En tykkää lapsen yhdestä kaverista :/

Kuulostaa tutulta.

Näitä huonosti kasvatettuja tai kokonaan ilman kasvatusta jääneitä lapsia on nykyään tosi paljon. Eivät kunnioita minkäänlaista auktoriteettiä.

Hah, täysin identtinen ongelama täälläkin. Ei mitään kunnioitusta aikuisia kohtaan ja tonkii meidän keittiössä ja just samalla tavalla käskyttää oman lapsen kysymään herkkuja.

Näki jo pienenä mitä tulossa.  Tätähän ei saanut mitenkään kieltää mistään, koska hänen oma äiti on ainut kuka häntä saa komentaa. Eipä tosin totellut omaakaan äitiä. 

Hah hah, melkeinpä naurattaa koska tuo on niin pientä. Odotappas että tytöt kasvavat 12-13-vuotiaiksi. Kannattaa ehkä vähin äänin yrittää päästä eroon tuosta kaverista nyt, eikä vasta sitten kun on kyseessä oikeat ongelmat. Jos 10-vuotiaalla ei mikään auktoriteetti toimi, mitä luulet mikä on tilanne kun lapsi on 12-vuotias? Todennäköisesti jo polttamassa röökiä, tai varastelemassa kaupasta meikkejä.

Ups... mä taisin olla pienenä juuri tuollainen, mutta ihan täysjärkinen aikuinen musta kasvoi...

Nämä on niiden äitien kasvatteja, jotka sanovat että meidän lapset saavat olla vapaasti. Eivät osaa eivätkä halua kieltää lapsiltaan mitään, ja hemmottelevat lapset pilalle. Kuvittelevat että olemalla lapsen paras kaveri, kasvatat tasapainoisen lapsen. Valitettavasti näin ei tapahdu, vaan lapsi on itsekäs, päällepäsmäri, joka vetää kaverinsa yleensä suohon- eli ongelmiin mukaan. Yllyttää siis pahantekoon, valehteluun jne. Ei välitä mitä auktoriteetit sanovat (muut vanhemmat tai opettaja), ja ovat kieroja saamaan sen mitä haluavat. Tällaistako esimerkkiä haluat tyttäresi näkevän? Ei ole mitään syytä olla kieltämättä ystävyyttä, jos näet jo etukäteen sen tuovan haittoja. Teini-iästä voi tulla hurjaa tuollaisen ystävän kanssa.

up

Vierailija kirjoitti:

Ups... mä taisin olla pienenä juuri tuollainen, mutta ihan täysjärkinen aikuinen musta kasvoi...

Eli toivoa on vielä.

Mulla oli ala-asteella pari tuollaista kaveria. Pakko sanoa, että tunsin valtavaa myötähäpeää kun mun piti _itse_ komentaa kavereita olemaan kunnolla :D

Teet selväksi pelisäännöt tyttärellesi ja tämän ystävälle ja pidät niistä kiinni.

Ehkä vielä pidät tästä tytöstä.

Meillä oli samanlainen tilanne pojan ja tämän kaverin kanssa. Nykyään tämä ex-huonosti käyttäytyvä lapsi on ihan kiva poika.

Erilaiset perheet voivat myös hämmentää vieraita lapsia. Jos vieraassa paikassa on erilaiset tavat elää, voi tulla käsitys, ettei tässä talossa ole sääntöjä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta.

Näitä huonosti kasvatettuja tai kokonaan ilman kasvatusta jääneitä lapsia on nykyään tosi paljon. Eivät kunnioita minkäänlaista auktoriteettiä.

Samaa mieltä! Minun luona kävi joskus pieniä lapsia vanhempineen kylässä. Lapset lääppi ja sorkki jokaista tavaraa eivätkä millään pysyneet aloillaan, karkkia ja muuta kinuttiin keittiöstä. Perheen äitikin omin luvin katsasti jääkaapin sisällön "olisiko täällä lapsille jotain..". No ei todellakaan ole, heille oli erikseen varattu kahvitteluleivät jne.. isä istuu röhnötti jotenkin lamaantuneena ja antoi lasten että äidin tehdä mitä lystäs.

