Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde solmussa ja vauva syntymässä
02.04.2018 |
Muutamien käytännönjärjestelyiden takia oli tarkoitus muuttaa yhteen raskausaikana. Kuvittelin itse että jo alkuraskaudessa, mutta miehellä Edelleen muutama asia kesken. Mies kuitenkaan alkuraskauden jälkeen ei ole käynyt luonani kuin muistaakseni kolme kertaa puolen vuoden aikana. Itse olen käynyt hänen luonaan ehkä viidesti. Mies ei halua tulla luokseni, kuulemma liian kaukana, kylmä asunto, voin tulla ja muuttaa hänen luokseen jos haluan tavata jne. Ovat syinä.
Olemme nähneet siis lounailla, elokuvissa, vauvantarvikeostoksilla jne mutta emme ollenkaan rauhassa kahden kesken niin että oltaisiin voitu puhua asioista. Fyysistä läheisyyttä ei tietenkään ole. Raskaus on ollut hankala ja minun on vaikea edes kävellä. Mies ennen raskautta lupaili kuinka öljyäisi vatsaa, hieroisi, lakkaisi kynsiä ja pitäisi kaikin tavoin huolta jne. Mitään näistä ei ole tapahtunut kertaakaan, selitys se mikä yleensäkin. Voisin sinne hänen luokseen mennä jos kiinnostaa kyseiset asiat. Nyt kävi selväksi että seuraavan kerran olisimme näkemässä neuvolassa yli viikon kuluttua ja edellisestä tapaamisesta yli viikko. Esim. Pääsiäisenä ei edes ehdottanut näkemistä. En enää tiedä onko järkeä enää edes yrittää. Olin toivonut, että viettäisimme viikonloppuja ja aikaa yhdessä ja voisimme suunnitella muuttoa ja odottaa lasta yhdessä. Mies ei siis suostu muuttamaan mutta voisin kuulemma muuttaa hänen luokseen.
Olen itkenyt pettymystä viimeiset kuukaudet lähes päivittäin. Vauva on syntymässä n kuukauden kuluttua ja mietin kannattaako edes yrittää (enää) vai alkaa kerätä voimia yksinhuoltajuuteen? En kyllä olisi mitään lasta halunnut jos olisin tiennyt että päädyn todennäköisesti Yhksi. Mies ei ole myöskään suostunut tunnustamaan lasta neuvolassa, joten mitä se siellä edes tekee... :( Olen vain tajuttoman loukkaantunut ja pettynyt. Olin toivonut perhe-elämää mutta kuinka sitä tälle pohjalle rakentaisi kun mies ei halua edes tavata ellen mene hänen luokseen. Ei myöskään enää tunnu että miehestä olisi mitään tukea synnytykseen kun emmehän edes näe toisiamme eli nyt loppusuoralla alkaa näyttää että joudun sinne mahdollisesti yksin. Pari kertaa on raskausaikana auttanut käytännönasioissa (kantanut pari painavaa kassia) mutta muuta apua tai tukea ei ole tullut. Lapsi on ensimmäinen ja olisin toivonut tukea ja läheisyyttä. Koirien, kanin ja raskausvaivojen takia olisin toivonut että mies kävisi luonani enemmän kunnes muutto onnistuu. Nyt mies vaatii minua muuttamaan luokseen eikä itse voi tulla edes käymään, yöpymisestä puhumattakaan. Välimatkaa siis alle 20km. Olemme molemmat yli 30v, mies lähes 40.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Yhteenmuutto ei tule tilannetta ainakaan parantamaan. Vauva-arki on viimeinen niitti suhteelle.
Tätä pelkään. Kun mies ei ole ollut voinnistani kiinnostunut koko raskausaikana tai auttanut käytännön asioissa niin miksi asia muuttuisi yhteenmuuton jälkeen. On jo ilmoittanut, että äiti saa hoitaa yöheräämiset kun mies kävisi töissä... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki menisi huomisesta alkaen juuri kuten toivot, mitä tapahtuisi?
