Älkää tehkö avioehtoa ja jääkö kotiin hoitamaan lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut omaisuutta ennen avioliittoa ja ei ole isoja perintöjä tulossa.

Sovimme että avioehtoa ei tarvita koska kaikki avioliiton aikana tienattu on yhteistä ja mahdollisessa erossa kaikki puoliksi.

Avioehto kuuluu nykyaikaan ja on hyvä olla vaikka kaksi tyhjätaskua menee avioon.

Ei koskaan tiedä mitä tulee. Voi voittaa rahapeleissä tms ja en itse tykkää ajatuksesta että kaikki menee puoliksi.

Olen muutaman "rahastajan" teot nähnyt vierestä ja en hyväksy kaikkea.

Itse en ottanut erossa mitään muuta kuin omat tavarani ja itse halusin erota. En kokenut että minulle kuuluisi mitään enkä kadu lainkaan.

Juuri tämä kiteyttää avioehto ihmisten ajatusmaailman "mutta minä saatan voittaa paljon rahaa ja sillä sekunnilla pistän kyllä äijän ulos, enkä halua että hän hyötyy rahoistani mitenkään." eli et edes rakasta ihmistä kenen kanssa menit naimisiin 😑

Vierailija kirjoitti:

Yhteisiä lapsia meillä ei ole, eikä myöskään tule, koska minä en jää pullantuoksuiseksi äidiksi enää kenenkään mukuloille, enkä koskan enää aio yhdeksää kuukautta kantaa lasta sisälläni, jonka jälkeen eynnytys jossa voi tapahtua melkein mitä vain. Mieheni ei koskan myöskään vaatisi minulta mitään noi epävarmaa ja terveyttäni uhkaavaa. Sen on onneksi hoitanut jo mieheni exä. Oma lapseni on jo aikuinen, enkä aio enää 18 vuotta elämästäni käyttää lisälasten hoitoon. Aika aikaansa kutakin.

Onko tämä kirjoittaja se jossain keskusteluissa velana yhdellä lapsella esiintynyt tyyppi? Vaikuttaa samalta ihmiseltä.

Miksi mennä naimisiin? Varmin tapa pysyä yhdessä on avoliitto tai molemmilla oma talous. Silloin ei tarvitse erossa riidellä tasingoista. Avoliitossakin voi kyllä joutua maksamaan, mutta selkeämpää.

Jos avioon on pakko mennä, niin ehdottomasti avioehto. Erityisesti silloin kun taloudellinen tilanne ei ole vastaava. Meillä akka olisi putsannut minut erossa ilman sitä yhtä A4 paperia, jossa lukee ettei kummallakaan ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, eikä sen tuottoon tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen. Avioehdon lisäksi kannattaa tehdä sopimus avioeron varalle. Tässä kannattaa alustavasti sopia kenelle mahdolliset lapset, tapaamiskuviot yms. asiat. Tämä on hyvin laskelmoivaa ja teknistä, mutta tosiasiassa noin puolet liitoista päätyy eroon. Helpottaa helvetisti, kun asioista on ennakkoon sovittu ja välkt ovat kunnossa.

Varoituskellojen pitäisi soida kovaa, jos kumppani kieltäytyy avioehdosta! Silloin ei tietenkään, jos molemmat samalla viivalla, ekä suurempia perintöjä yms. varoja ole tulossa kummallekkaan.

Onnellisesti yhdessä kirjoitti:

Miksi mennä naimisiin? Varmin tapa pysyä yhdessä on avoliitto tai molemmilla oma talous. Silloin ei tarvitse erossa riidellä tasingoista. Avoliitossakin voi kyllä joutua maksamaan, mutta selkeämpää.

Jos avioon on pakko mennä, niin ehdottomasti avioehto. Erityisesti silloin kun taloudellinen tilanne ei ole vastaava. Meillä akka olisi putsannut minut erossa ilman sitä yhtä A4 paperia, jossa lukee ettei kummallakaan ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, eikä sen tuottoon tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen. Avioehdon lisäksi kannattaa tehdä sopimus avioeron varalle. Tässä kannattaa alustavasti sopia kenelle mahdolliset lapset, tapaamiskuviot yms. asiat. Tämä on hyvin laskelmoivaa ja teknistä, mutta tosiasiassa noin puolet liitoista päätyy eroon. Helpottaa helvetisti, kun asioista on ennakkoon sovittu ja välkt ovat kunnossa.

