Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde solmussa ja vauva syntymässä
02.04.2018 |
Muutamien käytännönjärjestelyiden takia oli tarkoitus muuttaa yhteen raskausaikana. Kuvittelin itse että jo alkuraskaudessa, mutta miehellä Edelleen muutama asia kesken. Mies kuitenkaan alkuraskauden jälkeen ei ole käynyt luonani kuin muistaakseni kolme kertaa puolen vuoden aikana. Itse olen käynyt hänen luonaan ehkä viidesti. Mies ei halua tulla luokseni, kuulemma liian kaukana, kylmä asunto, voin tulla ja muuttaa hänen luokseen jos haluan tavata jne. Ovat syinä.
Olemme nähneet siis lounailla, elokuvissa, vauvantarvikeostoksilla jne mutta emme ollenkaan rauhassa kahden kesken niin että oltaisiin voitu puhua asioista. Fyysistä läheisyyttä ei tietenkään ole. Raskaus on ollut hankala ja minun on vaikea edes kävellä. Mies ennen raskautta lupaili kuinka öljyäisi vatsaa, hieroisi, lakkaisi kynsiä ja pitäisi kaikin tavoin huolta jne. Mitään näistä ei ole tapahtunut kertaakaan, selitys se mikä yleensäkin. Voisin sinne hänen luokseen mennä jos kiinnostaa kyseiset asiat. Nyt kävi selväksi että seuraavan kerran olisimme näkemässä neuvolassa yli viikon kuluttua ja edellisestä tapaamisesta yli viikko. Esim. Pääsiäisenä ei edes ehdottanut näkemistä. En enää tiedä onko järkeä enää edes yrittää. Olin toivonut, että viettäisimme viikonloppuja ja aikaa yhdessä ja voisimme suunnitella muuttoa ja odottaa lasta yhdessä. Mies ei siis suostu muuttamaan mutta voisin kuulemma muuttaa hänen luokseen.
Olen itkenyt pettymystä viimeiset kuukaudet lähes päivittäin. Vauva on syntymässä n kuukauden kuluttua ja mietin kannattaako edes yrittää (enää) vai alkaa kerätä voimia yksinhuoltajuuteen? En kyllä olisi mitään lasta halunnut jos olisin tiennyt että päädyn todennäköisesti Yhksi. Mies ei ole myöskään suostunut tunnustamaan lasta neuvolassa, joten mitä se siellä edes tekee... :( Olen vain tajuttoman loukkaantunut ja pettynyt. Olin toivonut perhe-elämää mutta kuinka sitä tälle pohjalle rakentaisi kun mies ei halua edes tavata ellen mene hänen luokseen. Ei myöskään enää tunnu että miehestä olisi mitään tukea synnytykseen kun emmehän edes näe toisiamme eli nyt loppusuoralla alkaa näyttää että joudun sinne mahdollisesti yksin. Pari kertaa on raskausaikana auttanut käytännönasioissa (kantanut pari painavaa kassia) mutta muuta apua tai tukea ei ole tullut. Lapsi on ensimmäinen ja olisin toivonut tukea ja läheisyyttä. Koirien, kanin ja raskausvaivojen takia olisin toivonut että mies kävisi luonani enemmän kunnes muutto onnistuu. Nyt mies vaatii minua muuttamaan luokseen eikä itse voi tulla edes käymään, yöpymisestä puhumattakaan. Välimatkaa siis alle 20km. Olemme molemmat yli 30v, mies lähes 40.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi et muuta miehen luo, jos hän on sitä toistuvasti ehdottanut ja toivot yhteenmuuttoa?
En halua muuttaa miehen nurkkiin hänen armoilleen. Asunto epämukavalla alueella ja epäköytännöllinen, ei hissiä, minikeittiö ja kylppäri jne. Muutenkaan ei tekisi sinne toivomani muutoksia kun asunto hänen. Ap
Minä laittaisin nyt parisuhteen ja vauvan ykköseksi, ja asunnon ominaisuudet kakkoseksi.
Jos aikaa on alle kuukausi, sinä olet viimeisilläsi raskaana, ja pitäisi ilmeisesti saada omistusasunto tai kaksi myytyä ja uusi hankittua, on vain mahdoton yhtälö.Yritä muistaa ne miehen hyvät puolet miksi häneen rakastuit ja halusit hänen lapsensa, keskity hyvinvointiin - omaasi, vauvan ja miehen. Kyllä ne puitteet siitä järjestyy aikanaan jos sisältö on kunnossa.