Mies soittaisi että on voittanut lotossa, hankkinut täydellisen kodin, ja on tulossa hakemaan sinua valkoisella ratsulla?
Voittaisin mieluummin itse lotossa niin ainakin lapsen hoito olisi turvattu. Kaipaisin parisuhdetta ja välittämistä, että mies tulisi kylään, pitäisi hyvänä, juteltaisiin ja voitaisiin puhua myös käytännönasioista. Voitaisiin hankkia yhdessä tavaroita, nyt olen maksanut ja ostanut kaiken itse. Ehkä näiden jälkeen jos suhteeseen voisi luottaa voisi miettiä muuttoa. Ap
Älä hemmetissä muuta sinnen ap. Kyseessä on mieslapsi. Noita on nähty!
Pidä ehdottomasti itsenäisyytesi.
N48v
Huu, et kai tollasen luo nyt muuttamassa ole? Huonolta kuulostaa suhteen tulevaisuus, mutta mies joka ei välitä tai tee mitään myönnytyksiä viimeisillään olevalle puolisolle ei kyllä kuulosta osallistuvalta isältäkään. Turvaa selustasi ja se ei kyllä ole miehen nurkkiin muuttaminen..Voimia sulle
Jos olette olleet yhdessä useita vuosia ja vauvaakin on yritetty pitkään, miten ihmeessä yhteenmuutosta keskustellaan vasta nyt? Jos on ollut tarkoitus muuttaa yhteen, miksette ole muuttaneet, ja jos ei, miksi pitäisi nyt kun ajoitus on aivan mahdoton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvänen aika millaisia neuvoja olet saanut. Ap, jos miehesi haluaisi perhe-elämää kanssasi asuisitte jo yhdessä ja hän olisi ollut tukenasi koko odotusajan.
Valitettavasti kaikista miehistä ei ole vanhemmuuteen. Julmaa, mutta parempi että asia selviää sinulle jo nyt. Älä missään nimessä muuta miehen luo, vauvan synnyttyä voit olla todella kipeä ja huonossa kunnossa ja jos miehestä ei ole ollut sinulle minkäänlaista apua edes odotusaikana niin pettymys on kahta pahempi kun hormonihuuruissa odotat ja toivot mieheltä apua ja tukea.
Miehelläsi on ollut epärealistinen ja seesteinen haavekuva vauvan odotuksesta ja perhe-elämästä ja nyt kun haastava odotusaika ja kivulloinen, väsynyt kumppani joka on vain varjo entisestä reippaasta itsestään ovat näyttäneet miehelle että ei taida olla tulossa vaaleanpunaista hattaraa vauva-aikanakaan hän yrittää passiivisuudella saada sinut tekemään lopullisen eropäätöksen. Kuka sika nyt kehtaisi viimeisillään raskaana olevaa kumppania jättää? Jos hän ei ole edes lasta tunnustanut niin eikö se jo kerro sinulle kaiken tarpeellisen?
Ap, sinulla on kuukausi aikaa valmistautua yksinhuoltajuuteen, käytä se aika hyväksi. Selvitä miten saat kunnalta/kaupungilta kotiapua ja valmistaudu vaatimaan sitä. Hanki kaikki mahdollinen valmiiksi, vauvan vaatteet ja varusteet valmiiksi, pinnasänky kasaan, värvää lastenhoitoapua reserviin. Unohda mies ja tämän itsekkäät ja epärealistiset vaatimukset. Jos olet raskausaikana mennyt noin huonoon kuntoon tulee toipuminen ja palautuminen kestämään pidempään kuin osaat kuvitella. Tätä eikä kukaan tule neuvolassa sinulle sanomaan, kaikki on aina vaan normaalia ja vaivat jäävät synnytyssaliin. Ei pidä paikkaansa. Sinulla on oma koti, tee siitä sinulle ja vauvalle viihtyistä ja mieluinen. Hissi on pikkulapsiaikana kultaakin kalliimpi, parveke plussaa.
