikkeen tavalliseen kuluu rahaa. Minua pyydettiin koulun jälkeen kahville, en voinut mennä. Olisin päässyt venäjän kielen kurssilla Venäjälle, mutta olisin joutunut maksamaan siitä 50 € jota minulla ”ei ollut”. Paikkakunnalla olisi ollut kesätyörekrytapahtuma mutta se oli niin kaukana etten voinut kävellä eikä varaa bussiin ollut. Siinä missä muut 18-vuotiaat kävivät syntymäpäiviä juhlimassa juomalla vaikka edes sen yhden oluen, minä olin syntymäpäivänäni kotona syömässä puuroa ja join ensimmäisen kerran 20-vuotiaana. En voinut edes mennä baariin, koska narikka olisi maksanut. Olin yksin koska en voinut viettää kenenkään kanssa aikaa jos siihen meni rahaa. Kesätyöt sain suhteilla (onneksi) koska en olisi voinut mennä työhaastatteluun rikkinäisissä kengissä ja hupparissa.
Minun veroprosentti on vaihdellut aikuisiällä välillä 25–60 %. Maksan sen mielelläni. Mielelläni tarjoan sillä pienellä tt-tuella elävälle edes muutamia mukavia asioita elämään kuten vaikka uudet kengät tai suklaapatukan. Jopa sen ajoittaisin oluen. Jos joku haluaa käyttää kaiken ylimääräisen siihen niin antaa mennä. Minulla on nykyisin kaikki mitä tarvitsen enkä tarvitse kuin tavallista elämää. Jos saisin puolet enemmän rahaa ilman veroja, en keksisi mihin sellaiseen sen laittaisin joka ilahduttaisi minua nyt enemmän kuin suklaapatukka olisi ilahduttanut minua lukiolaisena. En tarvitse sitä Balmuirin huivia tai uusinta iPhonea.
Toimeemtulotuella ei tarvi elää noin niukasti
Poikaystävä asuu yksin saa asumistukea. Itselle jää vielä maksettavaksi 200 + kiinteä vesimaksu 22 + sähkö + puhelinlasku.
Toimeentulotukee sille maksetaan reilu 700 kuussa niin ruokaan ja muijin menoihin jää aavistuksen 500 kuussa. Mun mielestä 125 eurolla viikossa syö tosi hyvin!! Eikä sillä mee ees niin paljoo vaikka syö tosi hyvin joka pvä
Muuten olis uskottavaa mutta ttt ei ikinä ole 480€ enempää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vain ymmärrä miksi miltei aina kun puhutaan toimeentulotuesta, otetaan esille tupakan ja alkoholin kielto. Miten se on yhdeltäkään veronmaksajalta pois jos joku haluaa sijoittaa viimeiset hilunsa vaikka keppanatuoppiin lähipubissa? Näinhän se raha menee kiertoon ja hyödyttää pienyrittäjyyttä. Kummalista moraalista pätemistä idealla "minä olen parempi ihminen koska en juo/polta".
Toimeentulotuki on välttämättömiä elinkustannuksia varten ja keppana tai tupakka ei kuulu välttämättömiin elinkustannuksiin. Sitä paitsi viimeiset roposensa keppanaan ja/tai tupakkaan tuhlaava on todennäköisesti huonossa kunnossa, ja hänestä aiheutuu yhteiskunnalle kuluja terveydenhoidon takia.
Toimeentulotuen voisi mielestäni hyvin "korvamerkitä" niin, ettei sillä saisi ostettua muuuta kuin ruokaa tai vaatteita. Tämä toteutettaisiin maksusitoumuksilla.
