Lue keskustelun säännöt.
Mieheksi sukupuolensa korjannut synnytti ensimmäistä kertaa Suomessa
04.04.2018 |
Mitä ajatuksia herättää?
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005628271.html
Suomessa on syntynyt tiettävästi ensimmäinen miehen synnyttämä lapsi, kertoo Lännen Media.
Lapsen synnyttänyt isä on käynyt läpi sukupuolen korjausprosessin. Hän oli keskeyttänyt tilapäisesti hormoniterapiansa, jotta pystyi kokeilemaan lapsen hankkimista puolisonsa kanssa.
Kommentit (386)
Vierailija kirjoitti:
Kutsyuko tämä syntynyt lapsi synnyttäjäänsä isäksi vai äidiksi?
Vastasyntyneet osaavat harvemmin puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en oo ainakaan kutsunut tässä ketjussa transeja friikeiksi, vaan harhoista kärsiviksi, joilla on mielen sairaus.
Mutta tuntuu että ne itse haluavat olla friikkejä, koska jotenkin kaipaavat huomiota osakseen.Tulee mieleen vain se, että ovat surullisia, haluavat rakkautta, kuvittelevat sitäö saavansa kun olisivat jotain mitä eivät ole jne. Säälin.
Jos mietin itseäni olisi kiva kuulla millä lailla olen harhainen. Olen aina tiedostanut omistavani todennäköisesti xx-kromosomit, emättimen ja kohdun ja että minut oli merkitty väestörekisteriin naisena. Sehän oli kiistaton fakta. Tiedoston myös nuoresta lähtien voivani henkisesti paremmin pojan roolissa. Tässä olin myös oikeassa, hormonien myötä aloin voida huomattavasti paremmin. Psykologin ja psykiatrin tutkimusten mukaan en kärsinyt mielenterveysongelmista, ja kai nyt luotan tähän havaintoon enemmän kuin jonkun random-palstailijan.
Kohtuni poistatin siksi, etten halunnut herättää huomiota papa-kokeissa miehennäköisenä. En ymmärrä miksi haluaisin herättää huomiota, tässä asenneilmapiirissä todellakin olen vain hiljaa, muuten saan kuula olevani miestä esittävä nainen.
Mielenkiintoista, mielenkiintoista... vuosi 2018 kutsuu, mikä ihme on "pojan rooli"?
Kommenttiani ei näköjään julkaistu? Pojan rooli on ihan vaan sitä, että jos joku muistaa nimeni väärin nimi on vaikka Mikko eikä Minna kuten ennen kuin joku muisti nimeni väärin. Tai vaikka voin istua kaverini luona ilman, että tyttöystävä tulee mustasukkaiseksi tai miehet uskaltavat kertoa mulle härskejä vitsejä.
Tämä kommentti jotenki vahvistaa siyä kuvaa minkä alkuperäsestä lehtikirjotuksesta sai. Eli "trans"ihmisillä on traumoja siitä, et niitten elinpiirissä on ollu liian tiukat sukupuoliroolit, joita ne ei oo pystyny täyttämään. Eli se ei oo mikään synnynnäinen juttu, vaan ympäristön aiheuttama trauma. Jota pitäis näin ohi mennen hoitaa ihan muuten kun menemällä leikkiin mukaan..
Itse olen todella naisellisennäköinen nainen ja onnellinen siitä, että tosiaan olen nainen. Silti oon aina ollu vähän "poikatyttö" esim. tykkään enempi tappeluleikeistä ku barbeista, teen nyt aikuisenaki mielellään "miesten töitä", kaverit on enimmäkseen miehiä, jotka kertoo härskejä vitsejä jne. Mun on vaan aina annettu olla tämmönen.
En oo tää aiemmin lainattu tyyppi, mutta itsekin transmies ja mulla on ollut perheessä aina todella vapaat sukupuoliroolit. Ihan oon saanut autoja rassata ja olla mukana metsällä ja kalassa ja korjaamassa aittaa jo kauan ennen kuin osasin sanottaa sukupuoli-identiteettiäni.
