Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni ei suostu ottamaan lääkkeitään
04.04.2018 |
16-vuotiaalla tyttärelläni diagnosoitiin kuukausi sitten vakava masennus. Tässä ollaan nyt kuukauden päivät tapeltu joka päivä niistä mielialalääkkeistä, joita hänelle määrättiin. Hän on lukenut netistä (mm. tältä hiton vauvapalstalta...) kaiken maailman kauhutarinoita, eikä uskalla aloittaa lääkkeitä. Sanoo, että haluaa yrittää toipua masennuksesta pelkillä psykologikäynneillä tms. Olen kuitenkin lukenut, ettei vakavasta masennuksesta voi päästä eroon ilman lääkkeitä. Mitä teen, miten tytön päähän saa taottua järkeä? Onko jollain esim. positiivisia kokemuksia lääkkeistä?
Kommentit (59)
Minusta tuntuu, että noita lääkkeitä puolustelevat kaikkein eniten ne, jotka
1. eivät niitä ole itse koskaan tarvinneet
2. käyttävät niitä ikuisesti ja elävät ajatuksessa, että olonsa pahenisi ilman lääkettä
Suurin osa vastustajista on itse käyttänyt noita lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkevastaiset voisivat pohtia onko parempi, että nuori tekee itsemurhan kuin syö lääkekuurin. Kyllä, kuurin. Ap:n mainitsema lääke on melko helpo aloittaa ja melko helppo lopettaa, esimerkiksi puolen vuoden jälkeen. Tämän voisi ap kertoa tyttärelleen. Se pitää hänet hengissä ja korjaa epätasapainoon mennyttä aivokemiaa kunnes hän pääsee Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan.
Tehkää sopimus. Neuvotelkaa se lääkärin kanssa. Eli: nyt on diagnoosi ja puolen vuoden kuluttua (vai oliko se kolme kuukautta) lääkäri kirjoittaa b-lausunnon, jolla saadaan kunnon psykoterapiaa nuorelle. Hänen kuuluu itse etsiä terapeutti, ei siihen pysty jos on ihan masiksessa. Sitten hän saa 1-2 kertaa viikossa intensiivista psykoterapiaa ja pääsee puhumaan kaikesta. Psykiatrinen sairaanhoitaja silloin tällöin ei riitä. Tarvitaan perusteellinen terapiasuhde.
Puhukaa lääkkeestä laastarina. Sen saa heti pois kun on mahdollista saada tikit. Oikeasti, lyhyestä jaksosta ei ole aivoille pysyvää haittaa, vaan lyhyen tähtäimen hyöty Nyt kannattaa pelastaa tämän nuoren elämä. Kerro myös, ap, että ymmärrät miten tiukoilla nuoret ovat tänä päivänä. Pitää olla kaunis, laiha, älykäs, tietää yläasteella mikä haluaa olla isona jne. jne. Sano, ettei hän ole friikki jos masentuu, vaan se on täysin inhimillistä. Kerro, että psykiatri (onhan lääkkeen määrännyt psykiatri, jos on yleislääkäri, silloin psykiatrille mars) on pitkän koulutuksen käynyt erikoislääkäri, joka on saanut koulutuksensa muualla kuin internetissä.
Toivottavasti saatte apua. Ja muista pitää huolta omasta jaksamisestasi, ap!
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että noita lääkkeitä puolustelevat kaikkein eniten ne, jotka
1. eivät niitä ole itse koskaan tarvinneet
2. käyttävät niitä ikuisesti ja elävät ajatuksessa, että olonsa pahenisi ilman lääkettä
Suurin osa vastustajista on itse käyttänyt noita lääkkeitä.
Kirjoittelen vertaistukiryhmissä ja monilla on lääkkeistä hyviä kokemuksia. Tosin on yksilöllistä, mikä lääke toimii kenelläkin ja minkä verran lääkkeistä tulee sivuvaikutuksia. Itse kuulun niihin joille ei tule sivuvaikutuksia, mutta lääkkeiden hoitovaikutus on heikko.
