Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitini ei ymmärrä sokeritonta elämäntapaani.
08.04.2018 |
Aloin n.puoli vuotta sitten sokerittomalle. Siitä lähtien vain äitini ja jonkinverran isäni, on ollut sitä täysin vastaan. Ikää mulla jo 48v, et kait perusteltuakin. Mikä siinä on niin hirveää, jos ei halua syödä pullaa , keksejä ym. ... Äitini ei tunnu käsittävän asiaa yhtää. Luulisivat olevan iloisia. Äitienpäivänä aijon sanoa olevana sairaana, koska aiheesta nousisi niin iso meteli.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Minä aloin välttää kaikkea sokeroitua, piilosokeroitua ja keinotekoisesti makeutettua alle kaksikymppisenä. Asuin silloin vielä kotona, eikä kukaan kommentoinut siihen mitenkään.
(Olen nyt 53 ja sama jatkuu elämäni loppuun).
Olen terve, hoikka, hyvässä kunnossa. Millään tavalla en ole kärsinyt sokerittomuudestani, luultavasti päin vastoin. En vuosikymmeniin ole syönyt pullaa tai karkkia tai kakkua. En edes pysty enää, maistuu niin kauhealle! Tämä ei ole ollut mikään uhraus. On lukemattomia muita makuja ja makuyhdistelmiä joista nautin.
Kukaan ei myöskään työpaikan kahvihuoneessa ole kommentoinut, vaikka meillä melko usein on esim. kakkua tarjolla kun kotiutuneet potilaat tai heidän omaisensa ovat tuoneet. Tai jollakin on syntymäpäivä tai palaa lomalta tms.
En ymmärrä toisten syömisiin tai syömättömyyteen sekaantumista. Itseäni ei kyllä kiinnosta.