Lue keskustelun säännöt.
Olinko kohtuuton?-uusperheasiaa
07.04.2018 |
Olin pari päivää työmatkalla.Tämä aikana mieheni teini-ikäinen oli ollut meillä käymässä ja syönyt suklaalevyni.
Töistä tullessani jo junassa haaveilin kesken jääneestä kirjastani ja suklaasta.Ajattelin nauttia niistä kun pääsen kotiin.
Petyin tietysti ja loukkannuin kun mieheni sanoi etten tietenkään voi itselleni mitään ostaa ja olettaa sen pysyvän säästössä!
Mielestäni mun pitäis.Ja teinin omata senverran käytöstapoja,että kysyy luvan jos löytää herkkuja eikä olettaa että kaikki on automaattisesti hänelle tarkoitettu.
Nyt on sitten vittumainen tunnelma.Minä mökötän ja niin tekee mieskin.
Kommentit (46)
Lukiko suklaan päällä "Maijan, älä syö"? Oliko se samassa paikassa muiden syötävien kanssa (tms nähtävillä) vai omassa jemmassa?
Jos sitä ei ole nimetty ja jos on ollut esim. keittiön kaapissa, niin mistä teini on voinut tietää, että se on vain ja ainoastaan sun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperheen äiti tässä moi!
Meillä asustaa kolme tytärtä, kaksi yhteistä ja vanhin on miehen oma. Saman katon alla 10 vuotta. Ymmärrän että sua harmittaa, muakin harmittaisi, ihan sama kuka sen mun suklaan olis syönyt. Ja meidän isot tytöt kyllä saattaa syödä herkkuja kaapista, jollei erikseen sano, että älä ota. Ja mieskin niitä pupeltaa. Karkit meillä on yleensä korvamerkittyjä jonkun omiksi, (viikonloppuna ostetaan kaikille) ja yhteisestä sopimuksesta toisen nameja ei syödä, vaikka unohtuisikin näkösälle. Kannattaa teilläkin jutella, että mitkä syömiset on vapaasti käytettävissä ja mitkä ei. Kirjoita vaikka suklaan päälle nimesi ;)
Jos ostan itselleni keskellä viikkoa jonkun spesiaaliherkun, piilotan sen siivouskomeroon. Siellä ei nimittäin muut asioi ilman erittäin painavaa syytä. Vaatehuone on kans aika hyvä, siellä tytöt ei käy kun on mun ja miehen.
Tsemppiä uusperheeseen. Ja vinkkinä virkaiältään vanhemmalta: teineille (omille tai toisen) usein täytyy vääntää asiat rautalangasta, siis sanoa selkeesti mitä haluat. Ne ei lue sun ajatuksia, eikä usein ajattele omaa napaansa pidemmälle. Kuuluu ikään ja muutaman vuoden kuluttua ovat jo ihan kelpo kansalaisia :)
Vierailija kirjoitti:
Lukiko suklaan päällä "Maijan, älä syö"? Oliko se samassa paikassa muiden syötävien kanssa (tms nähtävillä) vai omassa jemmassa?
Jos sitä ei ole nimetty ja jos on ollut esim. keittiön kaapissa, niin mistä teini on voinut tietää, että se on vain ja ainoastaan sun?
Ei siinä tainnu lukea teininkään nimeä päällä, ettei siihen toisen suklaaseen ole lupaa tuon tekstin mukaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Lukiko suklaan päällä "Maijan, älä syö"? Oliko se samassa paikassa muiden syötävien kanssa (tms nähtävillä) vai omassa jemmassa?
Jos sitä ei ole nimetty ja jos on ollut esim. keittiön kaapissa, niin mistä teini on voinut tietää, että se on vain ja ainoastaan sun?
Siitä, että se ei ole hänen omansa? Sinustako kaikki, mikä ei ole nimetty, on vapaasti otettavissa vaikka työpaikan jääkaapista? Jos teini ei ole jotain ostanut, tarkoittaa se ettei ko asia ole teinin oma.
Vierailija kirjoitti:
Oikeati siis teidän pitää piilottaa omilta lapsilta suklaatkin tai ne syö kaiken. Eikö voisi sen verran opettaa ettei kaikkea vaan aina tartte syödä kysymättä lupaa. Lapsikin erottaa mikä on suklaan ja leivät ero.
Oikeasti meidän ei tarvitse piilottaa keneltäkään mitään. Me laitamme ovat tavarat ja herkut sellaiseen talteen, että ei omilla eikä vierailla lapsilla ole mitään asiaa niihin paikkoihin.
