Sinkkuna ikuisesti?

Yksin vastoin tahtoani elävänä ärryn kun joku yh valittaa, että on ihan yksin!

Sit käy ilmi, että samassa taloudessa asuvien lasten lisäksi hänellä on vanhemmat, sisaruksia ja läheisiä serkkuja.

Yksinäisyys on sitä, että kotona ei asu muita ihmisiä, ja sairaalaan mennessä joutuu jättämään tyhjäksi ruudun, missä kysytään lähintä omaista.

Se on sitä, että hätätilanteessa tai avuntarpeessa ei ole ketään, jonka puoleen kääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä myöskään täysin tuota "pitää ensin oppia olemaan yksin" juttua. Siis ihan kuin olisi väärin kaivata kumppania ja seuraa? Ei ihmisyyden ihanne ole olla ypöyksin koko ajan. Rasittaa että sitä hoetaan koko ajan. On ihan eri asia olla sairaan läheisriippuvainen tai nauttia kumppanin seurasta. Ihmiselle on normaalia kaivata ihmiskontaktia. Ärsyttää kaikki yksinäisyyden itsetarkoituksellisuudesta hokijat.

Sellaisilla ihmisillä ei varmaan ole pienintäkään käsitystä siitä millaista on olla yksinäinen.

Entä jos se yksinäisyys onkin sellaista mihin voi itse vaikuttaa omilla teoillaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut ikinä niin onnellinen kuin ollessani rakastunut.

Koko maailma näytti ihanalta.

Ihania teinejä en ole eläissäni nähnyt enkä myöskään kissoja.

Metsässä voi rämpiä rakkaan kanssa. Hänen kanssaan kaikki on merkityksellisempää.

Ennen parisuhdetta en tiennyt, miten hyvältä elämä voi tuntua.

Ihminen joka ei ole rakastanut ja elänyt tyydyttävää kumppanuutta ei ole elänyt.

Siinä jää kissat, lapset, meditaatiot ja muut korvikkeet kauas taakse.

Onnea <3 mä en tosiaan ole kokenut kokemaasi, joten en tiedä paremmasta. Kuulostaa ihanalta. :)

Ei aihetta onnitteluun.

Tämä on menneisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä myöskään täysin tuota "pitää ensin oppia olemaan yksin" juttua. Siis ihan kuin olisi väärin kaivata kumppania ja seuraa? Ei ihmisyyden ihanne ole olla ypöyksin koko ajan. Rasittaa että sitä hoetaan koko ajan. On ihan eri asia olla sairaan läheisriippuvainen tai nauttia kumppanin seurasta. Ihmiselle on normaalia kaivata ihmiskontaktia. Ärsyttää kaikki yksinäisyyden itsetarkoituksellisuudesta hokijat.

Sellaisilla ihmisillä ei varmaan ole pienintäkään käsitystä siitä millaista on olla yksinäinen.

Entä jos se yksinäisyys onkin sellaista mihin voi itse vaikuttaa omilla teoillaan?

Syyllistät yksinäistä yksinäisyydestä? Vaikutat todella myötätuntoiselta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ikisinkku. Surullista. En haluaisi olla.

Kannattaa keskittyä siiheen kaikkeen hyvään mitä ympärilläsi on :) Niitä varmaan löytyy?

Ajattele elämää siltä kannalta. Ap

Oon kiitollinen niistä hyvistä asioista, joita mulla on. Valitettavasti ne ei poista mun yksinäisyyttä.

Pahinta on alkaa suhteeseen sen vuoksi, että joku täyttää tuon yksinäisyydestä johtuvan kolon. Ensin pitää osata olla yksin yksinäinen. Ap

Enkä tarkoita pahalla, vaan pitää löytää se syy siihen yksinäisyyden tunteeseen ja täyttää se jollain omalla jutulla - ei toisella ihmiselllä

Tiedätkö kuinka typerältä tuo kuulostaa ihmisestä, joka on ollut yksinäinen jo liki vuosikymmenen? Enköhän ole jo oppinut olemaan yksin yksinäinen ja keksinyt tapoja täyttää yksinäisyys. En pidä kohtuuttomana toiveena toivoa sitä, että olisi ihminen, jonka kanssa voisi tehdä jotain yhdessä.

Yksinäisyys ei ole tunne, se on sitä, että ainoa kontakti päivässä saattaa olla kaupan kassa.

Olethan itse ollut aktiivinen ja tehnyt asian eteen jotain? Ap

Ja taas typerä kommentti. Eiköhän jokainen yksinäinen yritä muuttaa tilannettaan. Minulla yksinäisyys johtuu kiusaamisesta ja sen aiheuttamista traumoista. Silloin ei ole kovin helppoa lähestyä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä myöskään täysin tuota "pitää ensin oppia olemaan yksin" juttua. Siis ihan kuin olisi väärin kaivata kumppania ja seuraa? Ei ihmisyyden ihanne ole olla ypöyksin koko ajan. Rasittaa että sitä hoetaan koko ajan. On ihan eri asia olla sairaan läheisriippuvainen tai nauttia kumppanin seurasta. Ihmiselle on normaalia kaivata ihmiskontaktia. Ärsyttää kaikki yksinäisyyden itsetarkoituksellisuudesta hokijat.

Sellaisilla ihmisillä ei varmaan ole pienintäkään käsitystä siitä millaista on olla yksinäinen.