Yleensä masennuslääkkeet ajetaan alas, kun potilas on toipunut. Jos masennusjaksoja on ollut 3 tai enemmän, harkitaan pitkäaikaista ylläpitohoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Lääkevastaiset voisivat pohtia onko parempi, että nuori tekee itsemurhan kuin syö lääkekuurin. Kyllä, kuurin. Ap:n mainitsema lääke on melko helpo aloittaa ja melko helppo lopettaa, esimerkiksi puolen vuoden jälkeen. Tämän voisi ap kertoa tyttärelleen. Se pitää hänet hengissä ja korjaa epätasapainoon mennyttä aivokemiaa kunnes hän pääsee Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan.
Tehkää sopimus. Neuvotelkaa se lääkärin kanssa. Eli: nyt on diagnoosi ja puolen vuoden kuluttua (vai oliko se kolme kuukautta) lääkäri kirjoittaa b-lausunnon, jolla saadaan kunnon psykoterapiaa nuorelle. Hänen kuuluu itse etsiä terapeutti, ei siihen pysty jos on ihan masiksessa. Sitten hän saa 1-2 kertaa viikossa intensiivista psykoterapiaa ja pääsee puhumaan kaikesta. Psykiatrinen sairaanhoitaja silloin tällöin ei riitä. Tarvitaan perusteellinen terapiasuhde.
Puhukaa lääkkeestä laastarina. Sen saa heti pois kun on mahdollista saada tikit. Oikeasti, lyhyestä jaksosta ei ole aivoille pysyvää haittaa, vaan lyhyen tähtäimen hyöty Nyt kannattaa pelastaa tämän nuoren elämä. Kerro myös, ap, että ymmärrät miten tiukoilla nuoret ovat tänä päivänä. Pitää olla kaunis, laiha, älykäs, tietää yläasteella mikä haluaa olla isona jne. jne. Sano, ettei hän ole friikki jos masentuu, vaan se on täysin inhimillistä. Kerro, että psykiatri (onhan lääkkeen määrännyt psykiatri, jos on yleislääkäri, silloin psykiatrille mars) on pitkän koulutuksen käynyt erikoislääkäri, joka on saanut koulutuksensa muualla kuin internetissä.
Toivottavasti saatte apua. Ja muista pitää huolta omasta jaksamisestasi, ap!
Olen lääkevastainen, mutta luonnollisesti itsetuhoinen tai psykoottinen potilas on hoidettava lääkkein, koska silloin lääke on pienempi paha.
Eräs tutkittu totuus on (sosiologian puolelta), että myönteisistä kokemuksista ei möykätä. Eli nettikeskustelut eivät ole kovin hyvä lähde hakea objektiivista tietoa lääkkeen vaikutuksista. Tämäkin olisi tyttärelle hyvä kertoa. Ymmärrän, että pelottaa, itsekin olin varsin nuori kun masislääkeresepti iskettiin kouraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on hyvia kokemuksia essitalopraamista, ei sivuvaikutuksia ja auttoi kylla.
Kuten tuolla joku totesikin, lyhyt jakso tuskin tuhoaa yhtaan mitaan aivoissa tai muuallakaan, ja jos sivuvaikutukset kayvat mahdottomiksi niin varmasti sen voi lopettaa ennenkin, laakarin valvonnassa tosin.
Joku tolkku noihin laakevastaisiinkin juttuihin nyt...
Lääkkeillä ongelma painetaan pinnan alle, kun se syy pitäisi etsiä. Tässä ketjussa onkin ollut paljon erinomaisia vinkkejä ap:lle. Eli ruokavalio kuntoon, pois sokeri, valmisruoka, enemmän kasviksia ja vähemmän eläinkunnan tuotteita. Liikuntaa, vaikka ei meinaisi millään jaksaa, ulkoilua päivittäin. Koulusta sairauslomaa tarvittaessa. Osaavan antioksidanttilääkärin vastaanotolle. Kilppariarvojen tarkistus ja sekin osaavalla lääkärillä, ei millään tk-lääkärillä eikä edes suurin osa suomalaisista alan erikoislääkäreistä ymmärrä mitään kilpparisairauksista.