Jos jotain on näkyvissä vaikka pöydällä tai tavallisessa keittiön kaapissa, se ei ole erikseen kenellekään varattu vaan saa ottaa. Ja kyllä, rähinöitä tulee. " Minä unohdin ja tuo söi" on kuultu monta kertaa.
Omassa kodissaan pitäisi kyllä saada syödä ilman lupaa mitä vaan. Suklaatakin, jos oikein mieli tekee. Eri perheissä on erilaiset käytännöt. Joissakin perheissä "mies syö lasten vanukkaat", joissa ei voi ottaa jääkaapista mitään kysymättä ensin. Tämän olen huomannut meillä olevista vieraista, jotka ovat joskus tuoneet sinne omia herkkujaan. Jonkun unohtama herkkupurkki oli siellä puoli vuotta, kun ei ollut nimeä eikä tiennyt, keneltä kysyä, saako syödä.
Ei tämä tilanne mököttämällä korjaannu. Pitää vaan tehdä selvät rajat sillä, mikä on yksityistä ja mikä perheen yhteistä, ja mikä on toisen omaa ja mikä yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsetkin ovat perheenjäseniä ja saavat ottaa kaapista muutakin kuin leipää. Koko perhe syö ruoka- aikoina "oikeaa ruokaa", puuttuisin asiaan jos jonkun ruokavalio koostuisi pelkistä herkuista mutta muuten automaattioletus on että kukaan ei ole vieras omassa kodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko suklaan päällä "Maijan, älä syö"? Oliko se samassa paikassa muiden syötävien kanssa (tms nähtävillä) vai omassa jemmassa?
Jos sitä ei ole nimetty ja jos on ollut esim. keittiön kaapissa, niin mistä teini on voinut tietää, että se on vain ja ainoastaan sun?
Siitä, että se ei ole hänen omansa? Sinustako kaikki, mikä ei ole nimetty, on vapaasti otettavissa vaikka työpaikan jääkaapista? Jos teini ei ole jotain ostanut, tarkoittaa se ettei ko asia ole teinin oma.
Lisälukutaito...
Toki eri asia jos a) työpaikkasi on kotisi jossa b) teini- ikäiset ostavat itse kaikki omat ruokansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asut lapsen kodissa. Jos jätät sinne suklaata niin ilman muuta lapsella on oikeus syödä se. Merkitystä ei ole sillä että lapsi mahdollisesti asuu muualla paljonkin aikaa. Miehesi on täysin oikeassa. Kyse taitaa nyt olla enemmästä kuin suklaalevystä. Ymmärrä jo että lapsi tulee aina ensin.
Muutama asia sulle ap! :
1. Mikä olisi reagointisi, jos suklaan syöjä olisi oma lapsesi? Tai miehesi?
Tässä pitää nyt erottaa se asia, että teini on miehen oma lapsi. Sillä asialla ei kai ole nyt merkitystä. Voiko asiaa ajatella näin:
"Olin palaamassa työmatkalta ja haaveilin kesken jääneestä suklaalevystä. Mutta pentele vieköön! Eräs perheenjäsenistä oliki syönyt suklaan itse!"
Jotta teidän perhe toimii, sun pitää ajatella teini sun perheenjäsenenä eikä ongelmien tullessa korostaa, että hän on miehen lapsi.
SINUA SAA HARMITTAA, ETTÄ SUKLAA ON SYÖTY. Kyllä. Se tunne on sallittu.
Mutta et voi syyttää ketään. Olisitko vaikka voinut soittaa kotiin ja varmistaa onko suklaa vielä jäljellä. Ja sitten olisit voinut käydä matkan varrella ostamassa uuden.
2. Jos haluat säästää itsellesi jotain herkkua, piilota se. Näin minä teen, jotta kukaan perheenjäsenistä (DNA: sta välittämättä) löydä ja syö sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää ostaa kotiin herkkuja joita lapset saa vain katsoa päältä?
Julmaa ja sadistista!
Siis ihan ydinperheessäkin: jos jotain on näkyvillä, niin teinit syövät kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeati siis teidän pitää piilottaa omilta lapsilta suklaatkin tai ne syö kaiken. Eikö voisi sen verran opettaa ettei kaikkea vaan aina tartte syödä kysymättä lupaa. Lapsikin erottaa mikä on suklaan ja leivät ero.
