Lue keskustelun säännöt.
Pilaanko lasteni elämän maalla asumisella?
Vbjfio
07.04.2018 |
Meillä on hyvin vähän sosiaalisia kontakteja. Lapset leikkivät keskenään kotona. Kauppaan on puolen tunnin matka. Pikkupaikkakunnalla ei ole paljon harrastusmahdollisuuksia. Jne.
Kommentit (67)
Pilasin lasteni lapsuuden, nuoruuden ja koko elämän asumalla maalla! Muita vaihtoehtojahan ei ole.
Kauppaan on matkaa noin 15 km, kouluun vähän vähemmän, oma työmatka 40 km suuntaansa. Naapurissa ei ole lapsille ikätovereita.
Lapseni olivat aikoinaan seurakunnan kerhossa, muskarissa, jalkapallokerhossa, jopa päivähoidossa jne. Spontaaneja ovikellonsoittelijoita ei ollut, joutuivat reppanat leikkimään keskenään tai sitten sovittiin minulle tutun vanhemman kanssa, että kyläilevät. Tätä tapahtui harvoin, jostain syystä näille riitti se 9 tunnin päivähoito tai 4 tunnin koulupäivä + ip-kerho.
Lukio oli työpaikkani lähellä, joten kuljetin heidät kouluun ja takaisin. Itsenäistyminen jäi vähille,kun saattoi aamulla unessa könytä auton takapenkille ja nukkua koko matkan. Iltariennot ja kauppakeskusmaleksinta jäivät vähille, eivät ennättäneet edes huumekaupoille ja hakkaamaan muita.
Nyt he asuvat kaikki opiskelukaupungissaan ja ovat yliopistossa. Jokainen heistä muistaa erikseen kertoa, miten kamala paikka maaseutu on ja miten iloisia he ovat siitä, että nyt Alepaan on matkaa alle 40 askelta ja metroon ihan vähän enemmän. Toisaalta kun on koko lapsuutensa joutnut valitsemaan käpylehmien ja surkean nettiyhteyden välillä, niin osaa arvostaa sitä, että rapunpielessä on huumeneuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupungissa ei oikein pysty seuraamaan vuodenaikojen vaihtumista, lumikin on vain sohjoräntää tai huomata luontoa kaikkine piirteineen - kannattaa opettaa lapset nauttimaan luonnossa liikkumisesta, kasveista ja eläimien bongaamisesta...
Kaupungissa kaipaa juuri luontoa, yhteyttä siihen ja puhtaampaa ympäristöä ja ilmaa...
Vierailija kirjoitti:
Urheiluharrastus kirjoitti:
Mielikuvitus kehittyy ja leikkiminen jatkuu kauemmin - maaseudun lapset usein tasapainoisempia ja rauhallisempia...
Toki pitää jotain kontakteja olla ja esim. harrastuksia pitää miettiä, että mihin olisi mahdollisuus - moni huippu-urheilija tuleekin maaseudulta, esim. hiihtäjät ja pitkän matkan juoksijat...
- eikö löydy urheiluseuroja tai musiikkiopistoa tms.
Lapset ei todellakaan ole maalla mitenkään erityisen tasapainoisia. Kyllä täälläkin on koulukiusaamista, mopolla rellestämistä, varastamista, vittuilua yms. Ihan niin kuin kaupungissakin
Totta, myös maalta löytyy sossun asiakkaita. Aika moni kiusaaja-rellestäjä on muuten vantaalainen sijoituslapsi, joka on muuttanut terveelliseen maalaisympäristöön lastensuojelun ansiosta. Kun on kotona ollut varas, niin on varas siellä uudessakin asuinympäristössä.
Miksi pitäisi olla spontaania ovinkellonsoittoa? Musta on ainakin parempi sopia kyläilyt joka tapauksessa etukäteen. Sen opetin yhdelle lapsen kaverillekin kun oli tympeää käännyttää tyttö jatkuvasti ovelta kotiinsa. Kerran oltiin kuumeessa ja parina kertana juuri lähdössä asioille.