Ruuan ja vaatteiden lisäksi on muitakin menoja: pyykinpesuaineet, tiski- ja siivousaineet ja -välineet, itsehoitolääkkeet, henkilökohtainen hygienia(= shampoo, saippua, suuhygienia, siteet ja tamponit), matkakortti tai polkupyörä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vapaaehtoisesti elänyt todella, todella niukalla rahalla. Opiskelun alkuvuosina se tarkoitti sitä että minulla oli kuukaudessa 20 € ruokaan. Minulle se toki oli vapaaehtoista, en olisi ollut oikeutettu toimeentulotukeen koska rahaa oli himpun verran alle 20 000 € säästössä ja olisin voinut käyttää niitä. En kuitenkaan halunnut, en myöskään halunnut lukiolaisena aloittaa velkaantumista opintolainalla. Siispä mentiin ihan minimillä.
Millaista elämä sitten oli? Aivan kamalaa. Koulupäivinä söin ensimmäisen kerran koulussa ja seuraavan kerran iltapalaksi makarooneja tai puuroa. Viikonloppuna söin niitä makarooneja tai puuroa kahdesti päivässä. Vaatteita en voinut ostaa. Kun jouduin käymään lääkärissä oli pakko kajota säästötiliin. Kirjat hankin kirjastosta. Mitään hauskaa elämässä ei ollut. En voinut käydä elokuvissa, ostaa yhtä suklaapatukkaa, en voinut harrastaa mitään mihin olisi mennyt senttikään rahaa, en voinut kävellessä kuunnella musiikkia koska kuulokkeet hajosivat. Selvisin niistä kolmesta vuodesta ainoastaan sillä että tiesin voivani lopettaa kokeiluni milloin vain, minulla on rahaa. Kesällä oli myös enemmän liikkumavaraa koska sain kesätöitä ja silloin elämisen menoihin oli käytettävissä 50 €. Kaiken muun laitoin säästöön.
Mitä tästä kokeilusta jäi käteen? Se että pystyin ostamaan oman asunnon kun valmistuin ylioppilaaksi. Ei yhtään mitään muuta. Minulle lukioaika tarkoittaa todella yksinäistä, surullista ja stressaavaa aikaa jolloin ei ollut mitään piristävää. Olisin voinut toimia toisin, mutta masentunut ja ahdistunut 16-vuotias näki että ainoa oikea tapa elää on olla erittäin nuuka ja pyrkiä ainoastaan siihen että kerryttää omaisuutta. Millään muulla ei ole lopulta väliä. Ajatusmalli jonka perin vanhemmiltani sen 20 000 € lisäksi.
Haluaisinko että yksikään ihminen joutuu elämään niin että on varaa ainoastaan välttämättömään joka pitää hänet elossa? En. Nuo vuodet olivat elämäni synkin ajanjakso ja kaikkea leimasi se etten voi tehdä oikein mitään. Okei, olisin voinut liikkua luonnossa ja käydä ilmaistapahtumissa. Liikunta kuitenkin olisi lisännyt energiantarvetta ja ilmaistapahtumiin kyllästyi hyvin nopeasti. Kaikkeen tavalliseen kuluu rahaa. Minua pyydettiin koulun jälkeen kahville, en voinut mennä. Olisin päässyt venäjän kielen kurssilla Venäjälle, mutta olisin joutunut maksamaan siitä 50 € jota minulla ”ei ollut”. Paikkakunnalla olisi ollut kesätyörekrytapahtuma mutta se oli niin kaukana etten voinut kävellä eikä varaa bussiin ollut. Siinä missä muut 18-vuotiaat kävivät syntymäpäiviä juhlimassa juomalla vaikka edes sen yhden oluen, minä olin syntymäpäivänäni kotona syömässä puuroa ja join ensimmäisen kerran 20-vuotiaana. En voinut edes mennä baariin, koska narikka olisi maksanut. Olin yksin koska en voinut viettää kenenkään kanssa aikaa jos siihen meni rahaa. Kesätyöt sain suhteilla (onneksi) koska en olisi voinut mennä työhaastatteluun rikkinäisissä kengissä ja hupparissa.
