Jos pettää puolisoaan, otetaanko tämä huomioon kun lasten huoltajuudesta kiistellään?

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä muuten ajatellaan lasten etua? Etävanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta tavata lasta, ei maksaa elareita, mutta lapsen pitäisi pakolla mennä etälle silloin kun etä haluaa. Sekö on lapsen paras. Olla pompoteltavana toisen vanhemman mielen mukaan?

Lapsen etu on useimmiten se, että hänellä on suhde molempiin vanhempiinsa. Aikuisten välit voivat mennä, mutta lapsi on yhteinen ja välit lapseen olisi hyvä sailyttää. Olettaen tietysti, ettei taustalla ole mitään kaltoinkohtelua lasta kohtaan. Puolison pettäminen ja hyvä vanhemmuus ovat kaksi eri asiaa. Kun lapsi on tarpeeksi vanha, saa hän ihan itse päättää suhteestaan vanhempiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pettäminen ole rangaistava rikos. Se voi olla eron syy ja tekee ihmisestä ehkä paskan puolison, mutta ei paskaa vanhempaa.

Mutta lapset ei välttämättä halua asua äidin/isän uuden kumppanin kanssa. Näin ollen on parempi lapsille jäädä petetyn puolison kanssa asumaan.

Entäs sitten kun molemmilla on uusi puoliso? Annetaanko lapset silloin pois kokonaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei oteta huomioon mitenkään. Oikeudessa ollut. Tähän on edes tyhmä vedota, koska ei vaikuta. Lapsilla on siltikin oikeus kumpaankin vanhempaansa.

Olet ollut oikeudessa pettäjänä vai petettynä?

Entä jos puoliso on huidellut sen uuden kanssa niin ettei lapsenhoito paljon ole kiinnostunut. Sitten leikkii lapsen kanssa max tunti päivässä... Ja toinen hoitaa lapsen kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pettäminen ole rangaistava rikos. Se voi olla eron syy ja tekee ihmisestä ehkä paskan puolison, mutta ei paskaa vanhempaa.

Mutta lapset ei välttämättä halua asua äidin/isän uuden kumppanin kanssa. Näin ollen on parempi lapsille jäädä petetyn puolison kanssa asumaan.

Entäs sitten kun molemmilla on uusi puoliso? Annetaanko lapset silloin pois kokonaan?

Kyllä, nykyään on yleistä että entisen liiton lapset annetaan huostaan tai haluavat itse huonon kohtelun takia sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pettäminen ole rangaistava rikos. Se voi olla eron syy ja tekee ihmisestä ehkä paskan puolison, mutta ei paskaa vanhempaa.

Mutta lapset ei välttämättä halua asua äidin/isän uuden kumppanin kanssa. Näin ollen on parempi lapsille jäädä petetyn puolison kanssa asumaan.

Entäs sitten kun molemmilla on uusi puoliso? Annetaanko lapset silloin pois kokonaan?

Tässä kuvittelin sellaisen tilanteen jossa toinen on pettänyt ja lapsetkin tietävät.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos puoliso on huidellut sen uuden kanssa niin ettei lapsenhoito paljon ole kiinnostunut. Sitten leikkii lapsen kanssa max tunti päivässä... Ja toinen hoitaa lapsen kokonaan.

Se riippuu siitä, mikä on lapsen etu. Onko tottunut kuitenkin näkemään vanhempaa usein? Kaipaako, kyseleekö? Voisiko tavata muutaman kerran viikossa vaikka ensin ilman yökyläilyä?

Näissä tilanteissa suosittelen perheneuvolaa vinkkien saamiseksi ja lapsen edun varmistamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pettäminen ole rangaistava rikos. Se voi olla eron syy ja tekee ihmisestä ehkä paskan puolison, mutta ei paskaa vanhempaa.

Mutta lapset ei välttämättä halua asua äidin/isän uuden kumppanin kanssa. Näin ollen on parempi lapsille jäädä petetyn puolison kanssa asumaan.