Varoituskellojen pitäisi soida kovaa, jos kumppani kieltäytyy avioehdosta! Silloin ei tietenkään, jos molemmat samalla viivalla, ekä suurempia perintöjä yms. varoja ole tulossa kummallekkaan.

Avoliitot päättyvät huomattavasti useammin eroon kuin avioliitot.

Avioehto eron varalle. Näin meillä. Eli me emme kumpikaan menneet avioliittoon siinä toivossa, että toisen omaisuudella pääsisi rikastumaan.

Tiedän tapauksen, jossa rikas vanhapoika menetti puolet omaisuudestaan. Nainen valehteli, he avioituivat, otti eron ja vei osansa. Tällöin se avioehto olisi kannattanut olla.

Onnellisesti yhdessä kirjoitti:

Miksi mennä naimisiin? Varmin tapa pysyä yhdessä on avoliitto tai molemmilla oma talous. Silloin ei tarvitse erossa riidellä tasingoista. Avoliitossakin voi kyllä joutua maksamaan, mutta selkeämpää.

Jos avioon on pakko mennä, niin ehdottomasti avioehto. Erityisesti silloin kun taloudellinen tilanne ei ole vastaava. Meillä akka olisi putsannut minut erossa ilman sitä yhtä A4 paperia, jossa lukee ettei kummallakaan ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, eikä sen tuottoon tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen. Avioehdon lisäksi kannattaa tehdä sopimus avioeron varalle. Tässä kannattaa alustavasti sopia kenelle mahdolliset lapset, tapaamiskuviot yms. asiat. Tämä on hyvin laskelmoivaa ja teknistä, mutta tosiasiassa noin puolet liitoista päätyy eroon. Helpottaa helvetisti, kun asioista on ennakkoon sovittu ja välkt ovat kunnossa.

Varoituskellojen pitäisi soida kovaa, jos kumppani kieltäytyy avioehdosta! Silloin ei tietenkään, jos molemmat samalla viivalla, ekä suurempia perintöjä yms. varoja ole tulossa kummallekkaan.

Itse pidän varoitusmerkkinä sitä, jos ihminen on todella saidan ja itsekkään oloinen. Ei ole mitään järkeä muuttaa yhteen sinun, minun -ihmisen kanssa. Puolison kanssa suhteen pitäisi olla sellainen, että kumpikin tietää pystyvänsä hankalina aikoina tukeutuvansa toiseen. Niitä kun väistämättä pitkässä suhteessa puolin ja toisin yleensä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Onnellisesti yhdessä kirjoitti:

Miksi mennä naimisiin? Varmin tapa pysyä yhdessä on avoliitto tai molemmilla oma talous. Silloin ei tarvitse erossa riidellä tasingoista. Avoliitossakin voi kyllä joutua maksamaan, mutta selkeämpää.

Jos avioon on pakko mennä, niin ehdottomasti avioehto. Erityisesti silloin kun taloudellinen tilanne ei ole vastaava. Meillä akka olisi putsannut minut erossa ilman sitä yhtä A4 paperia, jossa lukee ettei kummallakaan ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, eikä sen tuottoon tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen. Avioehdon lisäksi kannattaa tehdä sopimus avioeron varalle. Tässä kannattaa alustavasti sopia kenelle mahdolliset lapset, tapaamiskuviot yms. asiat. Tämä on hyvin laskelmoivaa ja teknistä, mutta tosiasiassa noin puolet liitoista päätyy eroon. Helpottaa helvetisti, kun asioista on ennakkoon sovittu ja välkt ovat kunnossa.

Varoituskellojen pitäisi soida kovaa, jos kumppani kieltäytyy avioehdosta! Silloin ei tietenkään, jos molemmat samalla viivalla, ekä suurempia perintöjä yms. varoja ole tulossa kummallekkaan.

Avoliitot päättyvät huomattavasti useammin eroon kuin avioliitot.

Näinkin voi olla, mutta seuraamukset ovat huomattavasti kevyemmät...

Onnellisesti yhdessä kirjoitti:

Miksi mennä naimisiin? Varmin tapa pysyä yhdessä on avoliitto tai molemmilla oma talous. Silloin ei tarvitse erossa riidellä tasingoista. Avoliitossakin voi kyllä joutua maksamaan, mutta selkeämpää.

