Uskon että mulla on ADD mutta en jaksaisi lähteä hakemaan diagnoosia...

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo ajaminen on saanut miettimään lääkitystä. Ajoin kortin 18-vuotiaana, mutta en saanut ikinä haettua lopullista ajokorttia (tuttua? :D)En ajanut tämän takia yli 10 vuoteen ja ajattelin, että parempi kun en ole riskinä liikenteessä. Olen hajamielinen ja jopa pyörällä/kävellen on riskit olemassa kun vaivun ajatuksiin.

No, ajattelin nyt sitten hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä, kyllähän minä osaan ajaa. Ja osasinkin, paitsi että ope joutui uudelleen ja udelleen sanomaan huomioinnista, joka unohtui kohta taas. Tuskanhiki nousi otsalle, miten ihmiset ylipäätään pystyvät ajamaan? Liikaa liikkuvia osia ja pää pyörittää omaa maailmaansa. Inssi meni vasta kolmannella läpi ja nyt ajan mahd. vähän edelleen.

Muitakin viitteitä on, kuten juon kahvia iltaisin saadakseni unen päästä kiinni, olen hyvä koulussa, mutta lähes jokainen pidempi työ odottaa tekijäänsä eli varsinkin aloittaminen ja mielenkiinnon ylläpito vaikeaa. Pärjään hektisessä työssä hyvin, joka vaatii ongelmanratkaisutaitoja. Tämän takia on ihmetys niin minulle, kuin muillekin, miksi jotkut asiat jäkittävät niin pahasti. En osaa selittää, ainakaan se ei ole välinpitämättömyydestä johtuvaa, koska murehdin näitä paljon.

Psykologi minut joskus testannutkin, mutta tuolloin ei mitään löytynyt. Testit tyyliin toista lukujana ja minulla on hyvä muisti ja kognitiiviset taidot. Arjen asiat vaan on hyvin vaikea pitää hyppysissä ja valmistuminen kestää. Työ on niin strukturoitua, että se kyllä sujuu.

Mielipiteitä? Itse luulen, että voi olla perää, mutta en halua leimautua lyulosairaaksi.

Tämä olisi voinut olla omasta kynästäni, Olen tämä, jolla kolmekymppisenä diagnosoitiin häiriö, sain lääkkeet ja pääsin kauppakorkeaan. Edelliselle kysyjälle vastauksena etten käytä muita apuvälineitä kuin lääkkeitä. Olen aiemmin ennen diagnoosia suorittanut muutamaa kurssia ja lopputyötä vaille AMK- tutkinnon mutta koko tutkinnosta ei jäänyt oikeastaan mitään käteen. En tiedä opinko koko koulussa varsinaisesti mitään, ei tule mitään asioita edes mieleen, jota koko koulussa opiskelin. Kertoo ehkä siitä etten saanut oikeastaan tehtyä mitään koko opiskeluiden eteen, kursseista pääsi viimeisen illan paniikkilukemisella läpi. En koko aikana kuitenkaan ollut edes missään töissä, kun kaikki aika meni arjesta selviytymiseen ja tähän kouluun, vaikka oikeasti en saanut tehtyä sen eteen mitään mutta olin jatkuvasti tekevinäni, eikä tähän mahtunut tällöin mitään muuta. 

Olin pitkään todella hukassa itseni kanssa, koska tiesin että potentiaalia on mutta en pärjännyt oikein missään. Siis pärjäsin kyllä ulkoisesti ihan hyvin, enkä saanut mitään huomautuksia mutta huomasin itse, että unohtelin asioita, tein vääriä asioita tai luin ohjeita väärin yms. Sitte taas ajattelin etten ikinä ole loistanut koulussa, joten en ole lukuihminenkään. (pärjäsin ihan ok aina koulussa) Olin siis todella hukassa, kun tuntui etten ole kumpikaan, en lukuihminen, enkä käytännön ihminen. Lääkkeet saatuani kuitenkin koin ahaa- elämyksen, pystyin keskittymään, ja olen nauttinutkin opiskeluista yliopistossa aika paljon. Käsittääkseni monet julkisella puolella tehdyt testit ovat enemmän suunnattuja lapsille, eivätkä siksi sovellu aikuisille. Kannattaa mennä yksityiselle alan ammattilaiselle. 