Entäs sitten kun molemmilla on uusi puoliso? Annetaanko lapset silloin pois kokonaan?

Tässä kuvittelin sellaisen tilanteen jossa toinen on pettänyt ja lapsetkin tietävät.

Silloin lasten sympatiat on tietenkin petetyn puolella ja hänelle toivoo hyvää elämää. Toisin kuin pettäjälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä muuten ajatellaan lasten etua? Etävanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta tavata lasta, ei maksaa elareita, mutta lapsen pitäisi pakolla mennä etälle silloin kun etä haluaa. Sekö on lapsen paras. Olla pompoteltavana toisen vanhemman mielen mukaan?

Lapsen etu on useimmiten se, että hänellä on suhde molempiin vanhempiinsa. Aikuisten välit voivat mennä, mutta lapsi on yhteinen ja välit lapseen olisi hyvä sailyttää. Olettaen tietysti, ettei taustalla ole mitään kaltoinkohtelua lasta kohtaan. Puolison pettäminen ja hyvä vanhemmuus ovat kaksi eri asiaa. Kun lapsi on tarpeeksi vanha, saa hän ihan itse päättää suhteestaan vanhempiinsa.

Entä jos lapsi ei halua suhdetta pettäneeseen vanhempaan? Miten suhde olisi silloin lapsen etu?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tapauksia joissa on perustettu uusi perhe sen kanssa jonka kanssa on edellistä petetty ja hyvin on suurimmalla osalla käynyt. Ja jotkut taasen ovat eronneet uudelleen. Ja jotkut eivät ole perustaneet uutta suhdetta hoitonsa kanssa, vaan ottaneet vain eron pettämisen jälkeen.

Se, että pettää puolisoaan ei ole mikään mitta-asteikko vanhemmuudelle.

Tottakai se on. Kun pettää puolisoaan se vaikuttaa lopulta lapsiinkin kun ero tulee. Et voi sanoa olevasi täydellinen vanhempi jos petät lastesi äitiä/isää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä muuten ajatellaan lasten etua? Etävanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta tavata lasta, ei maksaa elareita, mutta lapsen pitäisi pakolla mennä etälle silloin kun etä haluaa. Sekö on lapsen paras. Olla pompoteltavana toisen vanhemman mielen mukaan?

Lapsen etu on useimmiten se, että hänellä on suhde molempiin vanhempiinsa. Aikuisten välit voivat mennä, mutta lapsi on yhteinen ja välit lapseen olisi hyvä sailyttää. Olettaen tietysti, ettei taustalla ole mitään kaltoinkohtelua lasta kohtaan. Puolison pettäminen ja hyvä vanhemmuus ovat kaksi eri asiaa. Kun lapsi on tarpeeksi vanha, saa hän ihan itse päättää suhteestaan vanhempiinsa.

Entä jos lapsi ei halua suhdetta pettäneeseen vanhempaan? Miten suhde olisi silloin lapsen etu?

Jos lapsi on sen ikäinen, että pystyy ilmaisemaan oman mielipiteensä ja perustelemaan sen, asia on silloin eri ja lapsen toive. Mutta sitä todellakin toivoo, että kyseessä on lapsen oma mielipide, eikä toisen vanhemman mustamaalaamisen lopputulos. Minusta lapsen ei kuulu tietää aikuisten asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä muuten ajatellaan lasten etua? Etävanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta tavata lasta, ei maksaa elareita, mutta lapsen pitäisi pakolla mennä etälle silloin kun etä haluaa. Sekö on lapsen paras. Olla pompoteltavana toisen vanhemman mielen mukaan?

Lapsen etu on useimmiten se, että hänellä on suhde molempiin vanhempiinsa. Aikuisten välit voivat mennä, mutta lapsi on yhteinen ja välit lapseen olisi hyvä sailyttää. Olettaen tietysti, ettei taustalla ole mitään kaltoinkohtelua lasta kohtaan. Puolison pettäminen ja hyvä vanhemmuus ovat kaksi eri asiaa. Kun lapsi on tarpeeksi vanha, saa hän ihan itse päättää suhteestaan vanhempiinsa.

