Tyttöystävä painostaa kihloihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet kimpassa tuollaisen naisen kanssa? 

Ei se suhteen alussa sellaista ollut, nyt olen vaan toivonut, että ehkä asiat palaisi siihen suuntaan mitä ne on aiemmin ollut.

Meillä oli poikaystävän kanssa todella ihanaa alussa. Olin varma että tässä on se unelmieni mies, ja tuntui että olemme samalla aaltopituudella. Tein alusta saakka selväksi että haluan naimisiin, enkä halua vain seurustella, eli jos tämä ei tunnu oikealta, voi jatkaa matkaa.

No mies sitten teki muutamia liikkeitä, josta aloin epäillä ettei olisi tosissaan kanssani. Minusta tuli mustasukkainen ja epäilevä ja suhteemme kärsi. Olen puhunut avioliitosta, mutta mies ei halua siihen suuntaan laisinkaan, mutta haluaa olla kanssani? Se on tehnyt minusta katkeran sekä epäluuloisen.

Vaikea erota, kun odottaa että toinen haluaisi sitoutua, mutta silti sitä ei halua odottaa... luulen että mies olisi onnellinen ilman minua, mutta en ymmärrä miksei lähde.

Eli tavallaan painostan kihloihin, mutta tavallaan en kuitenkaan. Tein pelisäännöt selväksi alussa ja mies ei enää halua pelata niillä säännöillä. Ei minusta voi tulla samaa mitä alussa, kun tarpeitani ei täytetä.

Hei, meillä on aika samanlainen tilanne. Olen odottanut Kosintaa jo vuosia, miehen mielestä näin on hyvä ja miksi sitoutua. Olen alkanut jättää tekemättä wifey juttuja mieheni puolesta, jos hän ei kerran tee minusta vaimoa niin miksi hän saisi hyvät puolet? Pesköön itse vaatteensa ja itse syön leipomukseni. No, tuskin tämä suhde enää kauan kestääkään.

Pelko siitä, että ei tule suhteessa rakastetuksi ja menettää toisen...

Jos tuntee toisen rakkauden tekojen, kosketuksen ja sanojen kautta (arvostuksen lisäksi), niin yleensä molemmilla on hyvä olla.

On tilanteita missä voi vahvistaa luottamusta ja rakkautta. Kun katsotte vaikka elokuvaa missä petetään, niin toista voi koskettaa ja sanoa, että minä en koskaan pettäisi sinua, jos näin todella on. Myös arvostuksesta ja rakkaudesta voi puhua ilman kaarteluja. Sellainen tuntuu kenestä vaan tärkeältä kuulla. Ei sen tarvitse olla itselle epäluontevaa imellystä, vaan ihan arkipäiväisen elämän ohessa ääneen puhuttuja lauseita. Esim. Olen monta kertaa ajatellut kuinka kiitollinen olen, että ollaan löydetty toisemme.

Jokainen voi miettiä, jos toinen kuolisikin yllättäen, että jäikö paljon sanomatta ja kenelle sanojaan säästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet kimpassa tuollaisen naisen kanssa? 

Ei se suhteen alussa sellaista ollut, nyt olen vaan toivonut, että ehkä asiat palaisi siihen suuntaan mitä ne on aiemmin ollut.

Meillä oli poikaystävän kanssa todella ihanaa alussa. Olin varma että tässä on se unelmieni mies, ja tuntui että olemme samalla aaltopituudella. Tein alusta saakka selväksi että haluan naimisiin, enkä halua vain seurustella, eli jos tämä ei tunnu oikealta, voi jatkaa matkaa.

No mies sitten teki muutamia liikkeitä, josta aloin epäillä ettei olisi tosissaan kanssani. Minusta tuli mustasukkainen ja epäilevä ja suhteemme kärsi. Olen puhunut avioliitosta, mutta mies ei halua siihen suuntaan laisinkaan, mutta haluaa olla kanssani? Se on tehnyt minusta katkeran sekä epäluuloisen.

Vaikea erota, kun odottaa että toinen haluaisi sitoutua, mutta silti sitä ei halua odottaa... luulen että mies olisi onnellinen ilman minua, mutta en ymmärrä miksei lähde.

Eli tavallaan painostan kihloihin, mutta tavallaan en kuitenkaan. Tein pelisäännöt selväksi alussa ja mies ei enää halua pelata niillä säännöillä. Ei minusta voi tulla samaa mitä alussa, kun tarpeitani ei täytetä.

Hei, meillä on aika samanlainen tilanne. Olen odottanut Kosintaa jo vuosia, miehen mielestä näin on hyvä ja miksi sitoutua. Olen alkanut jättää tekemättä wifey juttuja mieheni puolesta, jos hän ei kerran tee minusta vaimoa niin miksi hän saisi hyvät puolet? Pesköön itse vaatteensa ja itse syön leipomukseni. No, tuskin tämä suhde enää kauan kestääkään.

Niin. Olen yrittänyt olla edelleen hyvä tyttöystävä, mutta vaikea peittää pettymystään. Tiedän kyllä ettei avioliitto ole niin iso juttu kaikille, eikä se suhdetta paranna. Itseäni vain harmittaa se, että toinen tiesi alusta saakka että sitä haluan ja nyt tuntuu että vuosia mennyt hukkaan, enkä saa mitä toivon.

No ei tuolta pohjalta kannata aviota suunnitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet kimpassa tuollaisen naisen kanssa? 

Ei se suhteen alussa sellaista ollut, nyt olen vaan toivonut, että ehkä asiat palaisi siihen suuntaan mitä ne on aiemmin ollut.