Julkisella puolella nämä testit onnistuvat ihan yhtä hyvin kuin yksityisellä. Monesti jopa nämä samat lääkärit tekevät töitä sekä julkisella, että yksityisellä 😉 Varaa aika omaan terveyskeskukseen, josta sinut ohjataan asiassa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosin hankkiminen ei ole mikään helppo projekti, joten kannattaa lähteä asiaa kyselemään jo nyt, noi tutkimukset voivat kestää kuukausia ja paikkaa joutuu jonottamaan tietysti. Samankaltaiset oireet voivat olla peräisin myös jostain muusta joten nämä tutkimukset ovat todella laajat ja asioita tutkitaan aivan lapsuudesta asti.

En nyt ihan yleistäisi, itse sain diagnoosin ja lääkkeet todella helposti ja nopeasti. Oikeastaan olen sittemmin alkanut epäillä, ettei minulla sittenkään ole ADD:tä.

Vierailija kirjoitti:

Psykologi minut joskus testannutkin, mutta tuolloin ei mitään löytynyt. Testit tyyliin toista lukujana ja minulla on hyvä muisti ja kognitiiviset taidot. Arjen asiat vaan on hyvin vaikea pitää hyppysissä ja valmistuminen kestää. Työ on niin strukturoitua, että se kyllä sujuu.

Testattiinko tuossa siis ADD:tä? Omissa lapuissani kyseltiin lähinnä käytöstä, äitini sai myös omansa ja laput antoi psykiatri. Neurologilla kyllä testattiin kognitiivisia kykyjä muihin ongelmiin liittyen, mutta ei mitään ADD:sta.

Epäilin ja diagnosoin itselleni aikaisemmin tuon ADD:n mutta kun pääsin neuropsykologin ja psykiatrin haastatteluun ja testeihin, he totesivat että oireiluni johtuu ahdistuksesta. Nyt parin vuoden lääkkeiden syönnin ja psykoterapian jälkeen täytyy todeta että oikeassa olivat. Kokeilin ADD lääkkeitäkin mutta eivät juuri auttaneet.

Vierailija kirjoitti:

Epäilin ja diagnosoin itselleni aikaisemmin tuon ADD:n mutta kun pääsin neuropsykologin ja psykiatrin haastatteluun ja testeihin, he totesivat että oireiluni johtuu ahdistuksesta. Nyt parin vuoden lääkkeiden syönnin ja psykoterapian jälkeen täytyy todeta että oikeassa olivat. Kokeilin ADD lääkkeitäkin mutta eivät juuri auttaneet.

Olitko ollut siis koko elämäsi ahdistunut? Vai saitko lääkkeet vain aikuisuuden oireiden perusteella? Aika outoa. 

Voiko muuten olla masennuslääkitys ja lääkitys ADD:hen samaan aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi minut joskus testannutkin, mutta tuolloin ei mitään löytynyt. Testit tyyliin toista lukujana ja minulla on hyvä muisti ja kognitiiviset taidot. Arjen asiat vaan on hyvin vaikea pitää hyppysissä ja valmistuminen kestää. Työ on niin strukturoitua, että se kyllä sujuu.

Testattiinko tuossa siis ADD:tä? Omissa lapuissani kyseltiin lähinnä käytöstä, äitini sai myös omansa ja laput antoi psykiatri. Neurologilla kyllä testattiin kognitiivisia kykyjä muihin ongelmiin liittyen, mutta ei mitään ADD:sta.

Keskittymistä käsittääkseni testattiin. Tuolloin nuorempana sairastin myös masennusta, ja seuloivat sitten pyynnöstäni tämän. Tuollaista laajempaa kartoitusta ei ollut, vain noita muistitestejä. Pitkään ajattelin oireiden johtuvankin masennuksesta, kunnes sain elämäni muuten kasaan, voin rehellisesti sanoa etten ole ollut pitkään aikaan masentunut, mutta nuo em. oireet tai piirteet ovat pysyneet.

