En tykkää lapsen yhdestä kaverista :/

Jos haluat olla lapselle auktoriteetti, käyttäydy sen mukaisesti ja pidä kiinni niistä rajoista, mitkä olet asettanut. Nyt kuulostaa siltä että lapsi on tosiaankin sinua vahvemmilla ja ainoa tapa sinun palauttaa valtasi kodissasi on ajaa pieni pois.

Vierailija kirjoitti:

Miten jotkut edes kehtaa? Mua hävettää lukea näitä. Kuka on niin typerä, että kaivelee toisten kaappeja ilman lupaa?

Jos se kaiveleva kuvitellut että on ok kaverin kaapille mennä ku kotonaan? Jotkut oikeasti kuvittelee että niin on ok tehdä 🙄

Ymmärrän et kahvimaidon käy hakemassa mut jotai muuta niin ehei 😬

Vierailija kirjoitti:

Joo. Eristäkää ihmeessä tällaiset lapset "paremmasta" perheestänne. Maksatte hinnan sitten muutaman vuoden päästä kun muksu on syrjäytynyt ja varastaa omaisuuttanne tai houkuttelee teininne kokeilemaan huumeita. Sen minkä taakseen jättää, edestään löytää.

Tottahan se on että kaikki ei vaan mene yksiin, tuossahan toinen selkeästi manipuloi toista hankkimaan herkkuja.

Se kun oppii sen taidon ni pompottelee aina apn lasta jos ei rajoja pistetä, apn lapsi jos ei osaa/uskalla vastaan sanoa niin apn pitää tietenkin lapsensa puolia pitää

Meillä pojalla samantyyppinen "kaveri". Olen diagnosoinut hänet narsistiseksi persoonallisuudeksi, sillä nuo piirteet näkyvät niin selvästi hänen käytöksessään, vaikka ikää on vain 10 vuotta.

Manipuloi muita poikia. Valehtelee ilman huonoa omaatuntoa, väittää vastaan vaikka jäisikin kiinni siitä. Mielellään pilaa muidenkin pelit jos itse mokaa, ei siedä pettymyksiä, ei millään jaksa odottaa omaa vuoroaan, vaan rynnistää aina ensin. Kehuu itseään sumeilematta:"Minä olen paras kaikessa!" (No ei aina ole).

Rikkoo tavaroita, ettei kukaan niitä enää saa tai saa näin näppärästi itse uuden kännykän, kun hajottaa vanhan puhelimensa tahallaan. Hän on yllätyksellisen väkivaltainen, mottaa ohimennessään toisia ilman syytä.

Syyllistää muita milloin mistäkin, osaa pelata aika ovelasti ikäisekseen sosiaalisia pelejä, tekee toisista kiitollisuudenvelkaisia ja muistuttelee sillä - toisaalta kieltää, mikäli toinen haluaa tarjota. On kaveri yhden kanssa, ja kun tulee ongelma, siirtyy muihin jne. Käsittämättömän näsäviisas ja vastaa aikuiselle nenäkkäästi vastaan ja on kuin kotonaan muiden luona. Ei siedä sääntöjä, vaan testaa niiden rikkomista tahallaan.

Olen jutellut oman pojan kanssa tästä ja sanonut, ettei tuollaisen tyypin kanssa kannata liikoja kaveerata. Kuulemma tuo poika osaa olla välillä mukavakin, joten ristiriita on vaikea. Onneksi pojallani on muitakin kavereita ja hän viettää aikaa mieluummin heidän kanssaan, ja hyvä niin. Toisaalta tuo hankala poika osaa olla sopivasti kiva, joten hankala häntä on täysin poistaa kuvioista.

Pelkään minäkin, mitä tuollaisella käytöksellä saavutetaan teini-iässä. Huumeriippuvuus ja vankila?

Mun lapsilla ollut lukuisia tuollaisia kavereita (3 lasta, tytöt ja poika).

Muistutan säännöllisesti omilleni, että ettehän itse koskaan mene toisten kaapeille tai vingu karkkeja kylässä tms. Ja muistatte kiittää ja plaaplaa.