Sitten kun lapset siirtyi särkyviin tavaroihin niin ärähin että vaikka kotonanne saatte leikkiä millä hyvänsä mutta minun luona ette! Niin ne "kullannuput" vaan nauroivat äitinsä niin hyväksyvästi hymyili niille...

Oikein mukavaa teini aikoja heille kun lapset vaan räkäsesti nauraa kun yrittää rajoja pistää :D

Miten jotkut edes kehtaa? Mua hävettää lukea näitä. Kuka on niin typerä, että kaivelee toisten kaappeja ilman lupaa?

Vähän aiheen vierestä, mutta..

Mä olin itse lapsena aina kavereiden luona. Siis aina kun mahdollista, koulun jälkeen, viikinloput, mielellään yötä... käyttäydyin aina hyvin, mutta olin AINA kavereiden nurkissa. Siis kaverit onneksi tykkäsi, mutta varmasti vanhempia tää rasitti. Ymmärrettävästi, ymmärsin jo lapsena, mutta...

Mulla ei ollut paikkaa missä musta välitettäisi. Ei ketään kiinnostanut oonko kotona vai en, oikeastaan oli parempi, että olin muualla äitini mielestä. Mulla ei ollut kotia, mulla oli asunto, jossa sain silloin tällöin einesruokaa ja yösijan. Hintana oli isoveljiet, jotka kiusasivat. Tämä oli lapsena pelottavaa. Kukaan ei puuttunut, vaikka näkivät.. ja alkoholisoitunut "äiti", joka ei ikinä kotona.

En ikinä kertonut kenellekkään kotioloista, en vienyt kavereita kotiin. Janosin rakkautta ja tykkäsin olla kavereiden luona, kun olo oli turvallinen ja ilmapiiri oli normaali. Minua useammadsa perheessä kutsuttiin leikkisästi nimellä "ottolapsi", mutta minusta se ei ollut hauskaa vaikka aina hymyilin. Koska olisin ihan oikeasti halunnut olla osa sitä perhettä missä milloinkin eniten majailin.

Muistan erityisen surullisina ja jalat maahan palauttavina hetkinä ne kerrat, kun minut on käsketty odottamaan kaverin huoneessa, kun kaverin piti mennä syömään. Niinä hetkinä koin eniten, että minua ei rakasteta eikä haluta, että olen täällä. Mutta olin silti, sillä koti oli helvetti - eli oli parempi olla tietoisesti ei toivottu toisen kotona.

Myöhemmin minut sitten sijoitettiin onneksi nuorisokotiin, että sain sitä huomiota ja rajoja ja rakkauttakin...

Kaikki lapset eivät ole hyvää seuraa omalle lapselle, jolloin aikuisen tehtävä on puuttua asiaan.

Mulla oli lapsena samanlainen kaveri. Tosi kuriton lapsi. Tappeli myös opettajia vastaan. Ihailin häntä kun oli rohkea. Sain huonoja vaikutteita ja aloin käyttäytymään samalla tavalla. Vanhemmat yritti meitä erottaa mutta se kaveri käänsi minut vanhempia ja opettajia vastaan. Minulla ei saanut olla muita kavereita kun kaveri oli kateellinen. Meno paheni yläasteella. Minusta tuli ihan kamala teini. Nyt aikuisena olen kyllä rauhoittunut ja niin on se kaverikin.

Yritä kannustaa viettämään aikaa jonkun paremman kaverin kanssa. Kaverit ja seura vaikuttaa tosi paljon kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lapsena samanlainen kaveri. Tosi kuriton lapsi. Tappeli myös opettajia vastaan. Ihailin häntä kun oli rohkea. Sain huonoja vaikutteita ja aloin käyttäytymään samalla tavalla. Vanhemmat yritti meitä erottaa mutta se kaveri käänsi minut vanhempia ja opettajia vastaan. Minulla ei saanut olla muita kavereita kun kaveri oli kateellinen. Meno paheni yläasteella. Minusta tuli ihan kamala teini. Nyt aikuisena olen kyllä rauhoittunut ja niin on se kaverikin.