Seuraava argumentti varmaan on, että sain tehdä liian poikamaisia juttuja ja olen siksi transmies? :-)
Siihen en usko :) mutta toki yritän pääni puhki keksiä jotain selitystä tälle ilmiölle, koska joku syyhän kaikkeen on. Enkä väitä et syy aina tulee ympäristöstä vaan se voi olla aivoissa tai geeneissä tai missä lie. Kovin vaan on vaikeaa ymmärtää, kun ei saa mistään kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en oo ainakaan kutsunut tässä ketjussa transeja friikeiksi, vaan harhoista kärsiviksi, joilla on mielen sairaus.
Mutta tuntuu että ne itse haluavat olla friikkejä, koska jotenkin kaipaavat huomiota osakseen.Tulee mieleen vain se, että ovat surullisia, haluavat rakkautta, kuvittelevat sitäö saavansa kun olisivat jotain mitä eivät ole jne. Säälin.
Jos mietin itseäni olisi kiva kuulla millä lailla olen harhainen. Olen aina tiedostanut omistavani todennäköisesti xx-kromosomit, emättimen ja kohdun ja että minut oli merkitty väestörekisteriin naisena. Sehän oli kiistaton fakta. Tiedoston myös nuoresta lähtien voivani henkisesti paremmin pojan roolissa. Tässä olin myös oikeassa, hormonien myötä aloin voida huomattavasti paremmin. Psykologin ja psykiatrin tutkimusten mukaan en kärsinyt mielenterveysongelmista, ja kai nyt luotan tähän havaintoon enemmän kuin jonkun random-palstailijan.
Kohtuni poistatin siksi, etten halunnut herättää huomiota papa-kokeissa miehennäköisenä. En ymmärrä miksi haluaisin herättää huomiota, tässä asenneilmapiirissä todellakin olen vain hiljaa, muuten saan kuula olevani miestä esittävä nainen.
Mielenkiintoista, mielenkiintoista... vuosi 2018 kutsuu, mikä ihme on "pojan rooli"?
Kommenttiani ei näköjään julkaistu? Pojan rooli on ihan vaan sitä, että jos joku muistaa nimeni väärin nimi on vaikka Mikko eikä Minna kuten ennen kuin joku muisti nimeni väärin. Tai vaikka voin istua kaverini luona ilman, että tyttöystävä tulee mustasukkaiseksi tai miehet uskaltavat kertoa mulle härskejä vitsejä.
Tämä kommentti jotenki vahvistaa siyä kuvaa minkä alkuperäsestä lehtikirjotuksesta sai. Eli "trans"ihmisillä on traumoja siitä, et niitten elinpiirissä on ollu liian tiukat sukupuoliroolit, joita ne ei oo pystyny täyttämään. Eli se ei oo mikään synnynnäinen juttu, vaan ympäristön aiheuttama trauma. Jota pitäis näin ohi mennen hoitaa ihan muuten kun menemällä leikkiin mukaan..
Itse olen todella naisellisennäköinen nainen ja onnellinen siitä, että tosiaan olen nainen. Silti oon aina ollu vähän "poikatyttö" esim. tykkään enempi tappeluleikeistä ku barbeista, teen nyt aikuisenaki mielellään "miesten töitä", kaverit on enimmäkseen miehiä, jotka kertoo härskejä vitsejä jne. Mun on vaan aina annettu olla tämmönen.
Minä, jolle vastasit, olen aina lapsesta saakka saanut olla täysin vapaasti poikamainen, ja ihan millainen vaan, lesbo ym, mutta kun itseäni kiihottaa ainoastaan penis jalkovälissä, oma penis, seisten kuseminen ja rakastelu omalla peniksellä ja naisille flirttailu. Eli olet täysin väärässä. Mutta et kuitenkaan usko mitään, joten en paljoa jaksa vastata enää.
