Vihaan ylettömän ratkaisukeskeisiä ihmisiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro nyt joku esimerkki, niin on helpompi pohtia sinun tuntemuksia.

Satutetuksi vaikka mainitsemaan, että olet lähiaikoina katsellut työpaikkailmoituksia. Sen jälkeen jokaisen yhteydenoton yhteydessä pohditaan työllistymistäsi, oletko katsonut työtä sieltä, täältä, tuolta, onko CV:n fontti paras mahdollinen, kannattaisiko harkita Timbuktua yhtenä työpaikan mahdollisena sijaintipaikkana jne. Todella rasittavaa!

Olen itse työtön, mutta mikä sinua varsinaisesti tuossa rasittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro nyt joku esimerkki, niin on helpompi pohtia sinun tuntemuksia.

Satutetuksi vaikka mainitsemaan, että olet lähiaikoina katsellut työpaikkailmoituksia. Sen jälkeen jokaisen yhteydenoton yhteydessä pohditaan työllistymistäsi, oletko katsonut työtä sieltä, täältä, tuolta, onko CV:n fontti paras mahdollinen, kannattaisiko harkita Timbuktua yhtenä työpaikan mahdollisena sijaintipaikkana jne. Todella rasittavaa!

Olen itse työtön, mutta mikä sinua varsinaisesti tuossa rasittaa?

Se, että vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa katoaa kaikki rentous ja hauskuus, kun tällaisia ihmisiä on ympärillä paljon. Seura ei virkistä, vaan vetää mieltä alaspäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan tulkintaeroistakin. Entinen ystävä saattoi vuosikausia jauhaa samoista ongelmista. Jos vähäänkään ehdotti ratkaisuyrityksiä vuosien päästä niin tämä oli ongelmien vähättelyä ja tunteetonta käytöstä häntä kohtaan. Puhuttiin siis esim. sen luokan ongelmista, kuten parisuhde ja työ.

Muita kohtaan hän oli kyllä hyvinkin ratkaisukeskeinen ihminen, kun heti toisten ongelmista kuultuaan piti täräyttää syy ja vastaus, jonka jälkeen palattiin vellomaan hänen ongelmiinsa.

Jos se jäisikin tuohon, mutta nämä "kyllä minä nämä jutut tiedän"-höpinät eri aiheista voivat jatkua vaikka kuinka pitkään. Olisi kiva tulla kohdelluksi sellaisena aikuisena, joka kykenee toisen mielestä hoitamaan omat asiansa kohtalaisesti ilman jatkuvaa neuvomista.

Jos nimenomaisesti vihaa tällaisia ihmisiä niin voisiko kenties syy olla siinä, että niistä omista ongelmista jauhaa turhan monelle pintapuoliselle tutulle? Vai miten tällainen voi muuten ylipäätään olla ongelmana.

Ylettömän ratkaisukeskeisen ihmisen seurassa neuvontaprosessin riittää käynnistämään jo se, että mainitsee aikovansa hankkia uudet jumppatrikoot. 😅

Aivan, mutta mitä pahaa on, jos tuohonkin toteaa, että okei, no mä just näinkin alennusmyynnissä hienoja trikoita siellä ja siellä? Just helping. Vai haluatko ehdottomasti itse odottaa, että törmäät omatoimisesti samoihin aleihin eikä sinua kukaan siinä auta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan tulkintaeroistakin. Entinen ystävä saattoi vuosikausia jauhaa samoista ongelmista. Jos vähäänkään ehdotti ratkaisuyrityksiä vuosien päästä niin tämä oli ongelmien vähättelyä ja tunteetonta käytöstä häntä kohtaan. Puhuttiin siis esim. sen luokan ongelmista, kuten parisuhde ja työ.

Muita kohtaan hän oli kyllä hyvinkin ratkaisukeskeinen ihminen, kun heti toisten ongelmista kuultuaan piti täräyttää syy ja vastaus, jonka jälkeen palattiin vellomaan hänen ongelmiinsa.