Entä jos se yksinäisyys onkin sellaista mihin voi itse vaikuttaa omilla teoillaan?

Syyllistät yksinäistä yksinäisyydestä? Vaikutat todella myötätuntoiselta ihmiseltä.

Pakkohan siinä on taustalla olla jotain? Ei kuulu tapoihin voivotella ja silitellä päätä vaan löytää yksinäisyyden ydin. Eiköhän jokainen joka oikeasti haluaa pois yksinäisyydestä tee asialle jotain? On sitten näitä ketkä vaipuu itsesääliin ja valittaa yksinäisyyttä. Kiinnostaisi tietää mikä taustalla on ja mitä kaikkea on tehty sen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ikisinkku. Surullista. En haluaisi olla.

Kannattaa keskittyä siiheen kaikkeen hyvään mitä ympärilläsi on :) Niitä varmaan löytyy?

Ajattele elämää siltä kannalta. Ap

Oon kiitollinen niistä hyvistä asioista, joita mulla on. Valitettavasti ne ei poista mun yksinäisyyttä.

Pahinta on alkaa suhteeseen sen vuoksi, että joku täyttää tuon yksinäisyydestä johtuvan kolon. Ensin pitää osata olla yksin yksinäinen. Ap

Enkä tarkoita pahalla, vaan pitää löytää se syy siihen yksinäisyyden tunteeseen ja täyttää se jollain omalla jutulla - ei toisella ihmiselllä

Tiedätkö kuinka typerältä tuo kuulostaa ihmisestä, joka on ollut yksinäinen jo liki vuosikymmenen? Enköhän ole jo oppinut olemaan yksin yksinäinen ja keksinyt tapoja täyttää yksinäisyys. En pidä kohtuuttomana toiveena toivoa sitä, että olisi ihminen, jonka kanssa voisi tehdä jotain yhdessä.

Yksinäisyys ei ole tunne, se on sitä, että ainoa kontakti päivässä saattaa olla kaupan kassa.

Olethan itse ollut aktiivinen ja tehnyt asian eteen jotain? Ap

Ja taas typerä kommentti. Eiköhän jokainen yksinäinen yritä muuttaa tilannettaan. Minulla yksinäisyys johtuu kiusaamisesta ja sen aiheuttamista traumoista. Silloin ei ole kovin helppoa lähestyä ihmisiä.

Eli uhriudut? Jos yksi on kiusannut niin muutkin kiusaa? Et voi luottaa kehenkään koska joku kiusasi kerran tai useammin niin muutkin sen tekee? Tuo on menneisyyttä ja nyt on tämä hetki, nykyisyys jolloin kukaan ei ilmeisesti enää kiusaa? Olet itse vastuussa omasta elämästäsi ja siitä satuttaako joku sanominen sinua vai ei. Et ole enää se sama henkilö jota kiusattiin vaan voit käyttää sen voimavarana ja sanoa "en siedä, älä tee minulle näin". Tiedän, että viestini ei ole kauniimmasta päästä ja traumoja itselläkin (seksuaalinen hyväksikäyttö). Mutta eteenpäin on mentävä. Tämä hetki määrittelee tulevaisuuden ja haluan sen olevan parempi kuin menneisyyteni. Sinä olet itsesi suurin voimavara, hyödynnä sitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä myöskään täysin tuota "pitää ensin oppia olemaan yksin" juttua. Siis ihan kuin olisi väärin kaivata kumppania ja seuraa? Ei ihmisyyden ihanne ole olla ypöyksin koko ajan. Rasittaa että sitä hoetaan koko ajan. On ihan eri asia olla sairaan läheisriippuvainen tai nauttia kumppanin seurasta. Ihmiselle on normaalia kaivata ihmiskontaktia. Ärsyttää kaikki yksinäisyyden itsetarkoituksellisuudesta hokijat.

Sellaisilla ihmisillä ei varmaan ole pienintäkään käsitystä siitä millaista on olla yksinäinen.

Entä jos se yksinäisyys onkin sellaista mihin voi itse vaikuttaa omilla teoillaan?

Syyllistät yksinäistä yksinäisyydestä? Vaikutat todella myötätuntoiselta ihmiseltä.

Pakkohan siinä on taustalla olla jotain? Ei kuulu tapoihin voivotella ja silitellä päätä vaan löytää yksinäisyyden ydin. Eiköhän jokainen joka oikeasti haluaa pois yksinäisyydestä tee asialle jotain? On sitten näitä ketkä vaipuu itsesääliin ja valittaa yksinäisyyttä. Kiinnostaisi tietää mikä taustalla on ja mitä kaikkea on tehty sen eteen.

Yksinäisyyden taustalla on kaltaisesi kylmät ja myötätunnottomat ihmiset. Tuollaiset ihmiset saavat sosiaaliset tilanteet tuntumaan pelottavilta, koska koskaan ei tiedä mitä joku suorasuu ottaa oikeudeksekseen vain pamauttaa päin naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ikisinkku. Surullista. En haluaisi olla.

Kannattaa keskittyä siiheen kaikkeen hyvään mitä ympärilläsi on :) Niitä varmaan löytyy?

Ajattele elämää siltä kannalta. Ap

Oon kiitollinen niistä hyvistä asioista, joita mulla on. Valitettavasti ne ei poista mun yksinäisyyttä.