Miten helvetissä olet aloituksen lukeneena sitä mieltä että apn kannattaa muuttaa väkisin miehen luo? Eihän tuo mies ole millään mittapuulla normaali. Kuka kieltäytyy tapaamasta viimeisillään raskaana olevaa kumppaniaan tai ei tunnusta lastaan neuvolassa?
No, minun "mieheni". En ymmärrä mitä hyötyä venkuroinnista on, koska testien kautta lapselle tullaan kyllä saamaan isä papereihin, hyvällä tai pahalla. Asia ei kaiketi ole kiinni vain tuosta, mies vaatii muuttoa ja avioitumista mutta ei suostu tunnustamiseen koska hänestä se on synnissä elämistä tms. Olen sanonut haluavani miettiä muuttoa ja mahdollista avioitumista rauhassa ja ajan kanssa ja nyt kun asiat ovat menneet näin pitkälle ts. vauva syntyy kohta niin ennemmin sitten synnytyksen jälkeen kun tilanne on tasaantunut. Tämä ei sovi, eikä mies suostu tapaamaan minun luona. Jos haluan tavata, niin hänen luonaan sitten. Jo tavallisessa suhteessa ärsyttää olla se, joka aina käy toisen luona jos toinen vain kotona. Nyt, kun lemmikkejä niin kulkeminen jo niiden takia rajallisempaa koska niitä tarvitsee kuitenkin hoitaa. Nyt lisänä vielä raskaus ja fyysiset rajoitteet, mutta mikään näistä ei saa miestä joustamaan. Joustaminen sikseen, jos joku kantaisi vatsassaan minun lastani yrittäisin kyllä parhaani mukaan taata, että tällä henkilöllä ja sitä kautta myös lapsella on niin hyvä olo kuin nyt vain olosuhteet huomioiden voi olla!
Nykyäänhän mies vaatii minua hakemaan hänet kotoaan ostoksille minun autollani. Aiemmin kyllä usein noutikin ostoksille kotoa mutta ei enää. Kuulemma minun auto paremmassa kunnossa [oikeasti tuskin on, ei ole mikään ihan uusi auto).
Tuntuu oikeastaan jo typerältä, että mies käy kyllä neuvolassa ja siellä kehuu kuinka niin odottaa lasta syntyväksi. Käytännössä sitä ei kyllä huomaa mistään... Mitään suosituksia kuten että olisi hyvä käydä minun kanssa kävelemässä joka päivä pieni matka, hän ei tietenkään pysty toteuttamaan. Niihin vastaus on vanha tuttu, voin tulla hänen luokseen kävelemään. Tuntuu, että hänen on pakko olla jotenkin poikkeuksellisen itsekäs kun ei näe muuta kuin oman etunsa ja näkökulmansa tilanteessa. Ja käytös on siis raskausaikana ottanut takapakkia, aiemmin vietimme aikaa yhdessä huomattavasti enemmän ja mies siis ihan yöpyikin luonani. Kun vihdoin tärppäsi, ajattelin että nyt vietämme aikaa vielä enemmän yhdessä. Totuus olikin päinvastainen. Mies ei ole enää tullut edes käymään. Miksi, on minulle täysi mysteeri. Ilmeisesti on parempaakin tekemistä.
Ap
The chase is better than the catch.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata muuttaa, mies varmaan makoilisi vaan sohvalla, kun sinä hoidat lapsen, kodin siivouksen, kaupassa käynnit ja ruuanlaiton. Miehen "synnissä eläminen" on vain surkea tekosyy, eihän hän lasta olisi alunperinkään kanssasi tehnytkään ennen naimisiin menoa, jos se olisi hänestä oikeasti syntistä. Haluaa vaan välttää huolehtimasta velvollisuudestaan elättää lastaan, onneksi lapsen syntymän jälkeen asia voidaan selvittää.
No toi on kyllä jo kaiken huippu (viesti 39)!! Mies laittaa tarkoituksella lapsen alulle naisen kanssa, jonka kanssa ei ole naimisissa tai asu yhdessä, ja alkaa sen jälkeen vängertää että isyyden tunnustaminen olisi "syntiä"...what. Eiköhän se "synti" ole jo tapahtunut, jos asiaa halutaan syntinä ajatella. Pysyisin todella kaukana moisesta äijästä.