Jos avioon on pakko mennä, niin ehdottomasti avioehto. Erityisesti silloin kun taloudellinen tilanne ei ole vastaava. Meillä akka olisi putsannut minut erossa ilman sitä yhtä A4 paperia, jossa lukee ettei kummallakaan ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, eikä sen tuottoon tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen. Avioehdon lisäksi kannattaa tehdä sopimus avioeron varalle. Tässä kannattaa alustavasti sopia kenelle mahdolliset lapset, tapaamiskuviot yms. asiat. Tämä on hyvin laskelmoivaa ja teknistä, mutta tosiasiassa noin puolet liitoista päätyy eroon. Helpottaa helvetisti, kun asioista on ennakkoon sovittu ja välkt ovat kunnossa.

Varoituskellojen pitäisi soida kovaa, jos kumppani kieltäytyy avioehdosta! Silloin ei tietenkään, jos molemmat samalla viivalla, ekä suurempia perintöjä yms. varoja ole tulossa kummallekkaan.

Hyvä mielipide. Kollegani teetti myös testamentin jonka lakimies laati ja varmisti sillä, ettei myös lasten puolisot pääse mummon omaisuuteen millään tavoin jos/kun lapsille tulee avioeroja.

On paljon tilanteita joita ei tule ajatelleeksi.

Lähipiirissä meni lapsuudenkoti vieraaseen sukuun kun nuori tilas pitänyt pariskunta erosi. Sitä ei kukaan suvusta olisi odottanut eikä osannut odottaa.

Avioehto ja testamentti vielä päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina on oletuksena, että juuri miehellä on enemmän varallisuutta? Voi olla myös toisinpäin ja silloin nimenomaan on syytä tehdä avioehto, varsinkin jos nainen jää kotiin hoitamaan lapsia. Muutenhan mies vie mennessään puolet naisen varallisuudesta. 

Tarkoittiko tämän viestin kirjoittaja sitä, että:

- Jos nainen on varakkaampi, tehkää ihmeessä avioehto jottei ukko saa erotessa hänelle kuuluvaa varallisuutta

- jos mies on varakkaampi, älkää missään nimessä tehkö avioehtoa, jotta erotessa kaikki jaetaan reilusti puoliksi?

Avioehdossa määrätään, miten omistus jakautuu avioerossa. Testamentissa määrätään, miten omistus jakautuu toisen puolison kuollessa.

Vaikka toista rakastaisi kuinka paljon, en ymmärrä, miten ihmiset uskaltavat mennä naimisiin ilman täysin poissulkevaa avioehtoa. Avioliiton aikana asuntoja, sijoituksia ym. voi tehdä vaikka puoliksi: tällöin omaisuus jakautuu erotilanteessa puoliksi.

Avio-oikeus toisen omaisuuteen on jäänne ajalta, jolloin ihmisten ansiot olivat kiinni omistetuissa tuotannontekijöissä (maatilat jne.). Nykyaikana oikeus rikkaamman puolison omaisuuteen erotilanteessa on lähinnä absurdi: erohan voi tulla myös köyhemmän osapuolen lähtiessä postinkantajan matkaan. En ymmärrä, miksi rikkaamman osapuolen pitäisi maksaa ex-puolison ja postinkantajan elämää.

Voi tulla ero, totta. Toisaalta moni muukin juttu elämässä voi mennä ihan toisin kuin mitä on suunnitellut. Voi vaikka päätyä olemaan loppuikänsä puolison hoivattavana, jos sattuu vaikka pahan aivohalvauksen saamaan.

Ruotsin kuningatar Silviankin avioehtoa on vuosien aikana korjattu hänelle edullisemmaksi, vaikka hallitsijasuvussa on linnoja yms. hankalasti jaettavaa varallisuutta. Ei ole normaalia haluta jättää kumppani täysin tyhjin käsin, jos tulee ero tai kuolema korjaa.

Palkinto siitä että Kalle Kustaa sai kyntää muita

Ehkäpä ennemmin siitä, että on jaksanut hoitaa hienosti edistystä hyviä vuosikymmeniä puolisonsa rinnalla, oman uransa uhraten.

Mitä edistystä?????oletko heikkolahjainen?

Paras kaverini ei suostunut avioehtoon. Hänestä se oli sama asia kuin ero jo ennen naimisiinmenoa.

