Lue keskustelun säännöt.
Tulin juuri kahden viikon lomalta Amerikan-serkuiltani. En enää ihmettele YHTÄÄN, miksi siellä kaikki olivat sairaalloisen lihavia.
05.04.2018 |
Kaupunki oli tosi pieni (jääköön nyt tunnistettavuussyistä paljastamatta). Koko kaupungissa ei ollut AINUTTAKAAN jalkakäytävää. Siis oikeasti, ainuttakaan. Kotoa lähtiessä oli drive way, muuten oli pelkkää autotietä koko kaupunki. Kotoa lähdettiin autolla joka paikkaan - töihin, päiväkotiin, kouluun, kauppaan, harrastuksiin. Perheessä oli kolme autoa (isä, äiti ja 17v).
Kaupungissa oli paljon ravintoloita, mutta kaikki olivat sellaisia roskaruokapaikkoja (McDonald's, Applebee's, Pizza Hut, Whataburger, Starbucks, Taco Bell ja muita erilaisia pizza- ja hampurilaispaikkoja).
Olisin halunnut lähteä kävelylle, ihan mihin tahansa, mutta se ei onnistunut. Tätini sanoi, ettei koko kaupungissa ole mitään paikkaa, jossa vain kävellä. On puistoja, mutta ne ovat pieniä, meikäläisten lasten leikkipuistojen kokoisia. Ei niissä kävellä, vaan istutaan piknikillä. Ja niihinkin mennään autolla parkkipaikalle. Jos et omista autoa tai joku ei voi kyyditä sinua, et pääse mitenkään pois kotoa! Autoteiden reunoilla ei voi kävellä. Se on sama kuin menisi moottoritielle kävelemään.
New York ja muut erikseen, mutta tätini mukaan suurin osa pikkukaupungeista on samanlaisia autokaupunkeja, joissa kukaan ei kävele.
Olin niin ahdistunut tuosta liikkumattomuudesta (vaikka Suomessa olen varsinainen sohvaperuna!), että kävelin tänään 7km töihin.
Kommentit (645)
Jenkeissä rasvaisen hampurilaisaterian saa muutamalla dollarilla melkein jokaisesta korttelista ja se on sitten kokoa megajättituhti. Tai vaihtoehtoisesti voi lähteä etsimään jotain kunnon ruokaa jostain erikoispaikasta, missä hinta ja laatu ovat kaukana toisistaan. Pienistä kaupungeista tuollaisia ei edes löydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamupalat on rasvaisia ja jos et syö koko jäätävän isoa lautasellista, ihmetellään kovaan ääneen että sähän näännyt ennen seuraavaa ruokailukertaa. Pikaruokapaikassa tilataan monta hampurilaista. Kun vietetään päivä kotona, joku sanoo "en jaksa kokata, tilaan Pizza Hutista, mitä te muut haluutte?" ja tämä toistuu monena päivänä.
Ah. Muistuu mieleeni vaihto-oppilasvuoteni 1998-1999 Texasissa. Tulin takaisin 45 kiloa isompana!
Kaupunki oli rauhallinen, turvallinen ja pieni, siellä ei tapahtunut koskaan mitään. Olin lukioikäinen ja ajattelin ensimmäisellä viikolla, että kävelisin 2 kilometrin päässä olevaan kauppakeskukseen katselemaan. Perheenäiti oli ajatuksestani ihan hämillään, ei ymmärtänyt, mitä halusin. Halusin siis mennä 'Mallille', mutten tarvinnut kyytiä, eikä kukaan tullut hakemaan minua. Hän ei ymmärtänyt, miten ikinä pääsisin sinne - lentämälläkö? Sain kuitenkin luvan lähteä kävellen.
Kun olin kävellyt noin kilometrin, paikallinen poliisi ajoi viereen ja pysäytti. Kysyi, mitä teen, eikä uskonut, kun kerroin käveleväni kauppakeskukseen. Olin outo ja tuntematon ihminen, valkoinen suomalainen nuori mies. Piti näyttää henkilökorttia, jota minulla ei tietenkään ollut. En minä mitään passeja kanniskellut mukanani. Samassa poliisiauton perään ajoi vaihto-oppilasperheäitini ja selitti poliiseille mitä olin tekemässä. Hän oli siis ajanut koko ajan takana ja seurannut minua! Poliisit pyörittelivät päitään ja antoivat kävellä loput.
Vaihtoäiti tuli kauppakeskukseen muka omille asioilleen samaan aikaan ja vaati lopulta, että mennään yhdessä autolla takaisin, kun olen kierrellyt tarpeeksi.
Oli ensimmäinen ja viimeinen kävelyni tuon vuoden aikana!