Luonto on mahtava kirjoitti:
Kaupungissa ei oikein pysty seuraamaan vuodenaikojen vaihtumista, lumikin on vain sohjoräntää tai huomata luontoa kaikkine piirteineen - kannattaa opettaa lapset nauttimaan luonnossa liikkumisesta, kasveista ja eläimien bongaamisesta...
Kaupungissa kaipaa juuri luontoa, yhteyttä siihen ja puhtaampaa ympäristöä ja ilmaa...
Et ole keskuspuistosta kuullut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonto on mahtava kirjoitti:
Kaupungissa ei oikein pysty seuraamaan vuodenaikojen vaihtumista, lumikin on vain sohjoräntää tai huomata luontoa kaikkine piirteineen - kannattaa opettaa lapset nauttimaan luonnossa liikkumisesta, kasveista ja eläimien bongaamisesta...
Kaupungissa kaipaa juuri luontoa, yhteyttä siihen ja puhtaampaa ympäristöä ja ilmaa...
Talvella 30 astetta pakkasta. Kesäkuussakin pihalla on jäänyt pieniä sulamattomia lumikasoja. Juu'u.
Vierailija kirjoitti:
Urheiluharrastus kirjoitti:
Mielikuvitus kehittyy ja leikkiminen jatkuu kauemmin - maaseudun lapset usein tasapainoisempia ja rauhallisempia...
Toki pitää jotain kontakteja olla ja esim. harrastuksia pitää miettiä, että mihin olisi mahdollisuus - moni huippu-urheilija tuleekin maaseudulta, esim. hiihtäjät ja pitkän matkan juoksijat...
- eikö löydy urheiluseuroja tai musiikkiopistoa tms.
Lapset ei todellakaan ole maalla mitenkään erityisen tasapainoisia. Kyllä täälläkin on koulukiusaamista, mopolla rellestämistä, varastamista, vittuilua yms. Ihan niin kuin kaupungissakin
Yläasteella näkyi aivan selvästi, että maaseudulta tulevat lapset olivat liki kaikki kilttejä ja rauhallisia - monet kaupunkilaiset eivät, vaan uhmasivat opettajia ja käyttäytyivät huonommin kaikkia kohtaan...
Jonkinlainen sisäinen rauhattomuus on silmiinpistävämpi piirre monissa kaupunkilaisissa...
- virikkeitä pitäisi olla koko ajan ja ehkäpä se vaikuttaa jopa eroiluherkkyyteenkin, kun kaivataan koko ajan uutta ulkoista viihdykettä? Maaseudun tylsyydessä joutuu kehittämään itseään enemmän.
Moni maaseudulta muuttanut menestyy kaupungissakin hyvin ja tämä näkyy monista julkkiksistakin, jotka tulevat tuppukylistä...
Toki maaseudun kylissäkin on eroa - jossain on viihtyisämpää kuin toisaalla, esim. asukkaista riippuen...
- ja aivan kamalat naapurit voivat pilata paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt he asuvat kaikki opiskelukaupungissaan ja ovat yliopistossa. Jokainen heistä muistaa erikseen kertoa, miten kamala paikka maaseutu on ja miten iloisia he ovat siitä, että nyt Alepaan on matkaa alle 40 askelta ja metroon ihan vähän enemmän. Toisaalta kun on koko lapsuutensa joutnut valitsemaan käpylehmien ja surkean nettiyhteyden välillä, niin osaa arvostaa sitä, että rapunpielessä on huumeneuloja.
Huutista näille lähiörappiokuvitelmille. Oon asunut koko elämänä (30v) kehä ykkösen sisällä ja kertaakaan en ole törmännyt huumeneuloihin. Taitaa huumeneulat olla landeille sitä mitä karhut stadilaisille
Vierailija kirjoitti:
Luonto on mahtava kirjoitti:
Kaupungissa ei oikein pysty seuraamaan vuodenaikojen vaihtumista, lumikin on vain sohjoräntää tai huomata luontoa kaikkine piirteineen - kannattaa opettaa lapset nauttimaan luonnossa liikkumisesta, kasveista ja eläimien bongaamisesta...