ETsi tietoa netistä. Älä tuhoa nuoren elämää. Ole tukena, yritä saada tytär avautumaan, puhukaa. Ottakaa elämä mahdollisimman rennosti ja opeta tytölle, että mitään ei tarvitse tehdä muita miellyttääkseen tai että teillä vanhemmilla ei ole hänelle mitään muita toiveita, kuin että hän on onnellinen. Ei tarvitse kouluttautua "hyvään" ammattiin, vaan tehdä valinnan omien halujen mukaan. Voi pitää välivuoden. Voi vaikka reppureissata. Kaikki käy, kunhan on itse onnellinen.
Nettimaailma on vahingollinen monelle nuorelle, puhukaa siitä. Mitä vähemmän nettiä, sitä parempi yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fiksu tytär sulla ap. Masennuslääkkeiden teho on sellaista placebon luokkaa ja monet niistä itseasiassa lisäävät itsemurhariskiä. Oma veljeni teki itsemurhan juuri masennuslääkkeillä, aiemmin hän oli keskivaikeasti masentunut, mutta hänellä ei ollut ollenkaan itsemurhasuunnitelmia. Lääkkeet veivät hänet todella syvälle masennuksen syövereihin ja hän alkoi puhua itsemurhasta. Me läheiset otimme yhteyttä hoitavaan lääkäriin ja kerroimme asiasta ja sanoimme, että hänelle ei saisi määrätä enää noita lääkkeitä, mutta lääkäri sanoi, että se asia ei kuulu läheisille, vaan on potilaan ja lääkärin välinen asia. Viikon päästä veljeni otti kaikki lääkkeensä ja päälle pullon viinaa.
Pistäkää tytön ruokavalio kuntoon ja jutelkaa niin usein kuin tyttö jaksaa ja haluaa. Myös erilaisista vaihtoehtohoidoista voi saada apua. Itselleni auttoi mm. vyöhyketerapia ja homeopatia. Meillä on suvussa hyvin paljon masennustaipumusta ja puhun tässä nyt vuosikymmenien kokemuksella. Ikävä kyllä yksikään suvussamme, joka on turvautunut masennuslääkkeisin, ei ole tervehtynyt. Yksi serkkuni teki myös itsemurhan, toinen yritti useamman kerran, yksi on työkyvyttömyyseläkkeellä, yksi on välillä mielisairaalassa, välillä avohoidossa. Isäni masentui viisikymppisenä ja eli koko loppuelämänsä, eli n. 20 v masentuneena.
Homeopatia? Nyt valot päälle. Ne litkut ei auta ketään.
Fiksu tytär. Jos saisin nyt itse tehdä päätöksen, en vastaavaa myrkkyä olisi koskaan aloittanut ja olisin etsinyt ongelmien lähteitä muualta kuin viallisista aivokemioista. Niitä kun oli. Mm. vanhemman kuolema, yksinäisyys, koulukiusaus, syömisongelmat. Jouduin nykyajan käsitysten uhriksi, jossa ongelma on muka kemiallisessa epätasapainossa. Luulin vuosia että aivoissani on jotain vikaa kun aina lopetusyrityksessä valuin syvemmälle masennukseen kuin aloituksessa. Oikein hirvittää, että aivot kehittyvät 25 vuotiaaksi asti ja koko ajan vedin pillereitä. Lopetuksen jälkeen tunsin vieroitusoireita vuosien käytön jälkeen pitkään ja aivosumuista oloa. Elin hedelmällisimmät vuodet jolloin ihmiset yleensä hankkii lapsia yrittäen pillereistä eroon ja sain yhden keskenmenon ajautuessani vahingossa raskaaksi. Se saattoi olla ainut tsänssini hankkia lapsia. Onneksi sain keskenmenon, en olisi halunnut pillereissä hankkia vauvaa. Jälkikäteen minulle myös selvisi että nuo lääkkeet nostaa tutkimusten mukaan keskenmenoriskiä. Seksuaalisuuteni on ollut pysyvästi lamautunut lääkkeiden myötä. En koskaan seurustellut tai hankkinut kumppania ilman niitä. Huomasin myös tunteiden turtumista ja muutuin luonteelta välinpitämättömämmäksi herkästä ihmisestä. Luovuus tuotti enemmän ongelmia kuin ennen lääkkeitä.