Jos nimenomaisesti vihaa tällaisia ihmisiä niin voisiko kenties syy olla siinä, että niistä omista ongelmista jauhaa turhan monelle pintapuoliselle tutulle? Vai miten tällainen voi muuten ylipäätään olla ongelmana.

Ylettömän ratkaisukeskeisen ihmisen seurassa neuvontaprosessin riittää käynnistämään jo se, että mainitsee aikovansa hankkia uudet jumppatrikoot. 😅

Aivan, mutta mitä pahaa on, jos tuohonkin toteaa, että okei, no mä just näinkin alennusmyynnissä hienoja trikoita siellä ja siellä? Just helping. Vai haluatko ehdottomasti itse odottaa, että törmäät omatoimisesti samoihin aleihin eikä sinua kukaan siinä auta?

Jos se jäisikin tuohon, mutta nämä "kyllä minä nämä jutut tiedän"-höpinät eri aiheista voivat jatkua vaikka kuinka pitkään. Olisi kiva tulla kohdelluksi sellaisena aikuisena, joka kykenee toisen mielestä hoitamaan omat asiansa kohtalaisesti ilman jatkuvaa neuvomista.

Minusta tulee äärimmäisen ratkaisukeskeinen, kun työkaveri valittaa noin viidettä vuotta perhe-elämänsä kamaluutta. 

Eli sitä, että kotitöitä joutuu tekemään, lapset eivät ole aina rationaalisia tai loogisia, joskus ne itkee ja välillä laittaa hanttiin. Että ei ole loputtomasti aikaa harrastuksille, eikä puolisokaan ole aina täydellinen.

Tätä samaa virttä kun on kuunnellut liian monta vuotta päivittäin, alkaa sitä kummasti keksimään ratkaisuja tyypin ongelmaan. Esim. avioero on ihan hyvä ratkaisu, jos aina vituttaa kattoo puolison naamaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro nyt joku esimerkki, niin on helpompi pohtia sinun tuntemuksia.

Satutetuksi vaikka mainitsemaan, että olet lähiaikoina katsellut työpaikkailmoituksia. Sen jälkeen jokaisen yhteydenoton yhteydessä pohditaan työllistymistäsi, oletko katsonut työtä sieltä, täältä, tuolta, onko CV:n fontti paras mahdollinen, kannattaisiko harkita Timbuktua yhtenä työpaikan mahdollisena sijaintipaikkana jne. Todella rasittavaa!

Olen itse työtön, mutta mikä sinua varsinaisesti tuossa rasittaa?

Se, että vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa katoaa kaikki rentous ja hauskuus, kun tällaisia ihmisiä on ympärillä paljon. Seura ei virkistä, vaan vetää mieltä alaspäin.

Itse vaan mietin, että mua ei siis haittaa kysymykset työttömänä. Pikemminkin välillä ihmettelen, mitä ihmiset kuvittelevat mun tekevän työttömänä tai eikö heitä kiinnosta, olenko löytänyt tai etsinyt töitä tai miten olen hoitanut aktiivimallin... No ei kiinnosta ei, mutta musta se on tosiaan outoa.

Yksi tuttu lähettelee välillä työpaikkailmoituksia, mutta sekään ei ärsytä oikeastaan kuin siten, että hän lähettelee useimmiten paikkoja, joita en voi hakea. Ei oikein ole siis taaskaan sellaista kunnon ratkaisukeskeisyyttä. Eli jos hänen pointtinaan on tehdä tätä kunnolla, niin meidän pitäis käydä ihan joku työpalaveri ja mun koulutus ja osaaminen läpi. Muussa tapauksessa mä voisin lähettää myös hänelle vaikkapa kokin työpaikkailmoituksia (hänellä ei siis ole kokin koulutusta, mutta kun hän nyt tykkää kerran laittaa ruokaa, niin ainahan sitä voi hakea ;)).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro nyt joku esimerkki, niin on helpompi pohtia sinun tuntemuksia.

