Pilaanko lasteni elämän maalla asumisella?

Itse epäilin samaa asiaa (olen asunut lapsena pikkukaupungissa, jossa kaikki kävelymatkan etäisyydellä), mutta mieheni on asunut maalla, ja pitää sitä itse ihanteellisena. Ainoa asia, mikä häntä harmitti etenkin teininä, on se, etteivät hänen vanhempansa kuljettivat häntä hyvin nihkeästi (vetosivat siihen, että menee bensaa). Hän päätti jo silloin, että jos joskus saa lapsia, toimii toisella tavalla.

Minua puolestaan on kuljetettu, teininä minua tultiin jopa keskellä yötä hakemaan kavereiden kanssa humputtelemasta, vaikka olisin päässyt kävellenkin kotiin. Vanhempani murehtivat yksin yöllä kävelemisen turvallisuutta.

Jos olet siis valmis kuskaamaan, ei ongelmaa ole. Pelkkä koulussa kavereiden näkeminen ei riitä ainakaan vanhemmalle lapselle, siinä jää kuvioiden ulkopuolelle. Maalla asumisessa on paljon hyviä puolia.

En tiedä teistä, mutta oman se ainakin pilasi. Voin kertoa miten hauskaa se on höperöityä jo pienenä lapsena keskellä metsää ilman leikkikavereita ja harrastuksia, koska kaupunkiin oli liian pitkä matka. Omille lapsilleni en tuollaista kohtaloa halua ja asun ihan kaupungissa missä porukkaa ja harrastuksia piisaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten on hyvä asua maalla. Kyllä he ehtivät oppia kaikki tarvittavat jutut myöhemminkin. Maalla on puhdas ilma, luonto rauhoittaa ja inhottavat, kiusaavat  ihmiset ovat kaukana.

Koulukiusaaminen on maaseudulla tutkitusti yleisempää kuin kaupungissa.

No laitapa tämä tutkimus meille kaikille.

Pienissä kouluissa on enemmän kiusaamista. Löytyy helposti googlaamalla. 

Maaseudulla on tietysti enemmän pieniä kouluja, joten tällä tavoin voi ajatella yhteyden olevan olemassa. 

Ylipäänsä pienillä paikkakunnilla siedetään huonommin erilaisuutta. Muuttavathan homoseksuaaliset ihmiset järjestään pääkaupunkiseudulle, jossa heihin kukaan ei kiinnitä mitään huomiota. 

No nyt ei kyllä löydy... Anteeksi nyt vaan.

Itse kouluissa toimineena olen kyllä huomannut että kaupungista siirretään lapsia kyläkouluihin joissa heihin on aikaa keskittyä yksilöinä ja paremmin. Tai mikä nyt on kyläkoulu..? Meidän kyläkoulussa on 200 oppilasta.

Itse asuin lapsena syrjässä. Ei maalla mutta syrjässä. Tälläinen ison tehtaan yhteisö..

Oli ihan hyvä ja rauhallinen lapsuus.

Sitten asuin 10 vuotta kaupungissa ja lähdettiin kiireellä takaisin maalle. Todettiin että koulu oli järjettömän mahtava ja koululla harrastusmahdollisuuksia.. Ei täältä viitsi mihinkään lähteä. Jo kirkonkylällä lapset on villimpiä ja oireilevat. Miksi veisin lapseni edes sinne?

Vbjfio kirjoitti:

En niinkään ajattele harrastusmahdollisuuksia, vaan sosiaalista syrjäytymistä.

Kun meitä vanhempiakaan ei kukaan kaipaile juuri lainkaan. Kylässä käy lähinnä vaan nuorempana muualle muuttaneet, lomaa täällä viettävät vanhat kaverit.

Että jos lapset eivät saa kavereita ollenkaan?

T.Ap

Miksi lapsen kaverit pitäisi olla siellä pikkupaikkakunnalla? Tai saman luokkalaisia/samaa sukupuolta? Asenteillasi pilaat lasten elämän et sillä missä asutte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt he asuvat kaikki opiskelukaupungissaan ja ovat yliopistossa. Jokainen heistä muistaa erikseen kertoa, miten kamala paikka maaseutu on ja miten iloisia he ovat siitä, että nyt Alepaan on matkaa alle 40 askelta ja metroon ihan vähän enemmän. Toisaalta kun on koko lapsuutensa joutnut valitsemaan käpylehmien ja surkean nettiyhteyden välillä, niin osaa arvostaa sitä, että rapunpielessä on huumeneuloja.

Huutista näille lähiörappiokuvitelmille. Oon asunut koko elämänä (30v) kehä ykkösen sisällä ja kertaakaan en ole törmännyt huumeneuloihin. Taitaa huumeneulat olla landeille sitä mitä karhut stadilaisille

Kamppi ei taida ihan olla lähiö?

Tosi on, että maalla lapset jäävät helposti vaille kulttuuria, kansainvälisyyttä ja kokemusta eri kielistä. Kaupungissa voi asua rauhassa, jos haluaa. Maalla lapsella on leima otsassa jo syntyessään. Kaupungissa on kaikille ovet avoinna ilman ennakkoluuloja.