Pahinta on alkaa suhteeseen sen vuoksi, että joku täyttää tuon yksinäisyydestä johtuvan kolon. Ensin pitää osata olla yksin yksinäinen. Ap

Enkä tarkoita pahalla, vaan pitää löytää se syy siihen yksinäisyyden tunteeseen ja täyttää se jollain omalla jutulla - ei toisella ihmiselllä

Tiedätkö kuinka typerältä tuo kuulostaa ihmisestä, joka on ollut yksinäinen jo liki vuosikymmenen? Enköhän ole jo oppinut olemaan yksin yksinäinen ja keksinyt tapoja täyttää yksinäisyys. En pidä kohtuuttomana toiveena toivoa sitä, että olisi ihminen, jonka kanssa voisi tehdä jotain yhdessä.

Yksinäisyys ei ole tunne, se on sitä, että ainoa kontakti päivässä saattaa olla kaupan kassa.

Olethan itse ollut aktiivinen ja tehnyt asian eteen jotain? Ap

Ja taas typerä kommentti. Eiköhän jokainen yksinäinen yritä muuttaa tilannettaan. Minulla yksinäisyys johtuu kiusaamisesta ja sen aiheuttamista traumoista. Silloin ei ole kovin helppoa lähestyä ihmisiä.

Eli uhriudut? Jos yksi on kiusannut niin muutkin kiusaa? Et voi luottaa kehenkään koska joku kiusasi kerran tai useammin niin muutkin sen tekee? Tuo on menneisyyttä ja nyt on tämä hetki, nykyisyys jolloin kukaan ei ilmeisesti enää kiusaa? Olet itse vastuussa omasta elämästäsi ja siitä satuttaako joku sanominen sinua vai ei. Et ole enää se sama henkilö jota kiusattiin vaan voit käyttää sen voimavarana ja sanoa "en siedä, älä tee minulle näin". Tiedän, että viestini ei ole kauniimmasta päästä ja traumoja itselläkin (seksuaalinen hyväksikäyttö). Mutta eteenpäin on mentävä. Tämä hetki määrittelee tulevaisuuden ja haluan sen olevan parempi kuin menneisyyteni. Sinä olet itsesi suurin voimavara, hyödynnä sitä <3

Ai minkäkö olen vastuussa siitä satuttaako jonkun sanat minua vai ei? Et voi olla tosissasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ikisinkku. Surullista. En haluaisi olla.

Kannattaa keskittyä siiheen kaikkeen hyvään mitä ympärilläsi on :) Niitä varmaan löytyy?

Ajattele elämää siltä kannalta. Ap

Oon kiitollinen niistä hyvistä asioista, joita mulla on. Valitettavasti ne ei poista mun yksinäisyyttä.

Pahinta on alkaa suhteeseen sen vuoksi, että joku täyttää tuon yksinäisyydestä johtuvan kolon. Ensin pitää osata olla yksin yksinäinen. Ap

Enkä tarkoita pahalla, vaan pitää löytää se syy siihen yksinäisyyden tunteeseen ja täyttää se jollain omalla jutulla - ei toisella ihmiselllä

Tiedätkö kuinka typerältä tuo kuulostaa ihmisestä, joka on ollut yksinäinen jo liki vuosikymmenen? Enköhän ole jo oppinut olemaan yksin yksinäinen ja keksinyt tapoja täyttää yksinäisyys. En pidä kohtuuttomana toiveena toivoa sitä, että olisi ihminen, jonka kanssa voisi tehdä jotain yhdessä.

Yksinäisyys ei ole tunne, se on sitä, että ainoa kontakti päivässä saattaa olla kaupan kassa.

Olethan itse ollut aktiivinen ja tehnyt asian eteen jotain? Ap

Ja taas typerä kommentti. Eiköhän jokainen yksinäinen yritä muuttaa tilannettaan. Minulla yksinäisyys johtuu kiusaamisesta ja sen aiheuttamista traumoista. Silloin ei ole kovin helppoa lähestyä ihmisiä.

Eli uhriudut? Jos yksi on kiusannut niin muutkin kiusaa? Et voi luottaa kehenkään koska joku kiusasi kerran tai useammin niin muutkin sen tekee? Tuo on menneisyyttä ja nyt on tämä hetki, nykyisyys jolloin kukaan ei ilmeisesti enää kiusaa? Olet itse vastuussa omasta elämästäsi ja siitä satuttaako joku sanominen sinua vai ei. Et ole enää se sama henkilö jota kiusattiin vaan voit käyttää sen voimavarana ja sanoa "en siedä, älä tee minulle näin". Tiedän, että viestini ei ole kauniimmasta päästä ja traumoja itselläkin (seksuaalinen hyväksikäyttö). Mutta eteenpäin on mentävä. Tämä hetki määrittelee tulevaisuuden ja haluan sen olevan parempi kuin menneisyyteni. Sinä olet itsesi suurin voimavara, hyödynnä sitä <3

Pakko vielä lisätä. En todella ole enää se sama henkilö, jota kiusattiin. Olen heidän rikkomansa ihminen, joka pitää itseään täysin arvottomana ja kelpaamattomana mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ikisinkku. Surullista. En haluaisi olla.

Kannattaa keskittyä siiheen kaikkeen hyvään mitä ympärilläsi on :) Niitä varmaan löytyy?

Ajattele elämää siltä kannalta. Ap

Oon kiitollinen niistä hyvistä asioista, joita mulla on. Valitettavasti ne ei poista mun yksinäisyyttä.