No, mun ei pidä piilottaa lapsilta mitään herkkuja mutta mieheltä pitää. Miten tässäkin keississä olisi käynyt, jos mies olisikin syönyt suklaalevyn.
Onko ees mikään ihme että pitää piilottaa. Millaisia ihmisiä luulet tuolleen kasvavan jos kaikki on aina pitänyt piilottaa kun ei ole viitsitty kasvattaa lasta? Todella niitä minä, minä ja vain minä-ihmisiä joiden pitää vetää kaapeistakin yksinään kaikki syödä.
Omassa kodissani oli ruokia ja herkkuja joita en saanut syödä tai minut lukittiin pimeään komeroon tai uhattiin soittaa poliisille.
Omassa kodissani sekä lapsi että miehen lapsi saavat syödä mitä haluavat enkä jemmaile nameja piilopaikkoihin etsittäväksi.
Syön itse terveellisesti enkä tarvi nameja.
Mutta sairaat huvinsa kullakin.
Tulee mieleen se kiduttaja perhe Kaliforniasta vai mistä lie. Äiti ja isä pitivät nälässä lapsia. Toisinaan ne laittoihan pöydälle kaikenlaisia herkkuja ja lasten piti katsoa niitä, mutta mitään ei saanut ottaa ja syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko suklaan päällä "Maijan, älä syö"? Oliko se samassa paikassa muiden syötävien kanssa (tms nähtävillä) vai omassa jemmassa?
Jos sitä ei ole nimetty ja jos on ollut esim. keittiön kaapissa, niin mistä teini on voinut tietää, että se on vain ja ainoastaan sun?
Siitä, että se ei ole hänen omansa? Sinustako kaikki, mikä ei ole nimetty, on vapaasti otettavissa vaikka työpaikan jääkaapista? Jos teini ei ole jotain ostanut, tarkoittaa se ettei ko asia ole teinin oma.
Aivan varmasti teini tiesi, että se ei ole hänen omaansa.
Ei teini tiennyt sitä, että siinä talossa ei saa ottaa esim. keittiön kaapissa olevasta herkusta, että se on jonkun erityistä omaa. Meillä on työpaikan jääkaapissa vapaasti otettavia, ja myös yksityisiä. En vieläkään tiedä, mitkä niistä ovat yhteisiä jos ei erikseen sanota, että saa ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää ostaa kotiin herkkuja joita lapset saa vain katsoa päältä?
Julmaa ja sadistista!
Minusta lapset (kuten aikuisetkin) tulee kasvattaa ja opettaa ymmärtämään, ettei kaikkia herkkuja ole tarkoitettu syötäväksi kerralla. Yhdestä suklaalevystä en piittaisi, mutta pitää kaapissa voida olla herkkuja myös useampaa kertaa varten ilman, että kukaan katsoo tarpeelliseksi tai subjektiiviseksi oikeudekseen syödä kaikkea kerralla.
Oma eksäni teki kysymättä tavaroillani kauppaa naapureitten kanssa. Ihmettelin kun hän söi kanamunia aamulla, ja tarjosi niitä minullekin. Vasta kun kaupat olivat menneet kiinni, hän paljasti että oli vaihtanut ne suklaalevyyni joka oli ollut kaapissa.
Suutuin.
En suuttunut suklaalevyn takia, vaan siksi, että mies ei voinut tuotakaan asiaa hoitaa rehellisesti. Ero meille tuli siinä vaiheessa kun soittimeni katosi puoleksi vuodeksi ja se löytyi lapseltaan. Muuten hyvä mutta hän oli paikalla nähdessään kun lainasin sen äidiltäni ja kuuli kun äitini suri sen katoamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeati siis teidän pitää piilottaa omilta lapsilta suklaatkin tai ne syö kaiken. Eikö voisi sen verran opettaa ettei kaikkea vaan aina tartte syödä kysymättä lupaa. Lapsikin erottaa mikä on suklaan ja leivät ero.
No, mun ei pidä piilottaa lapsilta mitään herkkuja mutta mieheltä pitää. Miten tässäkin keississä olisi käynyt, jos mies olisikin syönyt suklaalevyn.
Onko ees mikään ihme että pitää piilottaa. Millaisia ihmisiä luulet tuolleen kasvavan jos kaikki on aina pitänyt piilottaa kun ei ole viitsitty kasvattaa lasta? Todella niitä minä, minä ja vain minä-ihmisiä joiden pitää vetää kaapeistakin yksinään kaikki syödä.
