Älkää tehkö avioehtoa ja jääkö kotiin hoitamaan lapsia

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina on oletuksena, että juuri miehellä on enemmän varallisuutta? Voi olla myös toisinpäin ja silloin nimenomaan on syytä tehdä avioehto, varsinkin jos nainen jää kotiin hoitamaan lapsia. Muutenhan mies vie mennessään puolet naisen varallisuudesta. 

Nyt on niin kyyninen elämänkatsomus että tosiaan parempi ettet mene ikinä naimisiin. "Kuitenkin se mies lähtee ja vie minun rahat!!!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka EI tee nykyään avioehtoa? Kuinka sinisilmäistä ja luottavaista ihmistä täällä on?

Avioehto on itselleni sitä, että kunnioitetaan toista itsenäisenä ihmisenä (johon olen rakastunut) ja sitten vasta taloudellisena me-yksikkönä (yhteiset hankinnat).

Sinä siis epäilet että puolisosi on vain rahojesi perässä? Miksi ihmeessä menit sellaisen ihmisen kanssa naimisiin???

En epäile, vaan haluan tehdä selväksi, että kumpikaan ei ole toistensa ansioiden perässä. Kunnioittaa kummankin varallisuutta, tasavertaisuutta. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää nykyään, meille jokaiselle naiselle?

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka EI tee nykyään avioehtoa? Kuinka sinisilmäistä ja luottavaista ihmistä täällä on?

Avioehto on itselleni sitä, että kunnioitetaan toista itsenäisenä ihmisenä (johon olen rakastunut) ja sitten vasta taloudellisena me-yksikkönä (yhteiset hankinnat).

Aijaijai... Taidat olla myös mustasukkainen, koska et luota puolisoosi. Miksi edes olet parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka EI tee nykyään avioehtoa? Kuinka sinisilmäistä ja luottavaista ihmistä täällä on?

Avioehto on itselleni sitä, että kunnioitetaan toista itsenäisenä ihmisenä (johon olen rakastunut) ja sitten vasta taloudellisena me-yksikkönä (yhteiset hankinnat).

Sinä siis epäilet että puolisosi on vain rahojesi perässä? Miksi ihmeessä menit sellaisen ihmisen kanssa naimisiin???

En epäile, vaan haluan tehdä selväksi, että kumpikaan ei ole toistensa ansioiden perässä. Kunnioittaa kummankin varallisuutta, tasavertaisuutta. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää nykyään, meille jokaiselle naiselle?

Joopajoo, "en epäile että petät minua mutta ihan varuiksi tutkin puhelimesi" :,D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka EI tee nykyään avioehtoa? Kuinka sinisilmäistä ja luottavaista ihmistä täällä on?

Avioehto on itselleni sitä, että kunnioitetaan toista itsenäisenä ihmisenä (johon olen rakastunut) ja sitten vasta taloudellisena me-yksikkönä (yhteiset hankinnat).

Sinä siis epäilet että puolisosi on vain rahojesi perässä? Miksi ihmeessä menit sellaisen ihmisen kanssa naimisiin???

En epäile, vaan haluan tehdä selväksi, että kumpikaan ei ole toistensa ansioiden perässä. Kunnioittaa kummankin varallisuutta, tasavertaisuutta. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää nykyään, meille jokaiselle naiselle?

Entä jos on varallisuuseroa ja tasavertaisuutta ei ole? Toinen jääkin yllättäen työttömäksi tai sairastuu vakavasti? Äkkiä lusikat jakoon ettei toinen pääse hyötymään senttiäkään. Sellaista rakkautta.

Kotiin voi tietenkin jäädä hoitamaan yhteisiä lapsia, kun mies korvaa kotonaolon maksamalla naiselle kotona tehdystä työstä palkan ja siirtää eläkettä varten rahaa.

Pidän hätkähdyttävänä sitä, että vielä nykyäänkin naiset vastaavat usein lähes yksin yhteisiin lapsiin liittyvistä kustannuksista.

