Jos pettää puolisoaan, otetaanko tämä huomioon kun lasten huoltajuudesta kiistellään?

Ei kuulu asiaan mitenkään. 

Ei oteta huomioon mitenkään. Oikeudessa ollut. Tähän on edes tyhmä vedota, koska ei vaikuta. Lapsilla on siltikin oikeus kumpaankin vanhempaansa.

Tiedän tapauksia joissa on perustettu uusi perhe sen kanssa jonka kanssa on edellistä petetty ja hyvin on suurimmalla osalla käynyt. Ja jotkut taasen ovat eronneet uudelleen. Ja jotkut eivät ole perustaneet uutta suhdetta hoitonsa kanssa, vaan ottaneet vain eron pettämisen jälkeen.

Se, että pettää puolisoaan ei ole mikään mitta-asteikko vanhemmuudelle.

Eivät syrjähypyt kuulu huoltajuuskiistaan mitenkään. Kiinnostaa vain lapsen etu, eivät aikuisten säädöt.

Siellä ei jaeta oikeutta vanhemmille, vaan varmistetaan paras mahdollinen arki lapsille.

Minkälainen idiootti kyselee tällaisia?

Lapsi saa myös sanottavansa tietyssä iässä. Kaikki lapset eivät todellakaan suostu tapaamaan petollista perheenrikkojapariskuntaa lainkaan.

Ei pettäminen ole rangaistava rikos. Se voi olla eron syy ja tekee ihmisestä ehkä paskan puolison, mutta ei paskaa vanhempaa.

Mitäpä jos ap keskittyisi niihin lapsiin? Se että lapset vedetään mukaan aikuisten riitoihin on erittäin tuhoisaa lasten mielenterveydelle. Jos haluat että lapsesi ovat parin vuoden päästä masentuneita ja itsetuhoisia go for it.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi saa myös sanottavansa tietyssä iässä. Kaikki lapset eivät todellakaan suostu tapaamaan petollista perheenrikkojapariskuntaa lainkaan.

Mutta tajuatko että tuo ei ole mikään ihana kosto exälle, vaan merkki siitä että lapset voivat todella huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi saa myös sanottavansa tietyssä iässä. Kaikki lapset eivät todellakaan suostu tapaamaan petollista perheenrikkojapariskuntaa lainkaan.

Mutta tajuatko että tuo ei ole mikään ihana kosto exälle, vaan merkki siitä että lapset voivat todella huonosti?

Niin tai ovat oikeudentajuisia. Jos vanhempi ei halua enää perhe-elämää, ei tarvitse silloin lapsiakaan.

Se olisikin rakentavaa, jos oikeudessa alettaisiin vanhemman jokaista virhettä ja panemista puimaan. Tulisi pitkät käsittelyt ja huostaanotot lisääntyisivät. Tuomaria ei kiinnosta muu kuin lapsen etu, ei ex-puolison katkeruus.

Pettämisellä on väliä vain silloin, jos pettävä puoliso on laiminlyönyt lapset sivusuhteen takia.

U

Vierailija kirjoitti:

Se olisikin rakentavaa, jos oikeudessa alettaisiin vanhemman jokaista virhettä ja panemista puimaan. Tulisi pitkät käsittelyt ja huostaanotot lisääntyisivät. Tuomaria ei kiinnosta muu kuin lapsen etu, ei ex-puolison katkeruus.

Niin ja lapsen etua pitäisi kuunnella jo varhaisemmassa vaiheessa. Heittopussina olo tuskin on lapsen edun mukaista, jotta vanhemmat saavat omaa kutemisaikaa.

Itsehän en suostunut huoripukkia tapaamaan eron jälkeen eikä siihen voi mitenkään pakottaa. Poliisi ei vie toiselle vanhemmalle väkisin. Ennemmin olisin mennyt laitokseen kuin sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi saa myös sanottavansa tietyssä iässä. Kaikki lapset eivät todellakaan suostu tapaamaan petollista perheenrikkojapariskuntaa lainkaan.

Mutta tajuatko että tuo ei ole mikään ihana kosto exälle, vaan merkki siitä että lapset voivat todella huonosti?

Niin tai ovat oikeudentajuisia. Jos vanhempi ei halua enää perhe-elämää, ei tarvitse silloin lapsiakaan.

Koitahan asettua lapsen asemaan hetkeksi noilta kostohekumoinneiltasi. Jos ero ja pettäminen tuntuu sinusta pahalta, miltä luulet sen tuntuvan lapsesta joka ei osaa käsitellä niitä tunteita mitenkään? Tuollainen tilanne jossa toiseen vanhempaan katkeaa kokonaan välit tuntuu siltä kuin hän kuolisi. Ei siitä tule mitään hyvänolonkiksejä että olenpas nyt oikeudenmukainen. Siitä tulee vain hämmenys ja suru ja katkeruus. Onko nämä sellaisia tunteita joissa haluat oman lapsesi oman lapsesi kieriskelevän ehkä vuosia?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi saa myös sanottavansa tietyssä iässä. Kaikki lapset eivät todellakaan suostu tapaamaan petollista perheenrikkojapariskuntaa lainkaan.

Mä en taas käsitä aikuista ihmistä joka kertoo lapsilleen panoista. Joko omistaan tai puolisonsa.

Vanhempien seksielämä ei kuulu lapsille.

Miten tässä muuten ajatellaan lasten etua? Etävanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta tavata lasta, ei maksaa elareita, mutta lapsen pitäisi pakolla mennä etälle silloin kun etä haluaa. Sekö on lapsen paras. Olla pompoteltavana toisen vanhemman mielen mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi saa myös sanottavansa tietyssä iässä. Kaikki lapset eivät todellakaan suostu tapaamaan petollista perheenrikkojapariskuntaa lainkaan.

Mä en taas käsitä aikuista ihmistä joka kertoo lapsilleen panoista. Joko omistaan tai puolisonsa.

Vanhempien seksielämä ei kuulu lapsille.

Teini-ikäiselle ei tarvitse kertoa. Juorut kuulee jo koulussa ja pikaisesta yhteenmuutosta voi päätellä yhtä sun toista.

Minäkin ihmettelen, mistä ihmeestä lapset tietävät vanhempiensa pettäneen. Ja jos tietävät, olisi syytä harkita lähivanhemmuutta sille pettäneelle, sillä yleensä se petetty ei silloin ole pystynyt olemaan vanhempi ja on purkanut pahaa oloaan kertomalla lapselle asioita, joita lapsi ei vielä pysty käsittelemään.

T. Vanhempi, joka ei ole pettänyt eikä ollut petetty

Vierailija kirjoitti:

Ei pettäminen ole rangaistava rikos. Se voi olla eron syy ja tekee ihmisestä ehkä paskan puolison, mutta ei paskaa vanhempaa.

Mutta lapset ei välttämättä halua asua äidin/isän uuden kumppanin kanssa. Näin ollen on parempi lapsille jäädä petetyn puolison kanssa asumaan.