Älä missään nimessä kuuntele mitään "miehen pitää saada kasvaa isyyteen, naisen pitää ymmärtää"-hölötyksiä. Miehellä on ollut 8 kuukautta aikaa näyttää mihin hänestä on. Naapurin mies on auttanut minua enemmän kun odotin kuopustamme kuin sinun miesystäväsi sinua, lapsensa äitiä.
Äitiys on ihanaa ja sinä ja vauva pärjäätte kyllä. Onnea loppumetreille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki menisi huomisesta alkaen juuri kuten toivot, mitä tapahtuisi?
Mies soittaisi että on voittanut lotossa, hankkinut täydellisen kodin, ja on tulossa hakemaan sinua valkoisella ratsulla?Voittaisin mieluummin itse lotossa niin ainakin lapsen hoito olisi turvattu. Kaipaisin parisuhdetta ja välittämistä, että mies tulisi kylään, pitäisi hyvänä, juteltaisiin ja voitaisiin puhua myös käytännönasioista. Voitaisiin hankkia yhdessä tavaroita, nyt olen maksanut ja ostanut kaiken itse. Ehkä näiden jälkeen jos suhteeseen voisi luottaa voisi miettiä muuttoa. Ap
Soita miehelle ja kerro tuo mitä kaipaat? Ethän sinä mitään hissiä ja hienoa asuntoa ole vailla, vaan ikävöit miestäsi. Asuntoasia on päässyt kasvamaan liian isoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huu, et kai tollasen luo nyt muuttamassa ole? Huonolta kuulostaa suhteen tulevaisuus, mutta mies joka ei välitä tai tee mitään myönnytyksiä viimeisillään olevalle puolisolle ei kyllä kuulosta osallistuvalta isältäkään. Turvaa selustasi ja se ei kyllä ole miehen nurkkiin muuttaminen..Voimia sulle
Mies maalaili odotusajastakin hyvin toisennäköisen kuvan kuin mitä todellisuus on ollut. Vanhempani kyllä huolehtivat, kehottavat lepäämään ja istumaan, auttavat Jose pystyvät. Mies ei voi tulla käymään mutta totesi että ehkä lumisade oli liian hankala sää minulle tulla hänen luokseen niin ei viitsinyt ede ehdottaa. Sellaista vaihtoehtoa ei edes ole, että mies tulisi minun luokse. Ja kun mies ei aio herätä öisin niin liekö kaikki vaunulenkit samaa sanaahelinää kuin vatsan öljyäminen ym. En ole kenellekään kertonut kuinka romahduspisteessä olen asian kanssa. :( Pelkään myös jaksamista vauvan kanssa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä harmittaa lapsen puolesta mistä kaikesta jää paitsi. Toisaalta tilanne vie älyttömästi voimia koko ajan. Ainoa mikä mietityttää kun usein sanotaan että pikkulapsivaiheessa ei kannattaisi erota. Ainoa että lapsi ei ole edes syntynyt... :( Mies kyllä jo raskausaikana jättänyt selviytymään yksin kaikesta, kuinka hän yhtäkkiä muuttuisi mukavaksi jos kaikki muutamme sinne. Jos asiat eivät suju, olisi työlästä muuttaa taas heti uudelleen. Joutuisin säilyttämään oman asunnon selustan turvaksi ja maksamaan lainaa ja vastiketta siitä. Ap
Pärähti hälytyskellot soimaan ja lujaa, mies yrittää alistaa sinut valtansa alle. Helpommin onnistuu kun asut vauvan kanssa hänen luonaan ja olet riippuvainen hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teitä riittää joka vuosi enemmän. Maha pystyssä ja valmiiks tuleva yh.
Mitä tämä kertoo niiden lasten isistä?