Olen oppinut luovimaan, mutta nyt esim. gradun kanssa tuntuu umpikujalta, kandin tein kahdessa päivässä loppupaniikissa vaikka jahkasin sen kanssa yli vuoden. Kirjoituksissa pärjäsin hyvin, luojan kiitos, lukematta, yo:hon luin viikon. Kouluja keskeytynyt. Juuri se tunne potentiaalin menetyksestä, kun ei saa aikaiseksi, eikä tiedä miksi. Aina menee alta riman tai just ja just selviytyy tai sitten ei. Elämä on hyvistä suunnitelmista huolimatta kaoottista. Vaikea käsittää, miksei suoriudu jostain, mikä on muille yksinkertaista, kun on normaalijärjellä varustettu. Toisaalta kestän painetta töissä hyvin ja olenkin omimmillani paineen alla, muuten vaikea saada mitään irti itsestään. Olen tarkka, kun asia on kiinnostava ja kuitenkaan en löydä saman parin sukkia :D Ristiriitaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi minut joskus testannutkin, mutta tuolloin ei mitään löytynyt. Testit tyyliin toista lukujana ja minulla on hyvä muisti ja kognitiiviset taidot. Arjen asiat vaan on hyvin vaikea pitää hyppysissä ja valmistuminen kestää. Työ on niin strukturoitua, että se kyllä sujuu.

Testattiinko tuossa siis ADD:tä? Omissa lapuissani kyseltiin lähinnä käytöstä, äitini sai myös omansa ja laput antoi psykiatri. Neurologilla kyllä testattiin kognitiivisia kykyjä muihin ongelmiin liittyen, mutta ei mitään ADD:sta.

Keskittymistä käsittääkseni testattiin. Tuolloin nuorempana sairastin myös masennusta, ja seuloivat sitten pyynnöstäni tämän. Tuollaista laajempaa kartoitusta ei ollut, vain noita muistitestejä. Pitkään ajattelin oireiden johtuvankin masennuksesta, kunnes sain elämäni muuten kasaan, voin rehellisesti sanoa etten ole ollut pitkään aikaan masentunut, mutta nuo em. oireet tai piirteet ovat pysyneet.

Olen oppinut luovimaan, mutta nyt esim. gradun kanssa tuntuu umpikujalta, kandin tein kahdessa päivässä loppupaniikissa vaikka jahkasin sen kanssa yli vuoden. Kirjoituksissa pärjäsin hyvin, luojan kiitos, lukematta, yo:hon luin viikon. Kouluja keskeytynyt. Juuri se tunne potentiaalin menetyksestä, kun ei saa aikaiseksi, eikä tiedä miksi. Aina menee alta riman tai just ja just selviytyy tai sitten ei. Elämä on hyvistä suunnitelmista huolimatta kaoottista. Vaikea käsittää, miksei suoriudu jostain, mikä on muille yksinkertaista, kun on normaalijärjellä varustettu. Toisaalta kestän painetta töissä hyvin ja olenkin omimmillani paineen alla, muuten vaikea saada mitään irti itsestään. Olen tarkka, kun asia on kiinnostava ja kuitenkaan en löydä saman parin sukkia :D Ristiriitaista.

Olisi varmaan mielenkiintoista tavata, kuljen myös aina eri pari sukissa.  :-D Jos oireet haittaa vahvasti elämää niin ihmeessä hakeudu lääkäriin. 

Onko kukaan täällä vastailleista mennyt omalla kustannuksella yksityiselle? Pystyvätkö diagnosoimaan? Mietin, mitä reittiä kannattaisi edetä asiassa. Ja vielä, kuinka olette tuoneet asiaa esille hoitotaholle ja kuinka teihin on suhtauduttu? Kynnys tuntuu suurelta lähteä näin itselle arkaa asiaa selvittämään, kokemuksista olisin kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan täällä vastailleista mennyt omalla kustannuksella yksityiselle? Pystyvätkö diagnosoimaan? Mietin, mitä reittiä kannattaisi edetä asiassa. Ja vielä, kuinka olette tuoneet asiaa esille hoitotaholle ja kuinka teihin on suhtauduttu? Kynnys tuntuu suurelta lähteä näin itselle arkaa asiaa selvittämään, kokemuksista olisin kiitollinen.

Ei ole mitenkään arka asia, vaikka itsestä saattaa tuntua silti.  Kuinka paljon vielä esim. masennusta saatetaan vieläkin hävetä, vaikka melkein puoli miljoonaa suomalaista syö masennuslääkkeitä. Tarkoitan siis, että itsestä saattaa joku tuntua aralta niin ei se lääkärille sitä ole. Ihan asiallisesti on suhtauduttu. Kannattaa googlettaa asiantuntevia lääkäreitä alalta, en viitsi tässä sanoa nimiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi minut joskus testannutkin, mutta tuolloin ei mitään löytynyt. Testit tyyliin toista lukujana ja minulla on hyvä muisti ja kognitiiviset taidot. Arjen asiat vaan on hyvin vaikea pitää hyppysissä ja valmistuminen kestää. Työ on niin strukturoitua, että se kyllä sujuu.