Entä jos lapsi ei halua suhdetta pettäneeseen vanhempaan? Miten suhde olisi silloin lapsen etu?

Jos lapsi on sen ikäinen, että pystyy ilmaisemaan oman mielipiteensä ja perustelemaan sen, asia on silloin eri ja lapsen toive. Mutta sitä todellakin toivoo, että kyseessä on lapsen oma mielipide, eikä toisen vanhemman mustamaalaamisen lopputulos. Minusta lapsen ei kuulu tietää aikuisten asioita.

Miksi täällä jankataan eksästä koko ajan? Eikö ymmärretä että teinit ei ole tyhmiä ja osaavat tehdä omat päätöksensä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä muuten ajatellaan lasten etua? Etävanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta tavata lasta, ei maksaa elareita, mutta lapsen pitäisi pakolla mennä etälle silloin kun etä haluaa. Sekö on lapsen paras. Olla pompoteltavana toisen vanhemman mielen mukaan?

Lapsen etu on useimmiten se, että hänellä on suhde molempiin vanhempiinsa. Aikuisten välit voivat mennä, mutta lapsi on yhteinen ja välit lapseen olisi hyvä sailyttää. Olettaen tietysti, ettei taustalla ole mitään kaltoinkohtelua lasta kohtaan. Puolison pettäminen ja hyvä vanhemmuus ovat kaksi eri asiaa. Kun lapsi on tarpeeksi vanha, saa hän ihan itse päättää suhteestaan vanhempiinsa.

Entä jos lapsi ei halua suhdetta pettäneeseen vanhempaan? Miten suhde olisi silloin lapsen etu?

Jos lapsi on sen ikäinen, että pystyy ilmaisemaan oman mielipiteensä ja perustelemaan sen, asia on silloin eri ja lapsen toive. Mutta sitä todellakin toivoo, että kyseessä on lapsen oma mielipide, eikä toisen vanhemman mustamaalaamisen lopputulos. Minusta lapsen ei kuulu tietää aikuisten asioita.

Miksi täällä jankataan eksästä koko ajan? Eikö ymmärretä että teinit ei ole tyhmiä ja osaavat tehdä omat päätöksensä itse.

Riippuu paljon lapsen iästä. Teini on eri asia kuin lapsi. Teinillekään ei kuulu vanhempien asiat. Aikuiset päättää tässä maailmassa eivät lapset.

Miehet eivät yleensä ole lastensa lähivanhempia eron jälkeen. Uudesta kumppanista ei tule "äitipuolta" vaan ennemminkin isän uusi naisystävä. Koska lapset yleensä asuvat suurimman osan ajasta äitinsä luona.

Mutta jos nainen pettää miestään ja perustaa perheen tämän kodinrikkojan kanssa, tulee hänestä uusi kasvatti-isä. Onko tämä hyvä tilanne lapselle joka ymmärtää että äiti petti isää tämän miehen kanssa? Pitääkö oikean isän vain hyväksyä tilanne ja yrittää tulla toimeen uuden isäpuolen kanssa joka kasvattaa hänen lapsiaan?

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö tapauksia jossa mies tai nainen on jättänyt puolisonsa toisen vuoksi ja vienyt lapset mennessään? Kodinrikkojasta tulee sitten uusi kasvatti-isä tai -äiti. Miten siihen pitäisi suhtautua?

Kuule ei vaikuta mitenkään. Laki muuttui vuonna 1988.

Pettäminen ei vähennä ihmisen kykyä huolehtiuä jälkikasvusta.

Jos on noin vaikea asia, mene terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö tapauksia jossa mies tai nainen on jättänyt puolisonsa toisen vuoksi ja vienyt lapset mennessään? Kodinrikkojasta tulee sitten uusi kasvatti-isä tai -äiti. Miten siihen pitäisi suhtautua?

