+*+ SYYSQ -04 WIIKONLOPPU +*+

Piha, kuten jo tiedättekin:) Useampi kukkapenkki joissa tällä hetkellä kasvaa sipulikukat. Lumikellot kukkii täysillä ja pari krookuksen kukkaakin on jo auennut. Narsisseja ja tulppaanejakin puskee penkit pullollaan. Etupihan puolella on lisäksi kuunliljoja ja muita varjoisan paikan perennoja. Sitten vielä pari iso kukkaruukkua joihin tulee orvokkien lisäksi ehkä tuoksupielusta ja jotain korkeampaa keskelle. Takapihalla sekalainen valikoima aurinkoisen paikan perennoja, sekä myös kuunliljoja varjoisammissa kohdissa. Viime kesällä meni miniatyyrikasvimaa (ehkä 1 neliö) pieleen etanoiden takia. Nyt en tiedä mitä siihen kohtaan laittais, vai vaan nurmikkoa.



Aikaisemmin kun oli vaan parveke, niin laitoin jotain kesäkukkia jotka sitten tapoin aika nopasti. Jotenkin en vaan osannut niitä hoitaa, tai sitten en ollut vielä niin innostunut. Ootteko kattoneet unelmakämppää? Siellä ihmiset teki ihania parvekkeita!



T: Ynis

Ei meillä mies hätäänny, mutta turhautuu kyllä. Ois varmaan jääneet kengätkin kauppaan tänään ilman mua. Tai itse asiassa mies ois ostanut vaan jotkut ja liian pienet ainakin. Olikohan eka kerta, että mies oli mukana lasten kenkäostoksilla. Luultavasti. Eikä kyllä ollut hajuakaan mistään kasvuvaroista yms. Ihan liian pieniä kenkiä sovitteli pienelle jalkaan.



T: Ynis

Niin, Tea mä ymmärrän niin hyvin tuota arjen suorittamista. Haluan myös siitä eroon tai ainakin niin, että välillä osaisin oikeasti nauttiakin ja ottaa rennommin. Eipä se maailma varmaan siihen kaadu vaikka välillä vaan jättäisi asiat hiukan vähemmälle hoidolle ... Psykoanalyysi voisi olla kiintoisaa, mistä tällainen suorittaminenkin tosiaan johtuu. Tai joku muukin analyysi, miten vain :)



Keilin, mun mies on siitä ihan hyvä tapaus että ei se hämilleen ole vielä mennyt tahto-typymme kanssa. Osaa hyvin luovia, välilä ihaillen seuraan - siis hänen kärsivällisyyttään.



Enpä muuta tässä nyt tähän hätään muista :( Ajatukset ovat tosiaan niin toisaalla. Mutta kiitos kaikille myötätuntoisista sanoista. Minä ajattelin hakea ystäväni pienen lapsensa kanssa meille ensi viikolla. Saa ystäväni rauhaa ja lepoa. Teen ruokaa ja hoivaan lapset. Ystävällä on ahdistavaaa olla nyt omassa kodissaan. On niin nääntyneen ja väsyneen oloinen että pelottaa kuinka selviää. Onneksi suostui ottamaan apuni vastaan ja lähteä meille lepäämään. Vaikea muuten minun konkreettisesti auttaakaan kun ei asu aivan näillä kulmilla. Ja toisaalta - tuntuu, että ystäväni haluaa olla ehkä mun lähellä siksi, että tunnemme toisemme niin hyvin ettei hänen välttämättä tarvitse edes puhua .. jos ymmärrätte mitä tarkoitan :) Toisaalta, voi sanoa minulle asioita todella suoraankin tietäen että en mene hämilleni. Ja tämä toimii siis toisinpäinkin.



Tyttö huutaa alakerrassa " offua, offua" siis possua :) Pitänee mennä antamaan ruokaa. Enkelin Nean nenän kaivaminen naurattaa. Meillä ei moista taitoa osata (vielä). Nyt tyttö harjoittelee tasajalkaa hyppimistä - tosin vielä hyppiminen on sellaista koikkelehtimista mutta yritystä ainakin on.