Luulen, että osa vanhemmista ei vaan tajua, että omat lapset voisivat käyttäytyä huonosti kylässä.

Toisaalta,  eihän tuo kauhean vaarallista ole. Kuten joku sanoikin, pojilta tuollaista ehkä hiukan paremmin siedettäisiin ihmettelemättä. Ja nälkähän lapsilla tuppaa koulun jälkeen olemaan.

Alkuun mua ärsytti ns huonosti käyttäytyvät kaverit kovastikin sekä se, jos useana peräkkäisenä päivänä ruokin muiden lapsia.  Mutta, jos omalla on nälkä, en todellakaan syötä vain häntä.

Koko porukka saa syömistä, muu olisi kummallista. Jossain vaiheessa kehotin lopulta omaan kotiin syömään. Lopputulos; ujohko ja muita arempi lapseni jäi yksin. Nämä mussukat kerääntyivät sinne, missä ei kukaan ollut sääntöjä latelemassa tai kaappeja vahtimassa.

Nykyään, kun lapsellani taas palloilee kavereita meillä, anna syödä, ei talouteni voi leipäviipaleisiin kaatua, vaikken kovin hyvätuloinen ole. Karkkia en lapsille hommaa kuitenkaan. Mutta äkkiä kaverit senkin oppii kenen luona herkkuja saa ja veto sinne on kovempi kuin vaikkapa meille. Meillä kun saa vain ruisleipää. Ankea mamma olen.

Yritän aina muistaa, kun itseäni ärsyttää lapsi, joka ei kiitä ruuasta tai kyydistä tms., että käyköhän näin kuitenkin myös omalle lapselle useinkin? Ettei vaan huomaa kiittää, vaikka on opetettu. Siksi en heti suoraviivaisesti sanoisi, että lapset ovat huonostikasvatettuja.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmahan on se, että kyseessä on tyttö, mikäli olisi 10v poika kyseessä pidettäisiin käytöstä täysin normaalina lapsen käytöksensä mitä se onkin. Lapset kokeilevat rajoja, unohtelevat eivät ole koulutettuja puudeleita eikä kuulukkaan olla. Sinä aikuisena asetat rajat, pakko ei ole tarjota pullaa vaikka lapsi kysyisikin. Jos lapsella jää kengät jalkaan voi kyseessä olla hyvinkin unohdus eikä se että lapsi sitä tahallaan tekisi.

Siinä olet väärässä, että poikien poikapuoliset kaverit saavat kyläillessä mellastaa mielinmäärin. Minulla on ainoastaan poikia, mutta pidin kyllä huolen, että poikien kaverit (poikia) käyttäytyivät asiallisesti ja noudattivat meidän kodin sääntöjämme. En antanut lasten juoksennella ruoka kädessä vaan komensin ystävällisesti mutta napakasti takaisin pöytään syömään. (Sanoin, että tulepa takaisin pöytään, meillä syödään pöydässä.) En antanut hyppiä sohvilla vaan sanoin, että meillä istutaan sohvilla. Ja niin edelleen. Pidin myös huolta, että lapset noudattivat ohjeitani. 

Muutaman kerran pidin puhuttelun kaikkein rajattomimmin käyttäytyville pojille (veljeksiä). Puhuttelussa oli mukana myös oma lapseni, joiden kavereita he olivat. Kerroin ystävällisesti mutta napakasti heille jälleen kerran kotimme säännöt. Katsoin poikia kiinteästi silmiin ja sanoin, että näitä pitää noudattaa meillä.  Kun he eivät sitten totelleetkaan minua, kerroin, että nyt on aika lähteä kotiin. Takaisin voi tulla (aikaisintaan) seuraavana päivänä. Tätä tosiaan piti tehdä muutaman kerran. 

Osittain oman lapseni pyynnöstä (hän sanoi, ettei halua leikkiä lasten kanssa, koska olivat niin erilaisia kuin lapseni), osittain omasta tahdostani rajoitin heidän käyntejään meillä. He nimittäin olisivat voineet loma-aikoina olla meillä aamusta iltaan. Nälkähän siinä tulee, ja nälkäisinä lapset olivat entistä rajattomampia. Pojat olisivat halunneet lähinnä pelata kaiket ajat. Lapseni taas olisi halunnut ulos leikkimään, ja häntä harmitti meidän olohuoneeseemme jumittuneet kaverit. 