Tarkoititko kirjoittaa "kiinnostaa" eikä "kiihottaa". Meinaan jos koet peniksestä jonkinlaista kiihotusta, eikö ole mahdollista että sinulla on jonkinlainen penisfetissi? Näin miehenä se oma penis on niin itsestäänselvä, ettei sitä ajattele että "jes, minun penis sitä ja tätä". Jos seksiäkin saa niin en ajattele että jes minun penis sai vaan minä sain.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa "kiihottaa". Itse kiihotun nykyisin myös omasta kropastani, jossa rasvojen sijoittuminen on muuttunut ja takamukseni on miehinen ja litteä rintakehä. Ennen ns.naisena en pystynyt ajattelemaan tätä kroppaa millään lailla.
Mitä te transihmiset sairaiksi näkevät tyypit tekisitte, jos oma lapsi osoittautuisi transihmiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en oo ainakaan kutsunut tässä ketjussa transeja friikeiksi, vaan harhoista kärsiviksi, joilla on mielen sairaus.
Mutta tuntuu että ne itse haluavat olla friikkejä, koska jotenkin kaipaavat huomiota osakseen.Tulee mieleen vain se, että ovat surullisia, haluavat rakkautta, kuvittelevat sitäö saavansa kun olisivat jotain mitä eivät ole jne. Säälin.
Jos mietin itseäni olisi kiva kuulla millä lailla olen harhainen. Olen aina tiedostanut omistavani todennäköisesti xx-kromosomit, emättimen ja kohdun ja että minut oli merkitty väestörekisteriin naisena. Sehän oli kiistaton fakta. Tiedoston myös nuoresta lähtien voivani henkisesti paremmin pojan roolissa. Tässä olin myös oikeassa, hormonien myötä aloin voida huomattavasti paremmin. Psykologin ja psykiatrin tutkimusten mukaan en kärsinyt mielenterveysongelmista, ja kai nyt luotan tähän havaintoon enemmän kuin jonkun random-palstailijan.
Kohtuni poistatin siksi, etten halunnut herättää huomiota papa-kokeissa miehennäköisenä. En ymmärrä miksi haluaisin herättää huomiota, tässä asenneilmapiirissä todellakin olen vain hiljaa, muuten saan kuula olevani miestä esittävä nainen.
Mielenkiintoista, mielenkiintoista... vuosi 2018 kutsuu, mikä ihme on "pojan rooli"?
Kommenttiani ei näköjään julkaistu? Pojan rooli on ihan vaan sitä, että jos joku muistaa nimeni väärin nimi on vaikka Mikko eikä Minna kuten ennen kuin joku muisti nimeni väärin. Tai vaikka voin istua kaverini luona ilman, että tyttöystävä tulee mustasukkaiseksi tai miehet uskaltavat kertoa mulle härskejä vitsejä.
Tämä kommentti jotenki vahvistaa siyä kuvaa minkä alkuperäsestä lehtikirjotuksesta sai. Eli "trans"ihmisillä on traumoja siitä, et niitten elinpiirissä on ollu liian tiukat sukupuoliroolit, joita ne ei oo pystyny täyttämään. Eli se ei oo mikään synnynnäinen juttu, vaan ympäristön aiheuttama trauma. Jota pitäis näin ohi mennen hoitaa ihan muuten kun menemällä leikkiin mukaan..
Itse olen todella naisellisennäköinen nainen ja onnellinen siitä, että tosiaan olen nainen. Silti oon aina ollu vähän "poikatyttö" esim. tykkään enempi tappeluleikeistä ku barbeista, teen nyt aikuisenaki mielellään "miesten töitä", kaverit on enimmäkseen miehiä, jotka kertoo härskejä vitsejä jne. Mun on vaan aina annettu olla tämmönen.