Kivaa lauantai-iltaa kaikille

Alli

Olet jo lähtenyt A-luokan reissullesi mutta piti silti toivottaa kivaa iltaa. Toivottavasti on oikein mukavaa, ja varmasti onkin!!



Alli

Piti sinullekin/teille toivotella ihania ristiäisiä!! Kerrohan sitten s.postissa mikä neidin nimeksi tuli (uteliaana odottelee)



Ei kahta ilman kolmatta, mitähän vielä unohdan ...



Alli

Mis ootte?



Nyt on tukka hyvin, kivaa :) Näin ystävän, sain hyvin hoidetut lapsukaiset (kaikki neljä) takaisin vanhemmiltani, jaksan taas Kakkosta - sitä, jonka olisin aamulla antanut ensimmäisen ohikulkijan matkaan, serkkuni tyttärensä kanssa kävi iltakylässä, rakastan puolisoani (lapsia kans) vaikkei tuo nyt olekaan kotona, ja parasta kaikessa: tenavat nukkuu + minulla on vilpoinen siideri + teidät :) Sokerina pohjalla vielä: serkku sanoi, että olen laihtunut :) Mitä voi enää toivoa? Okei, miehen kotiin.



Kyllä on omat asiat hyvin. Kuulin, että eräällä puolitutulla kolmen äidillä on löytynyt paaaaljon pieniä syöpäkasvaimia molemmista rinnoista.



Alli, minulle on muodotunut sinusta sellainen käsitys, että sinunlaisiasi ystäviä ei joka oksalla keiku. Onneksi ystävälläsi on sinut.



Ajatus on hitaalla, taitaa olla parasta kömpiä petiin. Hyveli yöteli!

mutta on ihan pakko kommentoida Tealle ettei unohdu.

Minä olen ratkaissut viikonlopun erit. lauantain ongelmat sillä, että otan yleensä la omaa aikaa, joko olen töissä tai lähen salille. Ulkoillaan sitten iltapäivällä, jolloin mieskin on siihen valmis. Mun ei tarte olla kotona hermoilemassa ja pahentamassa lisää tilannetta. Su aamuna usein sitten päästään hyvässä sovussa ulos.



Nyt nukkumaan. Aamulla heräsin jo klo 6, kun työt painaa. Sain tosin paljon aikaan aamun aikaisina tunteina.

kun luin illalla kirjan. Ei pitäisi aloittaa kymmenen jälkeen, koska en osaa lopettaa. Olen kirja-ahmatti, nielaisin dekkarin kokonaisena.



Tealle olisi tarjota selkeät toimintaohjeet. Minun tuskaani on auttanut ennakointi, lauantai aamuna selvitän omat toiveeni ja ajatukseni aikataulun suhteen. Piletyksen neuvo myös hyvä, jos haluaa jotain tehdä, on parasta valmistautua tekemään se yksin, niin saa ainakin tehtyä. Lasten myötä vaatimukset riittävän pieniksi, yhden asian tekeminen on aika paljon kaiken pakollisen lisäksi.



Lauantai-aamuhan alkaa perinteisesti niin, että herään hillittömän aikaisin, koska odotan niin innolla mitä kaikkea kivaa voisikaan tehdä kun on päivä vapaata. Nyt kun olen jo NIIN vanha, rauhoitun, ja mietin, mitä todella haluan tehdä. Usein se on siivous, kaupassakäynti (pudotusmenetelmällä: niillä en halua pilata muita vkonpäiviä) ja päivän helmi, joku poikkeama arkipäivältä. Eilen se oli kahvilassa istuskelu ja kaupungilla kiertely. Lasten kanssa. Oltiin myös puistossa, että lapsillakin olisi kiva pala päivässä.



Läps läps *puhdistaa pölyt käsistään* asiat halkipoikkipinossa, menen ulos.



Kukkuu

eilen mies ja miehen tyttö oli telkussa kun ne oli katsomas uppopallon sm-finaalia... ja me poitsun kans oltiin pyöräilemäs... tänään mennään koko perhe tivoliin keravalle... siinä meidän viikonloppu sit onkin...

