Miksi jostain tulee esim. narsisti, kun taas joku toinen selviää kaikesta?

Psykopaateilla on tutkitusti erilaiset aivot, ja uskon että ovat syntyneet sellaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Psykopaateilla on tutkitusti erilaiset aivot, ja uskon että ovat syntyneet sellaisiksi.

Alapeukuttaja sotkee psykopatian ja narsismin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistilapsi on ennen narsismin puhkeamista saattanut olla sisarelleen se turvallinen kiintymyssuhde ja puskuri. Kun lapset kasvavat aikuiseksi, on toisella pysyvästi turvaton olo (->narsismi) ja toinen taas kasvaa suorempaan. Joskus toinen sisarus saattaa myös saada aikuisten vihoja päälle sellaisilla tavoilla, mitä toinen "suoraan kasvava" ei koko lapsuuden aikana huomaa. Kaksi lasta ei koskaan saa täysin samanlaista kasvatusta.

Totta, mutta silti samanlaisia asioita läpi käyneet voivat käyttäytyä todella eri tavoilla. Esim. lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty voi itse aikuisena hyväksikäyttää lasta, kun taas joku toinen saman kokenut ei voisi koskaan kuvitellakaan tekevänsä toiselle sitä, minkä itse joutui kokemaan. Mistä tuollaiset erot siis johtuvat? Voiko niihin itse vaikuttaa? T. Ap

Todellakin voi vaikuttaa. Heikkoa itsetuntoa voi vahvistaa, etsiä tietoa ja selitystä tapahtumille ja seurauksille, käsitellä omat tunteet ja oppia, voi lähteä sairaasta vaikutuspiiristä jne. muutamia opittujen tapojen katkaisemiskeinoja mainitessa.

Kauniita sanoja, mutta miten tuo käytännössä tehdään? Miten itsetuntoa vahvistetaan, miten tunteita käsitellään ja opitaan? Ne palikat jotka tuon mahdollistavat, ovat jääneet lapsuudessa kehittymättä. Joten se on minulle varmaan mahdotonta.

Pitkällä on jo silloin kun ymmärtää että on ongelmainen. Narsisti on aidosti vetänyt lyhimmän tikun hirveän surullisella tavalla vaikka se ei tietysti uhrista siltä tunnu, kun ei itse tule mahdollisesti ikinä tiedostamaan että jotain on perustavaa laatua olevalla tavalla pielessä. Narsisti ei tule siis ikinä koko elämänsä aikana ikään kuin tapaamaan sitä oikeaa itseään, jota varten koko kulissi on pystyssä. Kulissi jonka narsisti ei edes ymmärrä olevan kulissi. Sama äidilläni joka ei ole narsisti mutta muuta pershäiriötyypistä ongelmaa. Hänellä on puolet persoonallisuudestaan tukahdutettu. Nyt vanhuksena on vähän valoa sen suhteen että on oppinut näkemään oikeaa itseään. Jolla on vaikkapa lupa suuttua kun kohdellaan huonosti.

Vielä äidistäni, aluksi vaikutti siltä ettei hän millään pysty ymmärtämään sitä että on joutunut tukahduttamaan lähes kaikki negatiiviset tunteet itsestään, ja siellä ne velloivat hänen psyykessään tietoisuudelta piilossa johtaen tuskaisen ja surkeaan elämään jossa kaikki tietoinen toiminta oli täynnä hyvää tahtoa ja herttaisuutta ja "en tekisi kärpösellekään pahaa" -elämänasennetta, ja kaikki paha tuli häneen ulkopuolelta pahojen ja ilkeiden ihmisten toimesta, joiden armoilla hän oli täydellisesti, avuttomana. Lopulta jotain kuitenkin jäi itämään häneen niistä keskusteluista ja hän alkoi hieman sallia itselleen oikeutettua suuttumusta. Mutta se on kaikki kuitenkin jäänyt tavallaan pinnalliselle tasolle, hän ei edelleenkään ownaa omaa osuuttaan normaalien ja tarpeellisten negatiivisten tunteiden maailmassa. Hän ei koskaan tule tutustumaan itseensä kokonaisena tavallaan.

