Mitä teit osaltasi tänään saadaksesi maailmasta paremman paikan?
Kommentit (51)
Töissä oli asukastilaisuus. Keskityin kohtaamaan ikäihmisiä, hymyilin heille, juttelin mukavia, kuuntelin heitä.
Tein töitä ja hymyilin joitakin kertoja, olin mukava muille, , ostin kaupasta terveellisiä ruokia, opetin lapselle tapoja ja moraalia.
Ryhdyin keräämään taloutemme muovipakkauksia että voidaan kierrättää ne.
En käynyt ihmisten ilmoilla ollenkaan, vaan vietän aikaani vanhempien mökillä. Ei sillä että olisin ikävä ilmestys vaan en esim. käyttänyt autoa. En myöskään tuhlannut kallisarvoisia vesivaroja, sillä tänne ei tule juoksevaa vettä näin talvella.
Käyn töissä kahtena päivänä viikossa ja tienaan hävyttömän vähän, mutta en silti rottaile sosiaalituilla.
Opiskelin 8 h miten tiettyä sairautta hoidetaan. No noista tiedoista ja taidoista kyll tulee olemaan hyötyä maailmalle vasta parin vuoden päästä kun valmistun. Tai ehkäpä jo kesällä, kun menen harjoitteluun, ken tietää.
Mutt ihan tänä päivänä, ei valitettavasti kai mitään.. No, autoin yhtä ihmistä, kun oli eksyksissä. Tosin kyseessä tietysti saattoi olla joku hullu, joka hautoi murha-ajatuksia ja silloin saatoin onnistua tekemään maailmasta huonomman paikan. Hope not.
Rakastelin vaimoni kanssa ja ainakin hetkiseksi hänen päänsärkynsä lakkasi :-)
Poikani lähetti viestin, että on saanut valmiiksi rakentamiaan huonekaluja ja tarvitsisi niille kuljetusapua tulevaisuudessa. Lupauduin tottakai kuskiksi.
Ei vielä tänään, mutta kun ilma vielä hieman lämpenee, alan kulkemaan useimmat matkani sähköpyörällä ja skootterilla, enkä autolla ja ehkäpä säästyneellä polttoaineella pelastan jonkun hengen, ettei Usan tarvitse enää tappaa niin paljon ihmisiä öljyn vuoksi.
Noukin muutaman roskan kadulta ja vein läheiseen roskikseen.
Tiedään mitä ajattelet. Kukaan ihminen ei vilpittömästi ajattelsi näin, mutta kun ei ole lapsia eikä varallisuutta, muista että kaikki energiaa on syntyisin tyhjä, kurjan olon luvuuden rajamaailta, ihmiselle aina on taipumust itekkyyteen j akyllyyyteen jossa iihmisen luontaisen ominaisuuden turvin sopeutuvuuden kautta tulee yhtä siihen sitoutuen, tällöin ihhminen on oman elämäänsä orja ja se eokeutuu sille omalle sopeutneisuuden ominaisuudelleen eikä see enää kykene näkemään ympärillä olevaa, kaikki mikä on hänen käsin kossketaltavissa, hänen energiavarainnoilleen ja ajellleen sovinnaista hän elää sniiissä kehyksissä.