Takapihalla on oikein julmettu kinos, eivätkä etupihan kukkapenkitkään ole vielä lumetonna. Eilen tosin paistoi aurinko koko päivän. Sitten, kun ne alkavat sulamaan, sulavat ne sitten vauhdilla (toivon...). Ei vielä raportoitavaa puutarhanhitorintamalta siis ;)



Antsa on jo paremmalla mielellä, eikä ripuliakaan ole tälle aamulle tullut. Saattoihan tuo olla jokin ruoka-aine tai sitten pöpö vain. Pöpöjä kyllä Antsa varmasti saalistaa, kun välillä käy tiskikoneellakin nuolemassa likaisia astioita (yäk!). Ja kaikki muut nurkkiemme pölypallot vielä siihen päälle.



Pölypallot ovat tänä aamuna viimein saaneet kyytiä (miten se menikään: " Muista siivota lepopäivänä" .



Edelleenkään ei vaatekaapissa ole mitään, mitä pistää reissulle päälle. Voisiko joku taikoa sinne jotain?



Kuulostaa mukavalta, sakemannipenni, teidän suunnitelmanne :)



Ja siivoilemaan taasen!



SaaMari

Olin jumpassa,nyt mies vie poikaa uimakouluun.Eilen alko ja kovasti poika tykkäsi mutta ihme temppuilu lähdön kanssa...Niinkuin moniin paikkoihin lähtiessä..poika haluaa lähteä mut pukeminen yhtä vitkuttelua..tosi rasittavaa!!Tuntuu että siinä näkyy se että pitkää oli ainoa lapsi ja lapsenlapsi joten häntä on odotettu ja odotettu vaikka mietn on tempunnu...Nyt on päätetty et alkaa jäädä menoja väliin jos ei lähtö onnistu!



Poika on harrastanu taas yöelämää...toissayönä herätti et tule laittamaa oli unissaan ottanu yövalon pois,eikä suostunu nukkumaan ilman sitä.Kello 4 aamuyöllä pitäisi etsiä sellasta töpseliin laitettavaa pientä valoa 87neliö asunnosta...Ei oikein naurattanu!

Onneks vaippojen mukana olin saanu valon ja saatii sillä yöpelastettua..



Yksilta ku mies leikki lapsien kanssa..leikkii ain eka typyn huoneessa ja sit pojan kanssa kaksin.typy tahtoo et tehää korkea lego torni..ni poika kysy et tekeekö isi siks niin korkeen tornin et sen ei tarvis tulla niin nopeesti hänen ans leikkii...Et sellasia aivotuksia!!!



Täytys ruokaa laittaa et ois valmina ku tulevat...



Kelin:Amppelitomaatti kuulostaa vielä enemmän mun jutulle...Ostan sellasen ja joku laittaa sen kattoon..

Millonkohan niitä voi ostaa ettei palellu??

Miks mun orvokit kasvaa aina sellasiks pitkis rumiks rönsylöiks???



Ayap:Kiva et oli onnistunu vapaahetki :-)



Eilen luin et jokatoinen mies ja jokakolmas nainen sairastuu jossain vaiheessa syöpään...Ei ihme et syöpäuutisia tulee ihan liikaa :-(



Täytyy palata..



jatu

Eli ei varmaan kukaan mua enää muista.... Mutta jos vielä huolitte joukkoonne , olisi kiva tulla.



Eli jos kukaan muistaa mantelia. meillä poika 8/04. Laskettu aika oli syyskuussa mutta elokuussa poika syntyi ja jotenkin tunnen kuuluvani enemmän syyskuisiin. Asutaan pirkanmaalla ja mieskin löytyy taloudesta.



Olen käynyt kyllä paljon lukemassa juttujanne mutta kirjottaminen jäi oikeestaan vuosi sitten ehkäpä siinä muuttorumpan yhteydessä. Asutaan siis omakotitalossa .



Kotona olen vielä syyskuuhun ja sit palaan takas töihin.



no ei tällä kertaa enempää



t. manteli ja poika 1v 8kk

Tervetuloa takaisin ;) HAuskaa!!!!!