Meillä oli poikaystävän kanssa todella ihanaa alussa. Olin varma että tässä on se unelmieni mies, ja tuntui että olemme samalla aaltopituudella. Tein alusta saakka selväksi että haluan naimisiin, enkä halua vain seurustella, eli jos tämä ei tunnu oikealta, voi jatkaa matkaa.

No mies sitten teki muutamia liikkeitä, josta aloin epäillä ettei olisi tosissaan kanssani. Minusta tuli mustasukkainen ja epäilevä ja suhteemme kärsi. Olen puhunut avioliitosta, mutta mies ei halua siihen suuntaan laisinkaan, mutta haluaa olla kanssani? Se on tehnyt minusta katkeran sekä epäluuloisen.

Vaikea erota, kun odottaa että toinen haluaisi sitoutua, mutta silti sitä ei halua odottaa... luulen että mies olisi onnellinen ilman minua, mutta en ymmärrä miksei lähde.

Eli tavallaan painostan kihloihin, mutta tavallaan en kuitenkaan. Tein pelisäännöt selväksi alussa ja mies ei enää halua pelata niillä säännöillä. Ei minusta voi tulla samaa mitä alussa, kun tarpeitani ei täytetä.

Hei, meillä on aika samanlainen tilanne. Olen odottanut Kosintaa jo vuosia, miehen mielestä näin on hyvä ja miksi sitoutua. Olen alkanut jättää tekemättä wifey juttuja mieheni puolesta, jos hän ei kerran tee minusta vaimoa niin miksi hän saisi hyvät puolet? Pesköön itse vaatteensa ja itse syön leipomukseni. No, tuskin tämä suhde enää kauan kestääkään.

Niin. Olen yrittänyt olla edelleen hyvä tyttöystävä, mutta vaikea peittää pettymystään. Tiedän kyllä ettei avioliitto ole niin iso juttu kaikille, eikä se suhdetta paranna. Itseäni vain harmittaa se, että toinen tiesi alusta saakka että sitä haluan ja nyt tuntuu että vuosia mennyt hukkaan, enkä saa mitä toivon.

Sama.. Meillä mies vielä alussa vitsaili että sitten kun nai minut ja olen vaimo ja blabla. Yritän saada miehen vielä viimeistä kertaa tajuamaan mitä menettää :( en haluaisi mitään muuta kuin että hän haluaisi tehdä minusta vaimon. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet kimpassa tuollaisen naisen kanssa? 

Ei se suhteen alussa sellaista ollut, nyt olen vaan toivonut, että ehkä asiat palaisi siihen suuntaan mitä ne on aiemmin ollut.

Meillä oli poikaystävän kanssa todella ihanaa alussa. Olin varma että tässä on se unelmieni mies, ja tuntui että olemme samalla aaltopituudella. Tein alusta saakka selväksi että haluan naimisiin, enkä halua vain seurustella, eli jos tämä ei tunnu oikealta, voi jatkaa matkaa.

No mies sitten teki muutamia liikkeitä, josta aloin epäillä ettei olisi tosissaan kanssani. Minusta tuli mustasukkainen ja epäilevä ja suhteemme kärsi. Olen puhunut avioliitosta, mutta mies ei halua siihen suuntaan laisinkaan, mutta haluaa olla kanssani? Se on tehnyt minusta katkeran sekä epäluuloisen.

Vaikea erota, kun odottaa että toinen haluaisi sitoutua, mutta silti sitä ei halua odottaa... luulen että mies olisi onnellinen ilman minua, mutta en ymmärrä miksei lähde.

Eli tavallaan painostan kihloihin, mutta tavallaan en kuitenkaan. Tein pelisäännöt selväksi alussa ja mies ei enää halua pelata niillä säännöillä. Ei minusta voi tulla samaa mitä alussa, kun tarpeitani ei täytetä.

Hei, meillä on aika samanlainen tilanne. Olen odottanut Kosintaa jo vuosia, miehen mielestä näin on hyvä ja miksi sitoutua. Olen alkanut jättää tekemättä wifey juttuja mieheni puolesta, jos hän ei kerran tee minusta vaimoa niin miksi hän saisi hyvät puolet? Pesköön itse vaatteensa ja itse syön leipomukseni. No, tuskin tämä suhde enää kauan kestääkään.

Niin. Olen yrittänyt olla edelleen hyvä tyttöystävä, mutta vaikea peittää pettymystään. Tiedän kyllä ettei avioliitto ole niin iso juttu kaikille, eikä se suhdetta paranna. Itseäni vain harmittaa se, että toinen tiesi alusta saakka että sitä haluan ja nyt tuntuu että vuosia mennyt hukkaan, enkä saa mitä toivon.

Sama.. Meillä mies vielä alussa vitsaili että sitten kun nai minut ja olen vaimo ja blabla. Yritän saada miehen vielä viimeistä kertaa tajuamaan mitä menettää :( en haluaisi mitään muuta kuin että hän haluaisi tehdä minusta vaimon. Huoh.

Meilläkin on ollut todella paljon tuota vitsailua, tai että puhuu jotain häihin liittyvästä ja kun alan innostua, vetää sen takaisin ”siis sehän oli vitsiä!” Ja ihmettelee miksi koen itseni jotenkin nöyryytetyksi..

Että kyllähän täällä tuo mies varmasti kokee että painostan häntä kihloihin, mutta ei se kyllä kontrolloimisen halusta johdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet kimpassa tuollaisen naisen kanssa? 

Ei se suhteen alussa sellaista ollut, nyt olen vaan toivonut, että ehkä asiat palaisi siihen suuntaan mitä ne on aiemmin ollut.