Kaupungissa kaipaa juuri luontoa, yhteyttä siihen ja puhtaampaa ympäristöä ja ilmaa...
Et ole keskuspuistosta kuullut?
Kaupungien puistot - likaisia; kusta, roskia, räkää ja oksennusta. Liikaa ihmisiäkin ja monesti esim. spurguja.
- ei mitään todellista luontoa ole jossain pikkupläntillä keskellä kaupunkia...
Luonnonpuistot tms. toki eri asia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt he asuvat kaikki opiskelukaupungissaan ja ovat yliopistossa. Jokainen heistä muistaa erikseen kertoa, miten kamala paikka maaseutu on ja miten iloisia he ovat siitä, että nyt Alepaan on matkaa alle 40 askelta ja metroon ihan vähän enemmän. Toisaalta kun on koko lapsuutensa joutnut valitsemaan käpylehmien ja surkean nettiyhteyden välillä, niin osaa arvostaa sitä, että rapunpielessä on huumeneuloja.
Huutista näille lähiörappiokuvitelmille. Oon asunut koko elämänä (30v) kehä ykkösen sisällä ja kertaakaan en ole törmännyt huumeneuloihin. Taitaa huumeneulat olla landeille sitä mitä karhut stadilaisille
Itse kyllä nähnyt monesti...
Myös likaisuus kaupungissa yökötti alussa aivan sairaasti...
- likaisuuden takia pikkukaupungit parempia kuin isoimmat, joissa sitten vain mielummin käy, mutta ei asu...
-vaikka toki isoissa kaupungeissakin on parempia alueita, jos vain on rahaa...
Kekseliäisyyttä kirjoitti:
Urheiluharrastus kirjoitti:
Mielikuvitus kehittyy ja leikkiminen jatkuu kauemmin - maaseudun lapset usein tasapainoisempia ja rauhallisempia...
Toki pitää jotain kontakteja olla ja esim. harrastuksia pitää miettiä, että mihin olisi mahdollisuus - moni huippu-urheilija tuleekin maaseudulta, esim. hiihtäjät ja pitkän matkan juoksijat...
- eikö löydy urheiluseuroja tai musiikkiopistoa tms.
Lukuharrastus, piirtäminen, askartelu, käsityöt, laulu tms. - niitä voi tehdä kotonakin...
Joo niin voi. Kuten myös hiihtää ja juosta. Mutta kun ne nyt ei oikein nykyaikana käy harrastuksesta. Väittäisin, että hyvin harvat teinit harrastavat niitä muuten kuin olosuhteiden pakosta. Eikä tällaisella yksinäiselle nyhertämisellä kavereita saa, vaan oudon maineen. Itse olen kasvanut maalla ja siihen aikaan ei ollut tarjolla mitään muuta ajanvietettä. Eikä ollut tapana lapsille mitään harrastuksia järjestää. Olenkin ujo ja sosiaaliset tilanteet ahdistaa. Omille lapsilleni olen halunnut tarjota paremmat lähtökohdat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonto on mahtava kirjoitti:
Kaupungissa ei oikein pysty seuraamaan vuodenaikojen vaihtumista, lumikin on vain sohjoräntää tai huomata luontoa kaikkine piirteineen - kannattaa opettaa lapset nauttimaan luonnossa liikkumisesta, kasveista ja eläimien bongaamisesta...
Kaupungissa kaipaa juuri luontoa, yhteyttä siihen ja puhtaampaa ympäristöä ja ilmaa...
Talvella 30 astetta pakkasta. Kesäkuussakin pihalla on jäänyt pieniä sulamattomia lumikasoja. Juu'u.
Kaupungissa vaan siinä lumikasassa on liki aina jotain koiran kusta tai p*skaa, vähintäänkin mustaa pölyä...
Ei kaupungissa koe luontoyhteyttä - tämän huomaa, kun muuttaa maalta kaupunkiin ja taas takaisin, näkee elämiä ja kasvejakin, joita ei ole nähnyt useisiin vuosiin...
- toki mökillä ja luontomatkailulla voi kompensoida hiukan...