Pahinta on alkaa suhteeseen sen vuoksi, että joku täyttää tuon yksinäisyydestä johtuvan kolon. Ensin pitää osata olla yksin yksinäinen. Ap

Enkä tarkoita pahalla, vaan pitää löytää se syy siihen yksinäisyyden tunteeseen ja täyttää se jollain omalla jutulla - ei toisella ihmiselllä

Parisuhteen kaipuu ei millään posliinimaalauskurssilla täyty.

Nykytrendi rummuttaa itseriittoisuuden ihanuutta (löydä rakkaus itsestäsi).

Bullshit, sanon minä.

Ihminen tarvitsee toisen aikuisen rakkautta, hellyyttä ja kumppanuutta.

Se pitää ihmisen levollisena ja terveenä ja täyttää turvallisuuden ja läheisyyden tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä myöskään täysin tuota "pitää ensin oppia olemaan yksin" juttua. Siis ihan kuin olisi väärin kaivata kumppania ja seuraa? Ei ihmisyyden ihanne ole olla ypöyksin koko ajan. Rasittaa että sitä hoetaan koko ajan. On ihan eri asia olla sairaan läheisriippuvainen tai nauttia kumppanin seurasta. Ihmiselle on normaalia kaivata ihmiskontaktia. Ärsyttää kaikki yksinäisyyden itsetarkoituksellisuudesta hokijat.

Sellaisilla ihmisillä ei varmaan ole pienintäkään käsitystä siitä millaista on olla yksinäinen.

Entä jos se yksinäisyys onkin sellaista mihin voi itse vaikuttaa omilla teoillaan?

Syyllistät yksinäistä yksinäisyydestä? Vaikutat todella myötätuntoiselta ihmiseltä.

Pakkohan siinä on taustalla olla jotain? Ei kuulu tapoihin voivotella ja silitellä päätä vaan löytää yksinäisyyden ydin. Eiköhän jokainen joka oikeasti haluaa pois yksinäisyydestä tee asialle jotain? On sitten näitä ketkä vaipuu itsesääliin ja valittaa yksinäisyyttä. Kiinnostaisi tietää mikä taustalla on ja mitä kaikkea on tehty sen eteen.

Yksinäisyyden taustalla on kaltaisesi kylmät ja myötätunnottomat ihmiset. Tuollaiset ihmiset saavat sosiaaliset tilanteet tuntumaan pelottavilta, koska koskaan ei tiedä mitä joku suorasuu ottaa oikeudeksekseen vain pamauttaa päin naamaa.

Vastuu on kuulijalla. Itse en ainakaan päästä korvista sisään mitään mikä jäisi kaivertamaan mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä myöskään täysin tuota "pitää ensin oppia olemaan yksin" juttua. Siis ihan kuin olisi väärin kaivata kumppania ja seuraa? Ei ihmisyyden ihanne ole olla ypöyksin koko ajan. Rasittaa että sitä hoetaan koko ajan. On ihan eri asia olla sairaan läheisriippuvainen tai nauttia kumppanin seurasta. Ihmiselle on normaalia kaivata ihmiskontaktia. Ärsyttää kaikki yksinäisyyden itsetarkoituksellisuudesta hokijat.

Sellaisilla ihmisillä ei varmaan ole pienintäkään käsitystä siitä millaista on olla yksinäinen.

Entä jos se yksinäisyys onkin sellaista mihin voi itse vaikuttaa omilla teoillaan?

Syyllistät yksinäistä yksinäisyydestä? Vaikutat todella myötätuntoiselta ihmiseltä.

Pakkohan siinä on taustalla olla jotain? Ei kuulu tapoihin voivotella ja silitellä päätä vaan löytää yksinäisyyden ydin. Eiköhän jokainen joka oikeasti haluaa pois yksinäisyydestä tee asialle jotain? On sitten näitä ketkä vaipuu itsesääliin ja valittaa yksinäisyyttä. Kiinnostaisi tietää mikä taustalla on ja mitä kaikkea on tehty sen eteen.

Yksinäisyyden taustalla on kaltaisesi kylmät ja myötätunnottomat ihmiset. Tuollaiset ihmiset saavat sosiaaliset tilanteet tuntumaan pelottavilta, koska koskaan ei tiedä mitä joku suorasuu ottaa oikeudeksekseen vain pamauttaa päin naamaa.

Vastuu on kuulijalla. Itse en ainakaan päästä korvista sisään mitään mikä jäisi kaivertamaan mieltä.

Vastuu on puhujalla. Ehkä sulla ei vaan ole tunteita, kun pystyt niin erinomaisesti ohittamaan asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ikisinkku. Surullista. En haluaisi olla.

Kannattaa keskittyä siiheen kaikkeen hyvään mitä ympärilläsi on :) Niitä varmaan löytyy?

Ajattele elämää siltä kannalta. Ap

Oon kiitollinen niistä hyvistä asioista, joita mulla on. Valitettavasti ne ei poista mun yksinäisyyttä.