En oo tää aiemmin lainattu tyyppi, mutta itsekin transmies ja mulla on ollut perheessä aina todella vapaat sukupuoliroolit. Ihan oon saanut autoja rassata ja olla mukana metsällä ja kalassa ja korjaamassa aittaa jo kauan ennen kuin osasin sanottaa sukupuoli-identiteettiäni.
Seuraava argumentti varmaan on, että sain tehdä liian poikamaisia juttuja ja olen siksi transmies? :-)
Siihen en usko :) mutta toki yritän pääni puhki keksiä jotain selitystä tälle ilmiölle, koska joku syyhän kaikkeen on. Enkä väitä et syy aina tulee ympäristöstä vaan se voi olla aivoissa tai geeneissä tai missä lie. Kovin vaan on vaikeaa ymmärtää, kun ei saa mistään kiinni.
Tämän tutkimuksen mukaan ilmiöllä biologinen tausta kuten homoseksuaalisuudellakin. Muutokset tapahtuvat jo sikiökaudella, ei siis ole kyse mielisairaudesta.
http://helihamalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/88717-bbc-geeneettinen-y…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta on surullista, että ihmiset, joilla on mielenterveysongelmia, hankkivat lapsia. Kaikista raskainta on silloin, kun molemmilla vanhemmilla on psyykkisiä ongelmia. On todella raskasta lukea facessa muutamien tuttujen narinoita, aina on asiat päin mäntyä ja koko ajan ruinataan sääliä ja tsemppiä muilta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä te transihmiset sairaiksi näkevät tyypit tekisitte, jos oma lapsi osoittautuisi transihmiseksi?
Sitten minulla olisi sairas lapsi. Eihän sitä tietenkään lapsessaan toivoisi olevan mitään vikaa. Mutta valitettavasti jatkuvasti syntyy lapsia joilla on erilaisia sairauksia, henkisiä tai fyysisiä. Rankkaa se varmasti olisi. Ja jos lapsi sitten aikuisena hurahtaisi näihin vaihdosjuttuihin, olisimme varmasti aika nokikkain siitä onko se oikea hoitomuoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en oo ainakaan kutsunut tässä ketjussa transeja friikeiksi, vaan harhoista kärsiviksi, joilla on mielen sairaus.
Mutta tuntuu että ne itse haluavat olla friikkejä, koska jotenkin kaipaavat huomiota osakseen.Tulee mieleen vain se, että ovat surullisia, haluavat rakkautta, kuvittelevat sitäö saavansa kun olisivat jotain mitä eivät ole jne. Säälin.
Jos mietin itseäni olisi kiva kuulla millä lailla olen harhainen. Olen aina tiedostanut omistavani todennäköisesti xx-kromosomit, emättimen ja kohdun ja että minut oli merkitty väestörekisteriin naisena. Sehän oli kiistaton fakta. Tiedoston myös nuoresta lähtien voivani henkisesti paremmin pojan roolissa. Tässä olin myös oikeassa, hormonien myötä aloin voida huomattavasti paremmin. Psykologin ja psykiatrin tutkimusten mukaan en kärsinyt mielenterveysongelmista, ja kai nyt luotan tähän havaintoon enemmän kuin jonkun random-palstailijan.
Kohtuni poistatin siksi, etten halunnut herättää huomiota papa-kokeissa miehennäköisenä. En ymmärrä miksi haluaisin herättää huomiota, tässä asenneilmapiirissä todellakin olen vain hiljaa, muuten saan kuula olevani miestä esittävä nainen.
Mielenkiintoista, mielenkiintoista... vuosi 2018 kutsuu, mikä ihme on "pojan rooli"?
Kommenttiani ei näköjään julkaistu? Pojan rooli on ihan vaan sitä, että jos joku muistaa nimeni väärin nimi on vaikka Mikko eikä Minna kuten ennen kuin joku muisti nimeni väärin. Tai vaikka voin istua kaverini luona ilman, että tyttöystävä tulee mustasukkaiseksi tai miehet uskaltavat kertoa mulle härskejä vitsejä.