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut lasten kanssa molemmissa ja molemmissa on puolensa. Pikupaikkakunnalla on mahdollista viettää yltiösosiaalista elämää jos haluaa, harrastus-ja talkooporukoihin ja seura-tai yhdistystoimintaan mukaan niin saat tuttuja, myös lapsiperhetuttuja. Maalla on kuitenkin mahdollista viettää myös ihanan rauhallista elämää, tehdä helposti retkiä, luonto on ihan vieressä, vuodenaikojen kierto ja luonnon monimuotoisuus havainnollistuu lapsille pienestä pitäen kun olet aktiivinen. Meillä ja monessa muussa perheessä vietiin lapsia harrastamaan lähikaupunkiin, sieltä löytyi muskarit, jäähalli, uimahalli, tanssiharrastukset ym. Vaatii vain ajokortin ja auton ja hieman rahaa (maksut edullisemmat kuin kaupungissa). Kaupungissa parasta: luokilla enemmän lapsia, hyviä ystäviä löytää ehkä helpommin kun on valinnanvaraa, toisaalta isommat ryhmät (kiusaamiset ei näy). Harrastuksia enemmän ja variaatio suurempi (tosin kalliimpia). Maksuttomia kulttuurijuttuja enemmän ja lähempänä, laadukasta taidetta, leikkipuistoja, lapsiperhetuttuja näkee useammin myös julkisissa tilanteissa. Pihoilla ja leikkipuistoissa on lapsia.
unohdin sanoa että maalla asumme väljemmin, iso ok-talo, ei lähinaapureita, iso kiva piha, kaupungissa pienkerrostalo, naapurit ihan seinän takana, esim.koiran kanssa maalla helpompaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen asunut maaseudulla elämäni 15 ekaa vuotta ja kyllä harmitti. Haaveilin aina, että asuisin kylällä ja oltaisiin kuten muutkin ihmiset. Matkaa meiltä sinne ~4000 asukkaan kylälle oli 10 km. Meillä toki oli tosi niukkaa rahasta ja lastenkin piti osallistua maatalon ja tallin töihin, mikä aiheutti omat sävynsä mun mielikuviin maalla asumisesta. Joskus kyyditettiin harrastukseen ja usein piti polkea pyörällä kylälle itse. Ihan selvästi kärsin ja ahdisti siellä keskellä metsää. Toki, mielikuvitus on hyvin kehittynyt ja viihdyn yksin hyvin, kun tekemistä sai keksiä pitkälti itse ja yksin maatilalla. Mutta se oli yksi elämäni onnellisimmista ajoista, kun muutettiin sitten kylälle rivitaloon. Vihdoin sai tulla ja mennä kavereiden kanssa, viettää aikaa kirjastossa enemmän jne. Vilkkaan mielikuvituksen vaihtaisin koska vain hyviin sosiaalisiin taitoihin, mun on hankala saada kavereita. Ja alemmuudentunne on ollut lapsesta asti, seuraa myös nykyisin, osittain varmaan juuri sen takia kun halusi aina olla kuin "muut ihmiset", ne kylällä asuvat, joilla oli helppoa nähdä kavereita ja hengata nuorisotilalla jne.
Nykyään en muuttaisi maalle oikeastaan mistään hinnasta. En haluaisi sitä lapsellenikaan tehdä, kun itselle se oli niin kurjaa ja yksinäistä. Aina markkinoidaan luontoa ja metsään menemistä täydellisenä rentoutuskeinona, mutta mulle se ei toimi yhtään. Haluan asua kaupungissa, missä käden ulottuvilla on kaikki tarpeellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten on hyvä asua maalla. Kyllä he ehtivät oppia kaikki tarvittavat jutut myöhemminkin. Maalla on puhdas ilma, luonto rauhoittaa ja inhottavat, kiusaavat ihmiset ovat kaukana.
Koulukiusaaminen on maaseudulla tutkitusti yleisempää kuin kaupungissa.
No laitapa tämä tutkimus meille kaikille.
Pienissä kouluissa on enemmän kiusaamista. Löytyy helposti googlaamalla.