Satutetuksi vaikka mainitsemaan, että olet lähiaikoina katsellut työpaikkailmoituksia. Sen jälkeen jokaisen yhteydenoton yhteydessä pohditaan työllistymistäsi, oletko katsonut työtä sieltä, täältä, tuolta, onko CV:n fontti paras mahdollinen, kannattaisiko harkita Timbuktua yhtenä työpaikan mahdollisena sijaintipaikkana jne. Todella rasittavaa!

Olen itse työtön, mutta mikä sinua varsinaisesti tuossa rasittaa?

Se, että vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa katoaa kaikki rentous ja hauskuus, kun tällaisia ihmisiä on ympärillä paljon. Seura ei virkistä, vaan vetää mieltä alaspäin.

Itse vaan mietin, että mua ei siis haittaa kysymykset työttömänä. Pikemminkin välillä ihmettelen, mitä ihmiset kuvittelevat mun tekevän työttömänä tai eikö heitä kiinnosta, olenko löytänyt tai etsinyt töitä tai miten olen hoitanut aktiivimallin... No ei kiinnosta ei, mutta musta se on tosiaan outoa.

Yksi tuttu lähettelee välillä työpaikkailmoituksia, mutta sekään ei ärsytä oikeastaan kuin siten, että hän lähettelee useimmiten paikkoja, joita en voi hakea. Ei oikein ole siis taaskaan sellaista kunnon ratkaisukeskeisyyttä. Eli jos hänen pointtinaan on tehdä tätä kunnolla, niin meidän pitäis käydä ihan joku työpalaveri ja mun koulutus ja osaaminen läpi. Muussa tapauksessa mä voisin lähettää myös hänelle vaikkapa kokin työpaikkailmoituksia (hänellä ei siis ole kokin koulutusta, mutta kun hän nyt tykkää kerran laittaa ruokaa, niin ainahan sitä voi hakea ;)).

Epäilen itse sitä, että tämäntyyppisille ihmisille motivaatio tähän toimintaan on vain siinä, että he kokevat olonsa tärkeiksi "tehtyään jotakin". Vähät väliä siitä, oliko tästä toiselle mitään hyötyä vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viha on aika voimakas sana. Toki, ärsyttäähän tuollainen, mutta vihaamaan en lähtisi. Minua ärsyttää ihmiset, jotka dramatisoivat liikaa yksinkertaisia asioita.

Niin on. Elämä vain mastermind-tyyppisten ihmisten ympäröimänä on ollut aika raskasta. Siksi tämä avautuminen nimettömänä täällä.

Maillainen ihminen on mastermaind ihminen. Luulee itsestään liikoja mutta hänen luullakseen hänellä on varaa siihen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viha on aika voimakas sana. Toki, ärsyttäähän tuollainen, mutta vihaamaan en lähtisi. Minua ärsyttää ihmiset, jotka dramatisoivat liikaa yksinkertaisia asioita.

Niin on. Elämä vain mastermind-tyyppisten ihmisten ympäröimänä on ollut aika raskasta. Siksi tämä avautuminen nimettömänä täällä.

Maillainen ihminen on mastermaind ihminen. Luulee itsestään liikoja mutta hänen luullakseen hänellä on varaa siihen?

Ihmisarvon kunnioittaminen, ihmisen aktivointi ja motivointi ovaat perusedellytyksiä toiminnallliselle organisaatiolle ja yhteiskunnalle.

Mua taas ärsyttää ihmiset jotka hoitavat asioita eivätkä ilmoita tekevätkö he asioille edes mitään. Saa kysellä perään koko ajan ja elää epätietoisuudessa. Yks ainoa vastaus lopettaisi "miljoonat" kyselyt. Nyt puhun työjutuista yms. Ja niistä joka ovat korkeammassa asemassa ja tietävät asioista ja niiden solmuista eivätkä infoa ollenkaan vaikka heiltä kysyy. Sanoisivat sitten suoraan jos on vaikeaa ja RATKAISU kestää. Vinkkinä.