Pahinta on alkaa suhteeseen sen vuoksi, että joku täyttää tuon yksinäisyydestä johtuvan kolon. Ensin pitää osata olla yksin yksinäinen. Ap

Enkä tarkoita pahalla, vaan pitää löytää se syy siihen yksinäisyyden tunteeseen ja täyttää se jollain omalla jutulla - ei toisella ihmiselllä

Tiedätkö kuinka typerältä tuo kuulostaa ihmisestä, joka on ollut yksinäinen jo liki vuosikymmenen? Enköhän ole jo oppinut olemaan yksin yksinäinen ja keksinyt tapoja täyttää yksinäisyys. En pidä kohtuuttomana toiveena toivoa sitä, että olisi ihminen, jonka kanssa voisi tehdä jotain yhdessä.

Yksinäisyys ei ole tunne, se on sitä, että ainoa kontakti päivässä saattaa olla kaupan kassa.

Olethan itse ollut aktiivinen ja tehnyt asian eteen jotain? Ap

Ja taas typerä kommentti. Eiköhän jokainen yksinäinen yritä muuttaa tilannettaan. Minulla yksinäisyys johtuu kiusaamisesta ja sen aiheuttamista traumoista. Silloin ei ole kovin helppoa lähestyä ihmisiä.

Eli uhriudut? Jos yksi on kiusannut niin muutkin kiusaa? Et voi luottaa kehenkään koska joku kiusasi kerran tai useammin niin muutkin sen tekee? Tuo on menneisyyttä ja nyt on tämä hetki, nykyisyys jolloin kukaan ei ilmeisesti enää kiusaa? Olet itse vastuussa omasta elämästäsi ja siitä satuttaako joku sanominen sinua vai ei. Et ole enää se sama henkilö jota kiusattiin vaan voit käyttää sen voimavarana ja sanoa "en siedä, älä tee minulle näin". Tiedän, että viestini ei ole kauniimmasta päästä ja traumoja itselläkin (seksuaalinen hyväksikäyttö). Mutta eteenpäin on mentävä. Tämä hetki määrittelee tulevaisuuden ja haluan sen olevan parempi kuin menneisyyteni. Sinä olet itsesi suurin voimavara, hyödynnä sitä <3

Ai minkäkö olen vastuussa siitä satuttaako jonkun sanat minua vai ei? Et voi olla tosissasi.

Kyllä olen. Koska se mitä sulle on sanottu ja miten sen olet kokenut, ei joku toinen ole kokenut kiusaamisena. Siksi vastuu on kuulijalla. Sen sijaan, että annat sanojen mennä pääsi sisään voit sanoa/ajatella toisin. Esim. "Mua ei kiinnosta mitä sä sanot, tiedän mitä teen kuka olen jne"

Eli nousta kiusaajien yläpuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä myöskään täysin tuota "pitää ensin oppia olemaan yksin" juttua. Siis ihan kuin olisi väärin kaivata kumppania ja seuraa? Ei ihmisyyden ihanne ole olla ypöyksin koko ajan. Rasittaa että sitä hoetaan koko ajan. On ihan eri asia olla sairaan läheisriippuvainen tai nauttia kumppanin seurasta. Ihmiselle on normaalia kaivata ihmiskontaktia. Ärsyttää kaikki yksinäisyyden itsetarkoituksellisuudesta hokijat.

Sellaisilla ihmisillä ei varmaan ole pienintäkään käsitystä siitä millaista on olla yksinäinen.

Entä jos se yksinäisyys onkin sellaista mihin voi itse vaikuttaa omilla teoillaan?

Syyllistät yksinäistä yksinäisyydestä? Vaikutat todella myötätuntoiselta ihmiseltä.

Pakkohan siinä on taustalla olla jotain? Ei kuulu tapoihin voivotella ja silitellä päätä vaan löytää yksinäisyyden ydin. Eiköhän jokainen joka oikeasti haluaa pois yksinäisyydestä tee asialle jotain? On sitten näitä ketkä vaipuu itsesääliin ja valittaa yksinäisyyttä. Kiinnostaisi tietää mikä taustalla on ja mitä kaikkea on tehty sen eteen.

Yksinäisyyden taustalla on kaltaisesi kylmät ja myötätunnottomat ihmiset. Tuollaiset ihmiset saavat sosiaaliset tilanteet tuntumaan pelottavilta, koska koskaan ei tiedä mitä joku suorasuu ottaa oikeudeksekseen vain pamauttaa päin naamaa.

Vastuu on kuulijalla. Itse en ainakaan päästä korvista sisään mitään mikä jäisi kaivertamaan mieltä.

Vastuu on puhujalla. Ehkä sulla ei vaan ole tunteita, kun pystyt niin erinomaisesti ohittamaan asiat.

Yksi ihminen puhuu tuhannelle ihmiselle ja se mitä se sanoo voi loukata jotakin ja toista ei. Tuskin vastuu on puhujalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ikisinkku. Surullista. En haluaisi olla.

Kannattaa keskittyä siiheen kaikkeen hyvään mitä ympärilläsi on :) Niitä varmaan löytyy?

Ajattele elämää siltä kannalta. Ap

Oon kiitollinen niistä hyvistä asioista, joita mulla on. Valitettavasti ne ei poista mun yksinäisyyttä.

Pahinta on alkaa suhteeseen sen vuoksi, että joku täyttää tuon yksinäisyydestä johtuvan kolon. Ensin pitää osata olla yksin yksinäinen. Ap

Enkä tarkoita pahalla, vaan pitää löytää se syy siihen yksinäisyyden tunteeseen ja täyttää se jollain omalla jutulla - ei toisella ihmiselllä

Tiedätkö kuinka typerältä tuo kuulostaa ihmisestä, joka on ollut yksinäinen jo liki vuosikymmenen? Enköhän ole jo oppinut olemaan yksin yksinäinen ja keksinyt tapoja täyttää yksinäisyys. En pidä kohtuuttomana toiveena toivoa sitä, että olisi ihminen, jonka kanssa voisi tehdä jotain yhdessä.

