Lue keskustelun säännöt.
Pilaanko lasteni elämän maalla asumisella?
Vbjfio
07.04.2018 |
Meillä on hyvin vähän sosiaalisia kontakteja. Lapset leikkivät keskenään kotona. Kauppaan on puolen tunnin matka. Pikkupaikkakunnalla ei ole paljon harrastusmahdollisuuksia. Jne.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Pidätkö sinä jotenkin itsestään selvänä, että kaikki kaupunkien lähiöissä kasvavat lapset saavat kavereita? Mihin tämä käsityksesi perustuu?
Kaupungissa on paljon helpompi saada kavereita, kun mahdollisuuksia on enemmän. Mulla oli kolme erillistä kaveriporukkaa: koulu, vieressä asuvat ja harrastus. Lisäksi ystävyyssuhteet ovat todennäköisesti laadullisesti parempia, kun on niin paljon erilaisia lapsia, joista voi löytyä se paras kaveri
Ap, älä tee lapsillesi tuota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vbjfio kirjoitti:
Siis naapurissa tms. ei ole kavereita. Yksi samanikäinen lapsi on tällä kylällä. Ja pari 1-3 vuotta vanhempaa. Että siinä on ne mahdollisuudet. Nähdään ehkä pari kertaa vuodessa. Ihmiset pyörii omissa ympyröissään. Emme ole näiden lasten vanhempien kanssa tekemisissä. Vaikeaa olla aina se joka tungettelee kylään tms. joten olen lopettanut kontaktit.
Ap
Ei se kaupungissakaan ole automatio että naapurissa on kavereita.
Maalla mekin asutaan ja tässä kylällä on pari kaveria, loput asuu taksimatkan päässä n 4 km päässä, mutta kyllä se kyläily silti onnistuu koulun jälkeen ja vanhemmat noutaa lapsensa sitten töistä päästessään. Yökyläilyäkin tapahtuu paljon välimatkasta huolimatta. Yleensä sitten kun koulu alkaa ja lapset ovat päivittäin tekemisissä, tapahtuu kyläilyt aika luonnostaan. Ei mekään ennen kouluikää oltu muiden vanhempien kanssa kontaktissa.
Juu, pitää muuttaa huumelähiöön, n-otusten hakattavaksi.
Vbjfio kirjoitti:
En niinkään ajattele harrastusmahdollisuuksia, vaan sosiaalista syrjäytymistä.
Kun meitä vanhempiakaan ei kukaan kaipaile juuri lainkaan. Kylässä käy lähinnä vaan nuorempana muualle muuttaneet, lomaa täällä viettävät vanhat kaverit.
Että jos lapset eivät saa kavereita ollenkaan?
T.Ap
Olen samassa tilanteessa kuin sinä ja pohdin samoja asioita. Mielenkiintoista lukea tätä ketjua. Mistä sitä koskaan tietää, mikä on paras?
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsen elämän onnistuminen ole kiinni asuinpaikasta. Lapsen elämässä menestyminen johtuu esim. Rakkaus/rajat, eli miten turvalliseksi lapsi tuntee elämäsä. Toinen tärkeä asia on oppia ratkaisemaan omia ongelmia. Kolmas asia on, minkälaisen koulutuksen maalla voi saada. Neljäs asia, sosiaalisen itsetunnon kasvattaminen. Itse olen kasvanut maalla. Muuttanut Helsinkiin 20-vuotiaana. Nyt ajattelen, että olisi ollut helpompaa, jos olisin saanut asua täällä myös lapsena. Kyllä maalla kasvanut lapsi jää väkisin kaupunkilaislapsen osaamistasosta jälkeen. Ne taidot joutuu opettelemaan myöhemmin. Elämäni on sujunut hyvin Helsingissä, mutta olen joutunut puurtamaan monin verroin.
Eikö viestisi ole hieman ristiriitainen? Jonkun vähemmän ahkeran ja määrätietoisen lapsen kohtalon olisi maalla asuminen sinetöinyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsen elämän onnistuminen ole kiinni asuinpaikasta. Lapsen elämässä menestyminen johtuu esim. Rakkaus/rajat, eli miten turvalliseksi lapsi tuntee elämäsä. Toinen tärkeä asia on oppia ratkaisemaan omia ongelmia. Kolmas asia on, minkälaisen koulutuksen maalla voi saada. Neljäs asia, sosiaalisen itsetunnon kasvattaminen. Itse olen kasvanut maalla. Muuttanut Helsinkiin 20-vuotiaana. Nyt ajattelen, että olisi ollut helpompaa, jos olisin saanut asua täällä myös lapsena. Kyllä maalla kasvanut lapsi jää väkisin kaupunkilaislapsen osaamistasosta jälkeen. Ne taidot joutuu opettelemaan myöhemmin. Elämäni on sujunut hyvin Helsingissä, mutta olen joutunut puurtamaan monin verroin.