Meillä oli poikaystävän kanssa todella ihanaa alussa. Olin varma että tässä on se unelmieni mies, ja tuntui että olemme samalla aaltopituudella. Tein alusta saakka selväksi että haluan naimisiin, enkä halua vain seurustella, eli jos tämä ei tunnu oikealta, voi jatkaa matkaa.

No mies sitten teki muutamia liikkeitä, josta aloin epäillä ettei olisi tosissaan kanssani. Minusta tuli mustasukkainen ja epäilevä ja suhteemme kärsi. Olen puhunut avioliitosta, mutta mies ei halua siihen suuntaan laisinkaan, mutta haluaa olla kanssani? Se on tehnyt minusta katkeran sekä epäluuloisen.

Vaikea erota, kun odottaa että toinen haluaisi sitoutua, mutta silti sitä ei halua odottaa... luulen että mies olisi onnellinen ilman minua, mutta en ymmärrä miksei lähde.

Eli tavallaan painostan kihloihin, mutta tavallaan en kuitenkaan. Tein pelisäännöt selväksi alussa ja mies ei enää halua pelata niillä säännöillä. Ei minusta voi tulla samaa mitä alussa, kun tarpeitani ei täytetä.

Hei, meillä on aika samanlainen tilanne. Olen odottanut Kosintaa jo vuosia, miehen mielestä näin on hyvä ja miksi sitoutua. Olen alkanut jättää tekemättä wifey juttuja mieheni puolesta, jos hän ei kerran tee minusta vaimoa niin miksi hän saisi hyvät puolet? Pesköön itse vaatteensa ja itse syön leipomukseni. No, tuskin tämä suhde enää kauan kestääkään.

Niin. Olen yrittänyt olla edelleen hyvä tyttöystävä, mutta vaikea peittää pettymystään. Tiedän kyllä ettei avioliitto ole niin iso juttu kaikille, eikä se suhdetta paranna. Itseäni vain harmittaa se, että toinen tiesi alusta saakka että sitä haluan ja nyt tuntuu että vuosia mennyt hukkaan, enkä saa mitä toivon.

Sama.. Meillä mies vielä alussa vitsaili että sitten kun nai minut ja olen vaimo ja blabla. Yritän saada miehen vielä viimeistä kertaa tajuamaan mitä menettää :( en haluaisi mitään muuta kuin että hän haluaisi tehdä minusta vaimon. Huoh.

Meilläkin on ollut todella paljon tuota vitsailua, tai että puhuu jotain häihin liittyvästä ja kun alan innostua, vetää sen takaisin ”siis sehän oli vitsiä!” Ja ihmettelee miksi koen itseni jotenkin nöyryytetyksi..

Että kyllähän täällä tuo mies varmasti kokee että painostan häntä kihloihin, mutta ei se kyllä kontrolloimisen halusta johdu.

Sinun täytyy tehdä ensin itse se päätös, voitko olla tuon miehen kanssa ikinä menemättä kihloihin tai naimisiin vai etkö voi. Jos päätät että voit, lopeta painostus ja vihjailu, hyväksy se ettei niin ikinä tapahdu. Jos et voi, kysy mieheltäni ihan suoraan miksei hän hakua naimisiin ja entä jos sinä lähdet etsimään onneasi muualta? Jos mies sanoo että sitten lähdet, tiedät mitä tehdä. Mutta sinun on oltava valmis oikeasti lähtemään, käsittele asia omassa päässäsi ensin. Monta vuotta jaksat vielä katkera odottaa? Minä odotin kolme, siinäkin oli jo ainakin 2,5v liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet kimpassa tuollaisen naisen kanssa? 

Ei se suhteen alussa sellaista ollut, nyt olen vaan toivonut, että ehkä asiat palaisi siihen suuntaan mitä ne on aiemmin ollut.

Meillä oli poikaystävän kanssa todella ihanaa alussa. Olin varma että tässä on se unelmieni mies, ja tuntui että olemme samalla aaltopituudella. Tein alusta saakka selväksi että haluan naimisiin, enkä halua vain seurustella, eli jos tämä ei tunnu oikealta, voi jatkaa matkaa.

No mies sitten teki muutamia liikkeitä, josta aloin epäillä ettei olisi tosissaan kanssani. Minusta tuli mustasukkainen ja epäilevä ja suhteemme kärsi. Olen puhunut avioliitosta, mutta mies ei halua siihen suuntaan laisinkaan, mutta haluaa olla kanssani? Se on tehnyt minusta katkeran sekä epäluuloisen.

Vaikea erota, kun odottaa että toinen haluaisi sitoutua, mutta silti sitä ei halua odottaa... luulen että mies olisi onnellinen ilman minua, mutta en ymmärrä miksei lähde.

Eli tavallaan painostan kihloihin, mutta tavallaan en kuitenkaan. Tein pelisäännöt selväksi alussa ja mies ei enää halua pelata niillä säännöillä. Ei minusta voi tulla samaa mitä alussa, kun tarpeitani ei täytetä.

Hei, meillä on aika samanlainen tilanne. Olen odottanut Kosintaa jo vuosia, miehen mielestä näin on hyvä ja miksi sitoutua. Olen alkanut jättää tekemättä wifey juttuja mieheni puolesta, jos hän ei kerran tee minusta vaimoa niin miksi hän saisi hyvät puolet? Pesköön itse vaatteensa ja itse syön leipomukseni. No, tuskin tämä suhde enää kauan kestääkään.

Niin. Olen yrittänyt olla edelleen hyvä tyttöystävä, mutta vaikea peittää pettymystään. Tiedän kyllä ettei avioliitto ole niin iso juttu kaikille, eikä se suhdetta paranna. Itseäni vain harmittaa se, että toinen tiesi alusta saakka että sitä haluan ja nyt tuntuu että vuosia mennyt hukkaan, enkä saa mitä toivon.