Yksinäisyys ei ole tunne, se on sitä, että ainoa kontakti päivässä saattaa olla kaupan kassa.

Olethan itse ollut aktiivinen ja tehnyt asian eteen jotain? Ap

Ja taas typerä kommentti. Eiköhän jokainen yksinäinen yritä muuttaa tilannettaan. Minulla yksinäisyys johtuu kiusaamisesta ja sen aiheuttamista traumoista. Silloin ei ole kovin helppoa lähestyä ihmisiä.

Eli uhriudut? Jos yksi on kiusannut niin muutkin kiusaa? Et voi luottaa kehenkään koska joku kiusasi kerran tai useammin niin muutkin sen tekee? Tuo on menneisyyttä ja nyt on tämä hetki, nykyisyys jolloin kukaan ei ilmeisesti enää kiusaa? Olet itse vastuussa omasta elämästäsi ja siitä satuttaako joku sanominen sinua vai ei. Et ole enää se sama henkilö jota kiusattiin vaan voit käyttää sen voimavarana ja sanoa "en siedä, älä tee minulle näin". Tiedän, että viestini ei ole kauniimmasta päästä ja traumoja itselläkin (seksuaalinen hyväksikäyttö). Mutta eteenpäin on mentävä. Tämä hetki määrittelee tulevaisuuden ja haluan sen olevan parempi kuin menneisyyteni. Sinä olet itsesi suurin voimavara, hyödynnä sitä <3

Ai minkäkö olen vastuussa siitä satuttaako jonkun sanat minua vai ei? Et voi olla tosissasi.

Kyllä olen. Koska se mitä sulle on sanottu ja miten sen olet kokenut, ei joku toinen ole kokenut kiusaamisena. Siksi vastuu on kuulijalla. Sen sijaan, että annat sanojen mennä pääsi sisään voit sanoa/ajatella toisin. Esim. "Mua ei kiinnosta mitä sä sanot, tiedän mitä teen kuka olen jne"

Eli nousta kiusaajien yläpuolelle.

Esimerkiksi yhteisön ulkopuolelle sulkemista ei kannata ottaa kiusaamisena? Ulkopuolelle suljettu vain koki sen väärin.  Tai jos jotain haukutaan tyhmäksi, häntä todella ei ole haukuttu, hän vain otti sen väärin. Voi voi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä myöskään täysin tuota "pitää ensin oppia olemaan yksin" juttua. Siis ihan kuin olisi väärin kaivata kumppania ja seuraa? Ei ihmisyyden ihanne ole olla ypöyksin koko ajan. Rasittaa että sitä hoetaan koko ajan. On ihan eri asia olla sairaan läheisriippuvainen tai nauttia kumppanin seurasta. Ihmiselle on normaalia kaivata ihmiskontaktia. Ärsyttää kaikki yksinäisyyden itsetarkoituksellisuudesta hokijat.

Sellaisilla ihmisillä ei varmaan ole pienintäkään käsitystä siitä millaista on olla yksinäinen.

Entä jos se yksinäisyys onkin sellaista mihin voi itse vaikuttaa omilla teoillaan?

Syyllistät yksinäistä yksinäisyydestä? Vaikutat todella myötätuntoiselta ihmiseltä.

Pakkohan siinä on taustalla olla jotain? Ei kuulu tapoihin voivotella ja silitellä päätä vaan löytää yksinäisyyden ydin. Eiköhän jokainen joka oikeasti haluaa pois yksinäisyydestä tee asialle jotain? On sitten näitä ketkä vaipuu itsesääliin ja valittaa yksinäisyyttä. Kiinnostaisi tietää mikä taustalla on ja mitä kaikkea on tehty sen eteen.

Yksinäisyyden taustalla on kaltaisesi kylmät ja myötätunnottomat ihmiset. Tuollaiset ihmiset saavat sosiaaliset tilanteet tuntumaan pelottavilta, koska koskaan ei tiedä mitä joku suorasuu ottaa oikeudeksekseen vain pamauttaa päin naamaa.

Vastuu on kuulijalla. Itse en ainakaan päästä korvista sisään mitään mikä jäisi kaivertamaan mieltä.

Vastuu on puhujalla. Ehkä sulla ei vaan ole tunteita, kun pystyt niin erinomaisesti ohittamaan asiat.

Yksi ihminen puhuu tuhannelle ihmiselle ja se mitä se sanoo voi loukata jotakin ja toista ei. Tuskin vastuu on puhujalla?

Millasia päivittäisiä vuorovaikutustilanteita sulla oikein on, jos niissä on tuhat kuulijaa? :D

Kiusaamistilanteet ja piikittelyt vaikka työpaikan kahvihuoneessa on hieman eri tilanteita, kuin se, että joku puhuu, jossakin julkisessa tilaisuudessa isolle yleisölle. Loukkaantuminen jostakin puhujan sanomasta tai toistuva piikittely kahvihuoneessa ei ole ihan sama asia.

Ja oletko tosissasi sitä mieltä, että et ole vastuussa sanomisistasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ikisinkku. Surullista. En haluaisi olla.