Liitto päättyi eroon 12 vuotta myöhemmin. Miehen omaisuus oli noin 800 000 e, mutta koska se oli joko perittyä tai perintönä saadun omaisuuden tuottoa ja testamentilla suljettu avio-oikeus pois, niin sitä ei jaettu. Sen sijaan jakoon meni naisen perimä kesämökki (noin 100 000 e).

Koska kaverini ei halunnut avioehtoa, joutui hän maksamaan miehelleen noin 50 000 e, että sai pitää kesämökkinsä. Miehen ei tarvinnut maksaa mitään. Hän sai pitää yhteisen kodin, pari sijoituskämppää, osakkeita ja metsää. Koska ei ollut sitä avioehtoa!

Vierailija kirjoitti:

Onnellisesti yhdessä kirjoitti:

Miksi mennä naimisiin? Varmin tapa pysyä yhdessä on avoliitto tai molemmilla oma talous. Silloin ei tarvitse erossa riidellä tasingoista. Avoliitossakin voi kyllä joutua maksamaan, mutta selkeämpää.

Jos avioon on pakko mennä, niin ehdottomasti avioehto. Erityisesti silloin kun taloudellinen tilanne ei ole vastaava. Meillä akka olisi putsannut minut erossa ilman sitä yhtä A4 paperia, jossa lukee ettei kummallakaan ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, eikä sen tuottoon tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen. Avioehdon lisäksi kannattaa tehdä sopimus avioeron varalle. Tässä kannattaa alustavasti sopia kenelle mahdolliset lapset, tapaamiskuviot yms. asiat. Tämä on hyvin laskelmoivaa ja teknistä, mutta tosiasiassa noin puolet liitoista päätyy eroon. Helpottaa helvetisti, kun asioista on ennakkoon sovittu ja välkt ovat kunnossa.

Varoituskellojen pitäisi soida kovaa, jos kumppani kieltäytyy avioehdosta! Silloin ei tietenkään, jos molemmat samalla viivalla, ekä suurempia perintöjä yms. varoja ole tulossa kummallekkaan.

Hyvä mielipide. Kollegani teetti myös testamentin jonka lakimies laati ja varmisti sillä, ettei myös lasten puolisot pääse mummon omaisuuteen millään tavoin jos/kun lapsille tulee avioeroja.

On paljon tilanteita joita ei tule ajatelleeksi.

Lähipiirissä meni lapsuudenkoti vieraaseen sukuun kun nuori tilas pitänyt pariskunta erosi. Sitä ei kukaan suvusta olisi odottanut eikä osannut odottaa.

Avioehto ja testamentti vielä päälle.

Mieheni isä rajasi minut pois testamentistaan..

Minusta meillä oli hyvät normi välit.

Miehen kanssa oltu 30v..josta osan aikaa olen elättänyt miestä(ollut työtön)

Tosi reilua?

Vierailija kirjoitti:

Onnellisesti yhdessä kirjoitti:

Miksi mennä naimisiin? Varmin tapa pysyä yhdessä on avoliitto tai molemmilla oma talous. Silloin ei tarvitse erossa riidellä tasingoista. Avoliitossakin voi kyllä joutua maksamaan, mutta selkeämpää.

Jos avioon on pakko mennä, niin ehdottomasti avioehto. Erityisesti silloin kun taloudellinen tilanne ei ole vastaava. Meillä akka olisi putsannut minut erossa ilman sitä yhtä A4 paperia, jossa lukee ettei kummallakaan ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, eikä sen tuottoon tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen. Avioehdon lisäksi kannattaa tehdä sopimus avioeron varalle. Tässä kannattaa alustavasti sopia kenelle mahdolliset lapset, tapaamiskuviot yms. asiat. Tämä on hyvin laskelmoivaa ja teknistä, mutta tosiasiassa noin puolet liitoista päätyy eroon. Helpottaa helvetisti, kun asioista on ennakkoon sovittu ja välkt ovat kunnossa.

Varoituskellojen pitäisi soida kovaa, jos kumppani kieltäytyy avioehdosta! Silloin ei tietenkään, jos molemmat samalla viivalla, ekä suurempia perintöjä yms. varoja ole tulossa kummallekkaan.

