Miksi jostain tulee esim. narsisti, kun taas joku toinen selviää kaikesta?

Dramaattista....

Ihmisten hermojärjestelmä ja aivorakenne poikkeavat yksilöiden välillä.

Narsistilapsi on ennen narsismin puhkeamista saattanut olla sisarelleen se turvallinen kiintymyssuhde ja puskuri. Kun lapset kasvavat aikuiseksi, on toisella pysyvästi turvaton olo (->narsismi) ja toinen taas kasvaa suorempaan. Joskus toinen sisarus saattaa myös saada aikuisten vihoja päälle sellaisilla tavoilla, mitä toinen "suoraan kasvava" ei koko lapsuuden aikana huomaa. Kaksi lasta ei koskaan saa täysin samanlaista kasvatusta.

Ihmiset todellakin ovat erilaisia jo vauvoina. Arvotkin voivat poiketa toisistaan niin paljon ihan terveiksi luokitettavillakin ihmisillä. Sinun arvojasi ovat varmaan rakkaus, hyvyys, yhteisöllisyys... Kun taas joku toinen elämänkokemuksensa pohjalta valitsee arvoiseen itsekeskeisyyden, selviytymisen, rahan, maineen... En minä tuollaisten asioiden biologiasta tai psykiatriasta tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Narsistilapsi on ennen narsismin puhkeamista saattanut olla sisarelleen se turvallinen kiintymyssuhde ja puskuri. Kun lapset kasvavat aikuiseksi, on toisella pysyvästi turvaton olo (->narsismi) ja toinen taas kasvaa suorempaan. Joskus toinen sisarus saattaa myös saada aikuisten vihoja päälle sellaisilla tavoilla, mitä toinen "suoraan kasvava" ei koko lapsuuden aikana huomaa. Kaksi lasta ei koskaan saa täysin samanlaista kasvatusta.

Totta, mutta silti samanlaisia asioita läpi käyneet voivat käyttäytyä todella eri tavoilla. Esim. lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty voi itse aikuisena hyväksikäyttää lasta, kun taas joku toinen saman kokenut ei voisi koskaan kuvitellakaan tekevänsä toiselle sitä, minkä itse joutui kokemaan. Mistä tuollaiset erot siis johtuvat? Voiko niihin itse vaikuttaa? T. Ap

Yhdenkään lapsen lapsuus ei ole koskaan samanlainen edes samassa perheessä. Ihmettelin miksi oma äitini on melko ongelmainen varsin tervepäisten sisarustensa joukossa ja kävi ilmi, että äitini edellinen sisarus oli kuollut noin vuoden ikäisenä eikä äidinäiti koskaan toipunut siitä täysin. Äitini ensimmäiset vuodet osuivat pahimpaan vaiheeseen.

Meillä on suvussa sisarussarja joiden lapsuudessa tapahtui asioita joiden voisi kuvitella johtavan narsismin tapaisiin häiriöihin, ts vaikeita hylkäämiskokemuksia perheen sisällä. Vanhin oli niin selvä narsisti kuin voi olla, seuraava narsistinen mutta inhimillisyys tallella, seuraava jo lähes normaali, vain pomottavaa tyyppiä. Mielestäni on selvää että isompi sisarus on aina auttanut nuorempaa selviämään paremmin kuin itse on selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Yhdenkään lapsen lapsuus ei ole koskaan samanlainen edes samassa perheessä. Ihmettelin miksi oma äitini on melko ongelmainen varsin tervepäisten sisarustensa joukossa ja kävi ilmi, että äitini edellinen sisarus oli kuollut noin vuoden ikäisenä eikä äidinäiti koskaan toipunut siitä täysin. Äitini ensimmäiset vuodet osuivat pahimpaan vaiheeseen.

Silti joku on voinut joutua kokemaan pahempaakin kuin vaikka persoonallisuushäiriöiseksi kehittyvä, ja selvitä siitä kehittämättä persoonallisuushäiriötä. Ihminenhän on kuitenkin aika raakile syntyessään, joten kiinnostava aihe. Itselläni ei kuitenkaan tiedot riitä keskusteluun osallistumiseen..

Narsismi johtuu paljon siitä kun pahaa pönkitetään, kun jätettäisiin yksin sillä hetkellä kun joku vaatii hyväksyntää ei-toivotulle käytökselle, se vähenisi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistilapsi on ennen narsismin puhkeamista saattanut olla sisarelleen se turvallinen kiintymyssuhde ja puskuri. Kun lapset kasvavat aikuiseksi, on toisella pysyvästi turvaton olo (->narsismi) ja toinen taas kasvaa suorempaan. Joskus toinen sisarus saattaa myös saada aikuisten vihoja päälle sellaisilla tavoilla, mitä toinen "suoraan kasvava" ei koko lapsuuden aikana huomaa. Kaksi lasta ei koskaan saa täysin samanlaista kasvatusta.