Tämä kommentti jotenki vahvistaa siyä kuvaa minkä alkuperäsestä lehtikirjotuksesta sai. Eli "trans"ihmisillä on traumoja siitä, et niitten elinpiirissä on ollu liian tiukat sukupuoliroolit, joita ne ei oo pystyny täyttämään. Eli se ei oo mikään synnynnäinen juttu, vaan ympäristön aiheuttama trauma. Jota pitäis näin ohi mennen hoitaa ihan muuten kun menemällä leikkiin mukaan..
Itse olen todella naisellisennäköinen nainen ja onnellinen siitä, että tosiaan olen nainen. Silti oon aina ollu vähän "poikatyttö" esim. tykkään enempi tappeluleikeistä ku barbeista, teen nyt aikuisenaki mielellään "miesten töitä", kaverit on enimmäkseen miehiä, jotka kertoo härskejä vitsejä jne. Mun on vaan aina annettu olla tämmönen.
Minä, jolle vastasit, olen aina lapsesta saakka saanut olla täysin vapaasti poikamainen, ja ihan millainen vaan, lesbo ym, mutta kun itseäni kiihottaa ainoastaan penis jalkovälissä, oma penis, seisten kuseminen ja rakastelu omalla peniksellä ja naisille flirttailu. Eli olet täysin väärässä. Mutta et kuitenkaan usko mitään, joten en paljoa jaksa vastata enää.
Tarkoititko kirjoittaa "kiinnostaa" eikä "kiihottaa". Meinaan jos koet peniksestä jonkinlaista kiihotusta, eikö ole mahdollista että sinulla on jonkinlainen penisfetissi? Näin miehenä se oma penis on niin itsestäänselvä, ettei sitä ajattele että "jes, minun penis sitä ja tätä". Jos seksiäkin saa niin en ajattele että jes minun penis sai vaan minä sain.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa "kiihottaa". Itse kiihotun nykyisin myös omasta kropastani, jossa rasvojen sijoittuminen on muuttunut ja takamukseni on miehinen ja litteä rintakehä. Ennen ns.naisena en pystynyt ajattelemaan tätä kroppaa millään lailla.
Mielenkiintoista. Tuossa on varmaan jotain fetissiä miehisyyttä kohtaan. Miehenä sitä tietysti itsekin joskus on pettynyt oman kroppansa tilaan, mutta ei ole mitään mitä ei voisi esim. lihasharjoittelulla muokata miellyttävämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ihmiset on ihan sekaisin sukupuoliensa kanssa.
On muunsukupuolista, sukupuolineutraalia, tarnssukupuolista, cis-inter-metro-ja mitä kaikkea nyt onkaan.
Sitten tietty hetero-homo-lesbo-ihmiset.
kuinka joku voi noin kamalan paljon edes miettiä omaa suuntautumistaan?
Mielestäni olisi parempi olla se, joksi on syntynyt, vaikka ei niinkauheasti "viihdy" omassa kropassaan.
Parempi kuitenkin sekin, kuin hormoneilla ja leikkauksilla muutettu ihminen, tuskin sekään on yhtään sen parempi olotila, koska on elimistö ihan sekaisin ja se keinotekoinen sukupuolielin ilmeisesti ei toimi kuitenkaan niin kuin pitäisi tai toimii jotenkuten.
Ei se ole varmaa "viihtyykö" kuitenkaan yhtään paremmin itsensä kanssa ja koko ihminen on peruuttamattomasti silvottu ja elimistö täynnä hormoneja.
Toinen ongelma ehkä poistuu, mutta tilalle saattaa tulla uusi tai uusia ongelmia.
