Miksi suomalaiset eivät enää tunne Naapuriapua?
Tämä maa on mennyt ihan oudoksi. Muutin viikonloppuna uuteen asuntoon. Olin saanut muuttoavuksi yhden ystäväni, mutta emme olisi millään jaksaneet kantaa painavaa ja sänkyä sisälle. Pyysin erästä ( hyväkuntoisenkin oloista) parikymppistä miestä avuksi. Mies meni samaan taloon avaimilla, ilmeisesti siis asuu siellä. Vastaus: ”ei kiinnosta”. Myös talosta ulos tullut pariskunta, ehkä viisikymppisiä: ”ei ehdi nyt millään.”
Jouduimme sitten ystävän kanssa kahdestaan rehkimään ja menimme tavaroiden kanssa rappu kerrallaan. Ihmeen kaupalla homma saatiin tehtyä, mutta vieläkin on selkä kipeänä. Ihmettelen kyllä tuota ihmisten välinpitämättömyyttä. Muistan lapsuudestani auttavaiset ja ystävälliset naapurit. Ja olen -71 syntynyt, eli en nyt vielä aivan ikäloppukaan. Onko tosiaan näin, että ihmiset ovat nykyaikana itsekkäämpiä, eivätkä enää välitä muista? Vai olenko nyt sitten vain kohtuuton?
Kommentit (78)
Kaksipiippuinen juttu. Itse ehkä olisin riuskana miehenä voinut jeesata, mutta ymmärrän että jos yllättäen pyydetään muuttohommiin vieraita ihmisiä niin onhan se vähän...
Se on hinta siitä, etteivät naapurit kyttää muutenkaan tekemisiäsi.
Olisit palkannut muuttomiehiä. Mennyt maku jo kaikenlaisiin lokkeihin.
Samaa ihmettelivät omakotitalossa asuvat vanhempani, kun kuulivat ettemme voi pyytää naapureitamme kerrostalossa vahtimaan lemmikkejämme, tai ettemme kahvittele naapureidemme kanssa. Tervehditään saman talon asukkaita puolin ja toisin, jutellaan pidempiäkin pätkiä päivän asioista pihamaalla silloin tällöin, mutta jotenkin kaikki muu tuntuu menevän liian henkilökohtaiseksi.
Nuorilla ihmisillä on ehkä oma "muuttamisen kulttuuri", muutot hoidetaan kaveriporukan avustamana ja illalla on bileet muuttoporukalle. Vanhemmilla taas näyttää olevan usein muuttoapuna oma perhe, tai palkattu muuttofirma. Näin ollen monellekaan ei tule edes mieleen että sitä apua pyydetään ihan tarpeeseen, ja saattaa siellä kummitella pelko siitäkin, että lupauduttuaan auttamaan yhden nyssykän kanssa on siellä niitä nyssyköitä odottamassa vielä vuoren verran lisää.
"Ei ehdi" on ihan normaali vastaus tuossa tilanteessa, yleensä kun lähdetään kotoa jonnekin niin on siihen on syy eikä monikaan muuta suunnitelmiaan tuntemattoman takia jolla ei selvästi ollut hengenhätää.
"Ei kiinnosta" on nuivempi mutta minkäs teet, ei ole nuoriso kuten ennen.
Ja vinkki seuraavaan muuttoon, olen nähnyt ammattilaisten purkavan sängyn omaa työtään helpottaakseen vaikka heitä olikin 3-4 miestä eikä sänky ollut sellainen ettei se olisi heillä tarvittaessa siirtynyt.
Totta. Eikä pahemmin auteta myöskään sukulaisia tai ystäviäkään. Suvun vanhuksia ei käydä katsomassa, ei oikein edes omia vanhempia, lapsiperheitä ei auteta lastenhoidossa, talonrakentajalle ei tarjota talkooapua. Muistan kun siskoni rakensi taloa 80-luvulla, me sisarukset oltiin aika paljon auttamassa, minäkin teininä kävin siellä siivoamassa, nauloja keräämässä, lautoja maalaamassa, betoniharkkoja kantamassa yms. Naapurit tarjoutuivat valutalkoisiin. Koko suku oli kattotuolitalkoissa. Kun me rakennettettiin 15 v sitten, kukaan ei tarjonnut apua ja jos kysyi, kukaan ei joutanut. Kerran veljeni kävi tapetointiapuna.
Minulle on aina ollut selvää, että suvun vanhuksia käydään tervehtimässä, kiinnostipa tai ei. Nykyään ei tarvitse, kun ne vanhukset on niin ikäviä, en pidä hänestä, en ehdi, en jaksa, eiolepakkojoseihalua. Äidilläni on lähes 20 lastenlasta, omieni lisäksi vain kolme lastenlasta käy joskus, kerran tai pari vuodessa tervehtimässä.
Nuorena hoidin paljon sisarusten lapsia ja ajattelin, että onpa mulla sitten paljon hoitajia omille lapsille. No, oliko? Ei kukaan jaksanut tai ehtinyt tai elämäntilanne oli sellainen, että ei vain sopinut.
