Tyttäreni ei suostu ottamaan lääkkeitään

Ja jos oireina on tyttärelläsi väsymystä ja saamattomuutta, niin kannattaa tarkistaa ensin ferritiini (rautavarastot) ja kilpirauhaskokeet. Monesti raudanpuutteesta ja kilpirauhasongelmista kärsivät diagnosoidaan masentuneiksi. Ja hyvä hemoglobiini ei riitä, se voi olla hyvä ja rautavarastot tyhjät. Raudanpuute on todellinen ongelma monella, jota lääkärit eivät kunnolla ymmärrä vieläkään.

raudanpuute kirjoitti:

Ja jos oireina on tyttärelläsi väsymystä ja saamattomuutta, niin kannattaa tarkistaa ensin ferritiini (rautavarastot) ja kilpirauhaskokeet. Monesti raudanpuutteesta ja kilpirauhasongelmista kärsivät diagnosoidaan masentuneiksi. Ja hyvä hemoglobiini ei riitä, se voi olla hyvä ja rautavarastot tyhjät. Raudanpuute on todellinen ongelma monella, jota lääkärit eivät kunnolla ymmärrä vieläkään.

Myös (etenkin e-pillereitä syövillä, mutta muillakin) myös suolistohiiva voi aiheuttaa oireet. Jodinpuute samoin. Lisämunuaisuupumuskin. Eikä mielialalääke korjaa noita tiloja. 

Vierailija kirjoitti:

Söin Escitalopramia 2 vuotta, tuona aikana olin vuoden remissiossa. Ei ollut mitään haittoja, siis painonnousua, seksivaikeuksia tms. Toinen toimiva lääke on ollut vanhanaikainen Triptyl. Olen lisäksi kokeillut 10 muuta masennuslääkettä, joista ei ole ollut hyötyä eikä edes plasebovaikutusta.

Nykyisin olen lääkeresistentti, myöskään keskustelu ei hyödytä. Ei auta kuin odottaa että olo paranee itsestään (nykyinen masennusjakso kestänyt puolitoista vuotta). Harva ajautuu tällaiseen umpikujaan, monilla masennus on kerran elämässä-juttu. PS.kotikonstit kaikki on kokeiltu.

Voisiko olla että lukuisat lääkekokeilut ovat ajaneet sinut tilaan, jossa masennuksesi on muuttunut hoitoresistentiksi eikä aivot enää samalla tapaa vastaa lääkkeisiin kuin joskus aikanaan? Teoria vain.

Mä oon yleisesti ottaen hyvin lääkevastainen. Mutta juuri tuota samaa lääkettä käytin muutaman vuoden, koska se ei tehnyt oloa pöpperöiseksi, ei nukuttanut, ei mitään omituisia sivuvaikutuksia. Tuolloin olin niin masentunut, että ajattelin että jos lääkkeestä saa apua, niin syön sitä, koska voinhan sen lopettaa jos siltä tuntuu. Vaatii kuitenkin vähintäin 6 kk käytön, että itse huomaa onko lääkkeestä apua. Sen lisäksi jos olisin saanut vielä terapiakeskusteluja, niin varmaan olisi riittänyt lyhyempikin lääkkeenkäyttö. Nyt olen ollut monta vuotta kokonaan ilman lääkkeitä.

Vielä lisäksi, voisit kertoa tyttärellesi, että jos on oikeasti masentunut, eikä käytä lääkitystä, voivat seuraavat masennusjaksot olla vielä vaikeampia. Mikäli uusiutuvat. Ja ettei lääkkeenkäytössä masennuksen hoitoon ole mitään pahaa, eihän kukaan kummastele sydänsairastakaan, vaikka hän käyttää lääkkeitä. 

Joskus vain on pakko ottaa lisäainetta esim. aivojen toiminnan tukemiseksi, jotta pääsee takaisin tasapainoon. Nuoruus ei ole helppoa aikaa, kenellekään.

Voimia sekä sulle, että tyttärellesi.

https://autuuttaaivoille.fi/aivoille-tarkeat-aminohapot/

Moni nuori tyttö syö myös liian vähän lihaa ja tila olisi korjattavissa aineilla, joista ei ole samanlaisia sivuvaikutuksia kuin lääkkeillä pahimmillaan. 