No mitä sinisilmäistä siinä on jos  ei ole omaisuutta siinä vaiheessa kummallakaan kun mennään naimisiin.

Ja niitä perintöjä ei ole tulossa. 

Jos nyt vaikka voitettaisiin lotossa niin edes siitä ei tulisi riitaa erotilanteessa kun meillä on kimppalotto perheen kesken eli potti menisi heti 4 osaan.

Asunto omistetaan 50/50. Avioliiton aikana ostettu osakkeet menisi puoliksi. Tavaroilla ja romuilla ei ole niin suurta väliä...ei kiinnosta joku sohva tai sänky ym. Kumpikaan ei varmaan huolisi vanhoja huonekaluja ;) kun ero ainakin minulle merkitsisi vanhan loppua ja uuden alkua. Mutta emme ole eroamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina on oletuksena, että juuri miehellä on enemmän varallisuutta? Voi olla myös toisinpäin ja silloin nimenomaan on syytä tehdä avioehto, varsinkin jos nainen jää kotiin hoitamaan lapsia. Muutenhan mies vie mennessään puolet naisen varallisuudesta. 

Nyt on niin kyyninen elämänkatsomus että tosiaan parempi ettet mene ikinä naimisiin. "Kuitenkin se mies lähtee ja vie minun rahat!!!"

Miten niin kyyninen? Aloittajahan tässä oli sitä mieltä, että jos on avioehto ja nainen kotona, mies pettää ja jättää. Ja sen vuoksi aloittajan mielestä ei pidä tehdä avioehtoa, jos nainen jää hoitamaan lapsia. Minä toin vain toisen näkökulman asiaan eli jos kerran avioehto+kotiäitys=mies pettää, niin voi avioehdon tekemättä jättäminen olla naisenkin kannalta huono diili, jos nainen on se, jolla on enemmän varallisuutta. 

Kyllä avioehto kuuluu tehdä jos toinen sitä haluaa. Se on ihan normaalia. Ongelma tietenkin voi olla jos tulee riita siitä, mitä siihen kirjoitetaan. Mutta ei aviehtokaan suojele kumpaakaan täydellisesti. Voipi olla, että se jopa on haitaksi jossain tilanteessa.

Jos on paljon ennen avioliittoa kerättyä omaisuutta, avioehto on ihan järkevä. Tai tietää saavansa perintöä enemmänkin, siinäkin tapauksessa.

Hankimme asunnon yhdessä ennen naimisiinmenoa, ostaessahan ne omistussuhteet määritellään. Miehelläni oli omistusasunto, ostin siitä 40% (puolet jäljelläolevasta lainasta). Vuokratulot käytämme yhdessä - mutta mahdollisessa erotilanteessa omistussuhteet ovat selvät ilmankin avioehtoa. Perintöjä ei ole liiemmin tulossa, ellei jommankumman vanhemmat saa lottovoittoa. Jos erotaan ennen perinnönjakoa, asia on silläkin selvä. Jos ei, varallisuus on käytettävissä yhteiseen perheeseen.

Itse ajattelen niin, että kun menimme naimisiin, olemme taloudellinen yksikkö. Molemmilla on toki omatkin rahat, mutta suurin osa tuloista käytetään yhteiseen hyvään. Se, kummalla sattuu olemaan enemmän rahaa, voi maksaa isompia juttuja. Talouden hoidamme yhdessä, sama summa rahaa yhteiselle tilille kuukausittain, josta maksetaan kaikki yhteiset asiat. Ruoka, talouteen liittyvät laskut + satunnaiset yhteishupailut. Jos loppuu, laitetaan lisää. Säästöjen ja sijoitusten jälkeen loppuraha mitä tilille jää, on ihan tuhlattavissa mihin halajaa. Toki tulomme ovat suurinpiirtein samalla tasolla, joten tämä ei aiheuta minkäännäköisiä ongelmia. 

Olisi ollut kamala ajatus naimisiinmennessä ajatella mahdollista eroa, mutta tämä nyt on vain oma mielipiteeni.