Lastenvalvojan täytyy ajaa lapsen etua. Jos "kodinrikkoja" on parempi vanhempi, niin hän saa lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä muuten ajatellaan lasten etua? Etävanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta tavata lasta, ei maksaa elareita, mutta lapsen pitäisi pakolla mennä etälle silloin kun etä haluaa. Sekö on lapsen paras. Olla pompoteltavana toisen vanhemman mielen mukaan?

Lapsen etu on useimmiten se, että hänellä on suhde molempiin vanhempiinsa. Aikuisten välit voivat mennä, mutta lapsi on yhteinen ja välit lapseen olisi hyvä sailyttää. Olettaen tietysti, ettei taustalla ole mitään kaltoinkohtelua lasta kohtaan. Puolison pettäminen ja hyvä vanhemmuus ovat kaksi eri asiaa. Kun lapsi on tarpeeksi vanha, saa hän ihan itse päättää suhteestaan vanhempiinsa.

Entä jos lapsi ei halua suhdetta pettäneeseen vanhempaan? Miten suhde olisi silloin lapsen etu?

Jos lapsi on sen ikäinen, että pystyy ilmaisemaan oman mielipiteensä ja perustelemaan sen, asia on silloin eri ja lapsen toive. Mutta sitä todellakin toivoo, että kyseessä on lapsen oma mielipide, eikä toisen vanhemman mustamaalaamisen lopputulos. Minusta lapsen ei kuulu tietää aikuisten asioita.

Miksi täällä jankataan eksästä koko ajan? Eikö ymmärretä että teinit ei ole tyhmiä ja osaavat tehdä omat päätöksensä itse.

Riippuu paljon lapsen iästä. Teini on eri asia kuin lapsi. Teinillekään ei kuulu vanhempien asiat. Aikuiset päättää tässä maailmassa eivät lapset.

Ei kuulu mutta näkyy ja tuntuu. Halusi vanhemmat tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö tapauksia jossa mies tai nainen on jättänyt puolisonsa toisen vuoksi ja vienyt lapset mennessään? Kodinrikkojasta tulee sitten uusi kasvatti-isä tai -äiti. Miten siihen pitäisi suhtautua?

Lastenvalvojan täytyy ajaa lapsen etua. Jos "kodinrikkoja" on parempi vanhempi, niin hän saa lapset.

Lasten oikealta vanhemmalta viedään lapset koska täysin tuntematon henkilö on parempi vanhempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö tapauksia jossa mies tai nainen on jättänyt puolisonsa toisen vuoksi ja vienyt lapset mennessään? Kodinrikkojasta tulee sitten uusi kasvatti-isä tai -äiti. Miten siihen pitäisi suhtautua?

Kuule ei vaikuta mitenkään. Laki muuttui vuonna 1988.

Pettäminen ei vähennä ihmisen kykyä huolehtiuä jälkikasvusta.

Jos on noin vaikea asia, mene terapiaan.

Mitä tapahtui ennen vuotta 1988?

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät yleensä ole lastensa lähivanhempia eron jälkeen. Uudesta kumppanista ei tule "äitipuolta" vaan ennemminkin isän uusi naisystävä. Koska lapset yleensä asuvat suurimman osan ajasta äitinsä luona.

Mutta jos nainen pettää miestään ja perustaa perheen tämän kodinrikkojan kanssa, tulee hänestä uusi kasvatti-isä. Onko tämä hyvä tilanne lapselle joka ymmärtää että äiti petti isää tämän miehen kanssa? Pitääkö oikean isän vain hyväksyä tilanne ja yrittää tulla toimeen uuden isäpuolen kanssa joka kasvattaa hänen lapsiaan?

En ymmärrä miksi tätä on peukutettu alaspäin. Ihan hyvä kysymys jota moni joutuu pohtimaan.