Ihan sama ilmiö, kuin vaikka se kuin oppimisvaikeuksista kärsivä tekee itsestään numeron kuin joku joka ei kärsi ja kaikki menee ok. Jos olet cishetero tietenkin menet omaan pukuhuoneeseen etkä edes tajua, että jollakin voisi olla ongelma. Itse kirjoitin kuusi laudaturia mutta todistus meinasi jäädä haaveeksi, koska liikunnanopettaja huusi jatkuvasti siitä, etten ollut käynyt läpi hänen kurssejaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hoitomuotoja (toimivia kiitos ja joku linkki sellaiseen infopakettiin missä selitetään miten tämä auttaa transsukupuolista) te joiden mielestä sukupuolenkorjaus on väärin suosittelisitte transsukupuoliselle dysforian helpottamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Tämän tutkimuksen mukaan ilmiöllä biologinen tausta kuten homoseksuaalisuudellakin. Muutokset tapahtuvat jo sikiökaudella, ei siis ole kyse mielisairaudesta.
http://helihamalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/88717-bbc-geeneettinen-y…
Tuo tutkimus on vuodelta 2008, eikä siinäkään mitään varmuutta saatu. On vain arvailua "saattaa vaikuttaa..", eikä kaikilla transsukupuolisilla sitten taas edes ole tuota geeniä. Mitään uudempaa tutkimusta en itse näin äkkiseltään löytänyt. Ja jos tämä ei olisi sairaus, niin sitä ei tarvitsisi hoitaa kuten ei homouttakaan. Mutta nythän sitä juurikin hoidetaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitomuotoja kysyneelle: jos kyseessä on geneettisiin syihin perustuva häiriö, aivojen osalta sille on vaikea tehdä mitään. Aivot muovautuvat jo sikiökaudella. Aivot ja keho ovat siis ikään kuin eri paria. Tuskinpa tähän on mitään lääkettä kehitetty. Kehon korjaaminen tai sitten asiaan sopeutuminen jollain muulla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Tämän tutkimuksen mukaan ilmiöllä biologinen tausta kuten homoseksuaalisuudellakin. Muutokset tapahtuvat jo sikiökaudella, ei siis ole kyse mielisairaudesta.
http://helihamalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/88717-bbc-geeneettinen-y…
Tuo tutkimus on vuodelta 2008, eikä siinäkään mitään varmuutta saatu. On vain arvailua "saattaa vaikuttaa..", eikä kaikilla transsukupuolisilla sitten taas edes ole tuota geeniä. Mitään uudempaa tutkimusta en itse näin äkkiseltään löytänyt. Ja jos tämä ei olisi sairaus, niin sitä ei tarvitsisi hoitaa kuten ei homouttakaan. Mutta nythän sitä juurikin hoidetaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea ymmärtää syvällisesti transsukupuolisia ihmisiä. Itse olen syntynyt naiseksi, mutta sukupuoli ei ole koskaan ollut minulle itseäni kovin tärkeä määrittävä tekijä. Koen, että olen aina saanut tehdä ja näyttää juuri siltä, miltä haluan, sukupuolestani riippumatta. Minun on aivan mahdoton ymmärtää, mitä ihminen tuntee, kun tuntee, olevansa jotain väärää sukupuolta. Oman sukupuolikokemukseni perusteella olen siis sitä mieltä, että sukupuolesta puhutaan ja sitä korostetaan ja käytetään aseena aivan liikaa, kun todellisuudessa nyky-yhteiskunnassa sillä ei ole mitään väliä.
Tärkeintä tässä asiassa lienee lapsen etu. Jokainen lapsi maailmassa ansaitsisi syntyä rakastettuna ja toivottuna. Kiusaajat keksivät aina aiheen kiusata ja kriisejä tulee myös hyvissä oloissa kasvaneille ihmisille. Onnea uudelle perheelle!
Cissukupuolisen, varsinkin vähänkin androgyynin, on täysin mahdotonta ymmärtää transsukupuolista. Tämä on vuosikausien ajan ollut klisee.