Sama.. Meillä mies vielä alussa vitsaili että sitten kun nai minut ja olen vaimo ja blabla. Yritän saada miehen vielä viimeistä kertaa tajuamaan mitä menettää :( en haluaisi mitään muuta kuin että hän haluaisi tehdä minusta vaimon. Huoh.

Meilläkin on ollut todella paljon tuota vitsailua, tai että puhuu jotain häihin liittyvästä ja kun alan innostua, vetää sen takaisin ”siis sehän oli vitsiä!” Ja ihmettelee miksi koen itseni jotenkin nöyryytetyksi..

Että kyllähän täällä tuo mies varmasti kokee että painostan häntä kihloihin, mutta ei se kyllä kontrolloimisen halusta johdu.

Sinun täytyy tehdä ensin itse se päätös, voitko olla tuon miehen kanssa ikinä menemättä kihloihin tai naimisiin vai etkö voi. Jos päätät että voit, lopeta painostus ja vihjailu, hyväksy se ettei niin ikinä tapahdu. Jos et voi, kysy mieheltäni ihan suoraan miksei hän hakua naimisiin ja entä jos sinä lähdet etsimään onneasi muualta? Jos mies sanoo että sitten lähdet, tiedät mitä tehdä. Mutta sinun on oltava valmis oikeasti lähtemään, käsittele asia omassa päässäsi ensin. Monta vuotta jaksat vielä katkera odottaa? Minä odotin kolme, siinäkin oli jo ainakin 2,5v liikaa.

Luulen että tänä vuonna teen päätöksen. Tai siis TEEN päätöksen. Jos mies on samaa mieltä vielä vuoden lopussa - on minun aika jatkaa matkaa. Siihen asti yritän olla puhumatta/painostamatta/riitelemästä ja teen valmisteluita mahdolliseen muutoksen.

Miehelle lähtöni ei kyllä pitäisi tulla yllätyksenä. Olen sen sanonut alusta saakka, että lähden, jos roikottaa.

Nyt istutat naisen alas, ja kerrot täysin yksiselittäisesti, ettei jää mitään epäselvää, että sinä et aio milloinkaan naimisiin hänen kanssaan. Ja piste! Luvassa on itkua, huutoa, raivareita, somessa haukkumista, mutta ehkä lopulta suhteenne loppuu, kuten kuuluukin, nainen pääsee naimisiin, kuten haluaa, ja sinä ehkä saat jonkun naisen jonka kanssa sitten vaan olla, vailla sitoumuksia.

Jos harrastat seksiä hänen kanssaan, niin ei ihme. Unohda seksi, jos et tahdo kihloihinkaan. Ihmiset muuttuvat rumiksi, kun eivät saa sitä mitä tahtovat. Kunnon nainen tahtoo miehen ja lapsia. Miehen on tuotava turvaa perheelle silloin kun nainen on raskauksien vuoksi heikommallla. Jos seksi on erittäin hyvää, et löydä samaa enää muualta! Sanovatko miehen geenisi silti, että nai vaan montaa naista?  No kadu sitä sitten vanhempana, kun olet menettänyt oikean naisen. Tämä nainen tahtoo sinut kokonaan, ei vain osia. Kelpaako vai ei? Oli virhe häneltä olla  sinun kansssasi, jos et sitoudu häneen.

Eiks se oo hyvä, että panostaa kihloihin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko antanut jotain syytä miksei luota? Voisiko hän olla epävarma haluatko olla sitoutunut häneen? Jospa hän pelkää, että olet ns. toinen jalka ovesta ulkona?

Ihana tuo oletus, että epäluottamuksen takana on epäluotettava käytös. Kun tosiasiassa jos et voi luottaa kumppaniisi, niin joko opit luottamaan tai ero on ainoa ratkaisu.

Itselläni ex-poikaystävä oli jatkuvasti epäilemässä, ja syyksi kertoi minun olevan epäluotettava. Tämä mm. siksi, että minulla oli ollut tapailusuhteita ennen häntä, enkä ollut siveästi odotellut Juuri Hänen saapumistaan elämääni.

Hänkin halusi muuten hyvin nopeasti kihloihin, merkkaustapa nääs. Saadaan oikein sormuksella merkittyä. Luottamustahan se sormus ei lisännyt, vaan päinvastoin käytös paheni pahenemistaan. Aivan sama vaikka lopulta en käynyt ulkona yksin kuin koiraa lenkittämässä, niin h*oriteltiin ja puhelin + tietokoneen sivuhistoriat syynättiin maaninen ilme kasvoilla. Oli aivan varma, että minulla on salasuhde, ja käyn pikaisesti tapaamassa tätä salarakasta esim. viiden minuutin kauppareissun aikana, tai niillä koiran ulkoilutuksilla. Joskus koiraa lenkittäessä tämä hiippaili salaa perääni ja varjosti kuin mikäkin salapoliisi koko sen ajan.

Lopulta tuli väkivalta kuvioihin mukaan, ja ero tuli. Eron jälkeinen vainoaminen olikin sitten jo ihan juttunsa.

Että sanoisin jokaiselle, jonka puoliso kohtelee epäluuloisesti, että joko se puoliso alkaa luottaa tai sitten ero. Suhteesta ei tule yhtään mitään, jos toinen jatkuvasti kohtelee toista kuin jotain vankia tai rikollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet kimpassa tuollaisen naisen kanssa? 

Ei se suhteen alussa sellaista ollut, nyt olen vaan toivonut, että ehkä asiat palaisi siihen suuntaan mitä ne on aiemmin ollut.