Mikä on tämä "osaamistaso" missä maalaiset ovat jäljessä? Vastahan oli tutkimusta miten maalaiset ovat älykkäämpiä kuin kaupunkilaiset.
Me asutaan maalla ja lasten koululla on joka päivä jotain toimintaa lapsille, niin seurakunnan kuin 4h kerhojen toimesta ja yks sählykerho jonka joku vanhemmista laittoi pystyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten on hyvä asua maalla. Kyllä he ehtivät oppia kaikki tarvittavat jutut myöhemminkin. Maalla on puhdas ilma, luonto rauhoittaa ja inhottavat, kiusaavat ihmiset ovat kaukana.
Ei, vaan pikkupaikkakunnalla ne inhottavat kiusaavat ihmiset ovat jatkuvasti lähellä. Et voi edes siinä ainoassa kaupassa käydä törmäämättä heihin suurella todennäköisyydellä.
.. Ja ihan viikoittain laitetaan lasten kerho, eskari ja koulukavereiden äitien kanssa viestiä, että kuka menee mihin ja heitetäänkö vai jäädäänkö suoraan taksista.
Touhua on ihan omiin tarpeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tullut tosi pessimistiseksi. En enää juuri edes halua olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Aina jälkeen päin kadun kun höpötän ummet ja lammet, omasta elämästä liikaa, enkä osaa small talkia. Minun elämässäni kun ei tapahdu mitään. Olen menettänyt sosiaaliset taitoni. Työssä osaan olla, silloin vallalla on ammattiminä.
Masennuin lasten kanssa kotona ollessa, kuinka yksin ihminen voi ollakaan?! Aivan lähinaapurissa oli ikäiseni perheellinen nainen, mutta hän käytti aikansa mieluummin siivoukseen kuin edes silloin tällöin tapahtuvaan kyläilyyn, kesällä ohi mennen piipahtamiseen tms. Alkoi ärsyttää kun yhteydenotot olivat vain silloin kun hän oli jotain vailla. Otin etäisyyttä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten on hyvä asua maalla. Kyllä he ehtivät oppia kaikki tarvittavat jutut myöhemminkin. Maalla on puhdas ilma, luonto rauhoittaa ja inhottavat, kiusaavat ihmiset ovat kaukana.
Ei, vaan pikkupaikkakunnalla ne inhottavat kiusaavat ihmiset ovat jatkuvasti lähellä. Et voi edes siinä ainoassa kaupassa käydä törmäämättä heihin suurella todennäköisyydellä.
Siis mitä nämä kiusaavat ihmiset ovat? Onkohan elämä ihan perinpohjinkaan kunnossa jos on noin hankalaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten on hyvä asua maalla. Kyllä he ehtivät oppia kaikki tarvittavat jutut myöhemminkin. Maalla on puhdas ilma, luonto rauhoittaa ja inhottavat, kiusaavat ihmiset ovat kaukana.
Koulukiusaaminen on maaseudulla tutkitusti yleisempää kuin kaupungissa.
Vbjfio kirjoitti:
Olen tullut tosi pessimistiseksi. En enää juuri edes halua olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Aina jälkeen päin kadun kun höpötän ummet ja lammet, omasta elämästä liikaa, enkä osaa small talkia. Minun elämässäni kun ei tapahdu mitään. Olen menettänyt sosiaaliset taitoni. Työssä osaan olla, silloin vallalla on ammattiminä.
Masennuin lasten kanssa kotona ollessa, kuinka yksin ihminen voi ollakaan?! Aivan lähinaapurissa oli ikäiseni perheellinen nainen, mutta hän käytti aikansa mieluummin siivoukseen kuin edes silloin tällöin tapahtuvaan kyläilyyn, kesällä ohi mennen piipahtamiseen tms. Alkoi ärsyttää kun yhteydenotot olivat vain silloin kun hän oli jotain vailla. Otin etäisyyttä.
Ap
No sitten laitetaan viestiä ja kysellään kahvitellaanko.. En minäkään voi sietää mitään piipahteluja. T. Maalaistollo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten on hyvä asua maalla. Kyllä he ehtivät oppia kaikki tarvittavat jutut myöhemminkin. Maalla on puhdas ilma, luonto rauhoittaa ja inhottavat, kiusaavat ihmiset ovat kaukana.
