Lue keskustelun säännöt.
En oikein jaksa aikuisia lapsiani
02.04.2018 |
Minulla on ihan OK välit lapsiini. Yhdellä on perhe, yhdellä puoliso ja yksi on sinkku. Heillä on työ- ja opiskelupaikat, talous kunnossa, semmoista tavallista elämää.
Mutta kun minä en jaksa heitä! Eilen sen ymmärsin, kun käväisivät samaan aikaan kahvilla iltapäivällä. Olin heidät kutsunut tai oikeastaan ilmoittanut edellisellä viikolla, että jos ovat ajamassa ohi / tulossa tännepäin, niin ollaan sunnuntaina paikalla. Varmuudeksi olin leiponit niin vegaanille kuin sekasyöjällekin sopivaa ja lapsenlapsen takia vielä sokeritonta (1.5v:lle ei saa antaa sokeria).
Odotin, että istutaan kaikessa rauhassa kahvipöydässä, jutellaan maailman asioista, ei mennä henkilökohtaisuuksiin,mutta ollaan huoleti eri mieltä, joskus vähän provosoidaankin, kuten vielä 5 vuotta sitten tehtiin. Enää se ei käy, koska jompikumpi miniä vetää välittömästi herneen nenään, keskustelu täytyy pitää neutraalina. Lasta ei saa komentaa ja kun menin sanomaan, että "oho, nytpä kakkua putosi lattialle", niin miniä hermostui, että lasta ei saa syyllistää, kyllä sormiruokailijalla on lupa opetella. Tarjoilut piti kerätä pois kesken kahvittelun, ettei lapsi niitä näkisi ja haluaisi itselleen ja vegaanitytär totesi, että leipomani piirakka oli mauton.
Minulle tuli tunne, että istun siinä pöydässä ihan tuntemattomien ihmisten kanssa epätoivoisesti pinnistellen, etten vain loukkaisi ketään. Tyttäreltä ei sovi kysyä opinnoista,koska miniä kokee sen piikkinä siihen suuntaan, että gradu on kesken. Esikoiselta ei voi kysyä autokaupoista, koska silloin keskimmäinen ryhtyy kehumaan maastopyöräänsä, jota vaimonsa ei voi sietää jne.
Jokainen lapsi on yksinään lapsuudenkodissa käydessään ihan erilainen, jutellaan kuin teiniaikoinaan, mutta nämä sukukahvittelut ovat luistelua kaltevalla pinnalla.
Miehen kanssa riideltiin illalla, kunnes tajuttiin, että kumpikin oli pettynyt siihen, ettei enää kelvata lapsillemme. Kun ihan jokainen asia on väärin alkaen siitä, että on sisustettu ihan pieleen päätyen siihen, että ei osata edes olla hiljaa, kun lapsenlapsen itkuhälyttimestä kuuluu ähinää.
Mitä ihmettä me teimme väärin?
Kommentit (76)
Samanlaiset fiilikset, mutta omista vanhemmista. Ovat itsekkäitä vähän alta 60-vuotiaita, jotka ovat "oman osansa hoitaneet". Haluaisivat rusinat pullasta eli lastenlasten kanssa tehdä vaan niitä kivoja juttuja ja vain silloin ja sen aikaa kun se heille sopii, mutta esim. hoitoapua on turha pyytää heiltä. Itse kuitenkin sitten soittelevat 5 aikaan aamuyöstä kun tietokoneeseen tuli joku "vika" tms.
Olivat huonoja vanhempia ja nyt näin aikuisena ovat minulle kaksi täysin vierasta ihmistä. Mietin juuri yhtenä päivänä, että jos nämä kaksi olisivat esim. kollegoitani, en haluaisi olla heidän kanssaan missään tekemisissä vapaa-ajalla, joten miksi olisin nyttenkään vain siksi, että sattuivat olemaan vanhempani?