1. Liikunnan puute tai ylirasitus

2. Ruokavalio

3. Ihmissuhdeongelmat, tukiverkoston puute, kommunikaatio - ja sosiaaliset hankaluudet

4. Omat, muiden ja yhteiskunnan vaatimukset itseä kohtaan ja niiden mahdollinen ristiriita

5. Itselle joissaintapauksissa haitalliset luonteenpiirteet kuten liika perfektionismi ja suorituskeskeisyys, liika syyllisyys, armottomuus itseä kohtaan jne

6. Traumaattiset kokemukset, elämäntapahtumat kuten kuolema, ero jne

7. Elämän kuormittavuus minkä takia ei jaksa kuin ennen pärjätä yhtä hyvin asioissa kun oma mieli on liikaa muualla

8. Epäsäännöllinen elämänrytmi, liian vähän aikaa unelle ja palautumiselle

9. Terveysongelmat

10. Päihteet

11. Negatiivisten tunteiden käsittelyn ongelmat kuten häpeä

Jne jne

Nuo on mm. asioita mitä ei monesti voi masennuslääkkeillä korjata. Silti lääkkeet tungetaan ensimmäisenä melkein käteen ja sanotaan että masennuksessa aivokemiat on vialliset. Tämä voi saada ihmisen näkemään itsensä avuttomana jonka aivot on vialliset ja ainut ratkaisu on ottaa lääkkeet, ei välttämättä niinkään aktiivisena toimijana joka voi itse vaikuttaa oloonsa.

Lisäksi tulee tiedostaa että negatiiviset tunteet eivät aina ole haitallisia. Tuska ja henkinen kipu voi olla ihmiselle hyödyllisiäkin ja auttaa muuttamaan elämää toisenlaiseksi jos se on ollut itselle haitallista.

Joskus lääkkeet estää kokonaan asioiden käsittelyn turruttaessaan tunteita. Kaikki on näennäisesti hyvin, eikä ihminen koe tarvetta käsitellä mitään terapiassa kun olo on yhtäkkiä parempi. Ei pääse niihin kipupisteisiin käsiksi eikä aidosti pääse eteenpäin kun etsii viat elämässään viallisista aivokemioista ja mahdollisesti jatkaa itselleen haitallisia käyttäytymismalleja

Lääkkeistä voi myös seurata uusia ongelmia ihmisen elämässä.

raudanpuute kirjoitti:

Ja jos oireina on tyttärelläsi väsymystä ja saamattomuutta, niin kannattaa tarkistaa ensin ferritiini (rautavarastot) ja kilpirauhaskokeet. Monesti raudanpuutteesta ja kilpirauhasongelmista kärsivät diagnosoidaan masentuneiksi. Ja hyvä hemoglobiini ei riitä, se voi olla hyvä ja rautavarastot tyhjät. Raudanpuute on todellinen ongelma monella, jota lääkärit eivät kunnolla ymmärrä vieläkään.

Minä menin lääkäriin, kun en jaksanut nousta aamuisin sängystä ja suoriutua töistä. Lääkäri diagnosoi masennuksen. Oikeasti oli alhainen ferritiini ja sitä kautta toimimaton tyroksiini sekä lisäksi jodinpuute. 

Jotkut tarvitsevat myös masennuslääkettä, vai suosittelisitko esim astmalääkitystä ei-otettavaksi sivuvaikutusten takia. Tai jonkin muun fyysiseen vaivaan tarkoitetun lääkkeen poisjättämistä sivuvaikutusten takia. Masennuslääkkeitä on monenlaisia, jotkut saavat sivuoireita yhdestä, jotkut toisesta, jotkut eivät mistään. Jotkut saavat niistä apua ja jotkut eivät. Näitä ei voi tietää ennen kuin on itse kokeillut. Ainakaan itse en uskaltaisi kehottaa lastani tai ystävääni jättämästä lääkettä ottamatta sivuvaikutusten pelossa. Oli sitten kyse astma-, masennus-, syöpä-, sydän- tai muusta lääkkeestä.

Tosiaan, lääkärit usein liian herkästi kirjoittavat masennuslääkettä, mutta eikähän heillä usein ole myös kyky arvioida kumpi on pahempi - lääkkeen sivuvaikutus vaiko sairaus ja sen oireet.