Koulukiusaaminen on maaseudulla tutkitusti yleisempää kuin kaupungissa.
No laitapa tämä tutkimus meille kaikille.
Et nyt ihan pilaa ja varmasti riippuu lapsesta. Ite oon joutunu asumaan koko elämäni ihan korvessa.
Kavereita on, mutta ei sydänystäviä joille voi kertoa kaiken ja siksi oon välillä yksinäinen.
Lukiossa ei ollu valinnanvaraa. En tykkää tuosta sisäilmaongelmaisesta koulusta yhtään.
Olisin halunnu harrastaa tanssia ja taitoluistelua mutta eipä täällä kukaan opeta
Tuntuu että missaan paljon. Keikat, kahvilat, elokuvateatterit, puistot, shoppailumahdollisuudet on etelä-suomessa. Ihan hirveetä kun en pääse edes rintaliivejä ostamaan vaan pakko tilata ne, koska eihän tässä tuppukylässä ole kokoja
Oon ihan äärettömän onnellinen että vuoden kuluttua pääsen muuttamaan
Me muutettiin maalle että saa olla rauhassa. Meillä on äkäinen koira pihassa joka kertoo jos joku kulkee. En todellakaan voi sietää mitään yllätysvierailuja tai tupsahteluja.
Lähikouluilla ohjelmaa lapsille. Naapurien kanssa sovitaan tapaamisista. Lapsia viedään kavereilleen kylään, mutta itse pitää olla myös aktiivinen.
Mielikuvitus kehittyy ja leikkiminen jatkuu kauemmin - maaseudun lapset usein tasapainoisempia ja rauhallisempia...
Toki pitää jotain kontakteja olla ja esim. harrastuksia pitää miettiä, että mihin olisi mahdollisuus - moni huippu-urheilija tuleekin maaseudulta, esim. hiihtäjät ja pitkän matkan juoksijat...
- eikö löydy urheiluseuroja tai musiikkiopistoa tms.
Olen asunut lasten kanssa molemmissa ja molemmissa on puolensa. Pikupaikkakunnalla on mahdollista viettää yltiösosiaalista elämää jos haluaa, harrastus-ja talkooporukoihin ja seura-tai yhdistystoimintaan mukaan niin saat tuttuja, myös lapsiperhetuttuja. Maalla on kuitenkin mahdollista viettää myös ihanan rauhallista elämää, tehdä helposti retkiä, luonto on ihan vieressä, vuodenaikojen kierto ja luonnon monimuotoisuus havainnollistuu lapsille pienestä pitäen kun olet aktiivinen. Meillä ja monessa muussa perheessä vietiin lapsia harrastamaan lähikaupunkiin, sieltä löytyi muskarit, jäähalli, uimahalli, tanssiharrastukset ym. Vaatii vain ajokortin ja auton ja hieman rahaa (maksut edullisemmat kuin kaupungissa). Kaupungissa parasta: luokilla enemmän lapsia, hyviä ystäviä löytää ehkä helpommin kun on valinnanvaraa, toisaalta isommat ryhmät (kiusaamiset ei näy). Harrastuksia enemmän ja variaatio suurempi (tosin kalliimpia). Maksuttomia kulttuurijuttuja enemmän ja lähempänä, laadukasta taidetta, leikkipuistoja, lapsiperhetuttuja näkee useammin myös julkisissa tilanteissa. Pihoilla ja leikkipuistoissa on lapsia.
Urheiluharrastus kirjoitti:
Mielikuvitus kehittyy ja leikkiminen jatkuu kauemmin - maaseudun lapset usein tasapainoisempia ja rauhallisempia...
Toki pitää jotain kontakteja olla ja esim. harrastuksia pitää miettiä, että mihin olisi mahdollisuus - moni huippu-urheilija tuleekin maaseudulta, esim. hiihtäjät ja pitkän matkan juoksijat...
- eikö löydy urheiluseuroja tai musiikkiopistoa tms.
Lukuharrastus, piirtäminen, askartelu, käsityöt, laulu tms. - niitä voi tehdä kotonakin...
Siis naapurissa tms. ei ole kavereita. Yksi samanikäinen lapsi on tällä kylällä. Ja pari 1-3 vuotta vanhempaa. Että siinä on ne mahdollisuudet. Nähdään ehkä pari kertaa vuodessa. Ihmiset pyörii omissa ympyröissään. Emme ole näiden lasten vanhempien kanssa tekemisissä. Vaikeaa olla aina se joka tungettelee kylään tms. joten olen lopettanut kontaktit.
Ap