Lue keskustelun säännöt.
Sinkkuna ikuisesti?
06.04.2018 |
Tuli tosta Sinkkumiehen riipputissi avauksesta mieleen, että taidan olla ikisinkku :)
Miehet ovat visuaalisia, joten täällä ei ole tarjolla fit kroppaa eikä huoliteltua ulkonäköä. Kerran mut on meikattu kunnolla, mut tuli niin epämukava olo, että.pesin heti meikit pois. Ripsari riittää.
En pukeudu korkkareihin, enkä hameseen. Vaan viihdyn lenkkareissa ja legginseissä :)
En kuluta viikonloppua kreisibailaten vaan metsässä rämpien ja meditoiden.
Nainen ja kissa on joillekin puistatus - let it be - mulla on maailman ihanin pitkäkarvainen kisuli (jonka kanssa katsellaan iltaisin leffoja)
Olen yh kahdelle ihanalle teinille
Mun elämänsisältö tulee henkisistä jutuista, vegeruoasta, musiikista, selfhelp kirjallisuudesta.
Seksi ei ole suuressa roolissa elämässäni ja pahimmat paineet surautellaan ohi.
En tarvitse elämääni mitään, en ole koskaan kokenut suurta jalat alta vievää rakkautta - joten en sellaista kaipaa.
N45
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä myöskään täysin tuota "pitää ensin oppia olemaan yksin" juttua. Siis ihan kuin olisi väärin kaivata kumppania ja seuraa? Ei ihmisyyden ihanne ole olla ypöyksin koko ajan. Rasittaa että sitä hoetaan koko ajan. On ihan eri asia olla sairaan läheisriippuvainen tai nauttia kumppanin seurasta. Ihmiselle on normaalia kaivata ihmiskontaktia. Ärsyttää kaikki yksinäisyyden itsetarkoituksellisuudesta hokijat.
Kannattaa taas miettiä vaikkapa elämää yhteisöllisissä latinomaissa. Syytetäänkö sielläkin seurallisia ihmisiä heti läheisriippuvaisiksi. Miksi Suomessa on normaalia nauttia yksinäisyydestä pitkiäkin aikoja ja seurallista ihmistä puolestaan passitetaan suunnilleen psykologin juttusille? Miksi naisen tulisi jaksaa tyytyväisenä ilman läheisyyttä ja seksiä vuosikaudet ja miesten seksintarvetta pidetään normaalina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä myöskään täysin tuota "pitää ensin oppia olemaan yksin" juttua. Siis ihan kuin olisi väärin kaivata kumppania ja seuraa? Ei ihmisyyden ihanne ole olla ypöyksin koko ajan. Rasittaa että sitä hoetaan koko ajan. On ihan eri asia olla sairaan läheisriippuvainen tai nauttia kumppanin seurasta. Ihmiselle on normaalia kaivata ihmiskontaktia. Ärsyttää kaikki yksinäisyyden itsetarkoituksellisuudesta hokijat.
Kannattaa taas miettiä vaikkapa elämää yhteisöllisissä latinomaissa. Syytetäänkö sielläkin seurallisia ihmisiä heti läheisriippuvaisiksi. Miksi Suomessa on normaalia nauttia yksinäisyydestä pitkiäkin aikoja ja seurallista ihmistä puolestaan passitetaan suunnilleen psykologin juttusille? Miksi naisen tulisi jaksaa tyytyväisenä ilman läheisyyttä ja seksiä vuosikaudet ja miesten seksintarvetta pidetään normaalina?
Juuri näin. Kuka sen on keksinyt että kuuluu kieltää itsestään kaikki tarve läheisyyteen ja ihmisten seuraan ja kovettaa itsensä ajattelemaan että on heikkoutta ja väärin kaivata rakkautta, läheisyyttä ja seuraa. Sitten, kun on tämän tehnyt ja opetellut elämään aivan yksin siitä nauttien, on muka valmis etsimään kumppanin. Huh mitä paskaa. Ja tämän hokijat hokevat myös että pitää ensin oppia tuntemaan itsensä. Miten itsensä oppii tuntemaan lopullisesti? Oppiiko sen muka vain yksin, eikä kontaktissa toisiin? Itse ainakin olen oppinut itsestäni eniten tilanteissa, joissa olen vuorovaikutuksessa tärkeän ihmisen kanssa. t. tuo aikaisemmin lainattu
Onko tämä kisa?
Mä olen 38 v ja mun elämäni läheisin ihmiskontakti on ollut kättely. Ei halauksia, saati seurustelua. Tätä taustaa vasten ap:n puheey ikisinkkuudesta ja ikuisesta yksinäisyydestä tuntuvat hieman oudoilta, mutta ehkä hänen ajattelumallinsa on vain poikkeava?
Minä en taida olla silleen ikisinkku, koska on takana avioliitto ja perhe on ympärillä, exäänkin todella hyvät välit. Mutta seurustella en halua vakituisesti saati mennä uusiin naimisiin enää koskaan. Kunhan lapset lentävät pesästä, hankin pienemmän asunnon ja alan elellä ihan vain keskenäni. Pidän sellaisesta. Joku nuori mies voi joskus käydä kyläilemässä, kunhan ei jää nurkkiin kuleksimaan ;)
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä kisa?
Mä olen 38 v ja mun elämäni läheisin ihmiskontakti on ollut kättely. Ei halauksia, saati seurustelua. Tätä taustaa vasten ap:n puheey ikisinkkuudesta ja ikuisesta yksinäisyydestä tuntuvat hieman oudoilta, mutta ehkä hänen ajattelumallinsa on vain poikkeava?
Ap ei ole puhunut ikuisesta yksinäisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä kisa?