Mistään en mitään tiedä, mutta jostain lehdestä joskus luin että jos huippu-urheilijaksi tahtoo niin joidenkin tutkimusten mukaan 50% sellaisesta lahjakkuudesta tulee geeneistä.

Niin tuota... ehkä geenit määrää myös 50% siitä että kuinka hyvin kestää lapsuuden helvettiä. Loput 50% sitten määräytyy jonkin ihan muun mukaan.

Niin sittenhän sisaruksista voi tulla aivan erilaiset, jopa klooneista voi tulla aivan erilaiset.

Ah... Barbra Sreisand kloonautti rakkaan lemmikkikoiransa. Huomasi sitten että kloonilla oli eri luonne kuin alkuperäisellä lemmikillä. Eli edes yksinkertaisilla koirilla geenit ei määrää kaikkea. Niin hieman monimutkaisemmilla ihmisillä geenit varmaan määrää vielä vähemmän.

"Ei omena kauas puusta putoa"... mutta kaksi omenaa voi pudota puun vastakkaisille puolille :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistilapsi on ennen narsismin puhkeamista saattanut olla sisarelleen se turvallinen kiintymyssuhde ja puskuri. Kun lapset kasvavat aikuiseksi, on toisella pysyvästi turvaton olo (->narsismi) ja toinen taas kasvaa suorempaan. Joskus toinen sisarus saattaa myös saada aikuisten vihoja päälle sellaisilla tavoilla, mitä toinen "suoraan kasvava" ei koko lapsuuden aikana huomaa. Kaksi lasta ei koskaan saa täysin samanlaista kasvatusta.

Totta, mutta silti samanlaisia asioita läpi käyneet voivat käyttäytyä todella eri tavoilla. Esim. lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty voi itse aikuisena hyväksikäyttää lasta, kun taas joku toinen saman kokenut ei voisi koskaan kuvitellakaan tekevänsä toiselle sitä, minkä itse joutui kokemaan. Mistä tuollaiset erot siis johtuvat? Voiko niihin itse vaikuttaa? T. Ap

Todellakin voi vaikuttaa. Heikkoa itsetuntoa voi vahvistaa, etsiä tietoa ja selitystä tapahtumille ja seurauksille, käsitellä omat tunteet ja oppia, voi lähteä sairaasta vaikutuspiiristä jne. muutamia opittujen tapojen katkaisemiskeinoja mainitessa.

Kauniita sanoja, mutta miten tuo käytännössä tehdään? Miten itsetuntoa vahvistetaan, miten tunteita käsitellään ja opitaan? Ne palikat jotka tuon mahdollistavat, ovat jääneet lapsuudessa kehittymättä. Joten se on minulle varmaan mahdotonta.

Pitkällä on jo silloin kun ymmärtää että on ongelmainen. Narsisti on aidosti vetänyt lyhimmän tikun hirveän surullisella tavalla vaikka se ei tietysti uhrista siltä tunnu, kun ei itse tule mahdollisesti ikinä tiedostamaan että jotain on perustavaa laatua olevalla tavalla pielessä. Narsisti ei tule siis ikinä koko elämänsä aikana ikään kuin tapaamaan sitä oikeaa itseään, jota varten koko kulissi on pystyssä. Kulissi jonka narsisti ei edes ymmärrä olevan kulissi. Sama äidilläni joka ei ole narsisti mutta muuta pershäiriötyypistä ongelmaa. Hänellä on puolet persoonallisuudestaan tukahdutettu. Nyt vanhuksena on vähän valoa sen suhteen että on oppinut näkemään oikeaa itseään. Jolla on vaikkapa lupa suuttua kun kohdellaan huonosti.

Vaikuttaa, että monella vanhuksella on tukahdutettu persoonallisuus ja peitetyt tunteet, se on surullista. Aiheesta ei ole avauduttu, mikseiköhän. Pitäisi!