#morethan2weeks Twitter kirjoitti:

Te ketkä alapeukuttelette toisten hankalia kokemuksia lääkkeistä, miksi? Istuuko hankalasti omaan maailmankuvaan, kun pillerit ovat olleet hyödyllisiä? Eikö lääkkeistä muka voi saada haittoja? Homeopatiaa voi kyllä haukkua, ja ollaan niin tieteellisiä että.. (ei, en kannata homeopatiaa) mutta plaseboa naurettavan vähän tehokkaampia, monelle haittoja aiheuttavia tai monelle täysin hyödyttömiä masennuspillereitä ei kun ne on ihan tohtori määrännyt ja kaikki mitä tohtori määrää on ihmiselle hyväksi ja toimivaa, eiku... Fakta on että ssri lääkkeiden toimintamekanismi on edelleen suureksi osaksi tuntematon. Jos olisin tiennyt tämän ja vähäisten tutkimusten määrän pitkäaikaiskäytöstä, en olisi pillereitä naamaani yli kymmenen vuotta ottanut. On faktaa että joillekin jää pitkäkestoisia seksuaalisen toiminnan ongelmia lopetuksen jälkeen, olisiko ottanut tällaisia lääkkeitä? Lääkäri sotki lääkkeiden jälkeen iskevän relapsin aina masennukseen ja uusi reseptiä hamaan tappiin. Kärsimällä pitkän aikaa lääkkeiden jälkeen vieroitusoireista pääsin niistä eroon.

Pitkäaikaisessa käytössä myös haittojen määrä kasvoi, ja teho loppui mikä johti annoksen hilaamiseen ylöspäin. Koin siis alussa lääkkeistä hyötyä mutta en niin paljon että niitä olisin jälkikäteen ajatellen alkanut käyttää. Ne koukuttivat minut pahasti (eivät.muka aiheuta riippuvuutta)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkevastaiset voisivat pohtia onko parempi, että nuori tekee itsemurhan kuin syö lääkekuurin. Kyllä, kuurin. Ap:n mainitsema lääke on melko helpo aloittaa ja melko helppo lopettaa, esimerkiksi puolen vuoden jälkeen. Tämän voisi ap kertoa tyttärelleen.  Se pitää hänet hengissä ja korjaa epätasapainoon mennyttä aivokemiaa kunnes hän pääsee Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan.

Tehkää sopimus. Neuvotelkaa se lääkärin kanssa. Eli: nyt on diagnoosi ja puolen vuoden kuluttua (vai oliko se kolme kuukautta) lääkäri kirjoittaa b-lausunnon, jolla saadaan kunnon psykoterapiaa nuorelle. Hänen kuuluu itse etsiä terapeutti, ei siihen pysty jos on ihan masiksessa. Sitten hän saa 1-2 kertaa viikossa intensiivista psykoterapiaa ja pääsee puhumaan kaikesta. Psykiatrinen sairaanhoitaja silloin tällöin ei riitä. Tarvitaan  perusteellinen terapiasuhde.

Puhukaa lääkkeestä laastarina. Sen saa heti pois kun on mahdollista saada tikit. Oikeasti, lyhyestä jaksosta ei ole aivoille pysyvää haittaa, vaan lyhyen tähtäimen hyöty Nyt kannattaa pelastaa tämän nuoren elämä. Kerro myös, ap, että ymmärrät miten tiukoilla nuoret ovat tänä päivänä. Pitää olla kaunis, laiha, älykäs, tietää yläasteella mikä haluaa olla isona jne. jne. Sano, ettei hän ole friikki jos masentuu, vaan se on täysin inhimillistä. Kerro, että psykiatri (onhan lääkkeen määrännyt psykiatri, jos on yleislääkäri, silloin psykiatrille mars) on pitkän koulutuksen käynyt erikoislääkäri, joka on saanut koulutuksensa muualla kuin internetissä. 

Toivottavasti saatte apua. Ja muista pitää huolta omasta jaksamisestasi, ap!

Olen lääkevastainen, mutta luonnollisesti itsetuhoinen tai psykoottinen potilas on hoidettava lääkkein, koska silloin lääke on pienempi paha. 

Itsetuhoiselle lääkkeet vasta vaarallisia ovatkin

Nuorilla ssri-lääkkeisiin sisältyy itsetuhoajatusten kohoamisen riski. Lukee paketissa.