Totta, mutta silti samanlaisia asioita läpi käyneet voivat käyttäytyä todella eri tavoilla. Esim. lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty voi itse aikuisena hyväksikäyttää lasta, kun taas joku toinen saman kokenut ei voisi koskaan kuvitellakaan tekevänsä toiselle sitä, minkä itse joutui kokemaan. Mistä tuollaiset erot siis johtuvat? Voiko niihin itse vaikuttaa? T. Ap

Todellakin voi vaikuttaa. Heikkoa itsetuntoa voi vahvistaa, etsiä tietoa ja selitystä tapahtumille ja seurauksille, käsitellä omat tunteet ja oppia, voi lähteä sairaasta vaikutuspiiristä jne. muutamia opittujen tapojen katkaisemiskeinoja mainitessa.

Äidin kontaktit vauva-aikana vaikuttaa.

mä näen suurimpana syynä mielenterveysongelmien syihin kaltoin kohtelun erityyppisen väkivallaan, hylkäämisen ja muun traumatisoitumisen. näiden kombona ihmiselle kehittyy jonkinlainen häiriö josta voi kuitenkin toipua todella hyvin kunnollisessa hoidossa.

rakkaus ja rajat, hellyys, syli ja hyvä vuorovaikutteisuus kotona, ja pettymyksistä toipumaan oppiminen jne on harvoin aiheuttaneet ongelmia kellekään . tietysti tämä aihe on niin valtava ja syvä, ja omakohtainen jokaisella, että lopullista totuutta siihen miksi sairauksia puhkeaa tuskin onkaan.

Kyllä ovat jo vauvoina erilaisia, ja sosiaalisten syiden lisäksi narsismille on löydetty myös biologinen perimä, kuten psykopatiallekin, joka voi olla täysin synnynnäistäkin tosin. Biologinen perimä + sosiaalinen perimä=taattu narsisti

Vierailija kirjoitti:

Narsismi johtuu paljon siitä kun pahaa pönkitetään, kun jätettäisiin yksin sillä hetkellä kun joku vaatii hyväksyntää ei-toivotulle käytökselle, se vähenisi.  

Jaa-a, kirjoitin tuolla narsistisista sukulaisistani ja siinä ei kyllä ollut lapsella osaa eikä arpaa siihen miten käy ja omaa mahdollisuutta vaikuttaa. Jos vauva ei saa tarpeellista vuorovaikutusta ja hoivaa, vauva-parkaa ei voi siitä syyttää. Vaikeaa on kuitenkaan muistaa tätä kun sukulainen 40 vuotta myöhemmin käyttäytyy kuin itse perkele. Tiedän hänestä että hänellä ei aidosti ollut kykyä ymmärtää sairauttaan, se ei ollut tahdon asia. Lisäksi hänen elämänsä sujui liian "hyvin" että olisi koskaan joutunut vastatusten demoniensa kanssa jolloin olisi saattanut jotain ymmärrystä syntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistilapsi on ennen narsismin puhkeamista saattanut olla sisarelleen se turvallinen kiintymyssuhde ja puskuri. Kun lapset kasvavat aikuiseksi, on toisella pysyvästi turvaton olo (->narsismi) ja toinen taas kasvaa suorempaan. Joskus toinen sisarus saattaa myös saada aikuisten vihoja päälle sellaisilla tavoilla, mitä toinen "suoraan kasvava" ei koko lapsuuden aikana huomaa. Kaksi lasta ei koskaan saa täysin samanlaista kasvatusta.

Totta, mutta silti samanlaisia asioita läpi käyneet voivat käyttäytyä todella eri tavoilla. Esim. lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty voi itse aikuisena hyväksikäyttää lasta, kun taas joku toinen saman kokenut ei voisi koskaan kuvitellakaan tekevänsä toiselle sitä, minkä itse joutui kokemaan. Mistä tuollaiset erot siis johtuvat? Voiko niihin itse vaikuttaa? T. Ap

Todellakin voi vaikuttaa. Heikkoa itsetuntoa voi vahvistaa, etsiä tietoa ja selitystä tapahtumille ja seurauksille, käsitellä omat tunteet ja oppia, voi lähteä sairaasta vaikutuspiiristä jne. muutamia opittujen tapojen katkaisemiskeinoja mainitessa.

Kauniita sanoja, mutta miten tuo käytännössä tehdään? Miten itsetuntoa vahvistetaan, miten tunteita käsitellään ja opitaan? Ne palikat jotka tuon mahdollistavat, ovat jääneet lapsuudessa kehittymättä. Joten se on minulle varmaan mahdotonta.

Voisiko helluntailaiset keskittyä toistensa palvomiseen, ilmajokiset samoin (kaunis) ja piriläiset aineen hankintaan?

Geenien, kohtelun, ympäristön, sattuman ja vapaan tahdon sekoituksesta se johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistilapsi on ennen narsismin puhkeamista saattanut olla sisarelleen se turvallinen kiintymyssuhde ja puskuri. Kun lapset kasvavat aikuiseksi, on toisella pysyvästi turvaton olo (->narsismi) ja toinen taas kasvaa suorempaan. Joskus toinen sisarus saattaa myös saada aikuisten vihoja päälle sellaisilla tavoilla, mitä toinen "suoraan kasvava" ei koko lapsuuden aikana huomaa. Kaksi lasta ei koskaan saa täysin samanlaista kasvatusta.