Yritä kannustaa viettämään aikaa jonkun paremman kaverin kanssa. Kaverit ja seura vaikuttaa tosi paljon kaikkeen.

Oon ihan samaa mieltä, että kaverit vaikuttaa hurjan paljon käytökseen. Kun lapsessa on itsessään sellainen "kapinallinen puoli" pinnan alla niin lapsi hakeutuu ja viehättyy näistä rämäpäistä. Koska se on ikäänkuin portti myös itsellekäyttäytyä huonosti.

Eli tottakai huono seura vaikuttaa, mutta syy on loppujen lopuksi ihan itsessä jos lähtee huonolle tielle. Kyllähän näihin ystävyyksiin liittyy sellainen ns. sielunkumppanuus mitä tuntevat, eli yhteistä on heillä enemmän kuin eroavaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lapsena samanlainen kaveri. Tosi kuriton lapsi. Tappeli myös opettajia vastaan. Ihailin häntä kun oli rohkea. Sain huonoja vaikutteita ja aloin käyttäytymään samalla tavalla. Vanhemmat yritti meitä erottaa mutta se kaveri käänsi minut vanhempia ja opettajia vastaan. Minulla ei saanut olla muita kavereita kun kaveri oli kateellinen. Meno paheni yläasteella. Minusta tuli ihan kamala teini. Nyt aikuisena olen kyllä rauhoittunut ja niin on se kaverikin.

Yritä kannustaa viettämään aikaa jonkun paremman kaverin kanssa. Kaverit ja seura vaikuttaa tosi paljon kaikkeen.

Nuorimmalla tyttärellä oli tuonkaltainen tilanne.

Juteltiin monet kerrat, onko tuo manipuloiva tyttö hänen oikea ystävänsä.

Kaveri dumppasi tytön kun löysi uuden pompotettavan.

Keskustelujemme ansiosta tyttömme osasi suhtautua asiaan eikä kauan surrut tilannetta.

Mitäköhän just luin. Hirveä määrä kommentteja siitä kuinka lapsen pitäisi hylätä ystävänsä koska tämä kerjää herkkuja ja menee vessaan kengät jalassa?

Just. Joo. 10 vuotiailla lapsilla on kamala energiantarve. Ei mikään ihme että herkut maistuisivat ja vielä mikäli ette tarjoa mitään muuta ruokaa. Kyllä jos lapset tulevat koulusta niin välipalaa kuuluu mielestäni tarjota myös kaverille. Meillä ainakin saa lapsen kaverit syödä välipalaa ja usein ihan ruokaakin. Ja osaan sanoa myös kaverille meidän säännöt, eli esim että ei kengät jalassa vessaan tms.

Ongelmahan on se, että kyseessä on tyttö, mikäli olisi 10v poika kyseessä pidettäisiin käytöstä täysin normaalina lapsen käytöksensä mitä se onkin. Lapset kokeilevat rajoja, unohtelevat eivät ole koulutettuja puudeleita eikä kuulukkaan olla. Sinä aikuisena asetat rajat, pakko ei ole tarjota pullaa vaikka lapsi kysyisikin. Jos lapsella jää kengät jalkaan voi kyseessä olla hyvinkin unohdus eikä se että lapsi sitä tahallaan tekisi.

Joo. Eristäkää ihmeessä tällaiset lapset "paremmasta" perheestänne. Maksatte hinnan sitten muutaman vuoden päästä kun muksu on syrjäytynyt ja varastaa omaisuuttanne tai houkuttelee teininne kokeilemaan huumeita. Sen minkä taakseen jättää, edestään löytää.