Eräs kuuluisa plasebotutkija Irving Kirch aiheutti joskus kohun meta-analyyseillaan, joiden mukaan masennuslääkkeet ovat a) tehokkaita b) noin 80% tehosta selittyy plasebolla c) eikä ole juurikaan väliä, hoidetaanko masennusta bentsoilla, SSRE-lääkkeillä, trisykliineillä, kilpirauhaslääkkeillä taikka SSRI-lääkkeillä, koska vaikuttavana aineena on plasebo. Ja tämä tulos lääkeyhtiöiden kokeiden pohjalta, joissa on järjestäen ongelmia sokkoutuksessa ja validiteetissa->masennus kun sotketaan plasebolla olevilla koehenkilöillä lopetisoireisiin, koska he yleensä lopettavat lääkkeet ennen tutkimusta. Lääkeyhtiöt tietenkin pillastuivat ja niiden viimeisin yritys ylläpitää myyttiä SRRI-lääkkeiden tehosta oli paljon julkisuutta saanut Cipriani et al. (2018) tutkimus, jonka mukaan kaikki masennuslääkkeet ovat tehokkaampia kuin plasebo kahdeksan viikon ajan. No shit sherlock - ne ovat tehokkaampia sen muutaman prosentin, joka myös selittynee suurelta osin sokkoutuksen purkautumisesta. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan tuotu esille plaseboon ja lääkkeiden välistä kliinistä eroa, vaan laskettiin vetosuhteilla sitä, miten todennäköisesti lääke laskee pisteitä Hamiltonille skaalalla yli 50% verrattuna plaseboon. Ei yllättävää, tehokkaimpia olivat yleensä ottaen lääkeyhtiöiden lääkkeet, joiden sokkoutus purkautuu todennäköisemmin. Ei ihme, että kaikki lukemaan oppineet epäröivät niiden käytön aloittamista.

Vierailija kirjoitti:

1. Liikunnan puute tai ylirasitus

2. Ruokavalio

3. Ihmissuhdeongelmat, tukiverkoston puute, kommunikaatio - ja sosiaaliset hankaluudet

4. Omat, muiden ja yhteiskunnan vaatimukset itseä kohtaan ja niiden mahdollinen ristiriita

5. Itselle joissaintapauksissa haitalliset luonteenpiirteet kuten liika perfektionismi ja suorituskeskeisyys, liika syyllisyys, armottomuus itseä kohtaan jne

6. Traumaattiset kokemukset, elämäntapahtumat kuten kuolema, ero jne

7. Elämän kuormittavuus minkä takia ei jaksa kuin ennen pärjätä yhtä hyvin asioissa kun oma mieli on liikaa muualla

8. Epäsäännöllinen elämänrytmi, liian vähän aikaa unelle ja palautumiselle

9. Terveysongelmat

10. Päihteet

11. Negatiivisten tunteiden käsittelyn ongelmat kuten häpeä

Jne jne

Nuo on mm. asioita mitä ei monesti voi masennuslääkkeillä korjata. Silti lääkkeet tungetaan ensimmäisenä melkein käteen ja sanotaan että masennuksessa aivokemiat on vialliset. Tämä voi saada ihmisen näkemään itsensä avuttomana jonka aivot on vialliset ja ainut ratkaisu on ottaa lääkkeet, ei välttämättä niinkään aktiivisena toimijana joka voi itse vaikuttaa oloonsa.

Lisäksi tulee tiedostaa että negatiiviset tunteet eivät aina ole haitallisia. Tuska ja henkinen kipu voi olla ihmiselle hyödyllisiäkin ja auttaa muuttamaan elämää toisenlaiseksi jos se on ollut itselle haitallista.

Joskus lääkkeet estää kokonaan asioiden käsittelyn turruttaessaan tunteita. Kaikki on näennäisesti hyvin, eikä ihminen koe tarvetta käsitellä mitään terapiassa kun olo on yhtäkkiä parempi. Ei pääse niihin kipupisteisiin käsiksi eikä aidosti pääse eteenpäin kun etsii viat elämässään viallisista aivokemioista ja mahdollisesti jatkaa itselleen haitallisia käyttäytymismalleja

Lääkkeistä voi myös seurata uusia ongelmia ihmisen elämässä.

Ystäväni mies jätti hänet 15 vuotta sitten. Ystävä lääkitsi erotuskaansa mielialalääkkeillä ja rauhoittavilla. Hän on työkyvytön edelleen eikä elä millään mittapuulla normaalia elämää. Tietysti on mahdollista, että sama olisi tapahtunut ilman lääkkeitäkin, mutta sitä emme tiedä. 