Itse pidän varoitusmerkkinä sitä, jos ihminen on todella saidan ja itsekkään oloinen. Ei ole mitään järkeä muuttaa yhteen sinun, minun -ihmisen kanssa. Puolison kanssa suhteen pitäisi olla sellainen, että kumpikin tietää pystyvänsä hankalina aikoina tukeutuvansa toiseen. Niitä kun väistämättä pitkässä suhteessa puolin ja toisin yleensä tulee.

Olet ihan oikeassa, mutta mistä sen ennakkoon tietää kuinka asiat tulee menemään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisesti yhdessä kirjoitti:

Miksi mennä naimisiin? Varmin tapa pysyä yhdessä on avoliitto tai molemmilla oma talous. Silloin ei tarvitse erossa riidellä tasingoista. Avoliitossakin voi kyllä joutua maksamaan, mutta selkeämpää.

Jos avioon on pakko mennä, niin ehdottomasti avioehto. Erityisesti silloin kun taloudellinen tilanne ei ole vastaava. Meillä akka olisi putsannut minut erossa ilman sitä yhtä A4 paperia, jossa lukee ettei kummallakaan ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, eikä sen tuottoon tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen. Avioehdon lisäksi kannattaa tehdä sopimus avioeron varalle. Tässä kannattaa alustavasti sopia kenelle mahdolliset lapset, tapaamiskuviot yms. asiat. Tämä on hyvin laskelmoivaa ja teknistä, mutta tosiasiassa noin puolet liitoista päätyy eroon. Helpottaa helvetisti, kun asioista on ennakkoon sovittu ja välkt ovat kunnossa.

Varoituskellojen pitäisi soida kovaa, jos kumppani kieltäytyy avioehdosta! Silloin ei tietenkään, jos molemmat samalla viivalla, ekä suurempia perintöjä yms. varoja ole tulossa kummallekkaan.

Itse pidän varoitusmerkkinä sitä, jos ihminen on todella saidan ja itsekkään oloinen. Ei ole mitään järkeä muuttaa yhteen sinun, minun -ihmisen kanssa. Puolison kanssa suhteen pitäisi olla sellainen, että kumpikin tietää pystyvänsä hankalina aikoina tukeutuvansa toiseen. Niitä kun väistämättä pitkässä suhteessa puolin ja toisin yleensä tulee.

Olet ihan oikeassa, mutta mistä sen ennakkoon tietää kuinka asiat tulee menemään?

Tietää sen verran, että saita ihminen pysyy saitana myöhemminkin. Perhe-elämä vaikuttaa tällaisen ihmisen kanssa yhteen päätyneillä helposti kriisiytyvän.

Vierailija kirjoitti:

Paras kaverini ei suostunut avioehtoon. Hänestä se oli sama asia kuin ero jo ennen naimisiinmenoa.

Liitto päättyi eroon 12 vuotta myöhemmin. Miehen omaisuus oli noin 800 000 e, mutta koska se oli joko perittyä tai perintönä saadun omaisuuden tuottoa ja testamentilla suljettu avio-oikeus pois, niin sitä ei jaettu. Sen sijaan jakoon meni naisen perimä kesämökki (noin 100 000 e).

Koska kaverini ei halunnut avioehtoa, joutui hän maksamaan miehelleen noin 50 000 e, että sai pitää kesämökkinsä. Miehen ei tarvinnut maksaa mitään. Hän sai pitää yhteisen kodin, pari sijoituskämppää, osakkeita ja metsää. Koska ei ollut sitä avioehtoa!

Eli golddigger..varmista et appi ei oo rajannu sua pois suvun omaisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisesti yhdessä kirjoitti:

Miksi mennä naimisiin? Varmin tapa pysyä yhdessä on avoliitto tai molemmilla oma talous. Silloin ei tarvitse erossa riidellä tasingoista. Avoliitossakin voi kyllä joutua maksamaan, mutta selkeämpää.

Jos avioon on pakko mennä, niin ehdottomasti avioehto. Erityisesti silloin kun taloudellinen tilanne ei ole vastaava. Meillä akka olisi putsannut minut erossa ilman sitä yhtä A4 paperia, jossa lukee ettei kummallakaan ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, eikä sen tuottoon tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen. Avioehdon lisäksi kannattaa tehdä sopimus avioeron varalle. Tässä kannattaa alustavasti sopia kenelle mahdolliset lapset, tapaamiskuviot yms. asiat. Tämä on hyvin laskelmoivaa ja teknistä, mutta tosiasiassa noin puolet liitoista päätyy eroon. Helpottaa helvetisti, kun asioista on ennakkoon sovittu ja välkt ovat kunnossa.

