30+ -nainen, kuinka nuoren miehen voisit ottaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei naiset huoli muuta kun vanhempia. Ainakaan nuoret naiset

Höpsis. Kyllä nuoremmillekin löytyy ottajia. Tunnen itseni lisäksi muitakin joilla huomattavasti nuorempi mies.

Kyllä tuo nykyinen on hyvä. 12v nuorempi.

Olen 38. Minusta nuorin aidosti kiinnostunut on ollut 22 vuotias. Koin hänet iän puolesta liian nuoreksi. 30 vuotiaan miehen voisin vielä ottaa, jos hän on kypsä aikuinen jolla elämänhallinta on kunnossa.

Olen 50v. En ottaisi yli 40 vuotiasta miestä.

Yhden yön suhteeseen 19v. Vakavaan suhteeseen 25v. 

N37

Maksimissaan pari-kolme vuotta nuorempi. En hae pelkkää seksiseuraa.

N42

Vierailija kirjoitti:

11 v. nuorempi mies halusi seurustella kanssani. En voinut, koska se tuntui väärältä ja hänen elämänsä varastamiselta. Ehkä 5 v. nuorempi menettelisi.

Miehet voivat vapaasti hyppiä sukupolvien yli ja vaikka pariutua teinitytön kanssa jos haluavat. Mutta sä tunnet huonoa omaatuntoa 11v. ikäerosta. :D Oletko koskaan miettinyt, että meidän yhteiskunnassa on tavallaan aivospesty naiset ajattelemaan noin... Miehillä on kaikki ovet avoinna, naisten tulee tyytyä ikäisiinsä tai vanhempiin kumppaneihin. 

Parisuhteeseen 27 alkaa olemaan aika minimi, maksimi siinä 44.

Yhden yön suhteita en harrasta, mutta viehätyn yleensä itseäni vanhemmista, joten sanoisin että 30-50.

T: N31

Minkä ikäisenä on hopeakettu? Toisilla kun tulee ensimmäiset harmaat jo alle kolmekymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 32v, enkä ole ikinä seurustellut/harrastanut seksiä itseäni nuoremman kanssa. Nyt kun ikää on enemmän, miehet eivät tunnu enää niin lapsellisilta joten voisin harrastaa seksiä tai seurustella itseäni max. 5 vuotta nuoremman kanssa. Silti omanikäiset tai vähän vanhemmat kiinnostavat eniten.

Miehet ovat luonnostaan lapsellisempi sukupuoli. En ole huomannut, että ikääntyminen miehillä merkittävästi kypsyttää heitä henkisesti (noin yleisesti siis, yksilötapaukset asia erikseen). Ja etenkin nuorempia naisia jahtaavat miehet ovat aivan mahdottoman lapsellisia. Miksi et vain myönnä totuutta: sua kiihottaa ikääntymisen merkit miehet kasvoissa sekä kehossa, ja siksi sua ei innosta nuoremmat miehet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11 v. nuorempi mies halusi seurustella kanssani. En voinut, koska se tuntui väärältä ja hänen elämänsä varastamiselta. Ehkä 5 v. nuorempi menettelisi.

Miehet voivat vapaasti hyppiä sukupolvien yli ja vaikka pariutua teinitytön kanssa jos haluavat. Mutta sä tunnet huonoa omaatuntoa 11v. ikäerosta. :D Oletko koskaan miettinyt, että meidän yhteiskunnassa on tavallaan aivospesty naiset ajattelemaan noin... Miehillä on kaikki ovet avoinna, naisten tulee tyytyä ikäisiinsä tai vanhempiin kumppaneihin. 

Minäkin sain kokea tämän kun aloin seurustella selkeästi nuoremman miehen kanssa. Kaikenlaista kommenttia kuinka olen hänen seksilelu ja yhdessä kaverien kanssa varmasti nauraa minulle yms vaikka mieheni ei ole edes yhdenillanjuttuja harrastanut ja vietti alusta asti vapaa-aikansa suurelta osin kanssani. Nyt ajan kanssa ihmiset pikkuhiljaa ovat alkaneet hyväksyä suhteemme. Minun lähimmät ihmiset ja vanhempani hyväksyivät suhteen heti alussa ja olivat iloisia puolestani, kun näkivät miten hyvä mies oli minua kohtaan.