Testattiinko tuossa siis ADD:tä? Omissa lapuissani kyseltiin lähinnä käytöstä, äitini sai myös omansa ja laput antoi psykiatri. Neurologilla kyllä testattiin kognitiivisia kykyjä muihin ongelmiin liittyen, mutta ei mitään ADD:sta.

Keskittymistä käsittääkseni testattiin. Tuolloin nuorempana sairastin myös masennusta, ja seuloivat sitten pyynnöstäni tämän. Tuollaista laajempaa kartoitusta ei ollut, vain noita muistitestejä. Pitkään ajattelin oireiden johtuvankin masennuksesta, kunnes sain elämäni muuten kasaan, voin rehellisesti sanoa etten ole ollut pitkään aikaan masentunut, mutta nuo em. oireet tai piirteet ovat pysyneet.

Olen oppinut luovimaan, mutta nyt esim. gradun kanssa tuntuu umpikujalta, kandin tein kahdessa päivässä loppupaniikissa vaikka jahkasin sen kanssa yli vuoden. Kirjoituksissa pärjäsin hyvin, luojan kiitos, lukematta, yo:hon luin viikon. Kouluja keskeytynyt. Juuri se tunne potentiaalin menetyksestä, kun ei saa aikaiseksi, eikä tiedä miksi. Aina menee alta riman tai just ja just selviytyy tai sitten ei. Elämä on hyvistä suunnitelmista huolimatta kaoottista. Vaikea käsittää, miksei suoriudu jostain, mikä on muille yksinkertaista, kun on normaalijärjellä varustettu. Toisaalta kestän painetta töissä hyvin ja olenkin omimmillani paineen alla, muuten vaikea saada mitään irti itsestään. Olen tarkka, kun asia on kiinnostava ja kuitenkaan en löydä saman parin sukkia :D Ristiriitaista.

Olisi varmaan mielenkiintoista tavata, kuljen myös aina eri pari sukissa.  :-D Jos oireet haittaa vahvasti elämää niin ihmeessä hakeudu lääkäriin. 

Jos nyt kyse tällaisesta kohdallani on, olisi vertaistuki kyllä tervetullutta, jokunen elementti elämässä on, joita muiden (ja itsenikin) vaikea ymmärtää :'D Kuitenkin sitä itse pitää mahdollisena, että onkin vain laiska ja yksinkertainen.

Tosi vaikeaa tuntuu olevan päästä hoitoon - tai edes tutkimuksiin. Kärsittyäni oireista yli 20 vuotta (olen nyt nelikymppinen), tajusin viimein pari vuotta sitten, että ADD selittäisi oireistoni täydellisesti. ADD-potilaiden kertomukset olivat aivan kuin omasta elämästäni.

Mutta kuten ADD:ta sairastavat ehkä ymmärtävät, ei lääkäriin meneminen ole ihan pikkujuttu. Esim. joskus illalla oli motivaatiota lukea tuntikausia aiheesta, mutta lääkäriajan varaaminen unohtui seuraavaan päivään mennessä, kun tuli muita tärkeitä tehtäviä.

Sain kuitenkin viimein aikaiseksi varata lääkärin yksityiseltä puolelta. Kyseessä oli esittelyn mukaan aiheeseen perehtynyt henkilö. Jännitti tosi paljon mennä vastaanotolle, mutta aivan turhaan. Lääkäri nimittäin kertoi heti asiani esitettyäni, ettei ota uusia ADD/ADHD-potilaita. Hän antoi minulle parin kollegansa nimen ja kehotti varaamaan ajan heille. 

Selvittelyn jälkeen totesin, että toinen ei ota myöskään uusia potilaita ja että toisella oli seuraava vapaa aika lähes puolen vuoden päästä. Onneksi kuitenkin varasin sen, koska äkkiä tämä aika on mennyt ja aika on vihdoin ensi kuussa. Katsotaan sitten, mitä siitä seuraa.

Minuakin pelottaa, että lääkäri kuvittelee, että olisin vain lääkkeiden eli "huumeiden" perään. On sääli, että tuota sairautta hoidetaan juuri tuollaisilla lääkkeillä. Moni potilas voi jäädä hoitamatta kokonaan, koska fanaattisesti varotaan väärinkäytöksiä oikeasti sairaiden kustannuksella.

