Lue keskustelun säännöt.
Onneton yh-äiti kysyy: miten selviäisin tästä eteenpäin?
04.04.2018 |
Olen kahden villin leikki-ikäisen yh-vanhempi ja toinen heistä on ns. erityislapsi. Isällään lapset ovat yleensä ainoastaan viikonloppuisin ja minä hoidan aina arjen. Isällä on erilaiset rutiini, periaatteet ja säännöt ja hän on äkkipikäinen, huutaa helposti ja ostaa lapsille kaupasta melkein kaiken mitä he keksivät ikinä pyytää. Hyväpalkkaiselta exältä saan epävirallisesti elareita alle minimisumman ja erossa olin ainoa, joka menetti rahaa (eli siis kaikki muutaman tonnin säästöni - hänellä on varallisuutta noin 200k).
Lapset ovat erittäin levottomia palattuaan isältä yleensä muutaman päivän ajan ja loppuviikkoa kohti alkaa helpottaa. Tosin nykyään nekin pahimmat hetket ovat helpottaneet, kun aluksi ne lasten raivarit olivat ihan järjettömiä (alkoivat rikkoa tavaraa kotona ja huutaa täysillä jne.). Lapset pääsääntöisesti eivät haluaisi mennä lyhytpinnaisen isänsä luokse, vaikka isä ostaakin heille kaikki haluamansa lelut ja syöttää hampurilaisia ja karkkia koko viikonlopun, jonka jälkeen mun luona leikkivät vanhoilla leluillaan ja syövät normaalia kotiruokaa.
Itselläni ei ole vapaa-ajalla kavereita, jotka asuisivat samassa kaupungissa ja mitään sosiaalista elämää ei muutenkaan ole. Vanhempani ovat passiivisia ja en heitåkään tapaa juurikaan, kun en vain ehdi, eivätkä he tule luokseni kylään kovinkaan usein. Ketään uutta kumppaniehdokasta en ole eroni jälkeen tavannut. Käyn kohtuupalkkaisessa työssä (tosin nyt olen talvilomalla). Joskus tuntuu siltä, että olen todella katkera tilanteeseeni, enkä enää jaksaisi elää. Lapset muuttaisivat isänsä luokse, hoitaisin raha-asiat kuntoon ja mä vain häviäisin kuvioista ja maailmasta. Mikä tähän auttaisi?
Kommentit (34)
Olen pahoillani ap, todella raskas tilanne. Asiat kyllä helpottavat lasten kasvaessa mutta eihän se paljoa lohduta nyt.
Voisitko ainakin hakea elarit virallista kautta, niin ainakin taloudellinen tilanteesi helpottaisi?
Olet sankari kun jaksat oikeasti kasvattaa lapsiasi ♡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota perheneuvontaan/lasuun yhteyttä niin saat tukiperheen ja kenties tukitoimia lapsille.
Tuntuu vain siltä, kuin olisi vain aikuisuuden tuomia velvollisuuksia (lastenhoito, työssäkäynti, kotityöt - nuo kaikki kotiin liittyvät 100% yksin), muttei mitään hyvää aikuisuuteen liittyvää (kuten onnellinen parisuhde ja läheisyyttä, ystävyyssuhteita, vapaus liikkua ja matkustaa). Nimittäin exä kuitenkin edelleenkin kontrolloi elämääni ja tekemiäni päätöksiä.
Päivä kerrallaan tässä mennään, mutta välillä tuntuu siltä, että tekisi mieli vain käpertyä sikiöasentoon ja itkeä itsensä uneen ja tosiaan kadota kokonaan pois kuvioista. Kunpa kasten isä olisi hieman vastuullisempi ja hänellä olisi joku fiksu lapsista pitävä uusi vaimo, niin siinä vaiheessa itselläni ei enää olisi merkitystä. Mutta hän on siis monissa asioissa vastuuton ja todella lyhytpinnainen tapaus, niin lasten vuoksi pitäisi vain jaksaa.
Harrasta ja löydä sitä kautta uusia ihmissuhteita elämääsi. Tutustu lasten kavereiden vanhempiin.
Etsi käsiisi vanhat ystävät. Serkut, joilla pikkulapsivaihe menossa.
Kotona on tietysti tylsä olla. Tuo sinun kommenttisi, että ex- miehelläsi on 200k omaisuutta. Omaisuutta vai omaisuutta, josta velkaa? Jos olette olleet naimisissa, niin ositus olisi pitänyt tehdä paremmin.
Ota myös rohkeasti esiin elareitten korotus. Lapset. voisivat olla isällään 3-4 päivää viikossa. Esim. Harrastusten kannalta on haastavaa, että lapset aina arkea sinulla.
Aina suhteen päättymisen jälkeen tulee se masennusvaihe. Kyllä pääset sen yli. Muista,, että alkoholi ei helpota oloa.