Matkaa kotiin ei kuitenkaan ollut kovin pitkä matka, ja toinen vanhemmista teki töitä kotonaan, joten ihmettelin silloin ja ihmettelen edelleen, miksei hän välittänyt huolehtia lastensa ruoka-ajoista. Pojilla oli kuitenkin kännykät mukana. Vanhemmat olisivat voineet soittaa myös minulle, koska tiesivät minun numeroni. 

Asia ratkesi lopulta niin, että muutimme toiselle paikkakunnalle. En tiedä, millaisia näistä veljeksistä kasvoi. 

Vierailija kirjoitti:

Joo. Eristäkää ihmeessä tällaiset lapset "paremmasta" perheestänne. Maksatte hinnan sitten muutaman vuoden päästä kun muksu on syrjäytynyt ja varastaa omaisuuttanne tai houkuttelee teininne kokeilemaan huumeita. Sen minkä taakseen jättää, edestään löytää.

Kaverinsa voi valita, eikös?

Jos tällainen lapsi ei osaa kunnioittaa toisten kotien sääntöjä, niin seuraus on se, ettei sinne enää saa tulla kylään. Kyllä aikuisia pitää uskoa. Jos kotona on niin nössö vanhempi, ettei sana kuulu, niin pitänee ottaa luulot pois kyläillessä.

Mä en tykkää yhden työkaverin serkusta.

Onko muilla tämmöstä ongelmaa?

Sillä on ruma ääni ja oudot kulmakarvat.

Huom: en ole sanonut työkaverille mitään pahaa hänen serkustaan.

Ärsyttää vaan.

Meilläkin käy erään perheen huonosti kasvatetut 10-12 v. lapset mesoamassa. Eivät osaa kiittää tai tervehtiä, pestä käsiään tai olla kurkkimatta kaappeihimme. Levittäisivät koko paikan, jos en kieltäisi. Kommentoivat kaikkea ja länkyttävät vastaan, jos kiellän.

Eikä kyse ole siitä, että heillä olisi joku wt-koti. Vanhempansa ovat korkeasti koulutettuja ja hyvissä töissä. Eivät kai ole koskaan olleet kasvattamassa lapsiaan paikan päällä.

Tai eivät itsekään osaa käyttäytya kokouksissa ja muissa työkuvioissa? Rohmuavat miitingissä kaikki tarjoomukset itselleen? Kyselevät, onko kahvia vielä viideskin kupillinen? Kaivelevat neniään, kun pomo tulee käymään?

Noista herrantertuistaan sitten haluaisivat joitain hienostuneita ja sulavakäytöksisiä EU-virkamiehiä tai kansainvälisen oikeuden juristeja tehdä. Kun aivan perus käytöstavatkin on ihan hukassa 8-0

Itselläni oli tuollainen kaveri lapsena. Pomotti minua 6-0, välillä oli kiva ja välillä haukkui ja huuteli salaisuuteni pitkin maailmaa. Vähätteli tekemisiäni ja kehui omiaan. Arvosteli minua kaikkien kuullen törkeästi koulussa. Valehteli ja väitti vastaan, kun yritin sanoa miten asia oikeasti oli. Manipuloi ja kiristi. Halusi leikkiä aina uusimmilla leluillani ja rikkoi niitä muka vahingossa. En halunnut pyytää häntä meille, koska aina hän rikkoi jotakin tavaroitani. Kova matkimaan, hänen piti aina saada samanlaista kuin muilla. Muistan keksineeni tekosyitä, ettei tarvitsisi mennä hänen kanssaan ulos leikkimään.

Nyt tuo ihminen on maailmalla iho kiho. Varmaan ihana alaisilleen. Oikea narsistin perikuva!

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta.