Monesta amerikkalaisesta kaupungista on tosiaan kadonnut kaupunkimainen rakenne kokonaan. On vain asuinalueet joista mennään autolla ostoskeskukseen tai johonkin autotien varrella olevaan roskaruokapaikkaan. Kaupungin entinen keskusta voi olla lähin tyystin autioitunut. Mielestäni jotenkin surkeaa kun katsoo vanhoja valokuvia Yhdysvaltalaisista kaupungeista jostain 50 vuoden takaa, pienet paikkakunnat vaikuttavat vielä eläviltä yhteisöiltä joissa ihmiset liikkuvat kaupunkien keskustoissa. En ikinä haluaisi tätä samaa kehitystä Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ah. Muistuu mieleeni vaihto-oppilasvuoteni 1998-1999 Texasissa. Tulin takaisin 45 kiloa isompana!
Kaupunki oli rauhallinen, turvallinen ja pieni, siellä ei tapahtunut koskaan mitään. Olin lukioikäinen ja ajattelin ensimmäisellä viikolla, että kävelisin 2 kilometrin päässä olevaan kauppakeskukseen katselemaan. Perheenäiti oli ajatuksestani ihan hämillään, ei ymmärtänyt, mitä halusin. Halusin siis mennä 'Mallille', mutten tarvinnut kyytiä, eikä kukaan tullut hakemaan minua. Hän ei ymmärtänyt, miten ikinä pääsisin sinne - lentämälläkö? Sain kuitenkin luvan lähteä kävellen.
Kun olin kävellyt noin kilometrin, paikallinen poliisi ajoi viereen ja pysäytti. Kysyi, mitä teen, eikä uskonut, kun kerroin käveleväni kauppakeskukseen. Olin outo ja tuntematon ihminen, valkoinen suomalainen nuori mies. Piti näyttää henkilökorttia, jota minulla ei tietenkään ollut. En minä mitään passeja kanniskellut mukanani. Samassa poliisiauton perään ajoi vaihto-oppilasperheäitini ja selitti poliiseille mitä olin tekemässä. Hän oli siis ajanut koko ajan takana ja seurannut minua! Poliisit pyörittelivät päitään ja antoivat kävellä loput.
Vaihtoäiti tuli kauppakeskukseen muka omille asioilleen samaan aikaan ja vaati lopulta, että mennään yhdessä autolla takaisin, kun olen kierrellyt tarpeeksi.
Oli ensimmäinen ja viimeinen kävelyni tuon vuoden aikana!
Tuttavani oli vaihto-oppilas vuotenaan Alabamassa ja kertoi vastaavan tarinan. Poliisi pysäytti kun hän ja vierailulla olleet vanhempansa olivat kävelyllä, ei todellakaan ole siellä päin tapana.
Oliko kaupungissa lainkaan koiria? Eikö niitäkään kävelytetä missään?
Entä polkupyörät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ah. Muistuu mieleeni vaihto-oppilasvuoteni 1998-1999 Texasissa. Tulin takaisin 45 kiloa isompana!
Kaupunki oli rauhallinen, turvallinen ja pieni, siellä ei tapahtunut koskaan mitään. Olin lukioikäinen ja ajattelin ensimmäisellä viikolla, että kävelisin 2 kilometrin päässä olevaan kauppakeskukseen katselemaan. Perheenäiti oli ajatuksestani ihan hämillään, ei ymmärtänyt, mitä halusin. Halusin siis mennä 'Mallille', mutten tarvinnut kyytiä, eikä kukaan tullut hakemaan minua. Hän ei ymmärtänyt, miten ikinä pääsisin sinne - lentämälläkö? Sain kuitenkin luvan lähteä kävellen.
Kun olin kävellyt noin kilometrin, paikallinen poliisi ajoi viereen ja pysäytti. Kysyi, mitä teen, eikä uskonut, kun kerroin käveleväni kauppakeskukseen. Olin outo ja tuntematon ihminen, valkoinen suomalainen nuori mies. Piti näyttää henkilökorttia, jota minulla ei tietenkään ollut. En minä mitään passeja kanniskellut mukanani. Samassa poliisiauton perään ajoi vaihto-oppilasperheäitini ja selitti poliiseille mitä olin tekemässä. Hän oli siis ajanut koko ajan takana ja seurannut minua! Poliisit pyörittelivät päitään ja antoivat kävellä loput.
Vaihtoäiti tuli kauppakeskukseen muka omille asioilleen samaan aikaan ja vaati lopulta, että mennään yhdessä autolla takaisin, kun olen kierrellyt tarpeeksi.
Oli ensimmäinen ja viimeinen kävelyni tuon vuoden aikana!
Hämmentävän samanlainen kokemus itsellänikin juuri Texasista, vaihto-oppilaana siellä pikkukaupungissa 2001-2002. Paino nousi kolmessa kuukaudessa 15 kiloa, mutta sitten hankin kuntosalijäsenyyden ja aloin juosta juoksumatolla. Lopulta palasin noin 5 kiloa kevyempänä takaisin Suomeen. Heti ensimmäisenä päivänä koto-Suomessa lähdin kävelylle metsään ja se oli niin ihanaa, että itkin!