Narsistit ovat henkisesti kolmevuotiaan tasolle jääneitä mielipuolia ja sisältä täyttä paskaa. Karma.

Narsisti ainakin jakaa lapsilleen eri rooleja, ja projisoi heihin omia piirteitään, yleensä niin että toinen on ns. paha syntipukki ja toinen on täydellinen (”golden child”).

Narsisti siis todellakin kohtelee lapsiaan eriarvoisesti, se kuuluu häiriöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistilapsi on ennen narsismin puhkeamista saattanut olla sisarelleen se turvallinen kiintymyssuhde ja puskuri. Kun lapset kasvavat aikuiseksi, on toisella pysyvästi turvaton olo (->narsismi) ja toinen taas kasvaa suorempaan. Joskus toinen sisarus saattaa myös saada aikuisten vihoja päälle sellaisilla tavoilla, mitä toinen "suoraan kasvava" ei koko lapsuuden aikana huomaa. Kaksi lasta ei koskaan saa täysin samanlaista kasvatusta.

Totta, mutta silti samanlaisia asioita läpi käyneet voivat käyttäytyä todella eri tavoilla. Esim. lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty voi itse aikuisena hyväksikäyttää lasta, kun taas joku toinen saman kokenut ei voisi koskaan kuvitellakaan tekevänsä toiselle sitä, minkä itse joutui kokemaan. Mistä tuollaiset erot siis johtuvat? Voiko niihin itse vaikuttaa? T. Ap

Todellakin voi vaikuttaa. Heikkoa itsetuntoa voi vahvistaa, etsiä tietoa ja selitystä tapahtumille ja seurauksille, käsitellä omat tunteet ja oppia, voi lähteä sairaasta vaikutuspiiristä jne. muutamia opittujen tapojen katkaisemiskeinoja mainitessa.

Kauniita sanoja, mutta miten tuo käytännössä tehdään? Miten itsetuntoa vahvistetaan, miten tunteita käsitellään ja opitaan? Ne palikat jotka tuon mahdollistavat, ovat jääneet lapsuudessa kehittymättä. Joten se on minulle varmaan mahdotonta.

Pitkällä on jo silloin kun ymmärtää että on ongelmainen. Narsisti on aidosti vetänyt lyhimmän tikun hirveän surullisella tavalla vaikka se ei tietysti uhrista siltä tunnu, kun ei itse tule mahdollisesti ikinä tiedostamaan että jotain on perustavaa laatua olevalla tavalla pielessä. Narsisti ei tule siis ikinä koko elämänsä aikana ikään kuin tapaamaan sitä oikeaa itseään, jota varten koko kulissi on pystyssä. Kulissi jonka narsisti ei edes ymmärrä olevan kulissi. Sama äidilläni joka ei ole narsisti mutta muuta pershäiriötyypistä ongelmaa. Hänellä on puolet persoonallisuudestaan tukahdutettu. Nyt vanhuksena on vähän valoa sen suhteen että on oppinut näkemään oikeaa itseään. Jolla on vaikkapa lupa suuttua kun kohdellaan huonosti.

Vielä äidistäni, aluksi vaikutti siltä ettei hän millään pysty ymmärtämään sitä että on joutunut tukahduttamaan lähes kaikki negatiiviset tunteet itsestään, ja siellä ne velloivat hänen psyykessään tietoisuudelta piilossa johtaen tuskaisen ja surkeaan elämään jossa kaikki tietoinen toiminta oli täynnä hyvää tahtoa ja herttaisuutta ja "en tekisi kärpösellekään pahaa" -elämänasennetta, ja kaikki paha tuli häneen ulkopuolelta pahojen ja ilkeiden ihmisten toimesta, joiden armoilla hän oli täydellisesti, avuttomana. Lopulta jotain kuitenkin jäi itämään häneen niistä keskusteluista ja hän alkoi hieman sallia itselleen oikeutettua suuttumusta. Mutta se on kaikki kuitenkin jäänyt tavallaan pinnalliselle tasolle, hän ei edelleenkään ownaa omaa osuuttaan normaalien ja tarpeellisten negatiivisten tunteiden maailmassa. Hän ei koskaan tule tutustumaan itseensä kokonaisena tavallaan.