No kuspäät nyt syöksee siementään ihan minne vaan sitä otetaan vastaan. Ei ole pakko itseään paksuksi uuttaa liemellä kuin liemellä. Oisko ollut järkeä järjestää asuntoasiat ym. ensin kuntoon, ennen sitä "vauvan yrittämistä" kun on koira ja kanikin, vai mitä niitä oli...
Tosiaankin, joka vuosi enemmän ja enemmän. Kaikki edut ja tuet tietenkin älytään napakasti vaatia, mutta mikään perhesuunnittelu tai yleensäkin harkinta ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika millaisia neuvoja olet saanut. Ap, jos miehesi haluaisi perhe-elämää kanssasi asuisitte jo yhdessä ja hän olisi ollut tukenasi koko odotusajan.
Valitettavasti kaikista miehistä ei ole vanhemmuuteen. Julmaa, mutta parempi että asia selviää sinulle jo nyt. Älä missään nimessä muuta miehen luo, vauvan synnyttyä voit olla todella kipeä ja huonossa kunnossa ja jos miehestä ei ole ollut sinulle minkäänlaista apua edes odotusaikana niin pettymys on kahta pahempi kun hormonihuuruissa odotat ja toivot mieheltä apua ja tukea.
Miehelläsi on ollut epärealistinen ja seesteinen haavekuva vauvan odotuksesta ja perhe-elämästä ja nyt kun haastava odotusaika ja kivulloinen, väsynyt kumppani joka on vain varjo entisestä reippaasta itsestään ovat näyttäneet miehelle että ei taida olla tulossa vaaleanpunaista hattaraa vauva-aikanakaan hän yrittää passiivisuudella saada sinut tekemään lopullisen eropäätöksen. Kuka sika nyt kehtaisi viimeisillään raskaana olevaa kumppania jättää? Jos hän ei ole edes lasta tunnustanut niin eikö se jo kerro sinulle kaiken tarpeellisen?
Ap, sinulla on kuukausi aikaa valmistautua yksinhuoltajuuteen, käytä se aika hyväksi. Selvitä miten saat kunnalta/kaupungilta kotiapua ja valmistaudu vaatimaan sitä. Hanki kaikki mahdollinen valmiiksi, vauvan vaatteet ja varusteet valmiiksi, pinnasänky kasaan, värvää lastenhoitoapua reserviin. Unohda mies ja tämän itsekkäät ja epärealistiset vaatimukset. Jos olet raskausaikana mennyt noin huonoon kuntoon tulee toipuminen ja palautuminen kestämään pidempään kuin osaat kuvitella. Tätä eikä kukaan tule neuvolassa sinulle sanomaan, kaikki on aina vaan normaalia ja vaivat jäävät synnytyssaliin. Ei pidä paikkaansa. Sinulla on oma koti, tee siitä sinulle ja vauvalle viihtyistä ja mieluinen. Hissi on pikkulapsiaikana kultaakin kalliimpi, parveke plussaa.
Älä missään nimessä kuuntele mitään "miehen pitää saada kasvaa isyyteen, naisen pitää ymmärtää"-hölötyksiä. Miehellä on ollut 8 kuukautta aikaa näyttää mihin hänestä on. Naapurin mies on auttanut minua enemmän kun odotin kuopustamme kuin sinun miesystäväsi sinua, lapsensa äitiä.
Äitiys on ihanaa ja sinä ja vauva pärjäätte kyllä. Onnea loppumetreille!