Meillä oli poikaystävän kanssa todella ihanaa alussa. Olin varma että tässä on se unelmieni mies, ja tuntui että olemme samalla aaltopituudella. Tein alusta saakka selväksi että haluan naimisiin, enkä halua vain seurustella, eli jos tämä ei tunnu oikealta, voi jatkaa matkaa.

No mies sitten teki muutamia liikkeitä, josta aloin epäillä ettei olisi tosissaan kanssani. Minusta tuli mustasukkainen ja epäilevä ja suhteemme kärsi. Olen puhunut avioliitosta, mutta mies ei halua siihen suuntaan laisinkaan, mutta haluaa olla kanssani? Se on tehnyt minusta katkeran sekä epäluuloisen.

Vaikea erota, kun odottaa että toinen haluaisi sitoutua, mutta silti sitä ei halua odottaa... luulen että mies olisi onnellinen ilman minua, mutta en ymmärrä miksei lähde.

Eli tavallaan painostan kihloihin, mutta tavallaan en kuitenkaan. Tein pelisäännöt selväksi alussa ja mies ei enää halua pelata niillä säännöillä. Ei minusta voi tulla samaa mitä alussa, kun tarpeitani ei täytetä.

Hei, meillä on aika samanlainen tilanne. Olen odottanut Kosintaa jo vuosia, miehen mielestä näin on hyvä ja miksi sitoutua. Olen alkanut jättää tekemättä wifey juttuja mieheni puolesta, jos hän ei kerran tee minusta vaimoa niin miksi hän saisi hyvät puolet? Pesköön itse vaatteensa ja itse syön leipomukseni. No, tuskin tämä suhde enää kauan kestääkään.

Niin. Olen yrittänyt olla edelleen hyvä tyttöystävä, mutta vaikea peittää pettymystään. Tiedän kyllä ettei avioliitto ole niin iso juttu kaikille, eikä se suhdetta paranna. Itseäni vain harmittaa se, että toinen tiesi alusta saakka että sitä haluan ja nyt tuntuu että vuosia mennyt hukkaan, enkä saa mitä toivon.

Sama.. Meillä mies vielä alussa vitsaili että sitten kun nai minut ja olen vaimo ja blabla. Yritän saada miehen vielä viimeistä kertaa tajuamaan mitä menettää :( en haluaisi mitään muuta kuin että hän haluaisi tehdä minusta vaimon. Huoh.

Meilläkin on ollut todella paljon tuota vitsailua, tai että puhuu jotain häihin liittyvästä ja kun alan innostua, vetää sen takaisin ”siis sehän oli vitsiä!” Ja ihmettelee miksi koen itseni jotenkin nöyryytetyksi..

Että kyllähän täällä tuo mies varmasti kokee että painostan häntä kihloihin, mutta ei se kyllä kontrolloimisen halusta johdu.

Sinun täytyy tehdä ensin itse se päätös, voitko olla tuon miehen kanssa ikinä menemättä kihloihin tai naimisiin vai etkö voi. Jos päätät että voit, lopeta painostus ja vihjailu, hyväksy se ettei niin ikinä tapahdu. Jos et voi, kysy mieheltäni ihan suoraan miksei hän hakua naimisiin ja entä jos sinä lähdet etsimään onneasi muualta? Jos mies sanoo että sitten lähdet, tiedät mitä tehdä. Mutta sinun on oltava valmis oikeasti lähtemään, käsittele asia omassa päässäsi ensin. Monta vuotta jaksat vielä katkera odottaa? Minä odotin kolme, siinäkin oli jo ainakin 2,5v liikaa.

Luulen että tänä vuonna teen päätöksen. Tai siis TEEN päätöksen. Jos mies on samaa mieltä vielä vuoden lopussa - on minun aika jatkaa matkaa. Siihen asti yritän olla puhumatta/painostamatta/riitelemästä ja teen valmisteluita mahdolliseen muutoksen.

Miehelle lähtöni ei kyllä pitäisi tulla yllätyksenä. Olen sen sanonut alusta saakka, että lähden, jos roikottaa.

Hyvä, tsemppiä! Löydät vielä jonkun joka ei jaksa odottaa että saa viedä sinut alttarille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet kimpassa tuollaisen naisen kanssa? 

Ei se suhteen alussa sellaista ollut, nyt olen vaan toivonut, että ehkä asiat palaisi siihen suuntaan mitä ne on aiemmin ollut.

Meillä oli poikaystävän kanssa todella ihanaa alussa. Olin varma että tässä on se unelmieni mies, ja tuntui että olemme samalla aaltopituudella. Tein alusta saakka selväksi että haluan naimisiin, enkä halua vain seurustella, eli jos tämä ei tunnu oikealta, voi jatkaa matkaa.

No mies sitten teki muutamia liikkeitä, josta aloin epäillä ettei olisi tosissaan kanssani. Minusta tuli mustasukkainen ja epäilevä ja suhteemme kärsi. Olen puhunut avioliitosta, mutta mies ei halua siihen suuntaan laisinkaan, mutta haluaa olla kanssani? Se on tehnyt minusta katkeran sekä epäluuloisen.

Vaikea erota, kun odottaa että toinen haluaisi sitoutua, mutta silti sitä ei halua odottaa... luulen että mies olisi onnellinen ilman minua, mutta en ymmärrä miksei lähde.

Eli tavallaan painostan kihloihin, mutta tavallaan en kuitenkaan. Tein pelisäännöt selväksi alussa ja mies ei enää halua pelata niillä säännöillä. Ei minusta voi tulla samaa mitä alussa, kun tarpeitani ei täytetä.

