Äh taas alkaa kivat kelit ja jengi grillailee ja viettää yhessä aikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitenkään mahdollista että pistäisit tuulemaan ja lähtisit itseksesi grillailemaan? Kun ei ne tule kotiovelta ketään hakemaan. 

Noloo olla jonkun kertisgrillin ja makkaran kanssa yksin jossain kalliolla.

Noloo on ruikuttaa netissä sitä ettei muka voi tehdä sitä mitä haluaisi. Senkun tekee! 

KUNEIOLENIITÄYSTÄVIÄ. Yksin. Yksin. Yksin. Se tässä on pointti.

Phu ihmisille aina kun liikut lenkillä, kaupassa jne. , laita ilmoitus etsitään ystävää comiin jne. Sinulla on kuukausia aikaa löytää grillailuystäviä. Älä tuhlaa aikaasi vauvalla vaan hopi hopi tekemään ilmoitusta ja vastaamaan ilmoituksiin ja huomenna kahvilaan jne. ja puhelet sitten vaikka säästä jos et muuta keksi. Sääkeskustelut on sitä varten, että voi aloittaa keskustelua.

Jos et muuta keksi niin mene kaljakelluntaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitenkään mahdollista että pistäisit tuulemaan ja lähtisit itseksesi grillailemaan? Kun ei ne tule kotiovelta ketään hakemaan. 

Noloo olla jonkun kertisgrillin ja makkaran kanssa yksin jossain kalliolla.

Noloo on ruikuttaa netissä sitä ettei muka voi tehdä sitä mitä haluaisi. Senkun tekee! 

KUNEIOLENIITÄYSTÄVIÄ. Yksin. Yksin. Yksin. Se tässä on pointti.

Ok. Sitä ennen siis ei oo mitään kivaa eikä saa ees yrittää. 

Kauanko pitää jaksaa ruikuttaa että niitä ystäviä alkaa ilmaantumaan? 

Ei niitä enää aikuisiällä löydä. Ruikuttelen hamaan loppuun asti jos ei vahingossa löydy kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitenkään mahdollista että pistäisit tuulemaan ja lähtisit itseksesi grillailemaan? Kun ei ne tule kotiovelta ketään hakemaan. 

Noloo olla jonkun kertisgrillin ja makkaran kanssa yksin jossain kalliolla.

Ulkoilureittien varrella olevilla grillikatoksilla muuten kohtaa mielenkiintoisia ihmisiä. Moni on ihan itsekseen liikenteessä, grillailevat kuka mitä milloinkin. Siinä vähän turistaan ja sit jatketaan matkaa. Hyvää harjoitusta ihmisiin tutustumisessa, yhdistävänä asiana se luonto siinä ympärillä mut siitä voi laajentaa juttua vaikka mihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitenkään mahdollista että pistäisit tuulemaan ja lähtisit itseksesi grillailemaan? Kun ei ne tule kotiovelta ketään hakemaan. 

Noloo olla jonkun kertisgrillin ja makkaran kanssa yksin jossain kalliolla.

Noloo on ruikuttaa netissä sitä ettei muka voi tehdä sitä mitä haluaisi. Senkun tekee! 

KUNEIOLENIITÄYSTÄVIÄ. Yksin. Yksin. Yksin. Se tässä on pointti.

Ok. Sitä ennen siis ei oo mitään kivaa eikä saa ees yrittää. 

Kauanko pitää jaksaa ruikuttaa että niitä ystäviä alkaa ilmaantumaan? 

Ei niitä enää aikuisiällä löydä. Ruikuttelen hamaan loppuun asti jos ei vahingossa löydy kumppania.

Juu ei takuulla löydy. Yksin kuolet ja saksanpaimenkoirasi syövät ruumiisi.  Tosi nolo elämä alusta loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitenkään mahdollista että pistäisit tuulemaan ja lähtisit itseksesi grillailemaan? Kun ei ne tule kotiovelta ketään hakemaan. 

Noloo olla jonkun kertisgrillin ja makkaran kanssa yksin jossain kalliolla.

Noloo on ruikuttaa netissä sitä ettei muka voi tehdä sitä mitä haluaisi. Senkun tekee! 

KUNEIOLENIITÄYSTÄVIÄ. Yksin. Yksin. Yksin. Se tässä on pointti.

Phu ihmisille aina kun liikut lenkillä, kaupassa jne. , laita ilmoitus etsitään ystävää comiin jne. Sinulla on kuukausia aikaa löytää grillailuystäviä. Älä tuhlaa aikaasi vauvalla vaan hopi hopi tekemään ilmoitusta ja vastaamaan ilmoituksiin ja huomenna kahvilaan jne. ja puhelet sitten vaikka säästä jos et muuta keksi. Sääkeskustelut on sitä varten, että voi aloittaa keskustelua.

Oikeestiko joku on löytänyt kavereita juttelemalla randomeille jossain kaupassa tai tunkemalla tuntemattomien seuraan kahvilassa? Tuskinpa toimii kovin usein Suomessa ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitenkään mahdollista että pistäisit tuulemaan ja lähtisit itseksesi grillailemaan? Kun ei ne tule kotiovelta ketään hakemaan. 