Minun veroprosentti on vaihdellut aikuisiällä välillä 25–60 %. Maksan sen mielelläni. Mielelläni tarjoan sillä pienellä tt-tuella elävälle edes muutamia mukavia asioita elämään kuten vaikka uudet kengät tai suklaapatukan. Jopa sen ajoittaisin oluen. Jos joku haluaa käyttää kaiken ylimääräisen siihen niin antaa mennä. Minulla on nykyisin kaikki mitä tarvitsen enkä tarvitse kuin tavallista elämää. Jos saisin puolet enemmän rahaa ilman veroja, en keksisi mihin sellaiseen sen laittaisin joka ilahduttaisi minua nyt enemmän kuin suklaapatukka olisi ilahduttanut minua lukiolaisena. En tarvitse sitä Balmuirin huivia tai uusinta iPhonea.
Toimeemtulotuella ei tarvi elää noin niukasti
Poikaystävä asuu yksin saa asumistukea. Itselle jää vielä maksettavaksi 200 + kiinteä vesimaksu 22 + sähkö + puhelinlasku.
Toimeentulotukee sille maksetaan reilu 700 kuussa niin ruokaan ja muijin menoihin jää aavistuksen 500 kuussa. Mun mielestä 125 eurolla viikossa syö tosi hyvin!! Eikä sillä mee ees niin paljoo vaikka syö tosi hyvin joka pvä
Sinun pitäisi ymmärtää, että jokainen on erilaisessa elämäntilanteessa. Jotkut maksavat opintolainoja ja opintolainojen korkoja toimeentulotuesta, koska Kela ei huomioi niitä menoiksi. Liki koko summa voi mennä lyhennyksiin ja korkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös Kela voisi hoitaa suoraan vuokrat ja laskut ja tämän jälkeen rahojen sijasta jakaa "toimeentulopakkauksia" joissa on pussikeittoja yms. Kuukauden tarpeiksi? Ja jos vaatteille on tarvetta, olisi saatavana valtion massatuottamia toimeentuloasuja, jotka toki palautetaan, jos taloudellinen tilanne korjaantuu. Suomi Kuntoon!
Tämä rikkoo ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta. Ihmisiä ei leimata vaatteilla toimeentulotuensaajiksi. Lisäksi ihminen tarvitsee tuoretta syötävää, ei pelkkiä säilykkeitä.
Ihmiset kuntoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vain ymmärrä miksi miltei aina kun puhutaan toimeentulotuesta, otetaan esille tupakan ja alkoholin kielto. Miten se on yhdeltäkään veronmaksajalta pois jos joku haluaa sijoittaa viimeiset hilunsa vaikka keppanatuoppiin lähipubissa? Näinhän se raha menee kiertoon ja hyödyttää pienyrittäjyyttä. Kummalista moraalista pätemistä idealla "minä olen parempi ihminen koska en juo/polta".
Toimeentulotuki on välttämättömiä elinkustannuksia varten ja keppana tai tupakka ei kuulu välttämättömiin elinkustannuksiin. Sitä paitsi viimeiset roposensa keppanaan ja/tai tupakkaan tuhlaava on todennäköisesti huonossa kunnossa, ja hänestä aiheutuu yhteiskunnalle kuluja terveydenhoidon takia.
Toimeentulotuen voisi mielestäni hyvin "korvamerkitä" niin, ettei sillä saisi ostettua muuuta kuin ruokaa tai vaatteita. Tämä toteutettaisiin maksusitoumuksilla.
Vain puolet toimeentulotuesta on tarkoitettu ruokaan. Toinen puoli on tarkoitettu vaatteisiin, taloustarvikkeisiin, bussikorttiin jne. ja pieni osa on ylimääräistä "mihin vaan" osuutta, jonka voi käyttää esim. leffalippuun, uimahalliin tai olueen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liisa123456 kirjoitti:
Mielestäni rahat tulisi korvamerkintä vegaanituotteisiin.