Oikea, todellinen masennus on sairaus, joka vie toimintakyvyn. Siihen ei riitä tukiverkoston apu, ei liikunnan aloitus, ei "itsensä pakottaminen toimintaan". Silloin ei vain kertakaikkiaan kykene. Mihinkään. Ja masennuksen laukaisijana voi olla vaikka se nk. viimeinen pisara. Usein silloin ei enää riitä pelkkä keskustelu tai traumaterapia ymv, vaan tarvitaan lääkitystä, joka antaa aivoille aikaa rauhoittua. Ja sen jälkeen kykenee ottamaan vastaan terapiaa ja keräämään voimia.

Välillä tuntuu, että masennukseksi katsotaan kaikki hetken kestävät ketutukset, kun ei tiedetä miten elämän tämän hetkisestä tilanteesta selviäisi eteenpäin. Se ei ole masennusta. Masennus on pitkäkestoinen toimintakyvyn vievä sairaus.

Ja jos ap-kysyjän tytär on masentunut, niin olisipa ihanaa, jos he löytäisivät yhdessä keinon siitä selviytymiseen. 

"Vielä lisäksi, voisit kertoa tyttärellesi, että jos on oikeasti masentunut, eikä käytä lääkitystä, voivat seuraavat masennusjaksot olla vielä vaikeampia. Mikäli uusiutuvat. "

Lähteesi?

Ensinnäkin on tutkimuksia, joissa monen masennusjaksot menevät itsestään ohi, ihan ajan kanssa. Lääkkeitä kun alkaa käyttää, joutuu ensin toipumaan masennuksesta, kärsimään mahdollisista lääkkeen sivuvaikutuksista ja sitten vielä lääkkeen purusta ja lopetusoireista.

Masennus on sairaus kirjoitti:

Oikea, todellinen masennus on sairaus, joka vie toimintakyvyn. Siihen ei riitä tukiverkoston apu, ei liikunnan aloitus, ei "itsensä pakottaminen toimintaan". Silloin ei vain kertakaikkiaan kykene. Mihinkään. Ja masennuksen laukaisijana voi olla vaikka se nk. viimeinen pisara. Usein silloin ei enää riitä pelkkä keskustelu tai traumaterapia ymv, vaan tarvitaan lääkitystä, joka antaa aivoille aikaa rauhoittua. Ja sen jälkeen kykenee ottamaan vastaan terapiaa ja keräämään voimia.

Välillä tuntuu, että masennukseksi katsotaan kaikki hetken kestävät ketutukset, kun ei tiedetä miten elämän tämän hetkisestä tilanteesta selviäisi eteenpäin. Se ei ole masennusta. Masennus on pitkäkestoinen toimintakyvyn vievä sairaus.

Ja jos ap-kysyjän tytär on masentunut, niin olisipa ihanaa, jos he löytäisivät yhdessä keinon siitä selviytymiseen. 

Mutta tuhannen taalan kysymys onkin se, että onko tytär tuolla tavalla masentunut, koska lääkärit kyllä jakavat niitä diagnooseja heppoisemminkin. 

Vierailija kirjoitti:

"Vielä lisäksi, voisit kertoa tyttärellesi, että jos on oikeasti masentunut, eikä käytä lääkitystä, voivat seuraavat masennusjaksot olla vielä vaikeampia. Mikäli uusiutuvat. "

Lähteesi?

Ensinnäkin on tutkimuksia, joissa monen masennusjaksot menevät itsestään ohi, ihan ajan kanssa. Lääkkeitä kun alkaa käyttää, joutuu ensin toipumaan masennuksesta, kärsimään mahdollisista lääkkeen sivuvaikutuksista ja sitten vielä lääkkeen purusta ja lopetusoireista.

