Ihminen joka elää menneisyydessä

Siskoni on ihminen, joka vatvoo ja vatvoo parin- kolmenkymmenen vuoden takaisia asioita jatkuvasti, ei tietenkään mitään mukavia asioita vaan kaikki paskimmat asiat, mitä suinkin vain muistaa.

Sen lisäksi vielä keksii asioita joita ei ole edes tapahtunut, syyttää kaikkia muita omasta elämäntilanteestaan, joka ei vuosiin ole kovin hyvä ollut. Tai päällisin puolin on, on talot, autot ja vakituinen työ, mutta ei mitään sisältöä elämässä.

Itselleni tämä jatkuva menneisyyteen vetäminen on raskasta, koska olen tehnyt vuosien työn päästäkseni eteenpäin elämässä ja ikäänkuin käsitellyt ne hankalat asiat pois päiväjärjestyksestä keskittyäkseni tähän päivään ja tehdäkseni oman elämäni niin hyväksi kun voin.

Siskoni ei tunnu hyväksyvän, että minulla menee nykyään hyvin, hänen silmissään olen edelleen se sama ihmisraunio kuin parikymmentä vuotta sitten. Jatkuvasti pitäisi vain rypeä siinä paskassa, mistä olen itseni nostanut jo ajat sitten, ja jos en tee niin, elän vaiheessa ja itsepetoksessa siskoni mukaan.

Olen ottanut etäisyyttä häneen jo vuosia sitten, koska huomasin kuinka paljon paremmin voin ilman sitä jatkuvaa vatvomista, mutta edelleen aina kun olemme yhteydessä sama laulu jatkuu..

Onko muilla tällaisesta kokemuksia?
Onko ainoa vaihtoehto pistää välit kokonaan poikki?