Maaseudulla on tietysti enemmän pieniä kouluja, joten tällä tavoin voi ajatella yhteyden olevan olemassa.
Ylipäänsä pienillä paikkakunnilla siedetään huonommin erilaisuutta. Muuttavathan homoseksuaaliset ihmiset järjestään pääkaupunkiseudulle, jossa heihin kukaan ei kiinnitä mitään huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Et nyt ihan pilaa ja varmasti riippuu lapsesta. Ite oon joutunu asumaan koko elämäni ihan korvessa.
Kavereita on, mutta ei sydänystäviä joille voi kertoa kaiken ja siksi oon välillä yksinäinen.
Lukiossa ei ollu valinnanvaraa. En tykkää tuosta sisäilmaongelmaisesta koulusta yhtään.
Olisin halunnu harrastaa tanssia ja taitoluistelua mutta eipä täällä kukaan opeta
Tuntuu että missaan paljon. Keikat, kahvilat, elokuvateatterit, puistot, shoppailumahdollisuudet on etelä-suomessa. Ihan hirveetä kun en pääse edes rintaliivejä ostamaan vaan pakko tilata ne, koska eihän tässä tuppukylässä ole kokojaOon ihan äärettömän onnellinen että vuoden kuluttua pääsen muuttamaan
No onnea uuteen tulevaan ihanaan elämääsi. Sisäilmaongelmaisia kouluja piisaa myös kaupungissa ja ei sieläkään saa valita mitä peruskoulua käy. Lukioon mennään siihen mihin pääsee. Riippuu vanhemmista mitä antavat harrastaa. Omani eivät antaneet harrastaa tanssia ja soittoa. Vasta aikuisena olen päässyt itseäni kiinnostavien lajien pariin. Kaverit vaihtui usein, koska moni oli aika muuttoherkkää porukkaa kaupungissa. Kaverit sattuivat muuttamaan pois. Ystäviä on vähän ja hyvän päivän tuttuja paljon. Kulttuuririennot on kalliita ja niihin ei ole varaa kovin usein. Naapureista osa oli aika äännekkäitä, yöllä oli toisinaan meteliä kaduilla ja naapuriasunnoissa. Elämän lieveilmiöihin törmäsi arjessa esim juopot, muuen sekaisin olevat jne.. Oli ilmiselvää, että opiskeltuani ja työllistyttyäni muutin maalle. Nautin elämästä täysin. Vaateostoksille ajan kaupunkiin ja samoin ne muutamat kerrat vuodessa, kun menen kulttuuritapahtumiin. Koskaan en ole ollut niin onnellinen kuin nyt. Lapsilla on kavereita, jotka ovat tunteneet pienestä saakka. Myös minä tunnen lasten kaverit ja heidän vanhempansa. Kuskaan lapsia harrastuksiin, jotka ovat itse valinneet. Ilma on puhdasta hengittää ja luonto lähellä. En todellakaan kaipaa kaupunkiin takaisin. Siellä on kallista asua ja jollei ole rahaa huvitksiin ei niiden lähelläolosta ole iloa.
Vierailija kirjoitti:
Kekseliäisyyttä kirjoitti:
Urheiluharrastus kirjoitti:
Mielikuvitus kehittyy ja leikkiminen jatkuu kauemmin - maaseudun lapset usein tasapainoisempia ja rauhallisempia...
Toki pitää jotain kontakteja olla ja esim. harrastuksia pitää miettiä, että mihin olisi mahdollisuus - moni huippu-urheilija tuleekin maaseudulta, esim. hiihtäjät ja pitkän matkan juoksijat...
- eikö löydy urheiluseuroja tai musiikkiopistoa tms.
Lukuharrastus, piirtäminen, askartelu, käsityöt, laulu tms. - niitä voi tehdä kotonakin...