Sitten siinä on myös riskinä, että masennus kroonistuu lääkkeitä napsimalla. Aina kun yrittää lopettaa, lääkäri sotkee sen relapsiin vaikka erilaiset mielialanheittelyt voivat kuulua lopetusoireisiin ja määrää lisää lääkkeitä. Potilas on vuositolkulla masennuspotilaana. Kenties syöden lääkkeitä ajatuksella että kai niitä pitää sitten loppuelämä syödä. Kun vuosien päästä potilas kokee haittaa tai hyödyttömyyttä lääkkeistä, ja haluaa lopettaa, vuosien käytön jälkeen, kun aivot ovat mukautuneet lääkkeisiin, se onkin todella vaikeaa. Tietyllä joukolla lopetus voi todella hankalaa, varsinkin jos elämän velvoitteet kutsuu ja samaan aikaan yrittää lopettaa lääkitystä yrittäessään selviytyä elämästä jossa on paineita. Lopetusoireet voi tässä vaiheessa olla niin jäätäviä, kun lääkkeet on vaikuttaneet kemiallisesti aivoihin jo vuosia, reseptoreihin ja aivojen toimintaan tehden pieniä muutoksia joista kestää aikaa palautua. Voi olla äärimmäisen vaikeaa saada purettua lääke. Joidenkin mukaan lääkkeet voi kroonistaa masennusta.

Miksi muuten masennuksen esiintyminen ja siihen liitttvä työkyvyttömyys on kasvanut länsimaissa masennuslääkkeiden tulon jälkeen?

Olisipa hyvä, jos myös näitä vaikeuksia (kuten riippuvuus) aiheuttaneiden lääkkeiden nimet mainittaisiin kun kommentoidaan. Masennuslääkkeitä kun on monenlaisia ja monenlaisiin eri masennussairauksiin ja sen liitännäisiin. Ja mistä kukaan tietää mikä olo olisi, jos ei olisi käyttänyt lääkitystä? Toisaalta, kaikilla lääkkeillä on tutkitusti sivuvaikutuksia. Ainakin jos on uskominen pakkausten tuoteselosteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Fiksu tytär. Jos saisin nyt itse tehdä päätöksen, en vastaavaa myrkkyä olisi koskaan aloittanut ja olisin etsinyt ongelmien lähteitä muualta kuin viallisista aivokemioista. Niitä kun oli. Mm. vanhemman kuolema, yksinäisyys, koulukiusaus, syömisongelmat. Jouduin nykyajan käsitysten uhriksi, jossa ongelma on muka kemiallisessa epätasapainossa. Luulin vuosia että aivoissani on jotain vikaa kun aina lopetusyrityksessä valuin syvemmälle masennukseen kuin aloituksessa. Oikein hirvittää, että aivot kehittyvät 25 vuotiaaksi asti ja koko ajan vedin pillereitä. Lopetuksen jälkeen tunsin vieroitusoireita vuosien käytön jälkeen pitkään ja aivosumuista oloa. Elin hedelmällisimmät vuodet jolloin ihmiset yleensä hankkii lapsia yrittäen pillereistä eroon ja sain yhden keskenmenon ajautuessani vahingossa raskaaksi. Se saattoi olla ainut tsänssini hankkia lapsia. Onneksi sain keskenmenon, en olisi halunnut pillereissä hankkia vauvaa. Jälkikäteen minulle myös selvisi että nuo lääkkeet nostaa tutkimusten mukaan keskenmenoriskiä. Seksuaalisuuteni on ollut pysyvästi lamautunut lääkkeiden myötä. En koskaan seurustellut tai hankkinut kumppania ilman niitä. Huomasin myös tunteiden turtumista ja muutuin luonteelta välinpitämättömämmäksi herkästä ihmisestä. Luovuus tuotti enemmän ongelmia kuin ennen lääkkeitä.

Olin pillerikoukussa, vaikka niistä on muka helppo päästä eroon ja lääkäri väitti että ne voi helposti lopettaa milloin vaan. Lääkkeen purku oli elämäni tuskallisin kokemus.

Yksi annosunohdus toi sähköiskuja ja puulla päähän lyödyn kummallisen olon. Purku oli vaikeaa kun käytin pilleriä liian pitkään.

Haittoja ei ole tunnustanut lääkäri. Yksin olen jäänyt niiden kanssa kamppailemaan. Olen surullinen, että en nuorena osannut olla kyseenalaistavampi noiden lääkkeiden suhteen.

Se oli minun elämäntarinani. En koskaan tehnyt kunnolla informoitua päätöstä niiden käytöstä, turvallisuudesta pitkäaikaisessa käytössä ja haitoista nuorena.

Minä söin Seroniliä (kahteen otteeseen) ja lihoin molemmilla kerroilla 15 kg. Toisesta kerrasta en ole ihan varma, mutta toinen ainakin oli täysin turha. Lääkäri olisi voinut sanoa, että suru on ihan normaali tunne ja se helpottaa muutamassa kuukaudessa. Seuraavan surun kävin läpi ilman lääkkeitä.