Oma valintasi erota hyvätuloisesta lasten isästä. Turha itkeä jälkikäteen kun elintaso tippuu.
Meidänkö sulle pitäisi antaa 200 000 euroa käteen? MENE TÖIHIN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma valintasi erota hyvätuloisesta lasten isästä. Turha itkeä jälkikäteen kun elintaso tippuu.
Meidänkö sulle pitäisi antaa 200 000 euroa käteen? MENE TÖIHIN!
Entäpä jos sinä opettelisit ymmärtämään lukemaasi. Aloittajallahan on työ.
Vierailija kirjoitti:
Oma valintasi erota hyvätuloisesta lasten isästä. Turha itkeä jälkikäteen kun elintaso tippuu.
Meidänkö sulle pitäisi antaa 200 000 euroa käteen? MENE TÖIHIN!
Käyn töissä. Tarkoitan sitä, että hän ei edes maksa niitä normaaleja elareita, enkä saanut mitään erossa ja hän totuttaa lapset siihen, että kaiken kinuamansa saa kaupassa. En ole mitään ylimääräistä vaatimassa sinänsä. Ja elämä oli kamalaa hänen kanssaan.
Mutta en tajunnut sitä ihan realistisesti, että mulla ei ihan oikeasti ole kovinkaan hohdokkaita mahdollisuuksia enää tavata ketään uutta ihmistä eron jälkeen. Miksi joku mies haluaisi leikki-ikäisten yh-äidin puolisokseen? Ei mitään syytä. Tottakai joku haluaa mieluummin lapsettoman.
En ihan aidosti ymmärtänyt, mihin kiipeliin joutuisin sen avioliiton ja eron myötä. Omisi pitänyt valita puoliso huolellisemmin, myönnän. Seurustelimmeyli kaksi vuotta ennen avioliittoa, mutta ei se näköjään ollut riittävän pitkä aika. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, ei ne lapset ole leikki-ikäisiä ikuisesti, onneksi! Ota yhteyttä lastenvalvojaan tuossa elariasiassa, hän osaa auttaa eteenpäin. Kun teillä on sopimus elatusmaksuista niin saat rahan Kelalta jos ex jättää maksamatta.
Itse olet miehesi valinnut ja lapset tuollaisen idiootin kanssa tehnyt. Eikö kannattaisi tutustua lasten isään ennen lasten tekemistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olet miehesi valinnut ja lapset tuollaisen idiootin kanssa tehnyt. Eikö kannattaisi tutustua lasten isään ennen lasten tekemistä
semmonen naisvihaaja siellä olettaa naisten ottavan vastuuta mistään.
Tältä palstalta on turha sympatioita hakea...
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko tosiaan hakea ne tulojen mukaan lasketut elarit?
Toisekseen, voisivatko lapset olla isällään vaikka viikon verran - ei varmasti hyväksi lapsille, mutta kokonaistilanteen kannalta voisi olla hyväksi - jona aikana ottaisit vaikka halvan äkkilähdön jonnekin ja lepäisit? Tai vaan lepäisit kotona?
Kolmanneksi, voisitko ehkä puhua vanhemmillesi avoimesti tilanteestasi, ja selittää, että todella kaipaisit apua ja tukea? Tiedät itse, onko tämä hyvä idea, mutta ehkä he aktivoituisivat jos ymmärtäisivät, että olet oikeasti huonossa jamassa.
Älä välitä noista ilkeistä kommenteista <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma valintasi erota hyvätuloisesta lasten isästä. Turha itkeä jälkikäteen kun elintaso tippuu.
Meidänkö sulle pitäisi antaa 200 000 euroa käteen? MENE TÖIHIN!
Käyn töissä. Tarkoitan sitä, että hän ei edes maksa niitä normaaleja elareita, enkä saanut mitään erossa ja hän totuttaa lapset siihen, että kaiken kinuamansa saa kaupassa. En ole mitään ylimääräistä vaatimassa sinänsä. Ja elämä oli kamalaa hänen kanssaan.
Mutta en tajunnut sitä ihan realistisesti, että mulla ei ihan oikeasti ole kovinkaan hohdokkaita mahdollisuuksia enää tavata ketään uutta ihmistä eron jälkeen. Miksi joku mies haluaisi leikki-ikäisten yh-äidin puolisokseen? Ei mitään syytä. Tottakai joku haluaa mieluummin lapsettoman.
En ihan aidosti ymmärtänyt, mihin kiipeliin joutuisin sen avioliiton ja eron myötä. Omisi pitänyt valita puoliso huolellisemmin, myönnän. Seurustelimmeyli kaksi vuotta ennen avioliittoa, mutta ei se näköjään ollut riittävän pitkä aika. :(
Jospa nyt vaan otat vastuun huonoista valinnoistasi. Itse erosit ja kukaan ei sinulle kottikärryillä rahaa enää kuskaa.