Mä olen 38 v ja mun elämäni läheisin ihmiskontakti on ollut kättely. Ei halauksia, saati seurustelua. Tätä taustaa vasten ap:n puheey ikisinkkuudesta ja ikuisesta yksinäisyydestä tuntuvat hieman oudoilta, mutta ehkä hänen ajattelumallinsa on vain poikkeava?
Ap ei ole puhunut ikuisesta yksinäisyydestä.
Ikisinkkuudesta kuitenkin. Ikuisesta yksinäisyydestä puhui ehkä joku muu. Outo ketju kuitenkin. Sama kuin valittaisi ikuisesta auringonvalon puutteesta, mutta pitää enemmän pilvisistä päivistä ja on käynyt monta kertaa etelänlomalla.
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä niin onnellinen kuin ollessani rakastunut.
Koko maailma näytti ihanalta.
Ihania teinejä en ole eläissäni nähnyt enkä myöskään kissoja.
Metsässä voi rämpiä rakkaan kanssa. Hänen kanssaan kaikki on merkityksellisempää.Ennen parisuhdetta en tiennyt, miten hyvältä elämä voi tuntua.
Ihminen joka ei ole rakastanut ja elänyt tyydyttävää kumppanuutta ei ole elänyt.Siinä jää kissat, lapset, meditaatiot ja muut korvikkeet kauas taakse.
Mitä jos ei kykene rakastumaan vaikkapa aivovaurion seurauksena? Mitä jos on ihmisenä niin rikkinäinen ja traumatisoitunut, ettei kykene siihen? Tai jos rakastuu, mutta ei saa vastakaikua tunteilleen? Kyllä ihmiselämällä täytyy olla muukin tarkoitus, kuin rakastuminen. Joillakin meistä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin olla ilman tunteita ja sitä kautta seuraavia suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä myöskään täysin tuota "pitää ensin oppia olemaan yksin" juttua. Siis ihan kuin olisi väärin kaivata kumppania ja seuraa? Ei ihmisyyden ihanne ole olla ypöyksin koko ajan. Rasittaa että sitä hoetaan koko ajan. On ihan eri asia olla sairaan läheisriippuvainen tai nauttia kumppanin seurasta. Ihmiselle on normaalia kaivata ihmiskontaktia. Ärsyttää kaikki yksinäisyyden itsetarkoituksellisuudesta hokijat.
Kannattaa taas miettiä vaikkapa elämää yhteisöllisissä latinomaissa. Syytetäänkö sielläkin seurallisia ihmisiä heti läheisriippuvaisiksi. Miksi Suomessa on normaalia nauttia yksinäisyydestä pitkiäkin aikoja ja seurallista ihmistä puolestaan passitetaan suunnilleen psykologin juttusille? Miksi naisen tulisi jaksaa tyytyväisenä ilman läheisyyttä ja seksiä vuosikaudet ja miesten seksintarvetta pidetään normaalina?
Juuri näin. Kuka sen on keksinyt että kuuluu kieltää itsestään kaikki tarve läheisyyteen ja ihmisten seuraan ja kovettaa itsensä ajattelemaan että on heikkoutta ja väärin kaivata rakkautta, läheisyyttä ja seuraa. Sitten, kun on tämän tehnyt ja opetellut elämään aivan yksin siitä nauttien, on muka valmis etsimään kumppanin. Huh mitä paskaa. Ja tämän hokijat hokevat myös että pitää ensin oppia tuntemaan itsensä. Miten itsensä oppii tuntemaan lopullisesti? Oppiiko sen muka vain yksin, eikä kontaktissa toisiin? Itse ainakin olen oppinut itsestäni eniten tilanteissa, joissa olen vuorovaikutuksessa tärkeän ihmisen kanssa. t. tuo aikaisemmin lainattu
Se on totta. Yleensä ne hokijat itse vieläpä ovat hyvissä suhteissa ja heille on helppoa löytää seuraa. Muiden pitäisi löytää onni siitå yksinäisyydestä. Itse olen kasvanut eniten ihmisenä juuri silloin, kun olen ollut parisuhteissa (pienen osan elämässäni). Suorastaan itsetuntemukseni on ottanut harppauksia. Yksin ollessa (ainakin itselläni) ajatukset helposti kiertävät samaa kehää, jolloin ei juurikaan kehity, vaan enemmänkin katkeroituu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut ikinä niin onnellinen kuin ollessani rakastunut.
Koko maailma näytti ihanalta.
Ihania teinejä en ole eläissäni nähnyt enkä myöskään kissoja.
Metsässä voi rämpiä rakkaan kanssa. Hänen kanssaan kaikki on merkityksellisempää.Ennen parisuhdetta en tiennyt, miten hyvältä elämä voi tuntua.
Ihminen joka ei ole rakastanut ja elänyt tyydyttävää kumppanuutta ei ole elänyt.Siinä jää kissat, lapset, meditaatiot ja muut korvikkeet kauas taakse.
Onnea <3 mä en tosiaan ole kokenut kokemaasi, joten en tiedä paremmasta. Kuulostaa ihanalta. :)
Ei aihetta onnitteluun.
Tämä on menneisyyttä.
No eihän se sitten tainnut olla kestävä ratkaisu onnellistumiseen. Rakastuminen niihin omiin harhakuvitelmiinsa toisesta ihmisestä kantaa sen noin pari vuotta. Sinänsä olen sitä mieltä että jos on yksin niin pitäisi yrittää nauttia siitä elämästään sellaisena kuten aloittaja toteaa. Mutta sit taas toisaalta, ei ihmistä ole luotu olemaan ja elämään yksin vaan laumoissa. Ja yksinäisyyttä ei todellakaan aikuisiällä, jos koskaan, ratkota mitenkään helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat itse olla kiusaaja, koska et tätä pysty ymmärtämään.