Kannattaa keskittyä siiheen kaikkeen hyvään mitä ympärilläsi on :) Niitä varmaan löytyy?

Ajattele elämää siltä kannalta. Ap

Oon kiitollinen niistä hyvistä asioista, joita mulla on. Valitettavasti ne ei poista mun yksinäisyyttä.

Pahinta on alkaa suhteeseen sen vuoksi, että joku täyttää tuon yksinäisyydestä johtuvan kolon. Ensin pitää osata olla yksin yksinäinen. Ap

Enkä tarkoita pahalla, vaan pitää löytää se syy siihen yksinäisyyden tunteeseen ja täyttää se jollain omalla jutulla - ei toisella ihmiselllä

Tiedätkö kuinka typerältä tuo kuulostaa ihmisestä, joka on ollut yksinäinen jo liki vuosikymmenen? Enköhän ole jo oppinut olemaan yksin yksinäinen ja keksinyt tapoja täyttää yksinäisyys. En pidä kohtuuttomana toiveena toivoa sitä, että olisi ihminen, jonka kanssa voisi tehdä jotain yhdessä.

Yksinäisyys ei ole tunne, se on sitä, että ainoa kontakti päivässä saattaa olla kaupan kassa.

Olethan itse ollut aktiivinen ja tehnyt asian eteen jotain? Ap

Ja taas typerä kommentti. Eiköhän jokainen yksinäinen yritä muuttaa tilannettaan. Minulla yksinäisyys johtuu kiusaamisesta ja sen aiheuttamista traumoista. Silloin ei ole kovin helppoa lähestyä ihmisiä.

Eli uhriudut? Jos yksi on kiusannut niin muutkin kiusaa? Et voi luottaa kehenkään koska joku kiusasi kerran tai useammin niin muutkin sen tekee? Tuo on menneisyyttä ja nyt on tämä hetki, nykyisyys jolloin kukaan ei ilmeisesti enää kiusaa? Olet itse vastuussa omasta elämästäsi ja siitä satuttaako joku sanominen sinua vai ei. Et ole enää se sama henkilö jota kiusattiin vaan voit käyttää sen voimavarana ja sanoa "en siedä, älä tee minulle näin". Tiedän, että viestini ei ole kauniimmasta päästä ja traumoja itselläkin (seksuaalinen hyväksikäyttö). Mutta eteenpäin on mentävä. Tämä hetki määrittelee tulevaisuuden ja haluan sen olevan parempi kuin menneisyyteni. Sinä olet itsesi suurin voimavara, hyödynnä sitä <3

Ai minkäkö olen vastuussa siitä satuttaako jonkun sanat minua vai ei? Et voi olla tosissasi.

Kyllä olen. Koska se mitä sulle on sanottu ja miten sen olet kokenut, ei joku toinen ole kokenut kiusaamisena. Siksi vastuu on kuulijalla. Sen sijaan, että annat sanojen mennä pääsi sisään voit sanoa/ajatella toisin. Esim. "Mua ei kiinnosta mitä sä sanot, tiedän mitä teen kuka olen jne"

Eli nousta kiusaajien yläpuolelle.

Esimerkiksi yhteisön ulkopuolelle sulkemista ei kannata ottaa kiusaamisena? Ulkopuolelle suljettu vain koki sen väärin.  Tai jos jotain haukutaan tyhmäksi, häntä todella ei ole haukuttu, hän vain otti sen väärin. Voi voi...

Niin, yksi hetki/tapahtuma ei ole koko elämä. Kerran haukuttu tyhmäksi, tuskin tarkoittaa että olet sitä nyt tai edes sinä hetkenä kun se sanottiin? Yhteisön ulkopuolelle sulkeminen tapahtui kerran, tuskin enää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä myöskään täysin tuota "pitää ensin oppia olemaan yksin" juttua. Siis ihan kuin olisi väärin kaivata kumppania ja seuraa? Ei ihmisyyden ihanne ole olla ypöyksin koko ajan. Rasittaa että sitä hoetaan koko ajan. On ihan eri asia olla sairaan läheisriippuvainen tai nauttia kumppanin seurasta. Ihmiselle on normaalia kaivata ihmiskontaktia. Ärsyttää kaikki yksinäisyyden itsetarkoituksellisuudesta hokijat.

Sellaisilla ihmisillä ei varmaan ole pienintäkään käsitystä siitä millaista on olla yksinäinen.

Entä jos se yksinäisyys onkin sellaista mihin voi itse vaikuttaa omilla teoillaan?

Syyllistät yksinäistä yksinäisyydestä? Vaikutat todella myötätuntoiselta ihmiseltä.

Pakkohan siinä on taustalla olla jotain? Ei kuulu tapoihin voivotella ja silitellä päätä vaan löytää yksinäisyyden ydin. Eiköhän jokainen joka oikeasti haluaa pois yksinäisyydestä tee asialle jotain? On sitten näitä ketkä vaipuu itsesääliin ja valittaa yksinäisyyttä. Kiinnostaisi tietää mikä taustalla on ja mitä kaikkea on tehty sen eteen.

Yksinäisyyden taustalla on kaltaisesi kylmät ja myötätunnottomat ihmiset. Tuollaiset ihmiset saavat sosiaaliset tilanteet tuntumaan pelottavilta, koska koskaan ei tiedä mitä joku suorasuu ottaa oikeudeksekseen vain pamauttaa päin naamaa.