Miten sait äitisi kuuntelemaan? Avautuiko hän?

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ainakin jakaa lapsilleen eri rooleja, ja projisoi heihin omia piirteitään, yleensä niin että toinen on ns. paha syntipukki ja toinen on täydellinen (”golden child”).

Narsisti siis todellakin kohtelee lapsiaan eriarvoisesti, se kuuluu häiriöön.

Kolmas lapsi on näkymätön. Narsisti voi jakaa lapsille roolit jo vauvan syntymästä lähtien, karua. Koska narsisti on päättänyt päässään lasten roolit, ei lasten käytökset niitä muuta, tietenkään. Kultalapsi voi rötöstellä, se on jonkun muun syy, ainakin syntipukin. Näkymätön on jossain tai tukemassa kultalasta kehotuksesta. Syntipukki on roskaämpäri.

Aivorakenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistilapsi on ennen narsismin puhkeamista saattanut olla sisarelleen se turvallinen kiintymyssuhde ja puskuri. Kun lapset kasvavat aikuiseksi, on toisella pysyvästi turvaton olo (->narsismi) ja toinen taas kasvaa suorempaan. Joskus toinen sisarus saattaa myös saada aikuisten vihoja päälle sellaisilla tavoilla, mitä toinen "suoraan kasvava" ei koko lapsuuden aikana huomaa. Kaksi lasta ei koskaan saa täysin samanlaista kasvatusta.

Totta, mutta silti samanlaisia asioita läpi käyneet voivat käyttäytyä todella eri tavoilla. Esim. lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty voi itse aikuisena hyväksikäyttää lasta, kun taas joku toinen saman kokenut ei voisi koskaan kuvitellakaan tekevänsä toiselle sitä, minkä itse joutui kokemaan. Mistä tuollaiset erot siis johtuvat? Voiko niihin itse vaikuttaa? T. Ap

Todellakin voi vaikuttaa. Heikkoa itsetuntoa voi vahvistaa, etsiä tietoa ja selitystä tapahtumille ja seurauksille, käsitellä omat tunteet ja oppia, voi lähteä sairaasta vaikutuspiiristä jne. muutamia opittujen tapojen katkaisemiskeinoja mainitessa.

Kauniita sanoja, mutta miten tuo käytännössä tehdään? Miten itsetuntoa vahvistetaan, miten tunteita käsitellään ja opitaan? Ne palikat jotka tuon mahdollistavat, ovat jääneet lapsuudessa kehittymättä. Joten se on minulle varmaan mahdotonta.

Pitkällä on jo silloin kun ymmärtää että on ongelmainen. Narsisti on aidosti vetänyt lyhimmän tikun hirveän surullisella tavalla vaikka se ei tietysti uhrista siltä tunnu, kun ei itse tule mahdollisesti ikinä tiedostamaan että jotain on perustavaa laatua olevalla tavalla pielessä. Narsisti ei tule siis ikinä koko elämänsä aikana ikään kuin tapaamaan sitä oikeaa itseään, jota varten koko kulissi on pystyssä. Kulissi jonka narsisti ei edes ymmärrä olevan kulissi. Sama äidilläni joka ei ole narsisti mutta muuta pershäiriötyypistä ongelmaa. Hänellä on puolet persoonallisuudestaan tukahdutettu. Nyt vanhuksena on vähän valoa sen suhteen että on oppinut näkemään oikeaa itseään. Jolla on vaikkapa lupa suuttua kun kohdellaan huonosti.