Hei, vastailkaan YNkän kyssäriin kengistä. MItä teillä on kevääksi lapsille hommattu tai työnalla?



Meillä kyssäri myös akuutti..



nyt ei pysty enempään

hk



kaunista päivää kaikille!

Ihana auringon paiste. Nöösän herättyä päiväunilta lähdetään ulkoilemaan oikein kunnolla. Itsekin olisin kyllä saanut unoset ottaa, kun viime yöt ovat olleet niin huonoja. Oiretta pukkaa Nöösälle enkä tiedä mistä.



Harmillista, kun on jo sunnuntai. Huomenna taas työviikko edessä ja Nöösän ensimmäinen oikea hoitopäivä. Jännittävää. Viikonloppu meni niin joutuin, kun oli vieraita.



Saamuskan reissu vaan lähenee. Oikein iloista matkaa toivotan jo nyt!



Kenkäg meilläkin akuutti ja mietinnän alla.



Tervetuloa Manteli. Tottahan minä sinut muistan. =) Mukava kuulla sinusta ja perheestänne.



Jatu: mulla olisi tällainen arvaus tohon orvokkien varsien kasvuun, että liika kastelu saa ne kasvattamaan vartta. Ei ole mikään varma tieto.



Hilunki: Upeaa, miten osaat ottaa omaa aikaa ja nauttia elämästä. Matkanne taitaa jo taittua loppua kohti, mutta iloisia matkatoivotuksia olen lähetellyt.



Ayap: mukavaa, kun sinulle oli eilen hieno päivä. Olet sen ansainnut. rutistuksia!



Smuik! =)



-Mimmuli ja Nöösä

Meillä jatkuu sama linja. Viikonloput menee eikä tehdä mitään. Aamupäivällä mies oli lasten kanssa pihalla ja sekin tuntuu jo isolta saavutukselta. Sekin venyi niin myöhään, että mun piti jäädä tekemään ruokaa kotiin. Mahtava ilma ja minä en ole nokkaani ulos pistänyt! :(



Suunniteltiin, että lähdetään Keravalle tivoliin päiväunien jälkeen, mutta näköjään jää lähtemättä. Sanoin miehelle, että laittaa esikoiselle jonkun kunnon elokuvan päälle, siis 1h kestävän Puhin. Koitin itse torkkua yläkerrassa. Jostain syystä pieni ei nukahtanutkaan heti ja lopulta siihen meni tunti. Mies oli tietenkin laittanut aamupiirretyistä nauhotettuja 20 min dalmiksia esikoiselle, joten vähän väliä alhaalta vaadittiin jotain eikä täällä kukaan osannut nukkua. Tyttö kun ei luonnollisesti osaa itse laittaa ohjelmia digiboxista päälle.



Pieni on siis nukkunut kohta tunnin ja jos nukkuu tavalliset 2h unet, niin ennen kun oltais lähdössä täältä, niin kello ois vähintään 16.30. Eipä oikein kannata siinä vaiheessa lähteä enää.



Esikoinenkin sai jo saarnan, kun alkoi vielä kiljua välipalaa ja kun muutenkin jankuttaa siitä vähän väliä joka päivä, niin mulle riitti ja sanoin, ettei saa tänään ollenkaan välipalaa. Luultavasti pienemmällekään ei kannata enää antaa, kun herää, kun voi jo kohta syödä sitten iltaruokaa.



Nyt tuntuu, että olen oikeasti jo ihan raivona täällä. Tuntuu, että nyt alkaa jo riittää tää touhu mulle. En vaan tiedä mitä ihmettä keksisin, että saisin raivoa purettua vähän. Olisin saattanut häipyä uimaan, mutta uikkari on makkarissa jossa pieni nukkuu (ja toisaalta hiuksetkin pesin just aamulla ja päänahka on aika kuivana).



Mies lähti imuroimaan autoa pihalle. Ehkä menen hetkeksi aikaa seuraksi, kun pieni vielä nukkuu.