Hei, meillä on aika samanlainen tilanne. Olen odottanut Kosintaa jo vuosia, miehen mielestä näin on hyvä ja miksi sitoutua. Olen alkanut jättää tekemättä wifey juttuja mieheni puolesta, jos hän ei kerran tee minusta vaimoa niin miksi hän saisi hyvät puolet? Pesköön itse vaatteensa ja itse syön leipomukseni. No, tuskin tämä suhde enää kauan kestääkään.

Niin. Olen yrittänyt olla edelleen hyvä tyttöystävä, mutta vaikea peittää pettymystään. Tiedän kyllä ettei avioliitto ole niin iso juttu kaikille, eikä se suhdetta paranna. Itseäni vain harmittaa se, että toinen tiesi alusta saakka että sitä haluan ja nyt tuntuu että vuosia mennyt hukkaan, enkä saa mitä toivon.

Sama.. Meillä mies vielä alussa vitsaili että sitten kun nai minut ja olen vaimo ja blabla. Yritän saada miehen vielä viimeistä kertaa tajuamaan mitä menettää :( en haluaisi mitään muuta kuin että hän haluaisi tehdä minusta vaimon. Huoh.

Meilläkin on ollut todella paljon tuota vitsailua, tai että puhuu jotain häihin liittyvästä ja kun alan innostua, vetää sen takaisin ”siis sehän oli vitsiä!” Ja ihmettelee miksi koen itseni jotenkin nöyryytetyksi..

Että kyllähän täällä tuo mies varmasti kokee että painostan häntä kihloihin, mutta ei se kyllä kontrolloimisen halusta johdu.

Sinun täytyy tehdä ensin itse se päätös, voitko olla tuon miehen kanssa ikinä menemättä kihloihin tai naimisiin vai etkö voi. Jos päätät että voit, lopeta painostus ja vihjailu, hyväksy se ettei niin ikinä tapahdu. Jos et voi, kysy mieheltäni ihan suoraan miksei hän hakua naimisiin ja entä jos sinä lähdet etsimään onneasi muualta? Jos mies sanoo että sitten lähdet, tiedät mitä tehdä. Mutta sinun on oltava valmis oikeasti lähtemään, käsittele asia omassa päässäsi ensin. Monta vuotta jaksat vielä katkera odottaa? Minä odotin kolme, siinäkin oli jo ainakin 2,5v liikaa.

Luulen että tänä vuonna teen päätöksen. Tai siis TEEN päätöksen. Jos mies on samaa mieltä vielä vuoden lopussa - on minun aika jatkaa matkaa. Siihen asti yritän olla puhumatta/painostamatta/riitelemästä ja teen valmisteluita mahdolliseen muutoksen.

Miehelle lähtöni ei kyllä pitäisi tulla yllätyksenä. Olen sen sanonut alusta saakka, että lähden, jos roikottaa.

Hyvä, tsemppiä! Löydät vielä jonkun joka ei jaksa odottaa että saa viedä sinut alttarille!

Kiitti! Toivottavasti löytyy :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet kimpassa tuollaisen naisen kanssa? 

Ei se suhteen alussa sellaista ollut, nyt olen vaan toivonut, että ehkä asiat palaisi siihen suuntaan mitä ne on aiemmin ollut.

Meillä oli poikaystävän kanssa todella ihanaa alussa. Olin varma että tässä on se unelmieni mies, ja tuntui että olemme samalla aaltopituudella. Tein alusta saakka selväksi että haluan naimisiin, enkä halua vain seurustella, eli jos tämä ei tunnu oikealta, voi jatkaa matkaa.

No mies sitten teki muutamia liikkeitä, josta aloin epäillä ettei olisi tosissaan kanssani. Minusta tuli mustasukkainen ja epäilevä ja suhteemme kärsi. Olen puhunut avioliitosta, mutta mies ei halua siihen suuntaan laisinkaan, mutta haluaa olla kanssani? Se on tehnyt minusta katkeran sekä epäluuloisen.

Vaikea erota, kun odottaa että toinen haluaisi sitoutua, mutta silti sitä ei halua odottaa... luulen että mies olisi onnellinen ilman minua, mutta en ymmärrä miksei lähde.

Eli tavallaan painostan kihloihin, mutta tavallaan en kuitenkaan. Tein pelisäännöt selväksi alussa ja mies ei enää halua pelata niillä säännöillä. Ei minusta voi tulla samaa mitä alussa, kun tarpeitani ei täytetä.

Hei, meillä on aika samanlainen tilanne. Olen odottanut Kosintaa jo vuosia, miehen mielestä näin on hyvä ja miksi sitoutua. Olen alkanut jättää tekemättä wifey juttuja mieheni puolesta, jos hän ei kerran tee minusta vaimoa niin miksi hän saisi hyvät puolet? Pesköön itse vaatteensa ja itse syön leipomukseni. No, tuskin tämä suhde enää kauan kestääkään.

Niin. Olen yrittänyt olla edelleen hyvä tyttöystävä, mutta vaikea peittää pettymystään. Tiedän kyllä ettei avioliitto ole niin iso juttu kaikille, eikä se suhdetta paranna. Itseäni vain harmittaa se, että toinen tiesi alusta saakka että sitä haluan ja nyt tuntuu että vuosia mennyt hukkaan, enkä saa mitä toivon.

Sama.. Meillä mies vielä alussa vitsaili että sitten kun nai minut ja olen vaimo ja blabla. Yritän saada miehen vielä viimeistä kertaa tajuamaan mitä menettää :( en haluaisi mitään muuta kuin että hän haluaisi tehdä minusta vaimon. Huoh.

Meilläkin on ollut todella paljon tuota vitsailua, tai että puhuu jotain häihin liittyvästä ja kun alan innostua, vetää sen takaisin ”siis sehän oli vitsiä!” Ja ihmettelee miksi koen itseni jotenkin nöyryytetyksi..

