Parisuhde solmussa ja vauva syntymässä

Muutamien käytännönjärjestelyiden takia oli tarkoitus muuttaa yhteen raskausaikana. Kuvittelin itse että jo alkuraskaudessa, mutta miehellä Edelleen muutama asia kesken. Mies kuitenkaan alkuraskauden jälkeen ei ole käynyt luonani kuin muistaakseni kolme kertaa puolen vuoden aikana. Itse olen käynyt hänen luonaan ehkä viidesti. Mies ei halua tulla luokseni, kuulemma liian kaukana, kylmä asunto, voin tulla ja muuttaa hänen luokseen jos haluan tavata jne. Ovat syinä.

Olemme nähneet siis lounailla, elokuvissa, vauvantarvikeostoksilla jne mutta emme ollenkaan rauhassa kahden kesken niin että oltaisiin voitu puhua asioista. Fyysistä läheisyyttä ei tietenkään ole. Raskaus on ollut hankala ja minun on vaikea edes kävellä. Mies ennen raskautta lupaili kuinka öljyäisi vatsaa, hieroisi, lakkaisi kynsiä ja pitäisi kaikin tavoin huolta jne. Mitään näistä ei ole tapahtunut kertaakaan, selitys se mikä yleensäkin. Voisin sinne hänen luokseen mennä jos kiinnostaa kyseiset asiat. Nyt kävi selväksi että seuraavan kerran olisimme näkemässä neuvolassa yli viikon kuluttua ja edellisestä tapaamisesta yli viikko. Esim. Pääsiäisenä ei edes ehdottanut näkemistä. En enää tiedä onko järkeä enää edes yrittää. Olin toivonut, että viettäisimme viikonloppuja ja aikaa yhdessä ja voisimme suunnitella muuttoa ja odottaa lasta yhdessä. Mies ei siis suostu muuttamaan mutta voisin kuulemma muuttaa hänen luokseen.

Olen itkenyt pettymystä viimeiset kuukaudet lähes päivittäin. Vauva on syntymässä n kuukauden kuluttua ja mietin kannattaako edes yrittää (enää) vai alkaa kerätä voimia yksinhuoltajuuteen? En kyllä olisi mitään lasta halunnut jos olisin tiennyt että päädyn todennäköisesti Yhksi. Mies ei ole myöskään suostunut tunnustamaan lasta neuvolassa, joten mitä se siellä edes tekee... :( Olen vain tajuttoman loukkaantunut ja pettynyt. Olin toivonut perhe-elämää mutta kuinka sitä tälle pohjalle rakentaisi kun mies ei halua edes tavata ellen mene hänen luokseen. Ei myöskään enää tunnu että miehestä olisi mitään tukea synnytykseen kun emmehän edes näe toisiamme eli nyt loppusuoralla alkaa näyttää että joudun sinne mahdollisesti yksin. Pari kertaa on raskausaikana auttanut käytännönasioissa (kantanut pari painavaa kassia) mutta muuta apua tai tukea ei ole tullut. Lapsi on ensimmäinen ja olisin toivonut tukea ja läheisyyttä. Koirien, kanin ja raskausvaivojen takia olisin toivonut että mies kävisi luonani enemmän kunnes muutto onnistuu. Nyt mies vaatii minua muuttamaan luokseen eikä itse voi tulla edes käymään, yöpymisestä puhumattakaan. Välimatkaa siis alle 20km. Olemme molemmat yli 30v, mies lähes 40.