Juu ei siellä kävellä. Kävelyä harrastetaan kotona tai kuntosalilla sellaisella juoksumatolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko kaupungissa lainkaan koiria? Eikö niitäkään kävelytetä missään?
Entä polkupyörät?
En nähnyt ainuttakaan polkupyörää. Koiria näin joillain pihoilla, mutta enpä tajunnut kysyä miten niitä ulkoilutetaan tai mihin ne pissaavat/kakkaavat. Viedäänkö nekin autoilla jonnekin puistoon kauas? En tiedä.
ap
paljonhan Jenkeissä harrastetaan patikointia, mutta sekin tarkoittaa sitä että ajellaan jonnekin luonnonpuistoon autolla ensin ja sitten käydään patikkaretkellä. Maisemat ja luonnonpuistot ovat toki siihen hienoja, mutta todella typerää että lenkkeily on niin vieroksuttua. Voisihan sitä yhtälailla lähteä omalta kotiovelta 10 km juoksu/kävelylenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu ei siellä kävellä. Kävelyä harrastetaan kotona tai kuntosalilla sellaisella juoksumatolla.
Kamalaa. Siis viedäänkö lapsetkin jonnekin kuntosalille liikkumaan vai miten niiden liikunta hoidetaan? Viedään autolla leikkipuistoon?
Mun veli kertoi samaa vaihto-oppilasvuodestaan - kukaan ei kävele mihinkään! He asuivat 400 metrin päässä Wal-Martista, mutta sinnekin mentiin AINA autolla. Sinne ei yksinkertaisesti vain pystynyt kävelemään, koska pihatieltä mentiin suoraan vilkkaalle autotielle. Ei ollut mitään mahdollisuutta kävellä. Ehkä jos olisi mennyt toisten pihojen läpi, mutta nekin oli aidattuja.
Kuntosali pelasti mun veljen lihomiselta. Tajusi aika äkkiä, että salikortti on hankittava, jos aikoo palata Suomeen elävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttuni vietti jotain 4 viikkoa USA:ssa ja harrasti kuulemma vielä melko paljon liikuntaa siellä ja lihoi siitä huolimatta yli 10kg tuossa ajassa. Joi joka aterialla jotain kokista ja kaikki ruuat rasvaisia jne.
Vierailija kirjoitti:
Ei liikunnalla ja lihavuudella ole käytännössä mitään tekemistä toistensa kanssa. Liiku niin laihdut on valetta ja propagandaa.
Totta kai on. Jos olet lihava, olet lihonut juuri sen vuoksi, ettet ole ajoissa liikkunut. Se tarkoittaa: joka päivä. Jos ei liiku, ei voi syödä normaalisti. Olen jo vanhus, mutta päivänkin liikkumattomuus aiheuttaa 1-2 kg:n panonnousun.
Laihdutuslääkäri Mustajoki on antanut ohjeen punnita itsensä joka päivä. Hyvä ohje, 1-2 kg on helppo laihduttaa, 5 kg melkein mahdotonta.
Lihavuus in usein laiskuutta.
Olen amerikkalaisen kanssa aviossa. Mieheni suku on kaikki hoikkia ja liikunnallisia. Kaikki asuvat isoissa kaupungeissa ja ovat erittäin terveystietoisia. Anoppini kokkaa todellista terveysruokaa ja kukaan ei käytä alkoholia viinilasillista enempää. Sosioekonomisesti ajatellen ovat korkeakoulutettua, varakasta valkoista väkeä. Amerikka on iso maa, tuppukylän perusteella ei voi vielä tehdä johtopäätöksiä.
Asun Usassa, ja kaikki tutut kävelevät/juoksevat. Joko ihan kadun varrella, tai alueen lukemattomissa luonnonpuistoissa, joita on ihan parin mailin välein, pisimmät polut ovat valtavan pitkiä pyöröreitteja tyyliin Washington-Ohio reitti, joilla myös kävellään ja juostaan.
Pikaruokapaikkoja on myös terveellisiä, esim Cava ja Chopit ovat pikasalaattipaikkoja, todella hyviä. Ja muita erilaisia luomupikaruokaloita, esim Green leaves.
Eivätkä kaikki todellakaan ole lihavia, päin vastoin.
Eräs tuttu kertoi että vaihto-oppilasaikana oli kovasti ihmetelty kun hän halusi pyöräillen mennä johonkin paikkaan, kukaan ei ymmärtänyt tätä. Siis jos kyse olisi ollut jostain kilpapyöräilystä urheilumuotona, niin se olisi vielä ymmärretty mutta että joku halusi käyttää polkupyörää kulkuvälineenä, niin se ei mennyt jakeluun kuulemma.
Isäni yritti Amerikassa aikoinaan kävellä jonkun matkan mutta joka kerta joku otti pyytämättä kyytiin.Kävelyä ei ymmärretty lainkaan.
Ei liikunnalla ja lihavuudella ole käytännössä mitään tekemistä toistensa kanssa. Liiku niin laihdut on valetta ja propagandaa.