Pettymys on ollut valtava jo nyt raskausaikana. Mies kai ajattelee minun kuvittelevan ja keksivän oireita ja sanoo että pitäisi keskittyä nauttimaan eikä valittaa. En juurikaan valita, mutta en pysty kävelemään / olemaan aktiivinen kuin rajallisesti. Olin ajatellut, että lasta odotettaisiin yhdessä, nyt olen koko raskauden kokenut olevani asian kanssa täysin yksin. Kuinka muutenkaan kun miestä näkee silloin tällöin tunnin pari. Mies puhuu muutosta mutta voihan olla että haluaisi oikeasti erota muttei kehtaa sanoa sitä. Jos hän haluaisi parisuhdetta niin kai edes näkisimme toisiamme?! Nytkin näkeminen ollut vain julkisilla paikoilla ikään kuin vasta olisimme käyneet muutamilla treffeillä. Neuvolassa vaivoihin ei suhtauduta vakavasti, mutta toipuminen voi viedä kuukausia. Lisäksi on sektiouhka. Ongelmia myös veriarvojen kanssa ja liitoskivut niin pahoja että sängystä ja lattialta nouseminen voi viedä yli 10 minuuttia. Kaikki tämä toipuminen pitäisi tehdä vauvan hoidon ohessa. Omassa asunnossani on hissi ja parveke, miehellä ei kumpaakaan. Suurin ongelma on kuitenkin hänen asenteensa. Minua hirvittää ajatus muutosta kun raskausaika ollut tällaista enkä suoraan sanottuna halua vauva sylissä päivittäisiä pettymyksiä kuinka itse valvon yöt ja mies vain nukkuu. Hän jo sanoi että miksi ajattelen että hänkin heräisi öisin jos minä vain laiskottelisin. Särähti aika pahasti lausunto korvaan jos kuitenkin vastaisin käytännössä yksin vauvanhoidosta miehen käydessä töissä. Ei mikään houkutteleva lausahdus muuttoa ajatellen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä harmittaa lapsen puolesta mistä kaikesta jää paitsi. Toisaalta tilanne vie älyttömästi voimia koko ajan. Ainoa mikä mietityttää kun usein sanotaan että pikkulapsivaiheessa ei kannattaisi erota. Ainoa että lapsi ei ole edes syntynyt... :( Mies kyllä jo raskausaikana jättänyt selviytymään yksin kaikesta, kuinka hän yhtäkkiä muuttuisi mukavaksi jos kaikki muutamme sinne. Jos asiat eivät suju, olisi työlästä muuttaa taas heti uudelleen. Joutuisin säilyttämään oman asunnon selustan turvaksi ja maksamaan lainaa ja vastiketta siitä. Ap
Pärähti hälytyskellot soimaan ja lujaa, mies yrittää alistaa sinut valtansa alle. Helpommin onnistuu kun asut vauvan kanssa hänen luonaan ja olet riippuvainen hänestä.
Näin sen itsekin koen. Kaikissa asioissa on vain yksi tapa, miehen. On muutenkin esittänyt hieman kontrolloiva piirteitä, mm kuinka olisi ollut hyvä pukeutua raskausaikana jne. Mitä hän sitten tuollaisesta saa niin en tiedä. Ei tämä kuitenkaan miltään aidolta parisuhteelta tunnu, lähinnä että mies korottaa panoksia ja painostusta kieltäytymällä käymästä luonani jne. Vaikka tämä vaikuttaa nyt täydeltä katastrofilta mm uran ja koko elämän suhteen niin kyllä ne asiat hätätilassa jotenkin järjestän ilman miestäkin jos pakko on. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teitä riittää joka vuosi enemmän. Maha pystyssä ja valmiiks tuleva yh.
Mitä tämä kertoo niiden lasten isistä?
No kuspäät nyt syöksee siementään ihan minne vaan sitä otetaan vastaan. Ei ole pakko itseään paksuksi uuttaa liemellä kuin liemellä. Oisko ollut järkeä järjestää asuntoasiat ym. ensin kuntoon, ennen sitä "vauvan yrittämistä" kun on koira ja kanikin, vai mitä niitä oli...
Tosiaankin, joka vuosi enemmän ja enemmän. Kaikki edut ja tuet tietenkin älytään napakasti vaatia, mutta mikään perhesuunnittelu tai yleensäkin harkinta ei kiinnosta.