Että kyllähän täällä tuo mies varmasti kokee että painostan häntä kihloihin, mutta ei se kyllä kontrolloimisen halusta johdu.

Ei ihme jos alkaa pelottaa, jos asiasta ei voi edes vitsailla niin ettet ole jo kirkkoa varaamassa.

Naimisiinmeno on monelle iso askel, eikä sellainen "nojoo mennä vaan". Asiasta vitsailu on monesti sitä asian asian makustelua, jossa asiaa voi käsitellä kepeästi. Jos suhtautuisit siihen samalla kepeydellä, niin hiljalleen ne jutut voisikin yhdessätuumin muuttua vakavammiksi.

On kokemusta tuollaisesta ja tein sen virheen että en lopettanut suhdetta samantien. Ex-vaimo paljastui lopulta covert narsistiksi ja nyt tämä on eron jälkeen jatkuvaa helvettiä yhteisten lasten takia.  Tuohon aikaan sitä oli miehenä varsin yksin tuollaisen asian kanssa. Nykyään onneksi saa tietoa internetistä ja pystyy esim. keskustelupalstoilla kyselemään toisten mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet kimpassa tuollaisen naisen kanssa? 

Ei se suhteen alussa sellaista ollut, nyt olen vaan toivonut, että ehkä asiat palaisi siihen suuntaan mitä ne on aiemmin ollut.

Meillä oli poikaystävän kanssa todella ihanaa alussa. Olin varma että tässä on se unelmieni mies, ja tuntui että olemme samalla aaltopituudella. Tein alusta saakka selväksi että haluan naimisiin, enkä halua vain seurustella, eli jos tämä ei tunnu oikealta, voi jatkaa matkaa.

No mies sitten teki muutamia liikkeitä, josta aloin epäillä ettei olisi tosissaan kanssani. Minusta tuli mustasukkainen ja epäilevä ja suhteemme kärsi. Olen puhunut avioliitosta, mutta mies ei halua siihen suuntaan laisinkaan, mutta haluaa olla kanssani? Se on tehnyt minusta katkeran sekä epäluuloisen.

Vaikea erota, kun odottaa että toinen haluaisi sitoutua, mutta silti sitä ei halua odottaa... luulen että mies olisi onnellinen ilman minua, mutta en ymmärrä miksei lähde.

Eli tavallaan painostan kihloihin, mutta tavallaan en kuitenkaan. Tein pelisäännöt selväksi alussa ja mies ei enää halua pelata niillä säännöillä. Ei minusta voi tulla samaa mitä alussa, kun tarpeitani ei täytetä.

Hei, meillä on aika samanlainen tilanne. Olen odottanut Kosintaa jo vuosia, miehen mielestä näin on hyvä ja miksi sitoutua. Olen alkanut jättää tekemättä wifey juttuja mieheni puolesta, jos hän ei kerran tee minusta vaimoa niin miksi hän saisi hyvät puolet? Pesköön itse vaatteensa ja itse syön leipomukseni. No, tuskin tämä suhde enää kauan kestääkään.

Niin. Olen yrittänyt olla edelleen hyvä tyttöystävä, mutta vaikea peittää pettymystään. Tiedän kyllä ettei avioliitto ole niin iso juttu kaikille, eikä se suhdetta paranna. Itseäni vain harmittaa se, että toinen tiesi alusta saakka että sitä haluan ja nyt tuntuu että vuosia mennyt hukkaan, enkä saa mitä toivon.

Sama.. Meillä mies vielä alussa vitsaili että sitten kun nai minut ja olen vaimo ja blabla. Yritän saada miehen vielä viimeistä kertaa tajuamaan mitä menettää :( en haluaisi mitään muuta kuin että hän haluaisi tehdä minusta vaimon. Huoh.

Meilläkin on ollut todella paljon tuota vitsailua, tai että puhuu jotain häihin liittyvästä ja kun alan innostua, vetää sen takaisin ”siis sehän oli vitsiä!” Ja ihmettelee miksi koen itseni jotenkin nöyryytetyksi..

Että kyllähän täällä tuo mies varmasti kokee että painostan häntä kihloihin, mutta ei se kyllä kontrolloimisen halusta johdu.

Ei ihme jos alkaa pelottaa, jos asiasta ei voi edes vitsailla niin ettet ole jo kirkkoa varaamassa.

Naimisiinmeno on monelle iso askel, eikä sellainen "nojoo mennä vaan". Asiasta vitsailu on monesti sitä asian asian makustelua, jossa asiaa voi käsitellä kepeästi. Jos suhtautuisit siihen samalla kepeydellä, niin hiljalleen ne jutut voisikin yhdessätuumin muuttua vakavammiksi.

Alussa se oli sellaista. Suunniteltiin ja puhuttiin ja unelmoitiin. Mutta sitten mies alkoi katselemaan sormuksia, hääpaikkoja, häämenuja, häämatkakohteita, sekä kyseli ”mitä jos kosin sua tässä” ”ajattelin kosia sua tänä vuonna” ja sitten... kun vihdoinkin aloin ottamaan näitä tosissaan, koska olimme jo vakiintuneet siinä vaiheessa - mies olikin vitsaillut! Eikä tämä ole lähitulevaisuudessa tapahtuvia asioita.

Enää jotenkin en pysty ottamaan aihetta ”lupsakasti”, kun en tiedä mitä ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet kimpassa tuollaisen naisen kanssa? 

Ei se suhteen alussa sellaista ollut, nyt olen vaan toivonut, että ehkä asiat palaisi siihen suuntaan mitä ne on aiemmin ollut.