Totta, mutta silti samanlaisia asioita läpi käyneet voivat käyttäytyä todella eri tavoilla. Esim. lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty voi itse aikuisena hyväksikäyttää lasta, kun taas joku toinen saman kokenut ei voisi koskaan kuvitellakaan tekevänsä toiselle sitä, minkä itse joutui kokemaan. Mistä tuollaiset erot siis johtuvat? Voiko niihin itse vaikuttaa? T. Ap

Todellakin voi vaikuttaa. Heikkoa itsetuntoa voi vahvistaa, etsiä tietoa ja selitystä tapahtumille ja seurauksille, käsitellä omat tunteet ja oppia, voi lähteä sairaasta vaikutuspiiristä jne. muutamia opittujen tapojen katkaisemiskeinoja mainitessa.

Kauniita sanoja, mutta miten tuo käytännössä tehdään? Miten itsetuntoa vahvistetaan, miten tunteita käsitellään ja opitaan? Ne palikat jotka tuon mahdollistavat, ovat jääneet lapsuudessa kehittymättä. Joten se on minulle varmaan mahdotonta.

Itsetunnon vahvistus ei onnistu ainakaan "usko itseesi" "huomenna olen uusi minä" "parempi itsetunto joogaten" kurssien avulla. Se auttaa kun etsii kaiken asiantuntijatiedon ongelmaan, selvittää sen alkuperää, tutustuu sukuhistoriaan, lukee vertaistarinoita, alkaa hahmottumaan oma sijainti vyyhdissä, muistuu mieleen tunteet ja ymmärtää, mistä tietyt tunteet tulivat ja miksi nyt tuntuu tältä, tutustuu itseensä. Sitä kautta muodostuu vahvempi itsetunto.

Käyttäytymisgenetiikkaa käsittelevässä kirjassa sanottiin, että jotkin geenit jopa vaikuttavat siihen, miten paljon ympäristö vaikuttaa. Eli jonkun persoona on synnynnäisesti alttiimpi muokkaamiselle, niin hyvässä kuin pahassa. Se kieroonkasvanut voisi siis ehkä toisessa ympäristössä olla se jolla meni paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistilapsi on ennen narsismin puhkeamista saattanut olla sisarelleen se turvallinen kiintymyssuhde ja puskuri. Kun lapset kasvavat aikuiseksi, on toisella pysyvästi turvaton olo (->narsismi) ja toinen taas kasvaa suorempaan. Joskus toinen sisarus saattaa myös saada aikuisten vihoja päälle sellaisilla tavoilla, mitä toinen "suoraan kasvava" ei koko lapsuuden aikana huomaa. Kaksi lasta ei koskaan saa täysin samanlaista kasvatusta.

Totta, mutta silti samanlaisia asioita läpi käyneet voivat käyttäytyä todella eri tavoilla. Esim. lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty voi itse aikuisena hyväksikäyttää lasta, kun taas joku toinen saman kokenut ei voisi koskaan kuvitellakaan tekevänsä toiselle sitä, minkä itse joutui kokemaan. Mistä tuollaiset erot siis johtuvat? Voiko niihin itse vaikuttaa? T. Ap

Todellakin voi vaikuttaa. Heikkoa itsetuntoa voi vahvistaa, etsiä tietoa ja selitystä tapahtumille ja seurauksille, käsitellä omat tunteet ja oppia, voi lähteä sairaasta vaikutuspiiristä jne. muutamia opittujen tapojen katkaisemiskeinoja mainitessa.

Kauniita sanoja, mutta miten tuo käytännössä tehdään? Miten itsetuntoa vahvistetaan, miten tunteita käsitellään ja opitaan? Ne palikat jotka tuon mahdollistavat, ovat jääneet lapsuudessa kehittymättä. Joten se on minulle varmaan mahdotonta.

Pitkällä on jo silloin kun ymmärtää että on ongelmainen. Narsisti on aidosti vetänyt lyhimmän tikun hirveän surullisella tavalla vaikka se ei tietysti uhrista siltä tunnu, kun ei itse tule mahdollisesti ikinä tiedostamaan että jotain on perustavaa laatua olevalla tavalla pielessä. Narsisti ei tule siis ikinä koko elämänsä aikana ikään kuin tapaamaan sitä oikeaa itseään, jota varten koko kulissi on pystyssä. Kulissi jonka narsisti ei edes ymmärrä olevan kulissi. Sama äidilläni joka ei ole narsisti mutta muuta pershäiriötyypistä ongelmaa. Hänellä on puolet persoonallisuudestaan tukahdutettu. Nyt vanhuksena on vähän valoa sen suhteen että on oppinut näkemään oikeaa itseään. Jolla on vaikkapa lupa suuttua kun kohdellaan huonosti.