Olin pillerikoukussa, vaikka niistä on muka helppo päästä eroon ja lääkäri väitti että ne voi helposti lopettaa milloin vaan. Lääkkeen purku oli elämäni tuskallisin kokemus.
Yksi annosunohdus toi sähköiskuja ja puulla päähän lyödyn kummallisen olon. Purku oli vaikeaa kun käytin pilleriä liian pitkään.
Haittoja ei ole tunnustanut lääkäri. Yksin olen jäänyt niiden kanssa kamppailemaan. Olen surullinen, että en nuorena osannut olla kyseenalaistavampi noiden lääkkeiden suhteen.
Se oli minun elämäntarinani. En koskaan tehnyt kunnolla informoitua päätöstä niiden käytöstä, turvallisuudesta pitkäaikaisessa käytössä ja haitoista nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkevastaiset voisivat pohtia onko parempi, että nuori tekee itsemurhan kuin syö lääkekuurin. Kyllä, kuurin. Ap:n mainitsema lääke on melko helpo aloittaa ja melko helppo lopettaa, esimerkiksi puolen vuoden jälkeen. Tämän voisi ap kertoa tyttärelleen. Se pitää hänet hengissä ja korjaa epätasapainoon mennyttä aivokemiaa kunnes hän pääsee Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan.
Tehkää sopimus. Neuvotelkaa se lääkärin kanssa. Eli: nyt on diagnoosi ja puolen vuoden kuluttua (vai oliko se kolme kuukautta) lääkäri kirjoittaa b-lausunnon, jolla saadaan kunnon psykoterapiaa nuorelle. Hänen kuuluu itse etsiä terapeutti, ei siihen pysty jos on ihan masiksessa. Sitten hän saa 1-2 kertaa viikossa intensiivista psykoterapiaa ja pääsee puhumaan kaikesta. Psykiatrinen sairaanhoitaja silloin tällöin ei riitä. Tarvitaan perusteellinen terapiasuhde.
Puhukaa lääkkeestä laastarina. Sen saa heti pois kun on mahdollista saada tikit. Oikeasti, lyhyestä jaksosta ei ole aivoille pysyvää haittaa, vaan lyhyen tähtäimen hyöty Nyt kannattaa pelastaa tämän nuoren elämä. Kerro myös, ap, että ymmärrät miten tiukoilla nuoret ovat tänä päivänä. Pitää olla kaunis, laiha, älykäs, tietää yläasteella mikä haluaa olla isona jne. jne. Sano, ettei hän ole friikki jos masentuu, vaan se on täysin inhimillistä. Kerro, että psykiatri (onhan lääkkeen määrännyt psykiatri, jos on yleislääkäri, silloin psykiatrille mars) on pitkän koulutuksen käynyt erikoislääkäri, joka on saanut koulutuksensa muualla kuin internetissä.
Toivottavasti saatte apua. Ja muista pitää huolta omasta jaksamisestasi, ap!
Olen lääkevastainen, mutta luonnollisesti itsetuhoinen tai psykoottinen potilas on hoidettava lääkkein, koska silloin lääke on pienempi paha.