Taloudellisestihan lapsi on katastrofi, ainoat mahdolliset edut ovat henkisellä puolella. Nyt tietenkään ei siltä tunnu... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani tilanteestasi. Jos tuntuu siltä, että et halua lasta, niin adoptio on ehkä myös mahdollisuus, jota kannattaa harkita. Lapselle on tärkeää olla toivottu.
Jos päätät pitää lapsen, minäkin suosittelen, ettet edes yritä perhe-elämää miehen kanssa, joka on pettänyt luottamuksesi ja kohdellut sinua törkeästi kun olet ollut haavoittuvaisessa tilanteessa. Pärjäätte kyllä hyvin kaksinkin, varsinkin jos saat apua vanhemmiltasi. Vaadi kuitenkin elatusmaksut, koska se on lapsen oikeus. Isyyden selvitys voidaan tehdä myös ilman isän suostumusta. Paikkakuntasi lastenvalvoja auttaa sinua näissä asioissa.
Voimia sinulle <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi et muuta miehen luo, jos hän on sitä toistuvasti ehdottanut ja toivot yhteenmuuttoa?
En halua muuttaa miehen nurkkiin hänen armoilleen. Asunto epämukavalla alueella ja epäköytännöllinen, ei hissiä, minikeittiö ja kylppäri jne. Muutenkaan ei tekisi sinne toivomani muutoksia kun asunto hänen. Ap
Minä laittaisin nyt parisuhteen ja vauvan ykköseksi, ja asunnon ominaisuudet kakkoseksi.
Jos aikaa on alle kuukausi, sinä olet viimeisilläsi raskaana, ja pitäisi ilmeisesti saada omistusasunto tai kaksi myytyä ja uusi hankittua, on vain mahdoton yhtälö.Yritä muistaa ne miehen hyvät puolet miksi häneen rakastuit ja halusit hänen lapsensa, keskity hyvinvointiin - omaasi, vauvan ja miehen. Kyllä ne puitteet siitä järjestyy aikanaan jos sisältö on kunnossa.
Miten helvetissä olet aloituksen lukeneena sitä mieltä että apn kannattaa muuttaa väkisin miehen luo? Eihän tuo mies ole millään mittapuulla normaali. Kuka kieltäytyy tapaamasta viimeisillään raskaana olevaa kumppaniaan tai ei tunnusta lastaan neuvolassa?
Ihan oikeasti, miksi suostuit jättämään ehkäisyn pois?
Mies ei ole aikeissa olla huoltaja eikä maksaa elareita, kun ei ole lasta tunnustanut, hän ei siis lasta halua.
Miksi edelleen tapaat tätä mieslasta?
Ja älä missään tapauksessa muuta miehen luo.
Miksi mies ei voi noutaa sinua autolla luokseen?
Älä muuta miehen luokse, ala rakentaa kahdenkeskistä elämää sinulle ja vauvalle. Hienoa, että vanhempasi ovat kuvioissa. Kun vauva on syntynyt, sinun pitää saada elää hänen kanssaan mahdollisimman stressittömässä ja positiivisessa ilmapiirissa ja ympäristössä. Jos mies käyttäytyy noin ja inhoat hänen asuntoaan niin ei todellakaan kuulosta hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi et muuta miehen luo, jos hän on sitä toistuvasti ehdottanut ja toivot yhteenmuuttoa?
En halua muuttaa miehen nurkkiin hänen armoilleen. Asunto epämukavalla alueella ja epäköytännöllinen, ei hissiä, minikeittiö ja kylppäri jne. Muutenkaan ei tekisi sinne toivomani muutoksia kun asunto hänen. Ap
Minä laittaisin nyt parisuhteen ja vauvan ykköseksi, ja asunnon ominaisuudet kakkoseksi.
Jos aikaa on alle kuukausi, sinä olet viimeisilläsi raskaana, ja pitäisi ilmeisesti saada omistusasunto tai kaksi myytyä ja uusi hankittua, on vain mahdoton yhtälö.Yritä muistaa ne miehen hyvät puolet miksi häneen rakastuit ja halusit hänen lapsensa, keskity hyvinvointiin - omaasi, vauvan ja miehen. Kyllä ne puitteet siitä järjestyy aikanaan jos sisältö on kunnossa.