Varoituskellojen pitäisi soida kovaa, jos kumppani kieltäytyy avioehdosta! Silloin ei tietenkään, jos molemmat samalla viivalla, ekä suurempia perintöjä yms. varoja ole tulossa kummallekkaan.

Hyvä mielipide. Kollegani teetti myös testamentin jonka lakimies laati ja varmisti sillä, ettei myös lasten puolisot pääse mummon omaisuuteen millään tavoin jos/kun lapsille tulee avioeroja.

On paljon tilanteita joita ei tule ajatelleeksi.

Lähipiirissä meni lapsuudenkoti vieraaseen sukuun kun nuori tilas pitänyt pariskunta erosi. Sitä ei kukaan suvusta olisi odottanut eikä osannut odottaa.

Avioehto ja testamentti vielä päälle.

Mieheni isä rajasi minut pois testamentistaan..

Minusta meillä oli hyvät normi välit.

Miehen kanssa oltu 30v..josta osan aikaa olen elättänyt miestä(ollut työtön)

Tosi reilua?

No menikö oikein teidän mielestä?

Itkin hautajaisissa (kuoli leukemiaan nuorena)

Köyhin ämmien pitäis lisääntyä vain köyhien kanssa..nää jutut on niiden Maisojen ja Marttinoiden ym rahah.u.o.rien syytä:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras kaverini ei suostunut avioehtoon. Hänestä se oli sama asia kuin ero jo ennen naimisiinmenoa.

Liitto päättyi eroon 12 vuotta myöhemmin. Miehen omaisuus oli noin 800 000 e, mutta koska se oli joko perittyä tai perintönä saadun omaisuuden tuottoa ja testamentilla suljettu avio-oikeus pois, niin sitä ei jaettu. Sen sijaan jakoon meni naisen perimä kesämökki (noin 100 000 e).

Koska kaverini ei halunnut avioehtoa, joutui hän maksamaan miehelleen noin 50 000 e, että sai pitää kesämökkinsä. Miehen ei tarvinnut maksaa mitään. Hän sai pitää yhteisen kodin, pari sijoituskämppää, osakkeita ja metsää. Koska ei ollut sitä avioehtoa!

Eli golddigger..varmista et appi ei oo rajannu sua pois suvun omaisuudesta?

Muistaakseni kaverin mies peri kummisetänsä tms., koska sen omat vanhemmat oli postimies ja kaupan kassa. Ja ne on hengissä vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisesti yhdessä kirjoitti:

Miksi mennä naimisiin? Varmin tapa pysyä yhdessä on avoliitto tai molemmilla oma talous. Silloin ei tarvitse erossa riidellä tasingoista. Avoliitossakin voi kyllä joutua maksamaan, mutta selkeämpää.

Jos avioon on pakko mennä, niin ehdottomasti avioehto. Erityisesti silloin kun taloudellinen tilanne ei ole vastaava. Meillä akka olisi putsannut minut erossa ilman sitä yhtä A4 paperia, jossa lukee ettei kummallakaan ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, eikä sen tuottoon tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen. Avioehdon lisäksi kannattaa tehdä sopimus avioeron varalle. Tässä kannattaa alustavasti sopia kenelle mahdolliset lapset, tapaamiskuviot yms. asiat. Tämä on hyvin laskelmoivaa ja teknistä, mutta tosiasiassa noin puolet liitoista päätyy eroon. Helpottaa helvetisti, kun asioista on ennakkoon sovittu ja välkt ovat kunnossa.

Varoituskellojen pitäisi soida kovaa, jos kumppani kieltäytyy avioehdosta! Silloin ei tietenkään, jos molemmat samalla viivalla, ekä suurempia perintöjä yms. varoja ole tulossa kummallekkaan.

Hyvä mielipide. Kollegani teetti myös testamentin jonka lakimies laati ja varmisti sillä, ettei myös lasten puolisot pääse mummon omaisuuteen millään tavoin jos/kun lapsille tulee avioeroja.

On paljon tilanteita joita ei tule ajatelleeksi.