Näitä huonosti kasvatettuja tai kokonaan ilman kasvatusta jääneitä lapsia on nykyään tosi paljon. Eivät kunnioita minkäänlaista auktoriteettiä.

Olen opettajana kiertänyt eri kouluja ja voin todeta, että näitä on vaikka kuinka paljon alakoulujen luokissa! Ihmettelen, miten vanhempansa ovat jättäneet näinkin tärkeän osan kasvatuksesta (=käytöstavat) hoitamatta. Todella törkeitä lapsia on paljon, eikä vain voi olettaa, että tapakasvatus kuuluisi pelkästään päiväkodeille tai kouluille. Kyllä sitä pitäisi vaatia kotonakin.

Tuo on sen verran pieni vielä, että voit ottaa luulot pois. Jos vänkää vastaan, ohjaat pihalle. Jos tulee sisälle kengät jalassa, ohjaat pihalle. Jos lokkii, ohjaat pihalle. Ja joka ulosohjauksella kerrot, mikä meni pieleen ja toivotat tervetulleeksi, kun on oppinut tavoille. Kyllä se seitsemännen kerran jälkeen oppii. Lapsilla ja nuorilla on tapana kokeilla rajojaan muuallakin kuin kotona - joillakin on kotona todella kova kuri, ja sen vuoksi voidaan kokeilla rajoja muualla. Minun lapsellani oli tuollainen kaveri - kotona oli niin mallilapsi kuin olla voi, koska äiti oli niin ankara. Meillä ja muiden kavereiden luona käyttäytyi kuin joku hirviö, ei auttanut edes äidillänsä uhkailu, koska tiesi, että äiti ei uskoisi, jos hänen sanottaisiin käyttäytyneen huonosti. Niinpä pistimme kakaran pihalle joka kerta, kun käkkäröi - lähetimme siis kotiinsa, ei minnekään arestiin laitettu - ja sanottiin, että takaisin voi tulla, kun tulee pyytämään anteeksi ja opettelee olemaan. Muutaman kerran piti aika nopeasti pistää maantielle, mutta lopulta oppi, että meille ei kettuilla. Tytöt on mun mielestäni monesti pahempia kuin pojat, jotka tuntuvat talttuvan helpommin.

En itse antaisi lasten ikinä olla tuollaisten kavereita, nehän oppisivat huonoille tavoille itsekin kun lapset ottavat niin helposti mallia muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta.

Näitä huonosti kasvatettuja tai kokonaan ilman kasvatusta jääneitä lapsia on nykyään tosi paljon. Eivät kunnioita minkäänlaista auktoriteettiä.

Samaa mieltä! Minun luona kävi joskus pieniä lapsia vanhempineen kylässä. Lapset lääppi ja sorkki jokaista tavaraa eivätkä millään pysyneet aloillaan, karkkia ja muuta kinuttiin keittiöstä. Perheen äitikin omin luvin katsasti jääkaapin sisällön "olisiko täällä lapsille jotain..". No ei todellakaan ole, heille oli erikseen varattu kahvitteluleivät jne.. isä istuu röhnötti jotenkin lamaantuneena ja antoi lasten että äidin tehdä mitä lystäs.

Sitten kun lapset siirtyi särkyviin tavaroihin niin ärähin että vaikka kotonanne saatte leikkiä millä hyvänsä mutta minun luona ette! Niin ne "kullannuput" vaan nauroivat äitinsä niin hyväksyvästi hymyili niille...

Oikein mukavaa teini aikoja heille kun lapset vaan räkäsesti nauraa kun yrittää rajoja pistää :D

Lapset on lapsia ja tykkäävät sörkkiä joka paikkaan, mutta vaimoaan miehen olisi kyllä pitänyt käskyttää. Prkln 2k18 & vapaasuhteet

Mun tyttärellä on myös yks rasittava ystävä. Oltiin kerran näiden tyttöjen kanssa leffassa. Ensin käytiin hampurilaisilla ja tytöt vetivät puoli litraa limua aterialla. Sitten leffaherkkuja ostamaan. Tytöt halusivat limua ja popcornia. Tytön kaveri (11 v.) veti sitten siinä leffateatterin aulassa megalomaniset raivarit kun en suostunut ostamaan jättilimuja vaan jonkun normaalikokoisen.