Vielä äidistäni, aluksi vaikutti siltä ettei hän millään pysty ymmärtämään sitä että on joutunut tukahduttamaan lähes kaikki negatiiviset tunteet itsestään, ja siellä ne velloivat hänen psyykessään tietoisuudelta piilossa johtaen tuskaisen ja surkeaan elämään jossa kaikki tietoinen toiminta oli täynnä hyvää tahtoa ja herttaisuutta ja "en tekisi kärpösellekään pahaa" -elämänasennetta, ja kaikki paha tuli häneen ulkopuolelta pahojen ja ilkeiden ihmisten toimesta, joiden armoilla hän oli täydellisesti, avuttomana. Lopulta jotain kuitenkin jäi itämään häneen niistä keskusteluista ja hän alkoi hieman sallia itselleen oikeutettua suuttumusta. Mutta se on kaikki kuitenkin jäänyt tavallaan pinnalliselle tasolle, hän ei edelleenkään ownaa omaa osuuttaan normaalien ja tarpeellisten negatiivisten tunteiden maailmassa. Hän ei koskaan tule tutustumaan itseensä kokonaisena tavallaan.

Miten sait äitisi kuuntelemaan? Avautuiko hän?

Joo, äitini kanssa avautuminen ei ole ollut koskaan ongelma koska hän on aina avautunut minulle suurin piirtein kaikista ongelmistaan seksiasiat luojan kiitos sentään pois lukien, mistä taas on seurannut etten ole koskaan avautunut hänelle mistään omista ongelmistani, koska niille ei ollut sijaa äidin tuskaisuuden äärellä. Tämän takia äidillä kuitenkin on se väärä käsitys että meillä on aina puhuttu kaikista asioista - juu, hän on puhunut minulle mutta ei toisinpäin. Ja kun näin oli, äiti siirsi oman tragediansa minulle ja minä puolestani tukahdutin puolet persoonallisuudestani ettei äiti olisi kuormittunut lisää. Minulla oli kuitenkin valtavasti onnea ja pystyin purkamaan omassa elämässäni tuon kuvion vaikka se oli tuskien taival aluksi. Yritin opettaa sitten äidillekin. Ja itse asiassa tämä keskustelu on saanut minut hyvälle mielelle kun olen muistanut miten tuskainen äiti aikanaan oli, olin jo päässyt unohtamaan sen. Ja tajusin että kaikesta huolimatta vaikka äiti ei ehkä pääse koskaan maaliin, hän on silti edistynyt ihan huomattavasti. Ja tajusin myös että mitä luultavimmin juuri siksi että sain kuin sainkin hänelle kaikesta huolimatta langan käteen omien oikeutettujen tunteiden etsimiseksi ja tunnistamiseksi. Olen ajatellut että se oli joku vanhuuden siunaus, mutta ehkä se onkin oikeasti seurausta siitä että verho piilossa olevaan omaan itseen on raottunut vuosien mittaan yhä lisää ja se holtiton ja tuskainen vellominen on samaa matkaa vähentynyt.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on suvussa sisarussarja joiden lapsuudessa tapahtui asioita joiden voisi kuvitella johtavan narsismin tapaisiin häiriöihin, ts vaikeita hylkäämiskokemuksia perheen sisällä. Vanhin oli niin selvä narsisti kuin voi olla, seuraava narsistinen mutta inhimillisyys tallella, seuraava jo lähes normaali, vain pomottavaa tyyppiä. Mielestäni on selvää että isompi sisarus on aina auttanut nuorempaa selviämään paremmin kuin itse on selvinnyt.

Joo meillä sama. Esikoissiskoni sai pahimmat traumat, lisäksi hänelle sattui vielä paha onnettomuus ihan pienenä, ja traumaattiset sairaalakokemukset. Neljäs iltatähti, joka syntynyt selkeästi muita myöhemmin on vähiten traumatisoitunut. 

Niin moni tekijä vaikuttaa, Mitä varhaisempia hylkäämiskokemuksia, sitä pahemmat traumat. Esim. jossain vaiheessa 70-luvulla ajateltiin yleisesti, että vauvojen voi antaa huutaa yöt läpeensä yksin omassa pimeässä huoneessaan. Vauva tai pieni lapsi saatettiin myös jättää päiväksi yksin kotiin tai parvekkeelle nukkumaan, kun äiti lähti kaupungille asioille. Jossain vaiheessa tätä alettiin pitää haitallisena ja nykyään olisi vakava heitteillejättö. Eli myöhemmin syntyneet sisarukset ovat voineet säästyä tällaiselta. Narsistien tunnevammat ovat syntyneet yleensä vauvavaiheessa, ovat tosi syvällä alitajunnassa siis.