Hilu, joko olet palannut? Miten meni? Kerro, kerro:)



Mulla onneksi on vapaailta ensi lauantaina, mutta ei niin läheisten ihmisten kanssa. Saa nähdä onko se niin rentouttavaa, mutta kiva mennä kuitenkin. Tekis kyllä mieli vähän baariinkin, mutta eiköhän kaikki katoa päivällisen jälkeen koteihinsa.



Tuntuu muuten kyllä siltä, että pitäis ehdottomasti kehittää joka lauantaiaamulle itselleen menoa ja yksin vaan mennä. Silleen pääsis käyntiin ikä ois tätä ikuisuuslorvimisongelmaa.



Ensi viikolla on sitten pari päivää yh-aikaa. Lisäksi pääsen tauon jälkeen taas esikoisen kanssa puheterapiaan kuuntelemaan painostusta kuinka tärkeää ois tehdä kotonakin harjotuksia. Mies vois ruveta käymään siellä, niin tajuais miltä se tuntuu aina.



T: Ynis

Ennen kuin unohdan, niin Mimmulille ja Nöösälle tsemppiä hoidon aloitukseen!



Minä olen tainnut saada ansioni mukaan. Viime viikolla tuntui, että narisin kuitenkin turhasta. No nyt on sitten ihan karmea flunssa ja kuume. Eiliselle olin siis monta päivää suunnitellut omaa aikaa, aikomuksena shoppailla, kahvitella ja syödä rauhassa, nautiskella merellisistä maisemista ja käydä yksillä messuilla. Juu, pääsin kaupunkiin asti ja jaksoin muutaman tunnin, siinä vaiheessa oli jo ihan hirveä olo ja tuntui että en jaksa ajaa kotiin. Että siitäs sain, muutamassa kaupassa kerkesin käydä:) No ihan hyvä että tulin, Motti heräsi päikkäreiltä, kuume vaan pysyi yli 39 ja sitten huomasin että korva vuotaa. Ja eikun toisen kaupungin keskussairaalan päivystykseen. Korvatulehdus. Nyt Motti on tosi paljon parempi, taisi kuuri purra nopsaan. Hyvä!



Viimeisen vuorokauden aikana olen todennut, että ilmeisesti minäkin olen tarpeellinen henkilö tässä torpassa. Joskus kun tuntuu, että mies on Motille kaikki kaikessa. Unohdin autuaallisesti, että kipeä Motti tahtoo öisin vain äitin palveluja ja sanoin miehelle että minä yritän nukkua. Nooh, Motti pippuri loukkaantui sydänjuuriaan myöten kun äiti ei noussut eka vinkaisulla ja sai hysteerisen huutokohtauksen. Ja lohduttaminen vei aikaa....Nukuttiin sitten Motin kanssa melkein sylikkäin, kainalo elämää tahtoo Motti kipeänä. Tänään on koko päivä mennyt aivan pipariksi, Motti ei nukahtanut ollenkaan ja miehen kanssa on saatu kunnon riita aikaiseksi. Vaikka meillä mies on sellainen, joka tekee ja osallistuu itsenäisesti, tietää Motin rytmin eikä tarvitse käskeä, niin silti tulee joskus ylilyöntejä. Esim. on tosi tarkkaa, milloin Motti laitetaan nukkumaan päikkäreille. No mies touhusi keittiössä (yritin levätä itse) ja väitti, että Motti ei ole vielä väsynyt. Pääsi sitten yliväsyneeksi. Oisin toki voinut olla itse reippaampi, mutta kun kerran olen tosi kipeä. Mua alkoi sitten ärsyttämään, että tuntuu, etten ikinä saa levätä tai heti on koko pakka sekaisin ja sanoin muutaman tosi ikävän sanan:(





Minä helpotan viikonloppuja tekemällä ostokset yleensä jo torstaina ja ruoat on varsin helppoja. Ei mene aikaa siihen, mihin ei haluta sitä käyttää. Meillä tietty eläimet rajoittaa jonkin verran, aamulla ei tartte miettiä lähdetäänkö vai ei, on vaan pakko ulostautua kohtuullisessa ajassa. Sitten tehdään jotain pientä extrakivaa.