Meillä oli poikaystävän kanssa todella ihanaa alussa. Olin varma että tässä on se unelmieni mies, ja tuntui että olemme samalla aaltopituudella. Tein alusta saakka selväksi että haluan naimisiin, enkä halua vain seurustella, eli jos tämä ei tunnu oikealta, voi jatkaa matkaa.

No mies sitten teki muutamia liikkeitä, josta aloin epäillä ettei olisi tosissaan kanssani. Minusta tuli mustasukkainen ja epäilevä ja suhteemme kärsi. Olen puhunut avioliitosta, mutta mies ei halua siihen suuntaan laisinkaan, mutta haluaa olla kanssani? Se on tehnyt minusta katkeran sekä epäluuloisen.

Vaikea erota, kun odottaa että toinen haluaisi sitoutua, mutta silti sitä ei halua odottaa... luulen että mies olisi onnellinen ilman minua, mutta en ymmärrä miksei lähde.

Eli tavallaan painostan kihloihin, mutta tavallaan en kuitenkaan. Tein pelisäännöt selväksi alussa ja mies ei enää halua pelata niillä säännöillä. Ei minusta voi tulla samaa mitä alussa, kun tarpeitani ei täytetä.

Hei, meillä on aika samanlainen tilanne. Olen odottanut Kosintaa jo vuosia, miehen mielestä näin on hyvä ja miksi sitoutua. Olen alkanut jättää tekemättä wifey juttuja mieheni puolesta, jos hän ei kerran tee minusta vaimoa niin miksi hän saisi hyvät puolet? Pesköön itse vaatteensa ja itse syön leipomukseni. No, tuskin tämä suhde enää kauan kestääkään.

Niin. Olen yrittänyt olla edelleen hyvä tyttöystävä, mutta vaikea peittää pettymystään. Tiedän kyllä ettei avioliitto ole niin iso juttu kaikille, eikä se suhdetta paranna. Itseäni vain harmittaa se, että toinen tiesi alusta saakka että sitä haluan ja nyt tuntuu että vuosia mennyt hukkaan, enkä saa mitä toivon.

Sama.. Meillä mies vielä alussa vitsaili että sitten kun nai minut ja olen vaimo ja blabla. Yritän saada miehen vielä viimeistä kertaa tajuamaan mitä menettää :( en haluaisi mitään muuta kuin että hän haluaisi tehdä minusta vaimon. Huoh.

Meilläkin on ollut todella paljon tuota vitsailua, tai että puhuu jotain häihin liittyvästä ja kun alan innostua, vetää sen takaisin ”siis sehän oli vitsiä!” Ja ihmettelee miksi koen itseni jotenkin nöyryytetyksi..

Että kyllähän täällä tuo mies varmasti kokee että painostan häntä kihloihin, mutta ei se kyllä kontrolloimisen halusta johdu.

Ei ihme jos alkaa pelottaa, jos asiasta ei voi edes vitsailla niin ettet ole jo kirkkoa varaamassa.

Naimisiinmeno on monelle iso askel, eikä sellainen "nojoo mennä vaan". Asiasta vitsailu on monesti sitä asian asian makustelua, jossa asiaa voi käsitellä kepeästi. Jos suhtautuisit siihen samalla kepeydellä, niin hiljalleen ne jutut voisikin yhdessätuumin muuttua vakavammiksi.

Alussa se oli sellaista. Suunniteltiin ja puhuttiin ja unelmoitiin. Mutta sitten mies alkoi katselemaan sormuksia, hääpaikkoja, häämenuja, häämatkakohteita, sekä kyseli ”mitä jos kosin sua tässä” ”ajattelin kosia sua tänä vuonna” ja sitten... kun vihdoinkin aloin ottamaan näitä tosissaan, koska olimme jo vakiintuneet siinä vaiheessa - mies olikin vitsaillut! Eikä tämä ole lähitulevaisuudessa tapahtuvia asioita.

Enää jotenkin en pysty ottamaan aihetta ”lupsakasti”, kun en tiedä mitä ajatella.

Voi olla, että homma konkretisoi miehelle liian pelottavasti noiden häämatkojen ja sormuksien katsomisen myötä. Vaikkei avioliitto monelle ole muuta kuin "pelkkä paperinpala", niin on siinä ainakin omasta mielestä se isompi sitoutumisen lataus. Vielä kun monesti se toive olisi mennä vain kerran elämässään naimisiin, niin periaatteessa ymmärrän jos tulee epäröintiä. Tosin se epäröintikin tietty voi kertoa jostain.

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta tuollaisesta ja tein sen virheen että en lopettanut suhdetta samantien. Ex-vaimo paljastui lopulta covert narsistiksi ja nyt tämä on eron jälkeen jatkuvaa helvettiä yhteisten lasten takia.  Tuohon aikaan sitä oli miehenä varsin yksin tuollaisen asian kanssa. Nykyään onneksi saa tietoa internetistä ja pystyy esim. keskustelupalstoilla kyselemään toisten mielipiteitä.

Millä lailla se narsismi ilmeni?

Vierailija kirjoitti:

Hän ei luota minuun oikeastaan missään asiassa ja lähes päivittäin kertoo asioita mitkä minussa on vikana tai mikä ärsyttää, mutta silti haluaisi mennä kihloihin. Miksi? Onko jollain kokemusta saman tyyppisistä tilanteista?

Älä missään tapauksessa suostu minkäänlaiseen painostukseen, jos et todella itse halua sitoutua häneen. Seuraavaksi hän varmaan painostaisi naimisiin, sitten hankkimaan lapsia jne. Mieti, onko tyttö "se oikea" sinulle, ja haluatko todella vanheta hänen kanssaan. Parempi erota nyt, kuin katua myöhemmin!