Sinuna miettisin todella tarkkaan onko järkevää väkisin hakea tuollaiselta mieheltä isyyden tunnustusta väkisin. Voi olla lopulta parempi sinulle ja lapselle, jos olet yh. Lapsen kautta olet aina sidottu mieheen ja jos mies jossain vaiheessa päättää niin, hän voi lapsen kautta tehdä elämästänne todella hankalaa.
Jotain miehen pääkopassani nyt pahasti vinksallaan ja hyvä, että se paljastui nyt eikä sitten, kun olisit jo ehtinyt luopua asunnostasi. Ihmettelen miksi mies tulee neuvolaan mukaan teeskentelemään onnellista perhettä jos todellisuus on toinen. Mitähän mies sanoisi jos et ottaisikaan häntä seuraavan kerran neuvolaan ja laittaisit suhteen katkolle. Veikkaan, että miehen perimmäinen luonne paljastuisi.
Varaisin ajan nyt neuvolapsykologille ja kävisin yksin juttelemassa tilanteesta. Jättäisin ukon pois neuvolasta ja selvittelisin mitä tukea sinulle ja vauvalle järjestyy neuvolan kautta.
Älä mene lankaan, vaikka mies alkaisi menettämisesi pelossa lupailla kaikenlaista! Älä muuta saman katon alle missän nimessä!
Vierailija kirjoitti:
No toi on kyllä jo kaiken huippu (viesti 39)!! Mies laittaa tarkoituksella lapsen alulle naisen kanssa, jonka kanssa ei ole naimisissa tai asu yhdessä, ja alkaa sen jälkeen vängertää että isyyden tunnustaminen olisi "syntiä"...what. Eiköhän se "synti" ole jo tapahtunut, jos asiaa halutaan syntinä ajatella. Pysyisin todella kaukana moisesta äijästä.
Siksi nämä tekosyyt eri asioihin ovat tosi loukkaavia, koska ovat niin ihme selittelyä... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinuna miettisin todella tarkkaan onko järkevää väkisin hakea tuollaiselta mieheltä isyyden tunnustusta väkisin. Voi olla lopulta parempi sinulle ja lapselle, jos olet yh. Lapsen kautta olet aina sidottu mieheen ja jos mies jossain vaiheessa päättää niin, hän voi lapsen kautta tehdä elämästänne todella hankalaa.
Jotain miehen pääkopassani nyt pahasti vinksallaan ja hyvä, että se paljastui nyt eikä sitten, kun olisit jo ehtinyt luopua asunnostasi. Ihmettelen miksi mies tulee neuvolaan mukaan teeskentelemään onnellista perhettä jos todellisuus on toinen. Mitähän mies sanoisi jos et ottaisikaan häntä seuraavan kerran neuvolaan ja laittaisit suhteen katkolle. Veikkaan, että miehen perimmäinen luonne paljastuisi.
Varaisin ajan nyt neuvolapsykologille ja kävisin yksin juttelemassa tilanteesta. Jättäisin ukon pois neuvolasta ja selvittelisin mitä tukea sinulle ja vauvalle järjestyy neuvolan kautta.
Älä mene lankaan, vaikka mies alkaisi menettämisesi pelossa lupailla kaikenlaista! Älä muuta saman katon alle missän nimessä!
Kannatan tätä! Älä ota miestä mukaan neuvolaan tai lääkäriin äläkä vaadi isyyden tunnustamista. Jos mies alkaa jossain vaiheessa puhua että haluaa tunnustaa isyyden, niin anna hänen itse hoitaa kaikki siihen liittyvä, älä varaa mitään lastenvalvoja-aikoja tms. Keskity itseesi ja lapseesi.
Aloittaja lataa kierroksia viesti viestillä ja mammat päivittelee:)))
Terveisiä sinne Porvooseen. Paistaako sielläkin aurinko??
Lähe ap lenkille äläkä roiku täällä.
1/5
Piste kierrosten nostamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja lataa kierroksia viesti viestillä ja mammat päivittelee:)))
Terveisiä sinne Porvooseen. Paistaako sielläkin aurinko??
Lähe ap lenkille äläkä roiku täällä.
1/5
Piste kierrosten nostamisesta.
