Onko muilla puolisoa joka EI vaan osaa keskustella asioista, varsinkin kipeät ja vaikeat asiat kuitataan suurinpiirtein olankohautuksella....

Vierailija kirjoitti:

Tämän vuoksi olen sinkku.

T Mies

Minkä tämän? Pelkäät, että joudut yhteen puhumattoman kumppanin kanssa vai että et itse osaa puhua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hemmetti te naiset pariudutte tällasten miesten kanssa? Ja te luulette vielä, että sellanen mies on miehekäs mikä jöröttää ja lutkuttaa paskamahallaan olutta? :D

Entäs me naiset, jotka emme osaa puhua vaikeista asioista?

Pystytkö sinä yhtään kertomaan meille, että miksi et osaa puhua vaikeista asioista? Kun varmaan olet huomannut, että lähes kaikki muut pystyvät, joten uskon, että olet miettinyt asiaa.

Minun mies on vähän tuollainen. Hänen lapsuudenperheessä ei kertakaikkiaan puhuttu vaikeista asioista vaan ne vaiettiin. Anoppini osaa puhua vaikeista asioista kyllä esim. minun kanssa ihan helposti, en ymmärrä miksi hän ei sitä taitoa siirtänyt lapsilleen tai käyttänyt perheessään. Mieheni on työssä, jossa olisi pakko välillä puhua joidenkin kanssa myös vaikeista asioista. Hän tuskailee sitä kotona pitkään ennakkoon ja joudun paljon kannustamaan, että hän selviää niistä tilanteista, auttamaan ihan siinä että mitä kannattaa sanoa sille henkilölle jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi asioista sitten pitäisi jauhaa?

Joskus vaan täytyy.

Jos tuo on vastaus kun toinen yrittää keskustella ymmärrän hyvin että keskustelua ei haluta käydä pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hemmetti te naiset pariudutte tällasten miesten kanssa? Ja te luulette vielä, että sellanen mies on miehekäs mikä jöröttää ja lutkuttaa paskamahallaan olutta? :D

Entäs me naiset, jotka emme osaa puhua vaikeista asioista?

Pystytkö sinä yhtään kertomaan meille, että miksi et osaa puhua vaikeista asioista? Kun varmaan olet huomannut, että lähes kaikki muut pystyvät, joten uskon, että olet miettinyt asiaa.

Sitä en ole huomannut, että lähes kaikki muut pystyisivät. Jos pystyisivät, ei kai tähänkään ketjuun tulisi niin paljon vastauksia.

En ole oikein varma, mistä tämä johtuu. Jotain tunnelukkoja varmasti. En jotenkin luota ihmisiin. Jollain tavalla ehkä suojelen itseäni muilta.

Vierailija kirjoitti:

 Joten tyydyn nykyään siihen, että mieltä painavissa asioissa pidän sen parin minuutin monologin miehen nyökkäillessä välillä hyvin ymmärtäväisen näköisenä :D

Minullakin kesti kauan oppia, että vaikka mies ei puhu, niin minä voin sentään sanoa sanottavani. Siitä vain jää se ontto olo, kun monologin jälkeen ei edelleenkään tiedä miehen näkökulmaa. Mutta saa siis ainakin sanottua, että tilanne ahdistaa. Ja saa kerrottua miten tärkeää olisi, että nyt puhuttaisi ja miten puhumattomuus vaikuttaa meihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän vuoksi olen sinkku.

T Mies

Minkä tämän? Pelkäät, että joudut yhteen puhumattoman kumppanin kanssa vai että et itse osaa puhua?

Haha, miksi vain kaksi vaihtoehtoa?

Olen sinkku siksi, että en jaksa naisten ainaista vatvomista, analysointia ja keskusteluja suhteen tilasta.

Osaan kyllä puhua tunteistani ja keskustella, mutta en vain jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Joten tyydyn nykyään siihen, että mieltä painavissa asioissa pidän sen parin minuutin monologin miehen nyökkäillessä välillä hyvin ymmärtäväisen näköisenä :D

Minullakin kesti kauan oppia, että vaikka mies ei puhu, niin minä voin sentään sanoa sanottavani. Siitä vain jää se ontto olo, kun monologin jälkeen ei edelleenkään tiedä miehen näkökulmaa. Mutta saa siis ainakin sanottua, että tilanne ahdistaa. Ja saa kerrottua miten tärkeää olisi, että nyt puhuttaisi ja miten puhumattomuus vaikuttaa meihin.

Se on nimenomaan tärkeää tietää, että toinen kuuntelee. Jotkut vaan eivät osaa puhua vaikeista asioista, ja sekin on vaan hyväksyttävä jos meinaa sellaisen ihmisen kanssa olla. Kukaan kun ei ole täydellinen.

Minullakin mies ottaa minut etusijalle joka asiassa, ja hakisi varmaan vaikka kuun taivaalta jos sitä tarvitsisin. Mutta vaikeista asioista hän ei vaan osaa puhua, vaikkakin tietty kuuntelee.

Vierailija kirjoitti:

Miten hemmetti te naiset pariudutte tällasten miesten kanssa? Ja te luulette vielä, että sellanen mies on miehekäs mikä jöröttää ja lutkuttaa paskamahallaan olutta? :D

Se on se alkurakkauden huuma kun ei tiedä tulevaisuudesta tuon taivaallista että millaiseksi homer simpsoniksi kukakin muuttuu.