Miten meistä on tullut niin itsekkäitä?
"Ennen" samassa kylässä asui se suku... ei ne naapurit asuneet siinä sattumalta vaan heille oli lohkottu tontit esi-isien perinnönjaossa. Onhan se eri asia poiketa naapuriin kun siinä asuu täti tai serkku. Onhan se eri käydä morjestamassa vanhaa mummia kun se asuu 200m päässä ja itsekin on päivät kotona navetahommissa tms.
Vierailija kirjoitti:
Tämä maa on mennyt ihan oudoksi. Muutin viikonloppuna uuteen asuntoon. Olin saanut muuttoavuksi yhden ystäväni, mutta emme olisi millään jaksaneet kantaa painavaa ja sänkyä sisälle. Pyysin erästä ( hyväkuntoisenkin oloista) parikymppistä miestä avuksi. Mies meni samaan taloon avaimilla, ilmeisesti siis asuu siellä. Vastaus: ”ei kiinnosta”. Myös talosta ulos tullut pariskunta, ehkä viisikymppisiä: ”ei ehdi nyt millään.”
Jouduimme sitten ystävän kanssa kahdestaan rehkimään ja menimme tavaroiden kanssa rappu kerrallaan. Ihmeen kaupalla homma saatiin tehtyä, mutta vieläkin on selkä kipeänä. Ihmettelen kyllä tuota ihmisten välinpitämättömyyttä. Muistan lapsuudestani auttavaiset ja ystävälliset naapurit. Ja olen -71 syntynyt, eli en nyt vielä aivan ikäloppukaan. Onko tosiaan näin, että ihmiset ovat nykyaikana itsekkäämpiä, eivätkä enää välitä muista? Vai olenko nyt sitten vain kohtuuton?
Mä kyllä fanitan tuota Miestä, ihan oikea vastaus. Jos Mies kysyy naiselta että : Oliskos mitään billuhommia ?!, niin vastaus on : Ei kiinnosta ! tai painu fittuun siitä !
Joten voitanee todeta, että niin se metsä vastaa kuin sinne huutaa. Olisi sinunKIN ehkä syytä tajuta että, kun raavit "jonkun" selkää, niin sinunkin selkääsi raavitaan kun sitä kaipaat. Eikä haistatella.
Hieno Mies kertakaikkiaan, todellakin !
Minäkin muutin juuri, oli onneksi 3 muuta kantajaa mukana mutta kukaan naaoureista ei edes moikannut mua paitsi yksi mukava äiti-ihminen. Miksi me suomalaiset ollaan tämmöisiä?
Pitkä tarina siitä miten yhteisöllisyys on joutuvut väistämään itsekyyden tieltä. Liittyy itse keksimäämme ideologiaan, joka valtasi alaa jo 60-luvulla kuinka ihmisellä on vain oikeuksia keskittyä itseään kehittäviin asioihin, mutta ei lainkaan velvollisuuksia toisiaan kohtaan esim. parisuhteessa.
Joo en mäkään auttaisi tuntematonta muutossa. Ei ole minun ongelmani. Naapureitakaan en moikkaa. Oli todella ahdistavaa kun venäläinen naapuri tuli esittäytymään. En edes moikannut sille sen jälkeen. Onneksi suomalaiset sentään tajuavat olla hiljaa
Yksi nuori mies ja yksi pariskunta = koko suomen kansa
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muutin juuri, oli onneksi 3 muuta kantajaa mukana mutta kukaan naaoureista ei edes moikannut mua paitsi yksi mukava äiti-ihminen. Miksi me suomalaiset ollaan tämmöisiä?
Kotikasvatus? Kun ihminen avaa suunsa hän puhuu kodistaan, josta on esimerkin oppinut.
En auttaisi mistään hinnasta naapuriani jonka 2 isokokoista koiraa haukkuvat ja ulisevat päivät pitkät. Korkeintaan voisin soittaa ambulanssin jos pihalla sätkisi sairauskohtauksen saaneena.
Toista naapuriani auttalen mielelläni, hiljainen ja kohtelias henkilö.
Minullakin menee selkä jumiin kaikesta raskaasta kantamisesta. Joitain pussukoita voisin tosin kannella avuksi.
Et sitten voinut pihiyttäsi tilata muuttoautoa ja muuttomiehiä? Maksatko sinä jos naapuri venäyttää selkänsä ja joutuu sairauslomalle?
Avasin keskustelun koska ajattelin että on jokin järjestö nimeltä Naapuriapu mitä halusit promota. Kävi ilmi että et vaan osaa edes yksikertaisia kielioppisääntöjä.
Naapurit herkästi alkavat udella ja valittaa, jos heihin tutustuu. Oman kodin rauha kärsii siitä. Ainakin Helsingissä ihmiset haluavat olla pääasiassa rauhassa ja anonyymejä. Maalla voi tietysti olla toisin.
Kuka täällä saa kommentin läpi? Millä perusteella ei saa? Haistakaa "vauvan" vahtikoirat yx pitkän päivän p..vaippa!
Kyllä! Olet oikeassa. Ihmiset ovat nykyisin itsekkäitä.