Noloo olla jonkun kertisgrillin ja makkaran kanssa yksin jossain kalliolla.

Noloo on ruikuttaa netissä sitä ettei muka voi tehdä sitä mitä haluaisi. Senkun tekee! 

KUNEIOLENIITÄYSTÄVIÄ. Yksin. Yksin. Yksin. Se tässä on pointti.

Ok. Sitä ennen siis ei oo mitään kivaa eikä saa ees yrittää. 

Kauanko pitää jaksaa ruikuttaa että niitä ystäviä alkaa ilmaantumaan? 

Ei niitä enää aikuisiällä löydä. Ruikuttelen hamaan loppuun asti jos ei vahingossa löydy kumppania.

Juu ei takuulla löydy. Yksin kuolet ja saksanpaimenkoirasi syövät ruumiisi.  Tosi nolo elämä alusta loppuun.

Mitäs noloa siinä on? Olispahan hyötyä jollekin.

Joo. Tuolla ulkoilukatoksissa pyörii minun mielestäni kyllä enemmän pariskuntia tai jotain tiiviitä ystäväporukoita. Jos sinne hivuttautuu kylkeen, niin eip onnistu. Paitsi jos ovat hirveässä jurrissa ja itselläsi on käsilaukussa kaljalava.

Mä olen sen ikäinen, etten kehtaa tyrkyttäytyä. Yksin olen. Toisaalta ei mua paljoa haittaakaan. Ihmiset ovat niin sisäänlämpiäviä ainakin täällä päin. Eilisiltana kun tein pikku lenkin, tunsin kevään tuoksun. Vastaani tuli nuorehko nainen (ilman kännykkää korvalla, ihme kyllä) ja sanoin ihan ystävällisesti, että katsos vain, täällähän tuoksuu kevät! Suomalaisen näköinen, mutta ei tainnut ymmärtää. Mulkoili, ei nyt epäystävällisesti mutta kuitenkin. Tarkoitukseni ei kyllä ollut alkaa virittää pitkää keskustelua, vaan vaihtaa pari ystävällistä sanaa. Se ei käy.

Tiedän tunteen. Ihmisiin on yllättävän vaikeaa tutustua enkä osaa muodostaa ystävyyttä. Tuttuja on, mutta heidän kanssa puhutaan säästä koulun käytävällä enkä edes tiedä heidän nimiään. Päälle vielä vaikeahko masennus. Minulla oli ystäviä, mutta he ovat kaikki muuttaneet pois paikkakunnalta opiskelun, työn sun muun perässä. Joskus laitan viestiä ja kyselen mitä kuuluu, mutta ei niihin yleensä vastata. Kaikilla vanhoilla kavereilla on oma elämä johon en enää kuulu enkä tiedä miten tutustua uusiin ihmisiin. Olen yrittänyt opiskelupaikassa kysyä jos joku haluaisi lähteä koulupäivän jälkeen vaikka kahville, mutta kaikilla on ne omat kuviot. Harrastusporukassa on jo ne tietyt kaveriporukat ja vaikka olen yrittänyt tutustua ihmisiin, jään ulkopuolelle. Yritän olla iloinen, ystävällinen ja sosiaalinen mutta turhaan. Kaikilla on aina omat suunnitelmat omien ystäviensä kanssa eikä mukaan voi tulla.

Nyt kesän kynnyksellä tilanne alkaa taas ahdistamaan. Kaikkialla on ihmisiä yhdessä ja niiltä ei voi välttyä. Viime kesän tein lähes pelkkää yövuoroa jotta pystyin nukkumaan päivät ja liikkumaan öisin. Olisi ihanaa jos voisi käydä kahvilla, leffassa tai vaikka vaihtaa muutaman sanan kun näkee. Haaveilen siitä elämästä joka minulla joskus oli, en ollut kenenkään paras ystävä mutta sain tulla mukaan jos suunniteltiin jotain.

Olen päätynyt siihen että yksinäisyyteen pitää vain tottua. En mitä ilmeisimmin ole ihminen josta kukaan liiemmin pitää tai haluaa nähdä vapaa-aikana enkä halua tyrkyttää seuraani väkisin. Keskityn nyt vain siihen että valmistuisin edes vuoden päästä opinnoista jotka ovat pitkittyneet neljä vuotta ja töihin. Sen ohella luen paljon ja harrastan liikuntaa. Yritän tehdä elämästäni mahdollisimman tavallista mutta välttäen tilanteita joissa tuntee olevansa täysin kelvoton. En mene terassille yksin istumaan tai käy siellä missä ihmiset yleensä ovat yhdessä, se suru ja kaipaus mikä siitä aiheutuu on niin suurta. En koskaan kuvitellut että elämäni menisi näin, mutta ihmiset yleensä jaksaa ylläpitää vain rajattua määrää ystävyyssuhteita. Ei kaikille riitä ystäviä ja minä olen sellainen. Parisuhteesta en edes haaveile, en ole rakastettavaa sorttia. Lapsia en onneksi halua.