Totta kai teimme avioehdon. Ja hoisin kyllä lapsiakin kotona siihen asti, että nuorin oli 3v. En kai minä niin hullu ole, että jos mies haluaisi erota, luovuttaisin puolet omaisuudestani hänelle.

Oletko ikinä kuullut, että avioehto suojaa myös naisen omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka EI tee nykyään avioehtoa? Kuinka sinisilmäistä ja luottavaista ihmistä täällä on?

Avioehto on itselleni sitä, että kunnioitetaan toista itsenäisenä ihmisenä (johon olen rakastunut) ja sitten vasta taloudellisena me-yksikkönä (yhteiset hankinnat).

Sinä siis epäilet että puolisosi on vain rahojesi perässä? Miksi ihmeessä menit sellaisen ihmisen kanssa naimisiin???

En osannut tällaista koskaan epäillä, vaan luulin, että sana pitää. Ero tuli minull yllätyksenä ja samaten exän käytös. Ex yritti kovasti saada minun omaisuuteni. Hyvän juristin avulla tappio jäi suhteellisen pieneksi. Ilmeisesti exän uusi puoliso olisi halunnut meidän talon. No, koskaan ei voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka EI tee nykyään avioehtoa? Kuinka sinisilmäistä ja luottavaista ihmistä täällä on?

Avioehto on itselleni sitä, että kunnioitetaan toista itsenäisenä ihmisenä (johon olen rakastunut) ja sitten vasta taloudellisena me-yksikkönä (yhteiset hankinnat).

Sinä siis epäilet että puolisosi on vain rahojesi perässä? Miksi ihmeessä menit sellaisen ihmisen kanssa naimisiin???

En osannut tällaista koskaan epäillä, vaan luulin, että sana pitää. Ero tuli minull yllätyksenä ja samaten exän käytös. Ex yritti kovasti saada minun omaisuuteni. Hyvän juristin avulla tappio jäi suhteellisen pieneksi. Ilmeisesti exän uusi puoliso olisi halunnut meidän talon. No, koskaan ei voi tietää.

No eikö se ole reilua että erotessa omaisuus jaetaan tasan puoliksi?

Vierailija kirjoitti:

Voihan avioehdon tehdä, mutta se kannattaa teettää lakimiehellä. Ei sen aina tarvitse olla poissulkeva.

Meillä on avioehto avioeron varalta, tehtiin itse netin mallin mukaan. Yhteinen omaisuus on kummankin nimissä ja yhdessä maksettu, perinnöt kumpikin pitää itsellään. Näin siis tapahtuipa ero tai ei.

Mikäli perintö on rahaa, niin kai sitä kulutetaan siinä missä tulojakin?

En ole ikinä ymmärtänyt, miten milläkin tavalla hankittu raha erotetaan esim. 20 vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka EI tee nykyään avioehtoa? Kuinka sinisilmäistä ja luottavaista ihmistä täällä on?

Avioehto on itselleni sitä, että kunnioitetaan toista itsenäisenä ihmisenä (johon olen rakastunut) ja sitten vasta taloudellisena me-yksikkönä (yhteiset hankinnat).

Sinä siis epäilet että puolisosi on vain rahojesi perässä? Miksi ihmeessä menit sellaisen ihmisen kanssa naimisiin???

En osannut tällaista koskaan epäillä, vaan luulin, että sana pitää. Ero tuli minull yllätyksenä ja samaten exän käytös. Ex yritti kovasti saada minun omaisuuteni. Hyvän juristin avulla tappio jäi suhteellisen pieneksi. Ilmeisesti exän uusi puoliso olisi halunnut meidän talon. No, koskaan ei voi tietää.

No eikö se ole reilua että erotessa omaisuus jaetaan tasan puoliksi?

Ei ole. Miksi ex-miehen olisi pitänyt saada minun hankkimani omaisuus.

Jos ihmiset menee nuorena naimisiin, ei omaisuutta juuri ole.

Usein nainen mahdollistaa miehelle aikaa ja tilaa luoda uraa ja hankkia hyvin.