Täällä sitten tosiaan tulvi, äitini ainakin sanoi että kuvia oli uutisissakin. Tosi hurjan näköistä, vieläkin on osittain jää lähtemättä, ovat kasautuneet sellaisiksi röykkiöiksi ja tavaraa siellä seassa. Ihmisten puutarhat on täynnä paksuja jäälauttoja.



Kenkäkysymys myös akuutti! Eilen sain ostettua Motille paljon kesävaatteita, välikausihaalari edelleen vaiheessa, luulen että tuo 86cm remu mahtuu vielä syksylläkin, että taidan ostaa vähän reilumman. Itselle löysin aivan yllättäin kesäkuun alussa oleviin häihin mekon, vaaleanpunaisen unelman:) Ei tunnu ihan mun väriltä, mutta oli tosi kaunis ja istui kuin valettu. Nyt kun hiukseni ovat ihan tummat, ei väri näyttänyt miltään hullulta. Soitettiin Motin mummille ja toivottiin Motille vaaleanpunaista jokapoikapaitaa. En viitsi ihan juhlavaatteita ostaa, mutta on koko perhe kiva pukea hiukan samaan sävyyn, miehelle jotain sitten kravattiin. En ole ihan heti ollut näin ajoissa juhlavaatteiden kanssa. Huh, alkaa sitten olla tuon ison kaveriporukan häät kohta juhlittu. Hyvä. Tulee kalliiksi, kun pitää ostaa vaatteita, samoja ihmisiä juhlissa, niin ei viitsi mennä samoissa. Tai voisin mennä, mutta kukaan muu ei niin tee:)





No niin, tulipahan pälistyä. Mies ja Motti meni ulos ja tämä oli ainut minkä viitsin tehdä. Murjotan ja olen kotityö ym. lakossa;D



Kovasti odotan Rosan nimikuulumisia sähköpostiin!





Aavis ja Motti

Ostin eilen Motille hiukan sairastekemistä ja muutenkin, jos ei olisi päästy ulos. Muovailuvahaa, sormivärit, ilmapalloja ja saippuakuplavälineet. On tykännyt aivan älyttömästi saippuakuplista, osaa itsekin niitä tehdä, siis puhaltaa. Ja ilmapallot saa kyytiä!



Mies aamulla laittoi mun paidan sisään ilmapallon ja sanoi Motille, että eikös ois kiva jos Motti saisi pikkusiskon tai veljen ja äiti olisi tällainen isomahainen. Sanoi sitten vielä, että tätä mahaa voisi taputella. No Motti siitä innostui, haluaa koko ajan tunkea ilmapallon mun paidan alle, taputtaa sitä ja hokee että " vauva" . Minä olin hiukan, että ehkä kannattaa miettiä mitä Motille opettaa, ei ole kauhean kiva jos Motti kylässä tai kerhossa alkaa mun vatsaa taputella ja vauvasta puhua:D

Miehellä on vauvakuume.....siitä tuo keskustelu....minulla ei ole vauvakuumetta.....





Aavis-lärpäti, lärpäti

Mekin luultiin jossain vaiheessa, että hääjuhlia ei ole tulossa moniin vuosiin, kun tärkein kaveripiiri oli jo häänsä viettänyt. Pari hiljaisempaa vuotta taisi ollakin, mutta nyt puolen vuoden sisään kolmet häät! Nyt alkaakin mennä ne kaikki vähän etäisemmät kaverit naimisiin ja kutsuja satelee välillä ihan yllärinäkin:) Taannoiseen Stokkan pukeutumisneuvojalla käyntiin olen tyytyväinen, kun sen seurauksena sain sellaisen asun jolla voin juhlia nämä kolmet häät. On onneksi eri kaveriporukoita näkemässä vaatteet:)



Paranemista Aavikselle, Motille ja muille sairastajille!



Mimmulille onnea ensi viikolle! Toivottavasti Nöösä viihtyy hoidossa!



T: Ynis

Toki manteli muistetaan!Teretulemast takasin :-)



Pojat läks leffaa,Ice Age2..poika oottanu niin kauan et pääsee!

Typy nukku viel..kääk!!!!