Lähipiirissä meni lapsuudenkoti vieraaseen sukuun kun nuori tilas pitänyt pariskunta erosi. Sitä ei kukaan suvusta olisi odottanut eikä osannut odottaa.

Avioehto ja testamentti vielä päälle.

Mieheni isä rajasi minut pois testamentistaan..

Minusta meillä oli hyvät normi välit.

Miehen kanssa oltu 30v..josta osan aikaa olen elättänyt miestä(ollut työtön)

Tosi reilua?

Eikös avioliitossa ole kumppanin elatusvelvollisuus? Eihän se tietenkään kivalta tunnu, jos vielä testamentissa "muistetaan" Ehkä parasta, kun ei odota mitään keneltäkään saavansa, niin ei ainakaan pety.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras kaverini ei suostunut avioehtoon. Hänestä se oli sama asia kuin ero jo ennen naimisiinmenoa.

Liitto päättyi eroon 12 vuotta myöhemmin. Miehen omaisuus oli noin 800 000 e, mutta koska se oli joko perittyä tai perintönä saadun omaisuuden tuottoa ja testamentilla suljettu avio-oikeus pois, niin sitä ei jaettu. Sen sijaan jakoon meni naisen perimä kesämökki (noin 100 000 e).

Koska kaverini ei halunnut avioehtoa, joutui hän maksamaan miehelleen noin 50 000 e, että sai pitää kesämökkinsä. Miehen ei tarvinnut maksaa mitään. Hän sai pitää yhteisen kodin, pari sijoituskämppää, osakkeita ja metsää. Koska ei ollut sitä avioehtoa!

Eli golddigger..varmista et appi ei oo rajannu sua pois suvun omaisuudesta?

Muistaakseni kaverin mies peri kummisetänsä tms., koska sen omat vanhemmat oli postimies ja kaupan kassa. Ja ne on hengissä vieläkin.

Poika varmaan kunnon miehenä kieltäytyi perinnöstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisesti yhdessä kirjoitti:

Miksi mennä naimisiin? Varmin tapa pysyä yhdessä on avoliitto tai molemmilla oma talous. Silloin ei tarvitse erossa riidellä tasingoista. Avoliitossakin voi kyllä joutua maksamaan, mutta selkeämpää.

Jos avioon on pakko mennä, niin ehdottomasti avioehto. Erityisesti silloin kun taloudellinen tilanne ei ole vastaava. Meillä akka olisi putsannut minut erossa ilman sitä yhtä A4 paperia, jossa lukee ettei kummallakaan ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, eikä sen tuottoon tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen. Avioehdon lisäksi kannattaa tehdä sopimus avioeron varalle. Tässä kannattaa alustavasti sopia kenelle mahdolliset lapset, tapaamiskuviot yms. asiat. Tämä on hyvin laskelmoivaa ja teknistä, mutta tosiasiassa noin puolet liitoista päätyy eroon. Helpottaa helvetisti, kun asioista on ennakkoon sovittu ja välkt ovat kunnossa.

Varoituskellojen pitäisi soida kovaa, jos kumppani kieltäytyy avioehdosta! Silloin ei tietenkään, jos molemmat samalla viivalla, ekä suurempia perintöjä yms. varoja ole tulossa kummallekkaan.

Hyvä mielipide. Kollegani teetti myös testamentin jonka lakimies laati ja varmisti sillä, ettei myös lasten puolisot pääse mummon omaisuuteen millään tavoin jos/kun lapsille tulee avioeroja.

On paljon tilanteita joita ei tule ajatelleeksi.

Lähipiirissä meni lapsuudenkoti vieraaseen sukuun kun nuori tilas pitänyt pariskunta erosi. Sitä ei kukaan suvusta olisi odottanut eikä osannut odottaa.

Avioehto ja testamentti vielä päälle.

Mieheni isä rajasi minut pois testamentistaan..

Minusta meillä oli hyvät normi välit.

Miehen kanssa oltu 30v..josta osan aikaa olen elättänyt miestä(ollut työtön)

Tosi reilua?

Eikös avioliitossa ole kumppanin elatusvelvollisuus? Eihän se tietenkään kivalta tunnu, jos vielä testamentissa "muistetaan" Ehkä parasta, kun ei odota mitään keneltäkään saavansa, niin ei ainakaan pety.

Mies peri , en minä

mutta että vielä erikseen mainittiin että vaimolla ei oo oikeutta...tuntu vähän oudolta