En seurustelisi täysin puhumattoman kanssa tietyistä syistä. Jos ei puhu ei pukahda.

Vierailija kirjoitti:

Tuppisuun pakottaminen puhumaan on henkistä väkivaltaa.

Jos puhumattomuus on mielestäsi ookoo, niin miten selvitetään asiat? Jos on erimielisyyttä, niin miten ne selvitetään? Vai jätetään vain loppuelämäksi painamaan? Jos toinen haluaa keskustella suhteen laadusta, lasten hankinnasta, talon ostamisesta, jne, mutta toinen kokee nuo vaikeiksi aiheiksi, niin miten ikinä selviää tehdäänkö lasta tai ostetaanko taloa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hemmetti te naiset pariudutte tällasten miesten kanssa? Ja te luulette vielä, että sellanen mies on miehekäs mikä jöröttää ja lutkuttaa paskamahallaan olutta? :D

Entäs me naiset, jotka emme osaa puhua vaikeista asioista?

No minunlainen paljon tunteva mies ei valitettavasti pysty pariutumaan kaltaisesi naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän vuoksi olen sinkku.

T Mies

Minkä tämän? Pelkäät, että joudut yhteen puhumattoman kumppanin kanssa vai että et itse osaa puhua?

Haha, miksi vain kaksi vaihtoehtoa?

Olen sinkku siksi, että en jaksa naisten ainaista vatvomista, analysointia ja keskusteluja suhteen tilasta.

Osaan kyllä puhua tunteistani ja keskustella, mutta en vain jaksa.

En mä nyt tarkoittanut mitään "suhteen tilasta keskustelua" (mitä se edes on?), vaan sitä, että kun on pitkässä parisuhteessa toisen kanssa, on kenties lapsiakin ja jaetaan yhteinen elämä ja koti, niin tulee eteen kaikenlaisia tilanteita, joissa keskustelu- ja kuuntelutaidosta on paljon hyötyä. Ymmärrän, jos ei ole vakavammassa suhteessa ollut, ettei tämä asia välttämättä reaalistu ja vakavista asioista keskustelun ajatellaan olevan jotain länkytystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hemmetti te naiset pariudutte tällasten miesten kanssa? Ja te luulette vielä, että sellanen mies on miehekäs mikä jöröttää ja lutkuttaa paskamahallaan olutta? :D

Entäs me naiset, jotka emme osaa puhua vaikeista asioista?

No minunlainen paljon tunteva mies ei valitettavasti pysty pariutumaan kaltaisesi naisen kanssa.

Mikä ihmeen vastaus tuo on? Ei se mikään deitti-ilmoitus ollut. Mä oon naimisissa ja perheellinen. En mä täällä siksi ole, että etsisin miesseuraa. Kaikkea sitä...

Mitä ne kipeät ja vaikeat aiheet ovat??

Mulla mies on välillä tuollainen. Riippuu aiheesta miten puhuminen onnistuu. Yleensä joutuu pariin kertaan jotain asiaa nostamaan esiin ennen kuin siitä suostutaan keskustelemaan. Ja tietyistä aiheista ei haluttaisi puhua yhtään mitään. Vähän raskasta toki välillä.

Minä olen sellainen, joka ei osaa keskustella vaikeista asioista. Olen siis nainen. Johtuu varmasti suurelta osin siitä, että meillä kotona ei ikinä puhuttu mistään vaikeista asioista. Isä varsinkin sivuutti kaikki sellaiset aiheet juuri tuolla "mitä siitä kannattaa puhua, ei se siitä kummene".

Olen huomannut, että se asenne on tarttunut, eikä siitä todellakaan ole helppo päästä irti.

Vierailija kirjoitti:

....tai ne vain "lakaistaan maton alle." Ja ennemmin vaikka erotaankin kuin prkl keskustellaan!

Mistä ihmeestä tämmönen johtuu?!

Nimim. Tuppisuun vaimo 🤐

Tai sitten olet analysoinut jonkun yksinkertaisen asian mahdottoman vaikeaksi ja mies menee sanattomaksi.Tämänhän naiset osaavat.

En tajua miksi kukaan tyytyisi olemaan parisuhteessa jossa ei pysty puhumaan mistään säästä vakavammasta. Meillä oli aikoinaan miehen kanssa aika pahoja riitoja kun vakavat keskustelut oli sitä että mies väisteli ja pakeni ja minä kävin päälle kuin yleinen syyttäjä.

Löydettiin kuitenkin tasapaino ja nykyään ollaan onnellisempia kuin ikinä.

Miksi niin monet naiset tyytyvät olemaan parisuhteessa miehen kanssa joka jopa suuttuu kun yrittää puhua mistään? Selitellään vaan miehen puolesta että "ei se vaan osaa...", "ei miehen lapsuudenperheessä ikinä puhuttu mistään...". Kyllä parisuhteessa viimeistään pitäisi opetella puhumaan vaikeistakin asioista.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne kipeät ja vaikeat aiheet ovat??

Pitkässä avioliitossa näitä riittää. Esim. oma tai toisen vaikea sairastuminen ja lähestyvä kuolema.