Arman lähti maatilalle - miten se voi osallistua lehmäemakkojen kasvatukseen?

Minusta ohjelma oli tosi hyvä!Eikä maatilan emäntä valittanut,vaan kertoili elämästään!Todellakin toivon että saamme jatkossakin pöytiimme suomessa tuotettua ruokaa!Josruoka tulee ulkomailta,sen puhtaudesta ja eettisyydestä ei ole sitäkään taettakun suomalaisen maatilan tuottamasta!

Vierailija kirjoitti:

Minusta ohjelma oli tosi hyvä!Eikä maatilan emäntä valittanut,vaan kertoili elämästään!Todellakin toivon että saamme jatkossakin pöytiimme suomessa tuotettua ruokaa!Josruoka tulee ulkomailta,sen puhtaudesta ja eettisyydestä ei ole sitäkään taettakun suomalaisen maatilan tuottamasta!

Riippuu tilasta. Olisi tärkeää painaa korvan taa mitä emäntä sanoi: Juovat itse raakamaitoa! Ei siis riitä, että raaka-aine on suomalaista vaan meijerin ei pitäisi pilata hyvää tavaraa.

Hyvä jakso. Arvostan kovasti maatilan isäntiä ja emäntiä sekä heidän joka päiväistä työtään. Olen viime vuodet seurannut hyvinkin läheltä maatilan elämää ja koska taustaa on myös kaupunkiasumisesta niin vertailupohjaakin löytyy. Itse olen tavallaan "puolivälistä" lähtöisin eli pienestä mutta virkeästä kunnasta kotoisin.

Olen siis äskettäin ystävystynyt aivan ihanien lypsytilallisten maatilayrittäjien kanssa ja päässyt itsekin kokeilemaan navettahommia talkoolaisena. Työ on ehdottomasti ollut fyysisesti raskainta, mitä olen eläessäni tehnyt, enkä suoraan sanoen aivan ymmärrä, miten he oikeasti jaksavat. Joka päivä. Toisaalta olen tuntenut mielenrauhani lisääntyneen aina talkoopäivien jälkeen iltasaunassa päivänpölyjä pestessäni. Lisäksi olen todennut näiden yrittäjien olevan vähään tyytyväisin, usein iloisia ja kokevansa elämänsä tärkeäksi maatilan hoidon ansiosta. He ovat usein myös kasvaneet ammattiin ja saaneet perintönä historian ja sukujuuret jotka vievät jopa satojen vuosien päähän.

Toisaalta olen kuullut surullisempiakin tarinoita maalla asuvien kohtaloista, joihin tämän päivän taloudellisten ja poliittisten paineiden osuus on ollut suuri. Tulevaisuus maalla vaikuttaa tuttujeni mukaan hyvin epävarmalta, mutta uskoa on niin kauan kuin toivoa on. :)

Kuten sanoin, olen asunut myös muutamissa suurissa kaupungeissa. Niissä asuessani tunsin olevani aina juureton, stressaantunut ja etsiväni elämäntarkoitusta. Tuntui, että kaikkea oli mutta silti jotain puuttui. Kuitenkin elämä oli silloin fyysisesti helppoa, ns. ruokaa tuli kaupasta ja sähköä töpselistä. Oli mahdollisuuksia opiskella, matkustaa, vaihtaa työpaikkaa, käydä ravintoloissa, shoppailla ja kuluttaa viihdepalveluja. Tapasin myös kaupungissa iloisia kaupungissa kasvaneita asukkaita, joiden elämä oli muodostunut muutaman korttelin alueelle. Asuin kylläkin myös alueilla, joissa monien asukkaiden elämä oli keskittynyt vain muutaman lähibaarin ja lähikaupan kulmille, eikä näiden ihmisten kohtaloita voinut muuta kuin harmitella ja toivoa heille parasta.

Oma yhteenvedetty näkemykseni siis on, että elämä voi olla raskasta niin maalla kuin kaupungissakin, tosin raskasta erilailla. Myös pienellä alueella sekä maaseudun että kaupungin sisällä on paljon eroja, jotka liittyvät esim. sosioekonomiseen asemaan, palvelujen määrään ja jopa esim. sääoloihin. On siis melko hankalaa ja jopa turhaa vertailla arvostellen ihmisten elämäntapoja. Siksi mielestäni olisi hyvä oppia ymmärtämään, että erilaisia ihmisiä ja tapoja elää löytyy. Siihen itse pyrin, vaikka tietysti "ihminen kun olen" vertailen minäkin. Jokaisessa elämässä on hyviä ja huonoja puolia, ne myös muuttuvat elämän varrella. Luulen, että tässä ohjelmassa juuri haetaan sitä. Halutaan puolueettoman journalismin näkökulmasta esitellä erilaisia ihmisiä erilaisine elämäntöineen maassamme. :)

Jos vielä jotain opetusta näistä kokemuksista etsisi, niin olen ajatellut seuraavaa. Tässä pienessä kunnassa asuessani en enää valita pienestä ja koen 40h/vko asiakaspalvelutyöni olevan melko kevyttä kun ajattelen niitä pitkiä tunteja navetassa. Myöskin pyrin tyytymään melko vähään ja kartan turhaa kulutusta, koska tiedän että ihminen pärjäisi vähemmälläkin, kuten maatilalla opin. Kaupunkiasumisen aikana olen sen sijaan oppinut tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, ymmärtänyt miten suuri maailma on ja miten pieni itse olen, sekä tietysti oppinut paljon lukemalla kirjoja, katsomalla elokuvia sekä seuraamalla ympäristöä. Ja viimeisenä muttei vähäisempänä; arvostamaan sekä maaseutua että kaupunkeja. Molempia tarvitaan ja toivon kaikkea hyvää molempien alueiden asukkaille! :) 

 

Pitääkö joskus laittaa molempiin käsiin hanskat? Kun siementää? Vastatkaa