Vierailija kirjoitti:
Tämän tutkimuksen mukaan ilmiöllä biologinen tausta kuten homoseksuaalisuudellakin. Muutokset tapahtuvat jo sikiökaudella, ei siis ole kyse mielisairaudesta.
http://helihamalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/88717-bbc-geeneettinen-y…
Äh siis. Tuo tutkimus on vuodelta 2008, eikä siinäkään mitään varmuutta saatu. On vain arvailua "saattaa vaikuttaa..", eikä kaikilla transsukupuolisilla sitten taas edes ole tuota geeniä. Mitään uudempaa tutkimusta en itse näin äkkiseltään löytänyt. Ja jos tämä ei olisi sairaus, niin sitä ei tarvitsisi hoitaa kuten ei homouttakaan. Mutta nythän sitä juurikin hoidetaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän tutkimuksen mukaan ilmiöllä biologinen tausta kuten homoseksuaalisuudellakin. Muutokset tapahtuvat jo sikiökaudella, ei siis ole kyse mielisairaudesta.
http://helihamalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/88717-bbc-geeneettinen-y…
Tuo tutkimus on vuodelta 2008, eikä siinäkään mitään varmuutta saatu. On vain arvailua "saattaa vaikuttaa..", eikä kaikilla transsukupuolisilla sitten taas edes ole tuota geeniä. Mitään uudempaa tutkimusta en itse näin äkkiseltään löytänyt. Ja jos tämä ei olisi sairaus, niin sitä ei tarvitsisi hoitaa kuten ei homouttakaan. Mutta nythän sitä juurikin hoidetaan..
Homo ei koe olevansa heteron ruumiissa. Kyllähän homouskin on ainakaan luokiteltu sairaudeksi ja jopa rikokseksi. Kun asiasta on saatu parempaa tietoa, lakeja on muutettu. Sama tulee tapahtumaan transihmisten kanssa, mutta muutos on hidasta. Myös muutosvastarinta kuuluu asiaan, kun yhteiskunta muuttuu. Se on osa muutosprosessia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän tutkimuksen mukaan ilmiöllä biologinen tausta kuten homoseksuaalisuudellakin. Muutokset tapahtuvat jo sikiökaudella, ei siis ole kyse mielisairaudesta.
http://helihamalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/88717-bbc-geeneettinen-y…
Tuo tutkimus on vuodelta 2008, eikä siinäkään mitään varmuutta saatu. On vain arvailua "saattaa vaikuttaa..", eikä kaikilla transsukupuolisilla sitten taas edes ole tuota geeniä. Mitään uudempaa tutkimusta en itse näin äkkiseltään löytänyt. Ja jos tämä ei olisi sairaus, niin sitä ei tarvitsisi hoitaa kuten ei homouttakaan. Mutta nythän sitä juurikin hoidetaan..
Täällä on selitetty lääketieteellisestä mielessä mistä on kyse. Kerrotaan että kyseessä ei ole mielen sairaus. Kirjoittajana psykiatri.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Miks transasiat on Setan sateenvarjon alla? Jos tää kerta liittyy sukupuoleen eikä seksuaalisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Miks transasiat on Setan sateenvarjon alla? Jos tää kerta liittyy sukupuoleen eikä seksuaalisuuteen.
Seta liittyy sekä seksuaalisuuteen että sukupuolisuuteen nykyisin.
En oo tää aiemmin lainattu tyyppi, mutta itsekin transmies ja mulla on ollut perheessä aina todella vapaat sukupuoliroolit. Ihan oon saanut autoja rassata ja olla mukana metsällä ja kalassa ja korjaamassa aittaa jo kauan ennen kuin osasin sanottaa sukupuoli-identiteettiäni.
Seuraava argumentti varmaan on, että sain tehdä liian poikamaisia juttuja ja olen siksi transmies? :-)