Vastuu on kuulijalla. Itse en ainakaan päästä korvista sisään mitään mikä jäisi kaivertamaan mieltä.

Vastuu on puhujalla. Ehkä sulla ei vaan ole tunteita, kun pystyt niin erinomaisesti ohittamaan asiat.

Yksi ihminen puhuu tuhannelle ihmiselle ja se mitä se sanoo voi loukata jotakin ja toista ei. Tuskin vastuu on puhujalla?

Millasia päivittäisiä vuorovaikutustilanteita sulla oikein on, jos niissä on tuhat kuulijaa? :D

Kiusaamistilanteet ja piikittelyt vaikka työpaikan kahvihuoneessa on hieman eri tilanteita, kuin se, että joku puhuu, jossakin julkisessa tilaisuudessa isolle yleisölle. Loukkaantuminen jostakin puhujan sanomasta tai toistuva piikittely kahvihuoneessa ei ole ihan sama asia.

Ja oletko tosissasi sitä mieltä, että et ole vastuussa sanomisistasi?

Minkäköhän takia tämä jota on piikitelty kahvihuoneessa, on antanut sen tapahtua? Sori mun on vaikea ymmärtää miksi ihminen ei puolusta itseään-/ottaa piikittelyn vastaan. Mä en sellaista sietäisi itseäni kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ikisinkku. Surullista. En haluaisi olla.

Kannattaa keskittyä siiheen kaikkeen hyvään mitä ympärilläsi on :) Niitä varmaan löytyy?

Ajattele elämää siltä kannalta. Ap

Oon kiitollinen niistä hyvistä asioista, joita mulla on. Valitettavasti ne ei poista mun yksinäisyyttä.

Pahinta on alkaa suhteeseen sen vuoksi, että joku täyttää tuon yksinäisyydestä johtuvan kolon. Ensin pitää osata olla yksin yksinäinen. Ap

Enkä tarkoita pahalla, vaan pitää löytää se syy siihen yksinäisyyden tunteeseen ja täyttää se jollain omalla jutulla - ei toisella ihmiselllä

Tiedätkö kuinka typerältä tuo kuulostaa ihmisestä, joka on ollut yksinäinen jo liki vuosikymmenen? Enköhän ole jo oppinut olemaan yksin yksinäinen ja keksinyt tapoja täyttää yksinäisyys. En pidä kohtuuttomana toiveena toivoa sitä, että olisi ihminen, jonka kanssa voisi tehdä jotain yhdessä.

Yksinäisyys ei ole tunne, se on sitä, että ainoa kontakti päivässä saattaa olla kaupan kassa.

Olethan itse ollut aktiivinen ja tehnyt asian eteen jotain? Ap

Ja taas typerä kommentti. Eiköhän jokainen yksinäinen yritä muuttaa tilannettaan. Minulla yksinäisyys johtuu kiusaamisesta ja sen aiheuttamista traumoista. Silloin ei ole kovin helppoa lähestyä ihmisiä.

Eli uhriudut? Jos yksi on kiusannut niin muutkin kiusaa? Et voi luottaa kehenkään koska joku kiusasi kerran tai useammin niin muutkin sen tekee? Tuo on menneisyyttä ja nyt on tämä hetki, nykyisyys jolloin kukaan ei ilmeisesti enää kiusaa? Olet itse vastuussa omasta elämästäsi ja siitä satuttaako joku sanominen sinua vai ei. Et ole enää se sama henkilö jota kiusattiin vaan voit käyttää sen voimavarana ja sanoa "en siedä, älä tee minulle näin". Tiedän, että viestini ei ole kauniimmasta päästä ja traumoja itselläkin (seksuaalinen hyväksikäyttö). Mutta eteenpäin on mentävä. Tämä hetki määrittelee tulevaisuuden ja haluan sen olevan parempi kuin menneisyyteni. Sinä olet itsesi suurin voimavara, hyödynnä sitä <3

Ai minkäkö olen vastuussa siitä satuttaako jonkun sanat minua vai ei? Et voi olla tosissasi.

Kyllä olen. Koska se mitä sulle on sanottu ja miten sen olet kokenut, ei joku toinen ole kokenut kiusaamisena. Siksi vastuu on kuulijalla. Sen sijaan, että annat sanojen mennä pääsi sisään voit sanoa/ajatella toisin. Esim. "Mua ei kiinnosta mitä sä sanot, tiedän mitä teen kuka olen jne"

Eli nousta kiusaajien yläpuolelle.

Esimerkiksi yhteisön ulkopuolelle sulkemista ei kannata ottaa kiusaamisena? Ulkopuolelle suljettu vain koki sen väärin.  Tai jos jotain haukutaan tyhmäksi, häntä todella ei ole haukuttu, hän vain otti sen väärin. Voi voi...

Niin, yksi hetki/tapahtuma ei ole koko elämä. Kerran haukuttu tyhmäksi, tuskin tarkoittaa että olet sitä nyt tai edes sinä hetkenä kun se sanottiin? Yhteisön ulkopuolelle sulkeminen tapahtui kerran, tuskin enää?

Yhteisöt ovat yleensä olemassa kauemmin kuin hetken, jopa vuosia. Eli kun ihmistä on vuosia suljettu ulkopuolelle, niin kyllä sillä on pitkäkestoisempia vaikutuksia. Tuollainen kohtelu jättää jälken.