Kengät:Pojalle oon ostanu lenkkarit ja sandaalit..sit jotku tennarit mitä on yritetty pitää vähä siistimpänä..sillä lenkkareilla ei juuri kehtaa edes kauppaa mennä..5vuotiaan kulutus

Nyt ostin typylle ensiaskel kengät...oliko joku Pioni,kuitenki sellaset muumi kengät..oli alessa 20e ku oli viimekesän malli..ostan viel sandaalit ja jotku kangas kengät ja saa nähä tarviiko lenkkareita vai lämpeneekö nopeesti...



Nuo aamut...meidän ongelma..Eka ootan et mies herää,mä nousen ja laitan lapset ja aamupalat ja miestä ootetaa ja ootetaa..ulos lähetää ku typyl jo oikeestaa näläk ja mä oon aian ihan raivona.Yksin en taho lähtee,viikolla kökötän ihan tarpeeks itekseni pihalla..ja mies ei tulis ikinä jos sen sisälle jättäsin!

Nyt oli hyvä ku oli mun jumppa su ni enne päikkejä ei ehitty mihinkää ni ei tarvinu stressata.nyt viel 4vkla menee pojanuimakoulussa ap:t.KEsäl voi ulkoilla päikkien jälkee mut talvel tulee paljo sisäpäivii ku ei pimeesee viiti lähtee...

Muutenki menee ajatukset ihan ristii..mies istuu koneel vähävälii..ja jokavälis esim.kesken iltatoimien tähän parkkeeraa...yritin et vois vklna olla vähempi koneel ja enempi meiän kaa mut hänest on just hyvä istu koneel ku on vapaata!!En tiiä on jotenki koko suhde ihan solmussa..en jaksa!!!Ei löydy oikein yhteistä linjaa... :-(

Tulihan purkaus!mul vaa pää hajoo koht!

Mitä Ynis laitto riitelysta ja sopimisesta...välil mä pyydän anteeks et tilanne vaa menis ohi...sit kaikki jää kaivamaa mut en vaa jaksa tai taho puhuu,jotenki helpompi leikkii et kaikki on ihan ok!



Tsemppiä huomenna Mimmuli ja Nöösä!



PAranemista Aavis ja Motti!



PAkko herättää typykkä...taitaa illalla olla turha unta ootella!



jatu

Huh mikä pinkka jo! Lukemiseen meni tovi...



Vieraat lähti, ja oikea uutispommiviikonloppu takana. Eilen oltiin tyttökavereiden kanssa iltaa istumassa ja sain kuulla että yksi kaveri odottaa kaksosia (silläkin taapero jo kotona) ja toinen pari eroaa. Huh. Tukena ja olkapäänä saan olla siis minäkin, tuntuu tosi pahalle toisten puolesta. Ja ne kaksoset! Oma raskaus tuntuu nyt ihan iisi-jutulta, mä selviän miten päin vaan yhden pienen ja taaperon kanssa jos toiset selviää kahdesta kerralla!



Oli kyllä mukavaa kun oli vieraita, mutta veronsa se vaati. Olen nukkunut tänään jo kahdet (!) päikkärit.... Yö meni valvoessa ja jutellessa ja sitten tuo poitsu sai taas jonkun skitsokohtauksen ja huusi. Ja heräsi jo klo 7 aamulla. Eli en tiedä voinko puhua alkuraskauden väsymyksestä. Ehkä puhun vaan väsymyksestä. Huh.



Kiitos kaikille onnitteluista! Vieläkin hymyilyttää koko ajan!



Manteli, muistan sut hyvin! Taisit olla vieläpä täältä meidännurkilta... Mitä teille kuuluu?



Allille voimia kipeään tilanteeseen.



Lila, hyvä että vyöhyketerapia on auttanut. Jospa ne vaivat kokonaan siitä helpottuisivat, pääsisi pieni Rosakin helpommalla, äidistä puhumattakaan ;)



Kaikille kipeille ja sairaille paranemista, väsyneille voimia ja aurinkoa kaikille tasapuolisesti! Ens viikolla mäkin haen orvokkeja, säämies lupasi jo + 15 astetta!!



äitikuu (joka voisi mennä jo taas nukkumaan.....)