Eron sattuessa on reilua, että omaisuus puolitetaan. Pitkässä liitossa suurin menetys on oma elinaika, joka tuhlaantui väärän ihmisen kanssa, jos ero tulee. Sitä ei saa millään hyvitettyä.

Vanhana avioituessa avioehto voi olla hyvä idea. Tosin en ole siitä varma. Jos päällimmäisenä mielessä on huoli omien pennosien päätyminen puolison taskuun, niin tuskin kannattaa mennä naimisiin.

Eräs tuttu vaahtosi pää märkänä siitä, että avioehto on tehtävä. Kuulemma kukaan ei voi noin vain sattumalta päästä varoihin käsiksi ilman omaa ansiotaan. Juttua oli huvittava kuunnella, koska tämä kaveri ei ollut mitään sukunsa varallisuuden eteen tehnyt. Hän oli vain sattumalta tähän sukuun sattunut syntymään. Olisi voinut käydä huonompikin tuuri, mutta sitä hän ei tuntunut tajuavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan avioehdon tehdä, mutta se kannattaa teettää lakimiehellä. Ei sen aina tarvitse olla poissulkeva.

Meillä on avioehto avioeron varalta, tehtiin itse netin mallin mukaan. Yhteinen omaisuus on kummankin nimissä ja yhdessä maksettu, perinnöt kumpikin pitää itsellään. Näin siis tapahtuipa ero tai ei.

Mikäli perintö on rahaa, niin kai sitä kulutetaan siinä missä tulojakin?

En ole ikinä ymmärtänyt, miten milläkin tavalla hankittu raha erotetaan esim. 20 vuoden päästä.

Meillä on asunto maksettu eikä ole enää mitään muutakaan velkaa. Mies on perinyt toisen vanhempansa, rahat hän on sijoittanut. Tietääkseni hän ei ole käyttänyt perinnöstä vielä mitään vaan on pärjännyt palkallaan.

Omatkin vanhemmat alkavat olla iäkkäitä ja jos jotain perintöä saan, niin se on sitten minun rahaa. Toivoisin, että vanhemmat käyttäisivät säästöjään elämän helpottamiseen, mutta ei, joka asiassa pitää pihistellä vieläkin.

Kerjään alapeukkuja tällä kommentilla, mutta kirjoitan tämän silti. Me emme kihlattuni kanssa tee avioehtoa sillä yksinkertaisesti tiedämme, ettei eroa tule. Kyse ei ole "sinisilmäisyydestä"  vaan tosirakkaudesta ja kumppanuudesta, niin vaikeaa kuin siihen tällä palstalla onkin uskoa. Mieheni on 1000x rikkaampi kuin minä, mutta sanoi ettei ikinä haluaisi loukata minua ja parisuhdettamme ehdottamalla avioehtoa. Itsekään en ehtoa halua, sillä en haluaisi avioliitollemme niin kyynistä alkua. Poikaystäväni kosi minua, koska tiesi haluavansa olla aina kanssani. Minä suostuin, koska en voi kuvitella elämääni ilman häntä. 

Mietin, että miksi ylipäänsä mennä naimisiin, jos eroa mietitään ennen kuin häitä on edes pidetty? Onko se avioliitto sitten edes loppupeleissä niin tärkeää?  Itse miettisin parisuhdettani uudestaan jos jompikumpi ei suostuisi menemään naimisiin ilman avioehtoa. 

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka EI tee nykyään avioehtoa? Kuinka sinisilmäistä ja luottavaista ihmistä täällä on?

Avioehto on itselleni sitä, että kunnioitetaan toista itsenäisenä ihmisenä (johon olen rakastunut) ja sitten vasta taloudellisena me-yksikkönä (yhteiset hankinnat).

Mun mies ei halunnut. Ei siksi, että hän uskoisi ikuiseen rakkauteen vaan siksi, ettei VIITSINYT! Tämä vetelyys näkyy nykyään muissakin asioissa ja on johtamassa eroon, jossa mies on itse häviäjä.