No tämähän on vain naisten keksintö, että kasvatus vaikuttaisi niin paljon. Kuitenkin nämä itsekin myöntävät, että häiri(k)öt tunnistaa jo potkupuvussa. Pitäisi hoitaa vain niitä, joilla on tiedossa oleva trauma aikaisemmalta ajalta.

Luin joskus jostain selviytyjägeenistä. Tyyppi oli ollut tsunamissa, nähnyt kuolemaa eikä ollut moksiskaan. Saanut siis syntymässä elämän valttikortin. Harmi vaan että se on tuurista kiinni. Onko ihmisellä siis edes vapaata tahtoa?

Te ette tässä ketjussa keskustelijat edes tiedä, mitä narsisti tarkoittaa ja sekoitatte sen narsismiin... Narsistia ei synny näin kun ketjussa kuvitellaan, eikä narsimi ole ongelma, joka satuttaa muita siten kuin nersistit satuttavat.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistilapsi on ennen narsismin puhkeamista saattanut olla sisarelleen se turvallinen kiintymyssuhde ja puskuri. Kun lapset kasvavat aikuiseksi, on toisella pysyvästi turvaton olo (->narsismi) ja toinen taas kasvaa suorempaan. Joskus toinen sisarus saattaa myös saada aikuisten vihoja päälle sellaisilla tavoilla, mitä toinen "suoraan kasvava" ei koko lapsuuden aikana huomaa. Kaksi lasta ei koskaan saa täysin samanlaista kasvatusta.

Totta, mutta silti samanlaisia asioita läpi käyneet voivat käyttäytyä todella eri tavoilla. Esim. lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty voi itse aikuisena hyväksikäyttää lasta, kun taas joku toinen saman kokenut ei voisi koskaan kuvitellakaan tekevänsä toiselle sitä, minkä itse joutui kokemaan. Mistä tuollaiset erot siis johtuvat? Voiko niihin itse vaikuttaa? T. Ap

Todellakin voi vaikuttaa. Heikkoa itsetuntoa voi vahvistaa, etsiä tietoa ja selitystä tapahtumille ja seurauksille, käsitellä omat tunteet ja oppia, voi lähteä sairaasta vaikutuspiiristä jne. muutamia opittujen tapojen katkaisemiskeinoja mainitessa.

Kauniita sanoja, mutta miten tuo käytännössä tehdään? Miten itsetuntoa vahvistetaan, miten tunteita käsitellään ja opitaan? Ne palikat jotka tuon mahdollistavat, ovat jääneet lapsuudessa kehittymättä. Joten se on minulle varmaan mahdotonta.

Mulla on sama, mietin tätä juuri, että miten tietyistä vaurioista voi selviytyä tai saada niihin apua. Palstallahan jokainen juopon ja muun sekopään aikuinen lapsi on käsitellyt ongelmansa ihan itse, joku terapiassa, mutta kellään ei ole enää ongelmia kalotoinkohtelustaan, tai sitten mietin, että minkä tasoista elämää he oikein tavoittelevat, kun kaikki on kerran niin hyvin?

Itseäni ei ainakaan tyydytä syrjäänvetäytyväisyys vain itsetunnon puutteen takia tai muukaan vastaava. Haluan elää täyttä elämää vaikka äitini kohtelikin minua huonosti ja ei esim. havainnut pahaa oloani ja vain lisäsi sitä koittamalla "karaista". Opin, että minulle saa olla tarkoituksella paha, joten totta kai mäkin saan olla muille. Tietenkään se ei ole niin, mutta mulle on oltu tarkoituksella pahoja, haavat siitä paranevat todella hitaasti.

t.kristallikissa