(Tällä kaverilla ei itsellään ollut latiakaan omaa rahaa mukana. Minä tarjosin burgerit, leffat ja herkut.)

Täh, normi touhuu lapsilta. Meillä ei tarvii lasten kysellä lupaa ottaa jääkaapista ruokaa/juomaa, puutun toki jos kiusaisivat koiria tai muuta oikeasti tyhmää, mutta meille on lapsen vieraat tervetulleita, aina löytyy ruoka myös vieraalle, jos ei muuten ni mä syön sit vaik leipää ruuan tilalla, mutta yksikään lapsi ei täällä nälkää joudu näkee.

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttärellä on myös yks rasittava ystävä. Oltiin kerran näiden tyttöjen kanssa leffassa. Ensin käytiin hampurilaisilla ja tytöt vetivät puoli litraa limua aterialla. Sitten leffaherkkuja ostamaan. Tytöt halusivat limua ja popcornia. Tytön kaveri (11 v.) veti sitten siinä leffateatterin aulassa megalomaniset raivarit kun en suostunut ostamaan jättilimuja vaan jonkun normaalikokoisen.

(Tällä kaverilla ei itsellään ollut latiakaan omaa rahaa mukana. Minä tarjosin burgerit, leffat ja herkut.)

Sairasta syöttää lapsia tuolla tavalla. 

Vahinko lienee jo tapahtunut, jos hampurilaisaterian limuineen jälkeen vielä haluavat edes lisää limua. 

Mutta on tietysti omituista, jos 11-vuotias saa julkisella paikalla raivarit kaverinsa äidille. Jotenkin epäuskottavaa tai sitten tyttö ei ole normaali, psyykkisesti terve lapsi. 

Olen ottanut sen linjan, että heti luulot pois. Meillä on meidän säännöt ja jos ei miellytä, niin eteisessä on ovi ulos, tervemenoa. Oikeasti vain yhdelle pojalle olen joutunut niin sanomaan, kun olin ruokkimassa poikakatrasta keittiössä ja jouduin ojentamaan poikia pöytäkäyttäytymisestä kun meno oli todella riehakasta. Tämä siis sanoi mulle häivy! Siis mun omasta keittiöstäni? Poika oli vielä ekaa kertaa meillä. Tein pojalle hyvin tiukasti selväksi rajat ja hän haastoi mut peräti "tuijotuskilpailuun", mutta uskoi kyllä, ei enää pullikoinut, eikä lähtenyt, mutta ei ole tullut uudelleen, ei ole onneksi mikään bestis. Voin vain kuvitella millainen velikulta on kotonaan...

Katson siis, että jokaisella vanhemmalla on oikeus tiukasti komentaa ja kertoa oman kodin säännöt lapsen kavereille. Jos säännöt ei miellytä, niin se on vähän no voi, voi, lähdetkö kotiin? Ja kyllä niitä kovempia kavereita silti kylään riittää.

Kivempia, hitsin automaattinen korjaus! 38/38

Äh, lähes kaikki tuon ikäiset tytöt pyrkivät manipuloimaan toisia. Se on sosiaalisen älyn harjoittelua. 

Mitään epäempaattista siinä ei välttämättä ole. 

Ja minkälaisia lampaita te haluatte lastenne olevan? Jos nyt vähän temperamenttisempi lapsi purnaa toisessa kodissa, niin onko se tosiaan syy lempata koko lapsi lapsensa elämästä? 

Yleensä näistä "pahoilta vaikuttelilta" varjelluista lapsista tulee juuri niitä epäempaattisia, kun eivät erilaisuutta näe. 

Aloituksessa en näe mitään syytä kaveruuden katkaisemiseen. Lähinnä vahvistaisin omaa tytärtäni, jotten manipulointi ole mahdollista. Ja toki osoittaisin tälle kaveritytölle, että meillä toimitaan näin ja siitä ei keskustella (esim. tuo vessakäynti).