Olen itse niin loppu tähän pään sisäiseen kaaokseen, että tuntuisi ihan ihmeeltä ja lottovoitolta, jos tähän saisi apua. Pidän peukut pystyssä paitsi itselleni, myös teille muille, jotka olette samassa tilanteessa!

Vierailija kirjoitti:

Voiko muuten olla masennuslääkitys ja lääkitys ADD:hen samaan aikaan?

Miksi ei? SSRI? ADD-lääkkeethään saattavat jopa pahentaa ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kokeilla lääkitystä ja oikein käyttää sitä jos se sopii, mutta pelkään että ne olettaa, että olen vain huumeiden perään!

Sen tutkimukset kestävät niin kauan, ja ovat niin laajat, ettei tuota vaaraa ole...

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa ihan käytännön esimerkkejä, miten olette päätyneet saamaan ADD-diagnoosin. Minä kirjoitin eilen mielestäni virheettömän sähköpostin väsynyneenä ja sitten tarkastaessa bongasin kuusi kirjoitusvirhettä siitä. Laitoin sen menemään tarkastamatta ja nyt hävettää.

Hakeuduin yli 50-vuotiaana testeihin aikuisen lapseni saatua Asperger-diagnoosin. Rupesin epäilemään, että myös minulla on As ja rupesin ensin etsimään tietoa netistä ja tein myös monta nettitestiä, joista sain korkeat pistemäärät. As ei kuitenkaan selittänyt ihan kaikkea oireitani, joten rupesin lukemaan myös ADHD:sta ja ADD:sta. Sain myös ADHD-testeistä korkeat pistemäärät, ADHD:tä minulla ei kuitenkaan ole, koska en ole ollut koskaan ylivilkas. Kaikenlaista muuta hajamielisyyttä ja keskittymiskyvyn puutteita on esiintynyt lapsuudesta lähtien.

Erityisesti minua kiinnosti, miten nämä kaikki mainitsemani neurobiologiset oireyhtymät ilmenevät naisilla, sillä siinäkin on eroa, onko kyseessä miespuolinen vai naispuolinen ihminen.

Niinpä sitten hakeuduin ensin terveyskeskukseen saadakseni lähetteen tutkimuksiin. Uusiutuneen masennukseni vuoksi sain lähetteen psykiatriselle klinikalle, jossa hoidettiin masennustani ja tehtiin Asperger- ja ADD-testit. Kyselytesteissä ei mennyt kovin kauan, kun psykologi totesi, että piirteeni vastaavat molempia oletuksia.  Näyttää siltä, että saan diagnoosit molemmista vielä tämän kevään aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Epäilin ja diagnosoin itselleni aikaisemmin tuon ADD:n mutta kun pääsin neuropsykologin ja psykiatrin haastatteluun ja testeihin, he totesivat että oireiluni johtuu ahdistuksesta. Nyt parin vuoden lääkkeiden syönnin ja psykoterapian jälkeen täytyy todeta että oikeassa olivat. Kokeilin ADD lääkkeitäkin mutta eivät juuri auttaneet.

Entäpä jos add onkin primääri ongelma ja ahdistus  on add:n seurannainen, ns. sekundääri oire? Jotkut voivat saada myös masennusta, kun ei saa oikeanlaista lääketieteellistä apua itselleen. 

Minulla on add-diagnoosi ja yleinen ahdistuneisuushäiriö, joka  puolestaan on puhkesi aikuisena. Ihmettelen, miten psykiatri voi erehtyä  add:n ja ahdistuksen välillä. Add aiheuttaa hajamielisyyttä ja keskittymiskyvyttömyyttä. Johan siinä ahdistaa, kun ei pysty keskittymään mihinkään ja unohtuu ajatuksiinsa. 

Omakohtaista kokemusta add-lääkityksestä minulla ei ole, mutta olen kuullut, ettei kaikille lääkitys sovi. Diagnoosia ei kuitenkaan yleensä anneta lääkityksen sopivuuden perusteella vaan potilaan käytöksen perusteella. Oireet ilmenevät jo varhaislapsuudessa ja koulun alettua oireet näkyvät yhä selkeämmin, kun pitäisi toimia yhä itsenäisemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Voiko muuten olla masennuslääkitys ja lääkitys ADD:hen samaan aikaan?