N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää pyytäkö niitä teille. Ottakaa vähän etäisyyttä. Ehkä ne rupee pyytää teitä niiden koteihin. Ja jos ei, niin voi sitä soitellakin. Matkustelkaa miehesi kanssa ja lakatkaa hössöttämästä, nauttikaa omasta elämästänne.
Viimeksi nähtiin lapsenlasta vähän ennen joulua, joten on pidetty etäisyyttä. Ei heidän nytkään olisi ollut pakko tulla tätä kautta, mutta miniän mummola on 2 km päässä, nähtävästi eivät kehdanneet olla käymättä. Enkä nyt ymmärrä tätä hössötystä: sitäkö, että jokaiselle varataan sopivaa tarjottavaa? Silloin ennen joulua sain kovan ripityksen siitä, kun oli joulupipareita ja niissä oli sokeria.
Olet ottanut suotta kynnysmaton roolin. Oikeastiko jotkut tulevat toisen kotiin "ripittämään" tarjottavista? Vastuuta lapsiasi ja miniöitä, jos ei kelpaa, voi jättää syömättä tai tuoda omat eväät. Älä pompi muiden mukaan jos kunnioitus ei ole vastavuoroista, tätä voi jo odottaa kun aikuisia ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myötätyntoa täältä! Kuulostaa kurjalta ja silti niin realistiselta. Ehkä tuosya voisi mainita lapsille, kun puolisot ei ole paikalla. Ja sen jälkeen elät kuten elät ja sanot mitä sanot. Lapsesi voi sitten selitellä tai olla selittämättä puolisoilleen.
Ei tuolla tavalla esittämällä edes synby aitoa vuorovaikutusta ja lämmintä suhdetta. Siihen tarvitaan vähän epätäydellisyyttä ja toisten hyväksyntää.
Mitä ajattelet, miksi olet itse lähtenyt varomaan? En tarkoita syyllistää, mutta josko sen toiminnan saisi loppumaan.. jos joku pahoittaa mielensä, voi sitä sitten itse pahoitella ja sanoa ettei ollut tarkoitus.
Mutta tsemppiä sinne!Jos sanon yhdenkin vääräksi koetun asian, kahvittelu päättyy siihen. Tämä on jo pariin kertaa koettu, kun olen tietämättäni nostanut esille väärän aiheen. Ensimmäisellä kerralla luulin puhuvani neutraalisti kysyessäni pojalta jotain osakekursseihin liittyvää, mutta miniä hermostui täysin ja ilmoitti, että heidän yksityisasiansa eivät kuulu minulle. Kysyin, koska tiedän pojan sijoittajaksi, mutta ei minulla ole mitään tietoa siitä, mihin on sijoittanut. Toisella kerralla en tajunnut edes neuvovani, kun sanoin kylään tulleille, että "siellä taitaa tuulla aika lailla". Miniä oli koko vierailun hyvin äreä ja poika soitti illalla, että älä ryhdy neuvomaan, kyllä he osaavat pukea lapsensa.
Joten nyt pyrin siihen, että en loukkaa, en häiritse, en urki, en neuvo. Se on hyvin hankalaa ja kaikkien lasten ollessa samassa pöydässä suorastaan hankalaa potenssiin sata. Jo kysymys "otatko vielä marjapiirakkaa" on tuputtamista ja siitä soitetaan illalla, että miksi täytyy käyttäytyä niin loukkaavasti, tahallasiko yrität lihottaa.
Vaikutat AP sellaiselta "viattomalta" mammalta, joka todellisuudessa on todella raskas ulla taalasmaa. Kommentoit kaikkea muka hyvässä hengessä, mutta suustasi pääsee kamalia sammakoita, etkä itse "tajua" sanoneesi mitään pahaa kun vain olet sydämmellinen ja viaton. Katso peiliin myös.
41:llä hyviä vinkkejä.