Edelleen naureskelijoita ja kummastelijoita riittää, mutta kai niitä tulee olemaan aina.

Vierailija kirjoitti:

Oman ikäinen tulee olla vähintään.

n34

Miksi? Viehättääkö vanhemmat enemmän ulkonäöllisesti vai onko kyse enemmän vaikkapa totutusta normista?

25v voisi olla ikäraja, ihan vain sen takia, että sitä nuorempia on niin helppoa manipuloida, että suhteeseen tulee helposti vallan kanssa epätasapainoa.

Olen itse asiassa naimisissa nuoremman miehen kanssa, ja ainakin itse olen tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

25v voisi olla ikäraja, ihan vain sen takia, että sitä nuorempia on niin helppoa manipuloida, että suhteeseen tulee helposti vallan kanssa epätasapainoa.

Olen itse asiassa naimisissa nuoremman miehen kanssa, ja ainakin itse olen tyytyväinen.

Osa varmaan onkin manipuloitavissa, mutta osa enemmän itsetietoisia jo nuorena ja tasavertainen parisuhde mahdollinen. Meillä suhteessa keskustellaan asioista samalla tavalla kuin olen tottunut vanhempienkin miesten kanssa keskustelemaan. Itse en kyllä ole erityisen kontrolloivaa tyyppiä niin sekin varmaan tekee helpommaksi suhteen muodostumisen tasavertaiseksi. Ikäero unohtuu ja tulee esiin oikeestaan vaan huvituksena, kun miettii asioita lapsuudesta ja sitten tajuaa toisen olleen vauva silloin tai edes vielä syntynyt.

Harakka86 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11 v. nuorempi mies halusi seurustella kanssani. En voinut, koska se tuntui väärältä ja hänen elämänsä varastamiselta. Ehkä 5 v. nuorempi menettelisi.

Miehet voivat vapaasti hyppiä sukupolvien yli ja vaikka pariutua teinitytön kanssa jos haluavat. Mutta sä tunnet huonoa omaatuntoa 11v. ikäerosta. :D Oletko koskaan miettinyt, että meidän yhteiskunnassa on tavallaan aivospesty naiset ajattelemaan noin... Miehillä on kaikki ovet avoinna, naisten tulee tyytyä ikäisiinsä tai vanhempiin kumppaneihin. 

Minäkin sain kokea tämän kun aloin seurustella selkeästi nuoremman miehen kanssa. Kaikenlaista kommenttia kuinka olen hänen seksilelu ja yhdessä kaverien kanssa varmasti nauraa minulle yms vaikka mieheni ei ole edes yhdenillanjuttuja harrastanut ja vietti alusta asti vapaa-aikansa suurelta osin kanssani. Nyt ajan kanssa ihmiset pikkuhiljaa ovat alkaneet hyväksyä suhteemme. Minun lähimmät ihmiset ja vanhempani hyväksyivät suhteen heti alussa ja olivat iloisia puolestani, kun näkivät miten hyvä mies oli minua kohtaan.

Edelleen naureskelijoita ja kummastelijoita riittää, mutta kai niitä tulee olemaan aina.

Kyllä ne selkeästi nuoremman naisen kanssa seurustelevat miehetkin saavat asiasta kuulla. 

Olen 31 ja kumppanini täyttää ensi kuussa 19. Ei tää ihan tavanomainen suhde ole, vastaa meillä kummallakin sellaisiin tarpeisiin jotka eivät ole pysyviä. Mutta ei se aivan mahdotonta ole että ajan mittaan syntyy uusia kestävämpiä tarpeita jotka opitaan toisiltamme täyttämään.

Tämän nuorempaa tuskin ottaisin, ja yleensä tykkään ihan omanikäisistäni.

Vierailija kirjoitti:

Oon nelikymppisenä ihastunut kaksikymppiseen. Ollaan edelleen hyvissä väleissä. Myös 25-vuotiaaseen, johon on myös hyvät välit.