Miten helvetissä olet aloituksen lukeneena sitä mieltä että apn kannattaa muuttaa väkisin miehen luo? Eihän tuo mies ole millään mittapuulla normaali. Kuka kieltäytyy tapaamasta viimeisillään raskaana olevaa kumppaniaan tai ei tunnusta lastaan neuvolassa?
No, minun "mieheni". En ymmärrä mitä hyötyä venkuroinnista on, koska testien kautta lapselle tullaan kyllä saamaan isä papereihin, hyvällä tai pahalla. Asia ei kaiketi ole kiinni vain tuosta, mies vaatii muuttoa ja avioitumista mutta ei suostu tunnustamiseen koska hänestä se on synnissä elämistä tms. Olen sanonut haluavani miettiä muuttoa ja mahdollista avioitumista rauhassa ja ajan kanssa ja nyt kun asiat ovat menneet näin pitkälle ts. vauva syntyy kohta niin ennemmin sitten synnytyksen jälkeen kun tilanne on tasaantunut. Tämä ei sovi, eikä mies suostu tapaamaan minun luona. Jos haluan tavata, niin hänen luonaan sitten. Jo tavallisessa suhteessa ärsyttää olla se, joka aina käy toisen luona jos toinen vain kotona. Nyt, kun lemmikkejä niin kulkeminen jo niiden takia rajallisempaa koska niitä tarvitsee kuitenkin hoitaa. Nyt lisänä vielä raskaus ja fyysiset rajoitteet, mutta mikään näistä ei saa miestä joustamaan. Joustaminen sikseen, jos joku kantaisi vatsassaan minun lastani yrittäisin kyllä parhaani mukaan taata, että tällä henkilöllä ja sitä kautta myös lapsella on niin hyvä olo kuin nyt vain olosuhteet huomioiden voi olla!
Nykyäänhän mies vaatii minua hakemaan hänet kotoaan ostoksille minun autollani. Aiemmin kyllä usein noutikin ostoksille kotoa mutta ei enää. Kuulemma minun auto paremmassa kunnossa [oikeasti tuskin on, ei ole mikään ihan uusi auto).
Tuntuu oikeastaan jo typerältä, että mies käy kyllä neuvolassa ja siellä kehuu kuinka niin odottaa lasta syntyväksi. Käytännössä sitä ei kyllä huomaa mistään... Mitään suosituksia kuten että olisi hyvä käydä minun kanssa kävelemässä joka päivä pieni matka, hän ei tietenkään pysty toteuttamaan. Niihin vastaus on vanha tuttu, voin tulla hänen luokseen kävelemään. Tuntuu, että hänen on pakko olla jotenkin poikkeuksellisen itsekäs kun ei näe muuta kuin oman etunsa ja näkökulmansa tilanteessa. Ja käytös on siis raskausaikana ottanut takapakkia, aiemmin vietimme aikaa yhdessä huomattavasti enemmän ja mies siis ihan yöpyikin luonani. Kun vihdoin tärppäsi, ajattelin että nyt vietämme aikaa vielä enemmän yhdessä. Totuus olikin päinvastainen. Mies ei ole enää tullut edes käymään. Miksi, on minulle täysi mysteeri. Ilmeisesti on parempaakin tekemistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teitä riittää joka vuosi enemmän. Maha pystyssä ja valmiiks tuleva yh.
Mitä tämä kertoo niiden lasten isistä?
Sen mikä on ollut tiedossa sota-ajoista lähtien.
Jos kaikki menisi huomisesta alkaen juuri kuten toivot, mitä tapahtuisi?
Mies soittaisi että on voittanut lotossa, hankkinut täydellisen kodin, ja on tulossa hakemaan sinua valkoisella ratsulla?