Itsetuhoiselle lääkkeet vasta vaarallisia ovatkin
Todella hyvät kokemukset. Citalopram ei lihota, ne on ihan muut lääkkeet. Olo nykyään mainio, toivuin masennuksesta ja ahdistuksesta. Ei kannata hukata elämäänsä, kun apua on saatavilla:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvät kokemukset. Citalopram ei lihota, ne on ihan muut lääkkeet. Olo nykyään mainio, toivuin masennuksesta ja ahdistuksesta. Ei kannata hukata elämäänsä, kun apua on saatavilla:)
Jos kyse oli serotoniiniepätasapainosta, sen voi korjata ravinteillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksu tytär sulla ap. Masennuslääkkeiden teho on sellaista placebon luokkaa ja monet niistä itseasiassa lisäävät itsemurhariskiä. Oma veljeni teki itsemurhan juuri masennuslääkkeillä, aiemmin hän oli keskivaikeasti masentunut, mutta hänellä ei ollut ollenkaan itsemurhasuunnitelmia. Lääkkeet veivät hänet todella syvälle masennuksen syövereihin ja hän alkoi puhua itsemurhasta. Me läheiset otimme yhteyttä hoitavaan lääkäriin ja kerroimme asiasta ja sanoimme, että hänelle ei saisi määrätä enää noita lääkkeitä, mutta lääkäri sanoi, että se asia ei kuulu läheisille, vaan on potilaan ja lääkärin välinen asia. Viikon päästä veljeni otti kaikki lääkkeensä ja päälle pullon viinaa.
Pistäkää tytön ruokavalio kuntoon ja jutelkaa niin usein kuin tyttö jaksaa ja haluaa. Myös erilaisista vaihtoehtohoidoista voi saada apua. Itselleni auttoi mm. vyöhyketerapia ja homeopatia. Meillä on suvussa hyvin paljon masennustaipumusta ja puhun tässä nyt vuosikymmenien kokemuksella. Ikävä kyllä yksikään suvussamme, joka on turvautunut masennuslääkkeisin, ei ole tervehtynyt. Yksi serkkuni teki myös itsemurhan, toinen yritti useamman kerran, yksi on työkyvyttömyyseläkkeellä, yksi on välillä mielisairaalassa, välillä avohoidossa. Isäni masentui viisikymppisenä ja eli koko loppuelämänsä, eli n. 20 v masentuneena.
Homeopatia? Nyt valot päälle. Ne litkut ei auta ketään.
No minua auttoi. Oletko itse kokeillut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksu tytär sulla ap. Masennuslääkkeiden teho on sellaista placebon luokkaa ja monet niistä itseasiassa lisäävät itsemurhariskiä. Oma veljeni teki itsemurhan juuri masennuslääkkeillä, aiemmin hän oli keskivaikeasti masentunut, mutta hänellä ei ollut ollenkaan itsemurhasuunnitelmia. Lääkkeet veivät hänet todella syvälle masennuksen syövereihin ja hän alkoi puhua itsemurhasta. Me läheiset otimme yhteyttä hoitavaan lääkäriin ja kerroimme asiasta ja sanoimme, että hänelle ei saisi määrätä enää noita lääkkeitä, mutta lääkäri sanoi, että se asia ei kuulu läheisille, vaan on potilaan ja lääkärin välinen asia. Viikon päästä veljeni otti kaikki lääkkeensä ja päälle pullon viinaa.
Pistäkää tytön ruokavalio kuntoon ja jutelkaa niin usein kuin tyttö jaksaa ja haluaa. Myös erilaisista vaihtoehtohoidoista voi saada apua. Itselleni auttoi mm. vyöhyketerapia ja homeopatia. Meillä on suvussa hyvin paljon masennustaipumusta ja puhun tässä nyt vuosikymmenien kokemuksella. Ikävä kyllä yksikään suvussamme, joka on turvautunut masennuslääkkeisin, ei ole tervehtynyt. Yksi serkkuni teki myös itsemurhan, toinen yritti useamman kerran, yksi on työkyvyttömyyseläkkeellä, yksi on välillä mielisairaalassa, välillä avohoidossa. Isäni masentui viisikymppisenä ja eli koko loppuelämänsä, eli n. 20 v masentuneena.
Homeopatia? Nyt valot päälle. Ne litkut ei auta ketään.
No minua auttoi. Oletko itse kokeillut?