Nepä ei sitten pitkälle riittäisikään = 6 kasvispullaa (lihapullan vastine) 7,90 e.
Mitä ihme kasvispullia nuo on? En ole koskaan törmännyt noin kalliisiin. Ja itse tekemällä tulee halvemmaksi kuin lihapullat (tai no, ainesosista tietysti riippuen).
Jouduin ostamaan kerran jotain nopsaan lämmitettävää lämpimässä säilyvää syötävää ja otin tuollaisen kun muuta ei ollut. Järkytyin kun tölkin sisällä oli vain 6 pullaa :D
Ehdotuksesi on järkevä.
Jotka tupakoivat, menettävät jossain muussa.
Miksei köyhille aleta jakaa ilmaista vegaani ruokaa? Voisi leikata tukia parilla kympillä, eläinten asema kohentuisi, köyhien terveys kohentuisi, ilmastovaikustus olisi positiivinen jne. Pelkkää voittoa siis.
Vierailija kirjoitti:
AP Nina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanpa nyt ihan ensin, että riittääkö ap:n maksamat verot edes kattamaan omia lääkärissä käyntejään, peruskoulua, äitiyslomia, sairauslomia, lasten päivähoitoa, peruskoulua ja niin edelleen.
Rakas kanssaeläjä: kun aloit kyseenalaistamaan, kerron. Lapseni ei ole koskaan ollut päivähoidossa. Työskentelin äitiyslomallakin runssasti yrittäjänä. Lastenhoitoa kustansin omasta pussistani. Julkista terveydenhuoltoa en ole käyttänyt.
Koulussa toki lapseni on käynyt.
Ethän tule pätemään, kun et minua tunne. Kiitos.Jeez, ei tartte hermostua. Jokainenhan meistä on netissä akateemisesti koulutettuja menestyneitä yrittäjiä, jonka ei tarvitse rahvaanomaista terveydenhuoltoa ikinä käyttää ja lapsiakaan ei ikinä hoideta missään muualla kuin kotona samalla kun tehdään töitä 23 tuntia vuorokaudessa. Mieskin on kuin kreikkalainen jumalveistos ja kesähuvila Italiassa.
Eikä koskaan ole käyttänyt autoverollaan henk koht maksamiaan katuosuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Miksei köyhille aleta jakaa ilmaista vegaani ruokaa? Voisi leikata tukia parilla kympillä, eläinten asema kohentuisi, köyhien terveys kohentuisi, ilmastovaikustus olisi positiivinen jne. Pelkkää voittoa siis.
Eikä tarvitsisi edes leikata tukia, mutta annettaisiin tuoretiskikiintiö hedelmille ja vihanneksille. Tulee ihan sairas olo viikossa jos ei ole saanut mitään tuoretta syötävää. Teen usein "tilipäivänä" pakastimeen laatikot jaettuna annospusseihin, jotta ruokaa riittää koko kuukaudeksi. Rahaa ei kuitenkaan jää tuorepuoleen ja olo on todella kuvottava jos ei pidempään aikaan saa mitään tuoretta.
Vierailija kirjoitti:
Millä ihmeen resursseilla Kela alkaa kytätä ja pohtimaan jokaisen ostoksia eriteltynä, kun sillä on kädet täynnä nykyisenkin systeemin kanssa? Nim. Viime vuonna kuntoutustuen jatkohakemuksen päätös otti 8,5 viikkoa!
Verraten nopeestihan olet saanut kuntoutustuen jatkohakemuksen päätöksen. Mulla siihen kului viime syksynä 4 täyttä kuukautta!!
Nämä on törkeän hitaita prosesseja.
Alue: Aihe vapaa
Miten määrittelet kuka on sairas? Riittääkö lääkärintodistus vai pitääkö olla eläkeyhtiön päätös työkyvyttömyyseläkkeestä? Sehän on tunnettu fakta, että eläkeyhtiöt hylkäävät roppakaupalla oikeasti sairaiden hakemuksia.