Odottaja4ever kirjoitti:

Mua taas ärsyttää ihmiset jotka hoitavat asioita eivätkä ilmoita tekevätkö he asioille edes mitään. Saa kysellä perään koko ajan ja elää epätietoisuudessa. Yks ainoa vastaus lopettaisi "miljoonat" kyselyt. Nyt puhun työjutuista yms. Ja niistä joka ovat korkeammassa asemassa ja tietävät asioista ja niiden solmuista eivätkä infoa ollenkaan vaikka heiltä kysyy. Sanoisivat sitten suoraan jos on vaikeaa ja RATKAISU kestää. Vinkkinä.

Nääksin osaltaan asian niin että siiinä missä ihminen tarvoitsee sääännöt se tarvitsee myös määräajat jottta ihminen organisoi, jäsentää aikataulujaan ja toiminnallisuuttaan vastaamaan vastuullisella suunnitellulllaa ja jaksotetula toiminnallaan tiettyjen puitteiden sisällä näitä määräyksiä. Muodollinen on vähänn kuin sitten kun liukenee ylimääräistä aikaa, eihä sitä ole jos on "Tärkeämpääkin tekemistä".

Vierailija kirjoitti:

Älä imartele itseäsi tuolla "aivoiltani olen insinööri" -jutulla. Moni insinööri on myös sosiaalisesti kyvykäs ja jaksaa keskittyä toisten kuuntelemiseen.

Miksei se valittaja-voihkija voi sanoa suoraan, että "En halua mitään ratkaisuja, mutta jaksaisitko kuunnella vähän aikaa kun valitan ja voihkin?" Mistä pirusta ajatteleva ihminen voi tietää mitä toinen haluaa, jos sitä ei sano ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viha on aika voimakas sana. Toki, ärsyttäähän tuollainen, mutta vihaamaan en lähtisi. Minua ärsyttää ihmiset, jotka dramatisoivat liikaa yksinkertaisia asioita.

Niin on. Elämä vain mastermind-tyyppisten ihmisten ympäröimänä on ollut aika raskasta. Siksi tämä avautuminen nimettömänä täällä.

Maillainen ihminen on mastermaind ihminen. Luulee itsestään liikoja mutta hänen luullakseen hänellä on varaa siihen?

Niin. Ylimielinen ihminen, joka katsoo olevansa muiden yläpuolella, koska pitää itseään poikkeuksellisen fiksuna tai osaavansa muihin verrattuna. Katsoo siksi, että hänellä on oikeus sanella toisille miten eri asioissa toimitaan, koska "ymmärtää eri asioita muita paremmin". Neuvoo, vaikkei kukaan neuvoja häneltä olisikaan kysynyt tai asia edes liittyisi häneen yhtään millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä imartele itseäsi tuolla "aivoiltani olen insinööri" -jutulla. Moni insinööri on myös sosiaalisesti kyvykäs ja jaksaa keskittyä toisten kuuntelemiseen.

Miksei se valittaja-voihkija voi sanoa suoraan, että "En halua mitään ratkaisuja, mutta jaksaisitko kuunnella vähän aikaa kun valitan ja voihkin?" Mistä pirusta ajatteleva ihminen voi tietää mitä toinen haluaa, jos sitä ei sano ääneen?

Olen sanonut. Ylettömän ratkaisukeskeinen ihminen suuttuu ja vetää herneet nenään, "kun hyvät neuvot eivät kerran toisille kelpaa!".

Minun äitini on juuri tuollainen ärsyttävä ongelmien ratkaisija - varsinkin jos on päätynyt vanhemmaksi niin pitää osata antaa tilaa lapselle ja antaa tämän itse oppia ratkaisemaan ongelmat. Aika vaikea paikka se on jos ainoat vaihtoehdot ovat olla tuppisuuna tai latelemassa "vastauksia", mutta kultainen keskitie on kadoksissa. 

Näin on! Ratkaisun sijaan pitäisi keskittyä olennaiseen eli syyllisten etsimiseen.