Parasta oli se syntinen elämä lapsen tunnustamisen esteenö. Kiitos nauruista!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna miettisin todella tarkkaan onko järkevää väkisin hakea tuollaiselta mieheltä isyyden tunnustusta väkisin. Voi olla lopulta parempi sinulle ja lapselle, jos olet yh. Lapsen kautta olet aina sidottu mieheen ja jos mies jossain vaiheessa päättää niin, hän voi lapsen kautta tehdä elämästänne todella hankalaa.
Jotain miehen pääkopassani nyt pahasti vinksallaan ja hyvä, että se paljastui nyt eikä sitten, kun olisit jo ehtinyt luopua asunnostasi. Ihmettelen miksi mies tulee neuvolaan mukaan teeskentelemään onnellista perhettä jos todellisuus on toinen. Mitähän mies sanoisi jos et ottaisikaan häntä seuraavan kerran neuvolaan ja laittaisit suhteen katkolle. Veikkaan, että miehen perimmäinen luonne paljastuisi.
Varaisin ajan nyt neuvolapsykologille ja kävisin yksin juttelemassa tilanteesta. Jättäisin ukon pois neuvolasta ja selvittelisin mitä tukea sinulle ja vauvalle järjestyy neuvolan kautta.
Älä mene lankaan, vaikka mies alkaisi menettämisesi pelossa lupailla kaikenlaista! Älä muuta saman katon alle missän nimessä!
Kannatan tätä! Älä ota miestä mukaan neuvolaan tai lääkäriin äläkä vaadi isyyden tunnustamista. Jos mies alkaa jossain vaiheessa puhua että haluaa tunnustaa isyyden, niin anna hänen itse hoitaa kaikki siihen liittyvä, älä varaa mitään lastenvalvoja-aikoja tms. Keskity itseesi ja lapseesi.
Veronmaksajana haluan mielummin, että isä maksaa elarit yhteiskunnan sijaan. Ainakin vielä tällä hetkellä kun yhteiskunta ei maksa kaikkien elareita.
Nämä asiat,mitä olet kertonut miehestäsi, maalaa hänestä tosi ahdistavan ja hieman pelottavan kuvan. En ikimaailmassa muuttaisi tuollaisen ihmisen luo! Jos on jo nyt noin arvaamaton kaikesssa, niin mitä sitten kun kuvioissa on vielä vauva. Älä ota miestäsi enää neuvolaan mukaan ja juttele siellä asiat, niin kuin ne oikeasti ovat. Jätä mies nyt, jos se vielä helposti onnistuu! Eihän tuollaisesta tiedä, että mitä se vielä keksii. Ei hyvältä kuulosta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna miettisin todella tarkkaan onko järkevää väkisin hakea tuollaiselta mieheltä isyyden tunnustusta väkisin. Voi olla lopulta parempi sinulle ja lapselle, jos olet yh. Lapsen kautta olet aina sidottu mieheen ja jos mies jossain vaiheessa päättää niin, hän voi lapsen kautta tehdä elämästänne todella hankalaa.
Jotain miehen pääkopassani nyt pahasti vinksallaan ja hyvä, että se paljastui nyt eikä sitten, kun olisit jo ehtinyt luopua asunnostasi. Ihmettelen miksi mies tulee neuvolaan mukaan teeskentelemään onnellista perhettä jos todellisuus on toinen. Mitähän mies sanoisi jos et ottaisikaan häntä seuraavan kerran neuvolaan ja laittaisit suhteen katkolle. Veikkaan, että miehen perimmäinen luonne paljastuisi.
Varaisin ajan nyt neuvolapsykologille ja kävisin yksin juttelemassa tilanteesta. Jättäisin ukon pois neuvolasta ja selvittelisin mitä tukea sinulle ja vauvalle järjestyy neuvolan kautta.
Älä mene lankaan, vaikka mies alkaisi menettämisesi pelossa lupailla kaikenlaista! Älä muuta saman katon alle missän nimessä!
Kannatan tätä! Älä ota miestä mukaan neuvolaan tai lääkäriin äläkä vaadi isyyden tunnustamista. Jos mies alkaa jossain vaiheessa puhua että haluaa tunnustaa isyyden, niin anna hänen itse hoitaa kaikki siihen liittyvä, älä varaa mitään lastenvalvoja-aikoja tms. Keskity itseesi ja lapseesi.
Veronmaksajana haluan mielummin, että isä maksaa elarit yhteiskunnan sijaan. Ainakin vielä tällä hetkellä kun yhteiskunta ei maksa kaikkien elareita.