Omassa kodissani oli ruokia ja herkkuja joita en saanut syödä tai minut lukittiin pimeään komeroon tai uhattiin soittaa poliisille.
Omassa kodissani sekä lapsi että miehen lapsi saavat syödä mitä haluavat enkä jemmaile nameja piilopaikkoihin etsittäväksi.
Syön itse terveellisesti enkä tarvi nameja.
Mutta sairaat huvinsa kullakin.
Ei nameja jemmata piiloon etsittäväksi vaan siksi, että NIITÄ EI MUUT OTA. Vaikka lapseni tietävät minun suklaakätköni, he eivät ota niitä lupaa kysymättä.
Lainauksen kirjoittaja taitaa olla ap:n miehen lapsen äiti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko suklaan päällä "Maijan, älä syö"? Oliko se samassa paikassa muiden syötävien kanssa (tms nähtävillä) vai omassa jemmassa?
Jos sitä ei ole nimetty ja jos on ollut esim. keittiön kaapissa, niin mistä teini on voinut tietää, että se on vain ja ainoastaan sun?
Siitä, että se ei ole hänen omansa? Sinustako kaikki, mikä ei ole nimetty, on vapaasti otettavissa vaikka työpaikan jääkaapista? Jos teini ei ole jotain ostanut, tarkoittaa se ettei ko asia ole teinin oma.
Lisälukutaito...
Toki eri asia jos a) työpaikkasi on kotisi jossa b) teini- ikäiset ostavat itse kaikki omat ruokansa
Entä jos jättää lompakon eteisen pöydälle, saako siitä ottaa rahaa? Tai lainata meikkejä, vaatteita, hammasharjaa kun kerran asutaan samassa asunnossa? Ei, sillä on olemassa yhteiset asiat ja omat asiat, ja jokainen järkevä ihminen jo teini-iässä nämä osaa erottaa. Vessapaperi tai maito on yhteistä, meikit, rahat tai erikoisruoat kuten se suklaa ovat omia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeati siis teidän pitää piilottaa omilta lapsilta suklaatkin tai ne syö kaiken. Eikö voisi sen verran opettaa ettei kaikkea vaan aina tartte syödä kysymättä lupaa. Lapsikin erottaa mikä on suklaan ja leivät ero.
No, mun ei pidä piilottaa lapsilta mitään herkkuja mutta mieheltä pitää. Miten tässäkin keississä olisi käynyt, jos mies olisikin syönyt suklaalevyn.
Onko ees mikään ihme että pitää piilottaa. Millaisia ihmisiä luulet tuolleen kasvavan jos kaikki on aina pitänyt piilottaa kun ei ole viitsitty kasvattaa lasta? Todella niitä minä, minä ja vain minä-ihmisiä joiden pitää vetää kaapeistakin yksinään kaikki syödä.
Omassa kodissani oli ruokia ja herkkuja joita en saanut syödä tai minut lukittiin pimeään komeroon tai uhattiin soittaa poliisille.
Omassa kodissani sekä lapsi että miehen lapsi saavat syödä mitä haluavat enkä jemmaile nameja piilopaikkoihin etsittäväksi.
Syön itse terveellisesti enkä tarvi nameja.
Mutta sairaat huvinsa kullakin.Ei nameja jemmata piiloon etsittäväksi vaan siksi, että NIITÄ EI MUUT OTA. Vaikka lapseni tietävät minun suklaakätköni, he eivät ota niitä lupaa kysymättä.
Lainauksen kirjoittaja taitaa olla ap:n miehen lapsen äiti?
Millaisella aikuisella ihmisellä on kotona suklaakätköjä? Onko myös viinakätköjä? Ja BMI - 100?
Meillä ei kukaan syö luvatta kaapista karkkeja, keksejä jne. Ei sillä etteikö niitä pääsääntöisesti saisi ottaa, jos mieli tekee, mutta välillä ne voi olla varattu johonkin tiettyyn. Eikä tietenkään muutenkaan ole tarkoitus mussuttaa kaikkea ns herkkua heti pois.
Jos tämä oli ensimmäinen kerta, jutelkaa ja sopikaa käytännöt. Turha mököttää, kun asiat voi sopia. Sitten jos asia on jo moneen kertaan juteltu, ja edelleen ilkeyttään joku toimii sovitun vastaisesti, on tiukemman keskustelun paikka.