Lisäksi piirakkaa voi "tuputtaa" silleen että kysyy yleisesti, että ottaako joku/kukaan vielä lisää niin ei tunnu niin henkilökohtaisena tuputukselta kuin jos kysyisi että" otatko Leena lisää piirakkaa" ja samalla seisoo viiden sentin päässä piirakoineen kakkulapio valmiina?
Lisäksi voi keskustelut pitää yleisellä tasolla. Heitellä ilmaan omia kommentteja eikä kysyä suoraan joltain jotain tiettyä. Toinen sitten vastaa mitä vastaa.
Ap ei tykkää miniästään ja haluaa sympatiaa, on keskustelun pointti. Kummatkin miniät oli siis jotenkin erikoisia. Niinpä tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset ei oikein osaa kevyttä keskustelukulttuuria. Yleisiä puheenaiheita, keveitä avauksia ja omien asioiden pintapuolista kertomista. Niin ja käytöstapoja. Olisi parempi kun ei sitten yritettäisi omaksua myöskään sivistyneitä sukupäivällisiä, kun ne toimintatavat tosiaan puuttuu.
Minä olen niin mulkku ihminen, että minun silmille ei penikat hyppineet lapsina, joten eivät hypi aikuisinakaan. Eivätkä anna puolisoiden myöskään hyppiä.
Esikoisella oli avovaimo, joka asennoitui minuun jo oletusarvoisesti, että anopit ovat vittumaisia hirviötä ja kaikki hänen kotonaan on parempaa ja heidän tavat parempia. Se alkoi jo sisään astuessa. Arvostelu huonekaluista, ruoasta, kattauksesta, siitä tuputtamisesta tai siitä, ettei tuputettu. Ihan sama, joka asiasta natisi.
Ilmoitin pojalle, että minun koti, minun tavat. Jos ei kelpaa, olkoot käymättä. Minä kyllä pärjään ilman miniän seuraa vallan mainiosti.
Erosivat aika pian.
Nyt on kahdella tyttöystävä ja hyvin tullaan toimeen. Minun koti, minun tavat kodissani. Jos ei kelpaa, olkoot käymättä. En ala kotonani kuuntelemaan haukkumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää pyytäkö niitä teille. Ottakaa vähän etäisyyttä. Ehkä ne rupee pyytää teitä niiden koteihin. Ja jos ei, niin voi sitä soitellakin. Matkustelkaa miehesi kanssa ja lakatkaa hössöttämästä, nauttikaa omasta elämästänne.
Tämä on huono neuvo. Aloittajahan kertoo, että kun tulevat vain yksi sisarus kerrallaan, niin tapaaminen sujuu hyvin. Ylipäätään tapaamisten lopettaminen on huono juttu, mutta tässä tapauksessa sellaiseen ei ole syytä. Seurauksena olisi vain etääntyminen. .
Vierailija kirjoitti:
41:llä hyviä vinkkejä.
Lisäksi piirakkaa voi "tuputtaa" silleen että kysyy yleisesti, että ottaako joku/kukaan vielä lisää niin ei tunnu niin henkilökohtaisena tuputukselta kuin jos kysyisi että" otatko Leena lisää piirakkaa" ja samalla seisoo viiden sentin päässä piirakoineen kakkulapio valmiina?Lisäksi voi keskustelut pitää yleisellä tasolla. Heitellä ilmaan omia kommentteja eikä kysyä suoraan joltain jotain tiettyä. Toinen sitten vastaa mitä vastaa.
Tuohan on juuri sitä, että ap ei voi olla kotonaan vapaasti vaan pitää käyttäytyä toisin kuin on omalle persoonalle luontaista. Toiset neuvoo, mitä pitää sanoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se nykyisin yleistäkin että kylään tullessa arvostellaan leipomuksia, sisustusta, toisen puhumisia? Eikö ihmisillä ole enää käytöstapoja, jos pipareissa on liikaa sokeria niin mitä se vieraille kuuluu?! Emäntä on leiponut ne omalla tutulla reseptillään, jos ovat omaan makuun liian makeita niin voi olla ottamatta.