Kukkatipat vai joku muu? Ne ovat auttaneet myös traumatisoituneisiin ja stressaantuneisiin koiriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksu tytär sulla ap. Masennuslääkkeiden teho on sellaista placebon luokkaa ja monet niistä itseasiassa lisäävät itsemurhariskiä. Oma veljeni teki itsemurhan juuri masennuslääkkeillä, aiemmin hän oli keskivaikeasti masentunut, mutta hänellä ei ollut ollenkaan itsemurhasuunnitelmia. Lääkkeet veivät hänet todella syvälle masennuksen syövereihin ja hän alkoi puhua itsemurhasta. Me läheiset otimme yhteyttä hoitavaan lääkäriin ja kerroimme asiasta ja sanoimme, että hänelle ei saisi määrätä enää noita lääkkeitä, mutta lääkäri sanoi, että se asia ei kuulu läheisille, vaan on potilaan ja lääkärin välinen asia. Viikon päästä veljeni otti kaikki lääkkeensä ja päälle pullon viinaa.
Pistäkää tytön ruokavalio kuntoon ja jutelkaa niin usein kuin tyttö jaksaa ja haluaa. Myös erilaisista vaihtoehtohoidoista voi saada apua. Itselleni auttoi mm. vyöhyketerapia ja homeopatia. Meillä on suvussa hyvin paljon masennustaipumusta ja puhun tässä nyt vuosikymmenien kokemuksella. Ikävä kyllä yksikään suvussamme, joka on turvautunut masennuslääkkeisin, ei ole tervehtynyt. Yksi serkkuni teki myös itsemurhan, toinen yritti useamman kerran, yksi on työkyvyttömyyseläkkeellä, yksi on välillä mielisairaalassa, välillä avohoidossa. Isäni masentui viisikymppisenä ja eli koko loppuelämänsä, eli n. 20 v masentuneena.
Homeopatia? Nyt valot päälle. Ne litkut ei auta ketään.
No minua auttoi. Oletko itse kokeillut?
Kukkatipat vai joku muu? Ne ovat auttaneet myös traumatisoituneisiin ja stressaantuneisiin koiriin.
Klassinen homeopatia. Muutos tapahtui suunnilleen yhdessä yössä. Meilläkin on koiraa hoidettu homeopatialla. Kukkatippoja en ole kokeillut, vaikka paljon hyvää olen niistäkin kuullut. Tällä hetkellä käyn vyöhyketerapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksu tytär sulla ap. Masennuslääkkeiden teho on sellaista placebon luokkaa ja monet niistä itseasiassa lisäävät itsemurhariskiä. Oma veljeni teki itsemurhan juuri masennuslääkkeillä, aiemmin hän oli keskivaikeasti masentunut, mutta hänellä ei ollut ollenkaan itsemurhasuunnitelmia. Lääkkeet veivät hänet todella syvälle masennuksen syövereihin ja hän alkoi puhua itsemurhasta. Me läheiset otimme yhteyttä hoitavaan lääkäriin ja kerroimme asiasta ja sanoimme, että hänelle ei saisi määrätä enää noita lääkkeitä, mutta lääkäri sanoi, että se asia ei kuulu läheisille, vaan on potilaan ja lääkärin välinen asia. Viikon päästä veljeni otti kaikki lääkkeensä ja päälle pullon viinaa.
Pistäkää tytön ruokavalio kuntoon ja jutelkaa niin usein kuin tyttö jaksaa ja haluaa. Myös erilaisista vaihtoehtohoidoista voi saada apua. Itselleni auttoi mm. vyöhyketerapia ja homeopatia. Meillä on suvussa hyvin paljon masennustaipumusta ja puhun tässä nyt vuosikymmenien kokemuksella. Ikävä kyllä yksikään suvussamme, joka on turvautunut masennuslääkkeisin, ei ole tervehtynyt. Yksi serkkuni teki myös itsemurhan, toinen yritti useamman kerran, yksi on työkyvyttömyyseläkkeellä, yksi on välillä mielisairaalassa, välillä avohoidossa. Isäni masentui viisikymppisenä ja eli koko loppuelämänsä, eli n. 20 v masentuneena.
Homeopatia? Nyt valot päälle. Ne litkut ei auta ketään.
No minua auttoi. Oletko itse kokeillut?
Kukkatipat vai joku muu? Ne ovat auttaneet myös traumatisoituneisiin ja stressaantuneisiin koiriin.