Kukaan ei voi pakottaa miestäsi ostamaan vanhoja lumppuja leikkaluiksi, koska sinä olet köyhä. Luuletko että joku vieras äijä ostaa sinulle nyt jonkun palatsin, että saat kostaa eksällesi?
Tämä palsta syöttää joukkuvoimaista valhetta teille naisille. Herätkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mämä on niitä elämän valintoja, parisuhteet ja lasten teko 100% vapaaehtoinen ja omavalinta. Palautusehdot huonot, turha enää marista.
Iso halaus yhdeltä yh-äidiltä toiselle. Minulla aika erilainen tausta, mutta arki tuntuu aika samalta. Minulla on kaksi huippu ihanaa teiniä ja yksi melkoisen vaativa leikki-ikäinen. Eksäni asuu toisessa maassa, joten täysin lapsettomia hetkiä on vain muutamia päiviä vuodessa. Minulla on nykyisin mukava miesystävä, mutta lapsettomana hän ei aina pysty ymmärtämään minun elämäni haasteita, eikä hänelle tahdo aina löytyä kärsivällisyyttä haastavan leikki-ikäisen kanssa (eipä minullakaan..) ja olenkin nyt vakavissani miettimässä muuten mukavan suhteen lopettamista. Lasten hyvinvointi menee kuitenkin kaiken edelle. Mutta, juuri kuten kuvailit: tuntuu, ettei elämässä ole tilaa millekään muulle kuin pelkille velvollisuuksille. Olen pienestä palkastani saanut hieman säästettyä, jotta voisin piiiitkästä aikaa käydä lomalla jossain, niin sitten tietenkin pesukone hajosi, vanhin lapsista muuttaa juuri omilleen ja haluan avustaa häntä alkuun, nuorin tarviikin jo uuden pyörän ja kissakin taitaa vaatia eläinlääkärin apua... Ei tämän elämän näin pitänyt mennä.
Vierailija kirjoitti:
Ota perheneuvontaan/lasuun yhteyttä niin saat tukiperheen ja kenties tukitoimia lapsille.
Jos yhteishuotajuus, tukiperhettäkään ei saa ellei lasten isä siihen suostu.
Ruuhkavuodet ovat rankkaa aikaa mutta tilanne helpottaa lasten kasvaessa. Saat kuitenkin viikonloppuisin ns. omaa aikaa, tiedän monta totaaliyksinhuoltajaa joilla huonot tukiverkot, joten tilanteesi on arjen raskaudesta huolimatta kohtuullinen. Ei ydinperheissäkään elämä ole mitään ruusuilla tanssimista, samanlaista arjen pyöritystä, kiirettä ja vääntöä on muillakin, täälläkin päivittäin moni valittaa kuinka mies on kyllä kuvuoissa muttei tee mitään ja perhe- elämä kosstuu lähinnä riitelystä.
Kuinka tuore ero on ja miten on mahdollista, että mies kasvatti omaisuuttaan mutta kyni sinut täysin puhtaaksi? Ota yhteyttä oikeusaputoimistoon, koska jokin jekku tuossa on pakko olla tai ositusta ei suoritettu oikein. Jos ette olleet aviossa, se on nykyisin silti rikos köyhdyttää kumppani avoliitossa koska mahdollistit miehen rikastumisen olemalla lasten kanssa kotona.
Yhteys lastenvalvojaan, sossuun ja muihin tahoihin ja lapset pois miehen luota siiheksi että mies tarkastelee isyyttään - tai olisiko mahdollista, että lapset muuttavat kokoaikaisesti miehen luo jos homma ei toimi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota perheneuvontaan/lasuun yhteyttä niin saat tukiperheen ja kenties tukitoimia lapsille.
Jos yhteishuotajuus, tukiperhettäkään ei saa ellei lasten isä siihen suostu.
Aloittaja kutsuu itseään yh-äidiksi.
Huomaan kyllä, että termejä käytetään väärin. Yh- äiti on yksinhuoltaja, joka tarkoittaa sitä, että hän ei ole yhteishuoltajuudessa lasten toisen vanhemman kanssa. Tässä tapauksessa hän saa tehdä ratkaisuja kysymättä toiselta vanhemmalta. Yhteishuoltajuudessa taas hänen pitää pyytää allekirjoitus melkein joka paikkaan toiselta vanhemmalta. Mikä loistava kiusanteon väline.
Elarit tarkistukseen ja rikosilmoitus jo mies piilottelee omaisuuttaan!
Minulla on sama tunne. Haluan hävitä ja lapset jonnekin muualle. Meillä ei ole isä kuvioissa ollenkaan. Teoriassa olen ajatellut, että vähän jotain omaa elämää auttaisi. Jotain mikä minua oikeasti ilahduttaisi. Mutta mikään vanha harrastus ei jostain syystä innosta. Veikkaan, että joku masennuksen poikanen on meillä molemmilla.