En ymmärrä miten aloitus ylipäätään liittyi ratkaisukeskeisyyteen. Jos kerrot ongelmasti jollekin ja joku kyselee tästä myöhemmin. Niin mielestäni tämä on ihan normaalia välittämistä ja kanssakäymistä. Toki varmasti toinen henkilö kertoo oma-aloitteisesti itsekin, kun ongelma on ratkennut mutta ihan samalla periatteella mistään ei voisi kysellä, kun pitäisi vain odottaa, että toinen ottaa asian puheeksi. 

 Jos aiheesta ei taas halua puhua niin sen voi sanoa mutta ei se nyt mitään ratkaisukeskeisyyttä ole, jos tästä kysyy. Ihan vain omaa syyllisyyttä, jos kokee pelkän kysymyksen pahaksi, ja tätä syyllisyyttä yrittää vierittää kysyjän niskaan. Eri asia, jos tällaisia kysymyksiä asian etenemisestä pommitetaan jatkuvasti. 

Itseäni enemmänkin ärsyttää ihmiset, jotka ovat valmiita kertomaan ongelmista ja siis jauhamaan näistä jatkuvasti. Mutta näihin ei saisi reagoida mitenkään muuten kuin jatkuvasti kuuntelemalla ja myötäilemällä. Käytännössä olemalla siis kaatopaikka, jonne kaadetaan kaikki jäte. Kuitenkaan sen vertaa ei arvosteta toista henkilöä, joka jaksaa jatkuvasti näitä ongelmia kuunnella, että tällä saisi olla jotakin mielipiteitä aiheesta. Eihän se silti tarkoita, että näitä mielipiteitä tarvitsi ottaa kuuleviin korviinsa mutta jo pelkästään harmistuminen siitä, etä toinen ottaa kantaa asioihin, eikä olekaan vain kuuntelevana korvana kuulostaa enemmänkin..hyväksikäytöltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viha on aika voimakas sana. Toki, ärsyttäähän tuollainen, mutta vihaamaan en lähtisi. Minua ärsyttää ihmiset, jotka dramatisoivat liikaa yksinkertaisia asioita.

Niin on. Elämä vain mastermind-tyyppisten ihmisten ympäröimänä on ollut aika raskasta. Siksi tämä avautuminen nimettömänä täällä.

Maillainen ihminen on mastermaind ihminen. Luulee itsestään liikoja mutta hänen luullakseen hänellä on varaa siihen?

Mastermind kuvaa hyvin muutamaa ystävääni. Ystäväni tietää miten hänen pomonsa pitäisi toimia, hän ummikkona tietää miten jonkun pitäisi toimia jossain erityisammatissa johon on opiskellut 6 vuotta. Hän tietää miten hänen lapsensa opettajan pitäisi toimia, miten koulun rehtorin, miten hänen kaikkien työkavereidensa ja ystäviensa tulisi toimia. Miten kanssaharrastajan pitäisi toimia. Miten nettisivut pitäisi tehdä. Miten talot pitäisi rakentaa. Miten poliitikkojen ja liikemiesten pitäisi toimia. Ja 90% ulostuotetusta puheesta käsittelee tätä aihetta, eli valitusta siitä kuinka muu maailma ei tee kuin hän haluaa. Voi sitä ilon päivää kun jollain menee mönkään siksi kun ei ole tehnyt niin kuin ystäväni sanoi, silloin hän pääsee paasaamaan: mä sanoin että sun olis pitänyt...

Minulla on esimerkiksi sairaus. En valita siitä valittamalla, itse asiassa silloin kun tapaan kavereita haluaisin unohtaa koko sairauden, mutta ei. Hirveä uteleminen ja tenttaaminen oireistani. Sitten jankutus, oletko koskaan kokeillut sitä ja tätä ja tuota. Ja neuvominen sun pitäisi, sun pitäisi. Hän luulee tietävänsä aiheesta enemmän kuin kolme hoitavaa lääkäriäni yhteensä. Mutta kun ei tätä sairautta RATKAISTA. Aika moni muutenkin tulee neuvomaan, oletko kokeillut sitä ja tätä yrttiä. Mulla on tämä sairaus ollut 90-luvulta asti, ja olen aikalailla kaikkea kokeillut, lukenut kirjoista ja nykyisin netistä. Minulle ei tarvitse tuputtaa neuvoja, se rasittavaa ja nostaa stressi(vitutus)hormonitasojani mikä taas pahentaa oireitani