Ilmeisesti voi olla. Minulla on masennus ja add, mutta syön lääkkeitä ainoastaan masennukseeni. Pyrin hallitsemaan add-oireitani muilla keinoilla, kuten pitämällä muistikirjaa aina mukana. Käytän myös kännykkää paljon apunani elämänhallintani parantamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tosi vaikeaa tuntuu olevan päästä hoitoon - tai edes tutkimuksiin. Kärsittyäni oireista yli 20 vuotta (olen nyt nelikymppinen), tajusin viimein pari vuotta sitten, että ADD selittäisi oireistoni täydellisesti. ADD-potilaiden kertomukset olivat aivan kuin omasta elämästäni.

Mutta kuten ADD:ta sairastavat ehkä ymmärtävät, ei lääkäriin meneminen ole ihan pikkujuttu. Esim. joskus illalla oli motivaatiota lukea tuntikausia aiheesta, mutta lääkäriajan varaaminen unohtui seuraavaan päivään mennessä, kun tuli muita tärkeitä tehtäviä.

Sain kuitenkin viimein aikaiseksi varata lääkärin yksityiseltä puolelta. Kyseessä oli esittelyn mukaan aiheeseen perehtynyt henkilö. Jännitti tosi paljon mennä vastaanotolle, mutta aivan turhaan. Lääkäri nimittäin kertoi heti asiani esitettyäni, ettei ota uusia ADD/ADHD-potilaita. Hän antoi minulle parin kollegansa nimen ja kehotti varaamaan ajan heille. 

Selvittelyn jälkeen totesin, että toinen ei ota myöskään uusia potilaita ja että toisella oli seuraava vapaa aika lähes puolen vuoden päästä. Onneksi kuitenkin varasin sen, koska äkkiä tämä aika on mennyt ja aika on vihdoin ensi kuussa. Katsotaan sitten, mitä siitä seuraa.

Minuakin pelottaa, että lääkäri kuvittelee, että olisin vain lääkkeiden eli "huumeiden" perään. On sääli, että tuota sairautta hoidetaan juuri tuollaisilla lääkkeillä. Moni potilas voi jäädä hoitamatta kokonaan, koska fanaattisesti varotaan väärinkäytöksiä oikeasti sairaiden kustannuksella.

Olen itse niin loppu tähän pään sisäiseen kaaokseen, että tuntuisi ihan ihmeeltä ja lottovoitolta, jos tähän saisi apua. Pidän peukut pystyssä paitsi itselleni, myös teille muille, jotka olette samassa tilanteessa!

Tutkimusten mukaan adhd-lääkkeet eivät vaikuta huumaavasti neuro-epätyypillisten, kuten add-ihmisten aivoihin. Samaa ovat sanoneet sellaiset neuroepätyypilliset ihmiset, jotka ovat kokeilleet amfetamiinia, ettei se vaikuta huumaavasti vaan saa heidän ajatuksensa vihdoinkin järjestykseen. Nyt kun vielä muistaisin, mistä päin lähtisin etsimään linkkiä. Netistä tietenkin, mutta mitä kautta? Sitä en muista, add ja hajamielinen kun olen. 

Lääkityksestä sen enempää kuin huumausaineistakaan minulla ei ole kokemuksia. Pyrin hoitamaan elämän kaoottisuutta tällä hetkellä muilla keinoin, sillä yrityksen ja erehdyksen kautta olen oppinut vuosien varrella kompensoimaan omia neuroepätyypillisiä heikkouksiani, kuten unohtelua. Jos kuitenkin lääkäri määräisi minulle add:hen tarkoitettuja lääkkeitä, en epäröisi niitä käyttää, sillä niillä en (tutkimusten mukaan) päädy huumatuksi tai narkomaaniksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko muuten olla masennuslääkitys ja lääkitys ADD:hen samaan aikaan?

Miksi ei? SSRI? ADD-lääkkeethään saattavat jopa pahentaa ahdistusta.

Hei, edellinen! Toki masennus ja ahdistus esiintyvät yhdessä, mutta aina ei niin ole. Jos add-ihminen on ainoastaan masentunut ja saa add-lääkkeistä ahdistusoireita, se on uusi oire. Silloin kannattaa tarkkaan miettiä, sopivatko lääkkeet potilaalle sittenkään.