Yhteiskunta saattaa säästää ap:n ja lapsen hoivakustannuksissa myöhemmin runsaasti, jos ap pääsee ko miehestä eroon nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna miettisin todella tarkkaan onko järkevää väkisin hakea tuollaiselta mieheltä isyyden tunnustusta väkisin. Voi olla lopulta parempi sinulle ja lapselle, jos olet yh. Lapsen kautta olet aina sidottu mieheen ja jos mies jossain vaiheessa päättää niin, hän voi lapsen kautta tehdä elämästänne todella hankalaa.
Jotain miehen pääkopassani nyt pahasti vinksallaan ja hyvä, että se paljastui nyt eikä sitten, kun olisit jo ehtinyt luopua asunnostasi. Ihmettelen miksi mies tulee neuvolaan mukaan teeskentelemään onnellista perhettä jos todellisuus on toinen. Mitähän mies sanoisi jos et ottaisikaan häntä seuraavan kerran neuvolaan ja laittaisit suhteen katkolle. Veikkaan, että miehen perimmäinen luonne paljastuisi.
Varaisin ajan nyt neuvolapsykologille ja kävisin yksin juttelemassa tilanteesta. Jättäisin ukon pois neuvolasta ja selvittelisin mitä tukea sinulle ja vauvalle järjestyy neuvolan kautta.
Älä mene lankaan, vaikka mies alkaisi menettämisesi pelossa lupailla kaikenlaista! Älä muuta saman katon alle missän nimessä!
Kannatan tätä! Älä ota miestä mukaan neuvolaan tai lääkäriin äläkä vaadi isyyden tunnustamista. Jos mies alkaa jossain vaiheessa puhua että haluaa tunnustaa isyyden, niin anna hänen itse hoitaa kaikki siihen liittyvä, älä varaa mitään lastenvalvoja-aikoja tms. Keskity itseesi ja lapseesi.
Veronmaksajana haluan mielummin, että isä maksaa elarit yhteiskunnan sijaan. Ainakin vielä tällä hetkellä kun yhteiskunta ei maksa kaikkien elareita.
Yhteiskunta saattaa säästää ap:n ja lapsen hoivakustannuksissa myöhemmin runsaasti, jos ap pääsee ko miehestä eroon nyt.
Ihan turhaa spekulointia. Maksetaan sitten niitä terapiakuluja jos se skenario aktivoituu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä ette ole asuneet vuosia yhdessä ennen noin isoa päätöstä?! Itse en iki maailmassa tekisi lasta, mikäli puolisoni ei asu saman katon alla. Kun asuu erillään, niin on helppo esittää olevansa jotain muuta, kun ei tarvitse sietää toisen naamaa jatkuvasti.
Lähes satavarmasti sairastut synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jos tuollaisen miehen luokse muutat! Synnytyksen jälkeinen aika on itselleni ainakin ollut niin herkkää aikaa tunteiden kanssa, että siihen ei tarvita mitään tuollaista ylimääräistä stressiä. Tuskin tulet saamaan tuolta mieheltä yhtään henkistä, taikka fyysistä tsemppiä/apua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna miettisin todella tarkkaan onko järkevää väkisin hakea tuollaiselta mieheltä isyyden tunnustusta väkisin. Voi olla lopulta parempi sinulle ja lapselle, jos olet yh. Lapsen kautta olet aina sidottu mieheen ja jos mies jossain vaiheessa päättää niin, hän voi lapsen kautta tehdä elämästänne todella hankalaa.
Jotain miehen pääkopassani nyt pahasti vinksallaan ja hyvä, että se paljastui nyt eikä sitten, kun olisit jo ehtinyt luopua asunnostasi. Ihmettelen miksi mies tulee neuvolaan mukaan teeskentelemään onnellista perhettä jos todellisuus on toinen. Mitähän mies sanoisi jos et ottaisikaan häntä seuraavan kerran neuvolaan ja laittaisit suhteen katkolle. Veikkaan, että miehen perimmäinen luonne paljastuisi.
Varaisin ajan nyt neuvolapsykologille ja kävisin yksin juttelemassa tilanteesta. Jättäisin ukon pois neuvolasta ja selvittelisin mitä tukea sinulle ja vauvalle järjestyy neuvolan kautta.
Älä mene lankaan, vaikka mies alkaisi menettämisesi pelossa lupailla kaikenlaista! Älä muuta saman katon alle missän nimessä!