Toisen kerran jälkeen lääkäri halusi, että söisin lääkettä loppuikäni. Itse en halunnut ja vaadin saada lopettaa. Sain sitten ohjeet annoksen alasajoon. 

Lisäksi kokemusta siitä, että paniikkihäiriööni ei toiminut rauhoittavat eikä betasalpaajat. 

Kaveri on syönyt tuota lääkettä ja lihoi 20 kg, hiuksista lähti yli puolet pois ja tuli kauhea akne.

Just tossa katselin kun arviolta 15-16 v. Teinit laittoivat ostoksiaan kassahihnalle. Energiajuomaa, metripizzaa ja irtokarkkeja. Ja sitten ihmetellään kun masentaa.

Kotona varmaan nappaavat jonkun nopean vielä illalla.

KUINKA MONI liikuntaa harrastava , puhtaasti ja paljon kasviksia ,hedelmiä , marjoja, pähkinöitä yms. syövä teini, jolla on vielä kavereitakin eikä roiku yömyöhälle netissä , ON masentunut?

tuskin moni.

Toki jos on valtavaa ylisuorittamista/perfektionismia , pelkoja ,koulukiusaamista tai joku trauma, niin voi olla masentunut sen kautta ja terapian tarpeessa, tottakai. Mutta eikö kannattaisi miettiä se masennuksen SYY ennenkuin aloittaa haitallisen lääkekokeilun?

Siihen on syy, miksi ne "aivojen välittäjäaineet ovat epätasapainossa".

Syy voi olla ihan niinkin yksinkertainen kun se ruokavalio ja sitä kautta kehon matala-asteinen tulehdus ja suoliston väärä bakteerikanta (sokeri, lisäaineet, kasviöljyt, liika eläintuotteiden käyttö kuten liha, kana ,munat).

Syy voi olla myös häiriintynyt ja liian vähäinen uni (kännykän käyttö ??)

Liika eläintuotteiden käyttö on sitäkin kautta ongelmallista, että se pahentaa matala-asteista tulehdusta, lisää vapaita radikaaleja ja ne sisältävät omega6 -rasvahappoja aivan liikaa suhteessa ravinnosta saataviin omega3-rasvoihin.

Monet eivät ymmärrä, että nimenomaan eläinperäiset tuotteet ovat länsimaalaisten ruokavaliossa isoin omega6-lähde ja syyttävät vain ja ainoastaan rypsiöljyä ja margariineja (joita ei myöskään kannata juuri käyttää).

Se, että lisätään kalaöljyä ruokavalioon tai syödään kalaa, ei riitä omega3/6 -suhteen korjaamiseksi. Se ei yksinkertaisesti auta.

Paras keino tuon suhteen korjaamiseen on se ,että vähennetään reilusti omega6-lähteitä ja lisätään sitten päivittäin luonnollisia omega3-lähteitä, kuten pellavansiemenrouhetta, saksanpähkinöitä ja hampunsiemeniä.

Omega6 ja omega3 -rasvahapot taistelevat paikastaan elimistössä, ja näin ollen kun vähennetään omega6 niin omega 3 pääsevät paremmin tehtäviinsä.

Rasvoja ei kannata ottaa öljynä pullosta, vaan niiden luonnollisessa muodossa ,jolloin myös muut terveydelle hyödylliset yhdisteet tulevat käytetyksi. Näitä syömällä ei helposti myöskään liho.

Joku taisikin kirjoittaa, että lihaa syömällä saa tryptofaania .

Tryptofaani pääsee hyvin heikosti aivoihin lihapitoisella ruokavaliolla , koska se taistelee paikastaan niin monien muiden aminohappojen kanssa. Hiilihydraatti- ja kasvispainotteinen ateria toimiikin paremmin siinä tarkoituksessa.

Jotkin kasviruuat toimivat jopa luontaisina MAO-estäjinä aivoissa ja sahramin on todettu lievittävän masennusta yhtä hyvin kuin masennuslääkkeen (en tiedä kertooko tämä enemmän lääkkeen vai sahramin tehottomuudesta:-D)

Ja vanhemmathan sen päättää mitä ruokaa kotiin kannetaan ja mitä valmistetaan.