Toinen esimerkki on lähi-ihminen. Joskus haluaisin vain että joku kuuntelee. Esimerkiksi kerroin kuinka sairas lapseni(aikuinen) on tasapainoltaan ja koordinaatioltaan niin heikossa jamassa että keittiössä kaikki menee lattialla, oviin, kahvoihin, seiniin, kaikkiin rakoihin. Siivosin keittiötä viikon kun jynssäsin soppaa ym. pois. Tähän olisin halunnut kuulla että voi voi, tai on se rankkaa aina välillä. tai onpa teillä vaikeaa. Mitä sain, pitkän kyselyn että eikö voisi esim. peittää kaikkia tasoja muovilla, minä että no ei oikein koko keittiötä ja asuntoa voi peittää muovilla, siitä vaan jatketaan ja jatketaan eikö voisi, eikö voisi, eikö voisi. Eli aika usein nämä neuvot eivät sovi tilanteeseen ja on stressaavaa selitellä jos toinen ei vaan ymmärrä että miksi ei.

Itsellenikin on viha aika voimakas sana, mutta olen itse ollut kiltti ja huonoitsetuntoinen ja joutunut kärsimään tällaisten voimakkaiden ihmisten alaisena. Minulle on tullut jopa huomattavaa rahallista tappiota heidän neuvoistaan(joissa ei ollut mitään järkeä mutta joihin neuvoja itse uskoi paatoksella) sekä olen joutunut ihan terapiassa asti asiaa hoidattamaan ja nykyisin pidän tietyt rajat tällaisiin ihmisiin, ja yhdelle olen jopa antanut potkut kaveruudesta.

Itse en koskaan tuputa neuvoja. Jos kaveri valittaa että mies juo, niin ei siihen vaan voi mennä sanomaan että jätä se. Siitä saatetaan loukkaantua. Mutta jos yhtään huomaan että kaveri miettii eroa niin rohkaisen kertomalla oman selviytymistarinani kuinka erosin juoppoexästä. Mutta jos kaveri vaan 20 vuotta jatkaa seurusteluaan sen juopon kanssa niin hyväksyn sen että minä en asialle voi mitään. Ei asiat aina vaan ole niin helppoja eikä asiat mene niin kuin MINÄ haluaisin. Omassa mielessäni ehkä manaan että miksei se jätä sitä mutta en näytä sitä kaverilleni.

Itse olen hyvin ratkaisukeskeinen ihminen, tuntemani naiset taas yleensä eivät. Tämän takia koenkin keskustelut naisten kanssa monesti melko hedelmättömiksi ja raskaiksi. Pitää ennalta tietää milloin joku tarvitsee vahvistusta mielipiteelleen vai sittenkin kuulla sinun mielipiteen. Tai haluaako joku neuvoa vai sympatiaa.

Esimerkiksi saatetaan kysyä mielipidettä sohvan paikasta, mutta oikeasti vain halutaankin vahvistusta omalle mielipiteelle. Auta armias jos ehdotat jotain muuta kuin mitä kysyjällä oli mielessä niin pahimmassa tapauksessa loukkaannutaan, suututaan ja viritellään riita aikaiseksi.

Jatkan vielä mastermind-tyyppisestä persoonallisuudesta. Ei ole niin fiksu kuin luulee olevansa. Kuvittelee esimerkiksi tosissaan etteivät ihmiset oikeasti tajua lainkaan hänen ylimielisiä kuittailujaan, jos joku ei näytä suoraan hänelle vihamielistä reaktiotaan. Ei tajua, että hyväkäytöksiset ihmiset voivat toisinaan piilotella tunnetilojaan näennäisen sovun säilyttämiseksi, vaikkeivat jonkun käytöksestä pitäisikään.