Onko muilla puolisoa joka EI vaan osaa keskustella asioista, varsinkin kipeät ja vaikeat asiat kuitataan suurinpiirtein olankohautuksella....

Vierailija kirjoitti:

Mä juttelen mielummin mukavista asioista!

Aina ei ole mukavia asioita kerrottavana. Kun kerroin miehelleni minusta löydetystä syöpäkasvaimesta hän alkoi täyttä häkää pohtimaan hautajaisjärjestelyjä ja kärräämään omaisuuttani roskiin ja kierrätykseen. Hänelle ei tainnut tulla mieleen, että nykyaikana moni syöpäpotilas pystytään parantamaan. Paraninhan minäkin.

Mies oli kertonut puolelle maailmalle lähestyvästä kuolemastani ja sain kokea monia kiusaantuneita hetkiä kun ihmiset ihmettelivät minun olevan vieläkin elossa.

Vierailija kirjoitti:

Luettelen muutamia syitä millon olen katsonut vaikenemisen olevan parempi vaihtoehto:

- Naisella on jo jokin vahva mielipide asiasta ja olen erimieltä, mutta tiedän että vaikka kuinka kauan asiasta vatvottaisiin, niin kummankaan mielipide ei tule muuttumaan.

- Nainen on niin tunnekuohussa että suusta ei vaan tule mitään järkevää. Tiedätte ne hetket kun nainen hakemalla hakee riitaa ja tunnereaktiota ja itsellä ei nyt kiinnostaisi aloittaa riitaa jostain täysin itselle mitättömästä asiasta, mutta kaikkea mitä sanot tullaan käyttämään riidan sytykkeenä.

- Nainen on kuohuksissa asiasta johon en ole vielä muodostanut mielipidettä ja nainen kärttää sen muodostamaan heti. Huonona esimerkkinä nainen on miettinyt sopivat verhot ja on jo käytännössä valinnut pitkän harkinnan jälkeen että mikä niistä on paras ja sen jälkeen se tuo muutaman vaihtoehdon joista pitäisi osata valita juuri se sama. Eli nainen on omassa päässään miettinyt kauan jotain asiaa ja päätynyt johonkin mielipiteeseen ja itse ei ole kyseistä asiaa edes ajatellut ja yhtäkkiä pitäisikin olla siitä jotain mieltä.

- Mielessä on joku muu keskittymistä vaativa asia kun nainen on tullut keskeyttämään ja vaatimaan huomiota.

- Asia sinänsä on vakava, mutta en ole ollut henkisesti ja fyysisesti valmis käymään mahdollisesti pitkää keskustelua juuri sillä hetkellä kun nainen haluaa (esimerkiksi perjantain ja lauantain välisenä aamuna kello 5 parin promillen humalassa nainen päättää alkaa syvälliseksi ja itse haluaisin pistää pään tyynyyn ja nukkua itseni selväksi).

Näitä tilanteita olisi paljonkin, mutta olen näin vanhempana huomannut itselleni toimivaksi sanoa naiselle että ilmoitan mielipiteeni kun olen kerennyt ajattelemaan asiaa perinpohjin. Asiasta ja kiireydestä riippuen viiden minuutin tai vaikkapa parin päivän päästä. Vaikeutena on monesti erottaa millon nainen haluaa keskustella keskustelemisen ilosta ja bondata ja millon se on vailla mielipidettä.

Juuri tämä. Kovin usein kun puoliso haluaa jutella, se tarkoittaa, että haluaa minun kuuntelevan. Jos siihen sitten laittaa mielipiteen väliin, on väärin kuunnellut eikä kohdannut toista. On todella vaikeaa tietää, missä moodissa toinen on ja huutoa tulee eniten, jos kysyy. Ehkä siksi olenkin eroamassa...