Entä jos mies kirjoittaisi näin?

Paskamyrsky valmis taas heti.

Naiset ja kaksinaismoraali.

Olen 33 ja ihastukseni on 25. En koe ikäeroa mitenkään haitaksi tai esteeksi. En osaa sanoa mitään ehdottomia ikärajoja. Ikä ei ole este, jos muuten sovitaan yhteen. Ainoa keksimäni ongelma nuoremman kanssa on toive lasten saamisesta, jos toinen haluaisi vielä odottaa ja minulla ikää alkaa tulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon nelikymppisenä ihastunut kaksikymppiseen. Ollaan edelleen hyvissä väleissä. Myös 25-vuotiaaseen, johon on myös hyvät välit.

Entä jos mies kirjoittaisi näin?

Paskamyrsky valmis taas heti.

Naiset ja kaksinaismoraali.

Ei se mitään kaksinaismoraalia ole että otetaan tilannetta arvioidessa konteksti huomioon.

Harakka86 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11 v. nuorempi mies halusi seurustella kanssani. En voinut, koska se tuntui väärältä ja hänen elämänsä varastamiselta. Ehkä 5 v. nuorempi menettelisi.

Miehet voivat vapaasti hyppiä sukupolvien yli ja vaikka pariutua teinitytön kanssa jos haluavat. Mutta sä tunnet huonoa omaatuntoa 11v. ikäerosta. :D Oletko koskaan miettinyt, että meidän yhteiskunnassa on tavallaan aivospesty naiset ajattelemaan noin... Miehillä on kaikki ovet avoinna, naisten tulee tyytyä ikäisiinsä tai vanhempiin kumppaneihin. 

Minäkin sain kokea tämän kun aloin seurustella selkeästi nuoremman miehen kanssa. Kaikenlaista kommenttia kuinka olen hänen seksilelu ja yhdessä kaverien kanssa varmasti nauraa minulle yms vaikka mieheni ei ole edes yhdenillanjuttuja harrastanut ja vietti alusta asti vapaa-aikansa suurelta osin kanssani. Nyt ajan kanssa ihmiset pikkuhiljaa ovat alkaneet hyväksyä suhteemme. Minun lähimmät ihmiset ja vanhempani hyväksyivät suhteen heti alussa ja olivat iloisia puolestani, kun näkivät miten hyvä mies oli minua kohtaan.

Edelleen naureskelijoita ja kummastelijoita riittää, mutta kai niitä tulee olemaan aina.

Olen itse mies ja tuo kuvailemasi kokemus on minullekin varsin tuttu.

Itse aloin lukioaikoina (tarkalleen 17-vuotiaana) seurustella 23-vuotiaan naisen kanssa. Vanhempani hyväksyivät suhteen varsin hyvin, mutta pari vuotta vanhempi isosiskoni ja (aluksi) jotkut sukulaisista äidin puolelta paheksuivat suhdettamme, koska heistä on muka epänormaalia, jos nainen on parisuhteessa miestä vanhempi vuodenkin. Sisko jopa meni niin pitkälle, että esim. kun tämä naisystäväni oli käymässä meillä, sisko haukkui häntä minun hyväksikäyttäjäksi, ja oli muutenkin erittäin mustasukkaisen oloinen. Yritti kai säädä meidät eroamaan. Muutenkin tuntui ärsyyntyvän aina, kun vaikka kuuli minun sanovan tämän naisen nimen saati sitten näki hänet.

Sisko itse oli tuohon aikaan seurustellut jonkun parikymppisen pojan kanssa, ja taisivat olla sillon juuri eronneet. Eli jostain kateudesta kai oli kyse.

En ole enää tämän naisen kanssa yhdessä, mutta kavereina olemme pysyneet.  Tällä hetkellä seurustelen 31-vuotiaan naisen kanssa, itse olen nyt 28-vuotias.  Siskokin on iän myötä järkevöitynyt, eikä enää paheksu tätä suhdettamme, joskin on ehkä edelleen toisinaan turhan omistushaluinen. Mikä taas on ehkä hiukan imartelevaa.