Joo niin voi. Kuten myös hiihtää ja juosta. Mutta kun ne nyt ei oikein nykyaikana käy harrastuksesta. Väittäisin, että hyvin harvat teinit harrastavat niitä muuten kuin olosuhteiden pakosta. Eikä tällaisella yksinäiselle nyhertämisellä kavereita saa, vaan oudon maineen. Itse olen kasvanut maalla ja siihen aikaan ei ollut tarjolla mitään muuta ajanvietettä. Eikä ollut tapana lapsille mitään harrastuksia järjestää. Olenkin ujo ja sosiaaliset tilanteet ahdistaa. Omille lapsilleni olen halunnut tarjota paremmat lähtökohdat.
Urheiluharrastus kyllä tukee ihmisen menestymistä elämässä - urheilijat monesti hikipinkoja ja menestyvät urallaankin, kun osaavat asettaa tavoitteita itselleen. Kun liikkuu ja syö hyvin, niin ihmisestä tulee kauniimpi myös ulkoisesti. Itsensä kantaminenkin aivan erilaista.
Kannattaa tarjota lapsille mahdollisuutta ainakin - liikunta on hyvä keino purkaa stressiäkin, joten hyvä opettaa lapsikin siihen.
Ei jokaisesta mitään urheilun ammattilaista tarvitse tulla, mutta lapsuuden kuntopohja auttaa aikuisenakin...
Ja kyllä vain perinteiset hiihto ja juoksu ovat nykyisin jopa trendikkäitä monen aikuisen kaupunkilaisen silmissä...
- jo somestakin päätellen...
Kun lapsi muuttaa kaupunkiin opiskelemaan, niin häntä kannattaa kannustaa etsimään välittömästi harrastuksia, vapaaehtoistoimintaa, kulttuuririentoja yms. - jotta sitten kotiutuu nopeammin sosiaalisempaan menoon.
Rakkaus ja vanhemman kannustus ja kehuminen on kuitenkin se - mikä auttaa lasta kaikkien eniten oli asuinpaikka mikä hyvänsä. Kun lapsella on hyvä itsetunto ja tämän kanssa ovat omat vanhemmatkin keskustelleet ja opettaneet ilmaisemaan omia mielipiteitään, niin se jo auttaa olemaan sosiaalisesti rohkeampi!!!
Esikoisemme ystävystyi aikanaan poikaan joka asui huomattavasti "muualla" kuin muu eskari- ja kouluporukka. Siten että heille oli erikseen lähdettävä viemään autolla ja/tai hakemaan. Hyvin sosiaalinen tuo poika oli ja mukana mm. samassa urheiluseurassa ja pysyi mukana tässä pikkukaupungin porukassa. Varmasti ajatteluttanut heidänkin vanhempiaan jos asia on tullut jostakin mieleen. Mutta käytännössä ja nyt vanhemmalla iällä kun nämä esikoiset ovat jo nuoria aikuisia niin eroa ei ole.
Kannattaa varmaan siis ainakin varautua siihen, että nuorenne jossakin vaiheessa viettävät huomattavasti aikaa "kylillä" ja se voi olla aika kaukanakin esim. siellä missä on teidän lähikauppanne eli lähitaajama(?).
Kaupungissa asuminen ei automaattisesti tarkoita vilkasta sosiaalista elämää, kuten maalla asumisenkaan ei tarvitse olla yksin kotona käkkimistä.
Sosiaalisen elämän puute sinänsä on kyllä huono homma lapsille ja aikuisille, jota kannattaa pyrkiä parantamaan, vaikka se vaatisikin hieman panostusta. Koita tutustua muihin lähiseudun muihin lapsiperheisiin vaikka fb-ryhmien avulla, järjestäkää vaikka yhteisiä retkipäiviä toisten lasten ja vanhempien kanssa uimahalliin, kirjastoon, museoon, tapahtumaan jne.. Jos ei toisten vanhempien kanssa kemiat kohtaa, niin järjestä silti lapsille seuraa.
Järjestääkö koulu tai seurakunta jotain vapaa-ajan toimintaa? Kesäleirit ovat myös kiva tapa lapsille tutustua ja viettää aikaa.
Lapset ei todellakaan ole maalla mitenkään erityisen tasapainoisia. Kyllä täälläkin on koulukiusaamista, mopolla rellestämistä, varastamista, vittuilua yms. Ihan niin kuin kaupungissakin