Klassinen homeopatia. Muutos tapahtui suunnilleen yhdessä yössä. Meilläkin on koiraa hoidettu homeopatialla. Kukkatippoja en ole kokeillut, vaikka paljon hyvää olen niistäkin kuullut. Tällä hetkellä käyn vyöhyketerapiassa.
Mitä klassiseen homeopatiaan kuuluu?
Montaa teiniä voisi auttaa jo se, että joku ottaisi hänet puoleksi tunniksi tiukasti kainaloon ja hän saisi rentoutua siinä. Monen elimistö on ihan ylivirittynyt eikä saa rauhallista läheisyyttä mistään. Epätoivoisimmat sitten ajautuvat suhteisiin ja yrittävät paikata kosketusvajettaan seksillä.
Voi kernaasti kokeilla homeopaatiaa ja kukkaterapiaa. Niissä ei nimittäin ole vaikuttavaa ainetta YHTÄÄN. Joten se on puhtaasti uskomushoito. Ja uskon voimaa ei toki pidä vähätellä, silloin voi hyvinkin parantua. Ja mikä onnekasta: minkäänlaisia sivuvaikutuksiakaan ei voi olla. :D
Vierailija kirjoitti:
Voi kernaasti kokeilla homeopaatiaa ja kukkaterapiaa. Niissä ei nimittäin ole vaikuttavaa ainetta YHTÄÄN. Joten se on puhtaasti uskomushoito. Ja uskon voimaa ei toki pidä vähätellä, silloin voi hyvinkin parantua. Ja mikä onnekasta: minkäänlaisia sivuvaikutuksiakaan ei voi olla. :D
Ja tästä päästään siihen, että ihmisen sisäisellä maailmalla on iso merkitys, mikäli kyseessä on jonkun ongelman aiheuttama masennus. Sen käsittely voi onnistua ilman terapiaakin, mutta kuka malttaa antaa itselleen 2 h viikossa vain aktiiviseen mielensä käsittelyyn ellei mene sitä varten terapiaistuntoon.
Te ketkä alapeukuttelette toisten hankalia kokemuksia lääkkeistä, miksi? Istuuko hankalasti omaan maailmankuvaan, kun pillerit ovat olleet hyödyllisiä? Eikö lääkkeistä muka voi saada haittoja? Homeopatiaa voi kyllä haukkua, ja ollaan niin tieteellisiä että.. (ei, en kannata homeopatiaa) mutta plaseboa naurettavan vähän tehokkaampia, monelle haittoja aiheuttavia tai monelle täysin hyödyttömiä masennuspillereitä ei kun ne on ihan tohtori määrännyt ja kaikki mitä tohtori määrää on ihmiselle hyväksi ja toimivaa, eiku... Fakta on että ssri lääkkeiden toimintamekanismi on edelleen suureksi osaksi tuntematon. Jos olisin tiennyt tämän ja vähäisten tutkimusten määrän pitkäaikaiskäytöstä, en olisi pillereitä naamaani yli kymmenen vuotta ottanut. On faktaa että joillekin jää pitkäkestoisia seksuaalisen toiminnan ongelmia lopetuksen jälkeen, olisiko ottanut tällaisia lääkkeitä? Lääkäri sotki lääkkeiden jälkeen iskevän relapsin aina masennukseen ja uusi reseptiä hamaan tappiin. Kärsimällä pitkän aikaa lääkkeiden jälkeen vieroitusoireista pääsin niistä eroon.
Pitkäaikaisessa käytössä myös haittojen määrä kasvoi, ja teho loppui mikä johti annoksen hilaamiseen ylöspäin. Koin siis alussa lääkkeistä hyötyä mutta en niin paljon että niitä olisin jälkikäteen ajatellen alkanut käyttää. Ne koukuttivat minut pahasti (eivät.muka aiheuta riippuvuutta)
No tässähän tapauksessa tyttö pääsee juttelemaan psykologille eli lääke ei ole ainoa vaihtoehto. Minulla se oli ja siksi sitä ja montaa muuta kokeilinkin. Lievän lihomisen ja orgasmikyvyttömyyden voisi ehkä nipinnapin hyväksyä, jos lääkkeestä olisi ollut apua, mutta ei ollut