Kannatan tätä! Älä ota miestä mukaan neuvolaan tai lääkäriin äläkä vaadi isyyden tunnustamista. Jos mies alkaa jossain vaiheessa puhua että haluaa tunnustaa isyyden, niin anna hänen itse hoitaa kaikki siihen liittyvä, älä varaa mitään lastenvalvoja-aikoja tms. Keskity itseesi ja lapseesi.
Veronmaksajana haluan mielummin, että isä maksaa elarit yhteiskunnan sijaan. Ainakin vielä tällä hetkellä kun yhteiskunta ei maksa kaikkien elareita.
Yhteiskunta saattaa säästää ap:n ja lapsen hoivakustannuksissa myöhemmin runsaasti, jos ap pääsee ko miehestä eroon nyt.
Ihan turhaa spekulointia. Maksetaan sitten niitä terapiakuluja jos se skenario aktivoituu.
Itse en olisi mistään hinnasta halunnut ap:n kuvaaman kaltaista miestä olemaan läsnä kun itselläni oli pieni vauva. Mielestäni kyseessä on erityistapaus, jolle yhteiskunnan tuki kuuluu (minusta ko. mies on verrattavissa väkivaltaiseen puolisoon).
Vierailija kirjoitti:
Lähes satavarmasti sairastut synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jos tuollaisen miehen luokse muutat! Synnytyksen jälkeinen aika on itselleni ainakin ollut niin herkkää aikaa tunteiden kanssa, että siihen ei tarvita mitään tuollaista ylimääräistä stressiä. Tuskin tulet saamaan tuolta mieheltä yhtään henkistä, taikka fyysistä tsemppiä/apua!
Minulla on jo varmaan ollut jonkinasteinen raskausmasennus tai vähintäänkin normisuru parisuhteesta, perhehaaveiden hajoamisesta ym. Muutenkin raskaus on ollut herkkää aikaa ja varsinkin joululoma, kun mies ei käynyt kertaakaan ja tilanne valkeni. Mies tietysti syyttää minua kun minä en käynyt kuin kerran hänen luonaan niin meni ruokaakin hukkaan... Olisi kuulemma pitänyt yöpyäkin ja kuskata kanihäkit ym ym mukaan vaikka miehen ei tarvitsisi kuin tuoda itsensä. Nyt syntymä on niin lähellä etten enää itke jatkuvasti niin kuin monta kuukautta raskaudesta meni. Suru on kuitenkin edelleen valtava. Sinänsä aiemmasta suhteesta on tuttua että on raskaampaa pettyä joka päivä uudelleen kuin olla yksin jolloin ei odotakaan apua muilta. Lähinnä tarvitsisin henkistä ja fyysistä lepoa. Välillä sitä vain toivoo että jossakin olisi pause-nappi jota painamalla saisi lomaa tästä kaikesta. En olisi kyllä arvannut ett. Yhtäkkiä putoan miehen prioriteeteistä pohjamutiin, ennen olimme paljon yhdessä arkena ja viikonloppuisin. Tietysti ero on nyt se, etten jaksa käydä ostoskeskuksissa ym. Kuten ennen. Ap
Selkeästi haluaa laskujenmaksajan.Sinne ne sun asuntorahat hupenee pikkuhiljaa.Älä muuta sen kanssa yhteen.
Etpä ole elämääsi kovin tarkkaan harkinnut. Sen siitä saa. Kannattaisi miettiä, ennenkuin tekee, eikä toisinpäin... Itse solmin ensin avioliiton mieheni kanssa, sitten vasta lapsi kuvioihin.
Ap älä missään tapauksessa muuta tuon ukon luo äläkä edes hae tukea ja turvaa. Ukko pellolle kokonaan, voin kertoa että se ei tule auttamaan sinua vauvanhoidossa yhtään.
Ainoa järkevä tapa on se että vasdit isyyden tunnustuksen neuvolan kautta (haastemies vaikka hoitaa asian, mutta sun pitää saada asia alulle) sillä vsin tunnustamalla lapsen isä maksaa elarit jotka tulee tarpeeseen.
Keskity vanhempiisi ja muihin läheisiin. Heistä tulee tukiverkosto eikä ukonretaleesta.
Mutta ennenkaikkea älä luovu asunnostasi ja itsenäisyydestäsi. Muuttamalla ukon nurkkiin olet miehen alamainen j kohta epätoivounen vanki miehen asunnossa. Tsemppiä. Älä kaihoile ukon perään.