En arvostele aapeetä, mutta voisiko olla niin että et ole nyt kertonut kaikkea? Kun mainitsit että ulkona tuulee, jätitkö pois jatkon "laitoit lapselle kovin vähän päälle" tai kysyessäsi osakkeista jäikö mainitsematta että todellisuudessa kysyitkin "miten teillä on tuohon varaa" tms? Tai mustikkapiirakan kohdalla - sanoitko että "syö nyt kun olet niin laihakin"? Tälläisiä juttuja mitkä tarkoittavat hyvää, mutta toisille ne sanomiset ovat arvostelua ja omien mielipiteiden tyrkyttämistä.
En sano tätä arvostellen, vaan ihan hyvällä siksi että JOS tuossa on nyt joku juttu takana mistä kaikki selkkaus johtuu. Ellei mistään tälläisestä ole kyse, niin jälkikasvusi ja miniät on huonotapaista sakkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää pyytäkö niitä teille. Ottakaa vähän etäisyyttä. Ehkä ne rupee pyytää teitä niiden koteihin. Ja jos ei, niin voi sitä soitellakin. Matkustelkaa miehesi kanssa ja lakatkaa hössöttämästä, nauttikaa omasta elämästänne.
Tämä on huono neuvo. Aloittajahan kertoo, että kun tulevat vain yksi sisarus kerrallaan, niin tapaaminen sujuu hyvin. Ylipäätään tapaamisten lopettaminen on huono juttu, mutta tässä tapauksessa sellaiseen ei ole syytä. Seurauksena olisi vain etääntyminen. .
Yksinään ilman puolisoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette ilmeisesti aika vähän tekemisissä? Me asutaan niin lähellä lasten perheitä ja sinkkulasta, että tavataan usein ihan arkenakin, miniöistä on tullut vähän kuin omia "lapsia". Välittömät välit puolin ja toisin. Juhlapyhien kokoontumiisiin ei kohdistu erityisiä odotuksia, eikä paineita, kun tunnetaan toisemme niin hyvin. Käyn esim. toisen minän kanssa joogassa ja molempien + tyttären kanssa teatterissa jne.
Olette ilmeisesti aika vähän tekemisissä? Me asutaan niin lähellä lasten perheitä ja sinkkulasta, että tavataan usein ihan arkenakin, miniöistä on tullut vähän kuin omia "lapsia". Välittömät välit puolin ja toisin. Juhlapyhien kokoontumiisiin ei kohdistu erityisiä odotuksia, eikä paineita, kun tunnetaan toisemme niin hyvin. Käyn esim. toisen minän kanssa joogassa ja molempien + tyttären kanssa teatterissa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me käytiin siskon kanssa aina eri aikaa äidin luona.
Niin on paljon rennompaa.
Kutsu vaan yksi lapsi ja puoliso kylään.
Vierailija kirjoitti:
Onko se nykyisin yleistäkin että kylään tullessa arvostellaan leipomuksia, sisustusta, toisen puhumisia? Eikö ihmisillä ole enää käytöstapoja, jos pipareissa on liikaa sokeria niin mitä se vieraille kuuluu?! Emäntä on leiponut ne omalla tutulla reseptillään, jos ovat omaan makuun liian makeita niin voi olla ottamatta.
En arvostele aapeetä, mutta voisiko olla niin että et ole nyt kertonut kaikkea? Kun mainitsit että ulkona tuulee, jätitkö pois jatkon "laitoit lapselle kovin vähän päälle" tai kysyessäsi osakkeista jäikö mainitsematta että todellisuudessa kysyitkin "miten teillä on tuohon varaa" tms? Tai mustikkapiirakan kohdalla - sanoitko että "syö nyt kun olet niin laihakin"? Tälläisiä juttuja mitkä tarkoittavat hyvää, mutta toisille ne sanomiset ovat arvostelua ja omien mielipiteiden tyrkyttämistä.
En sano tätä arvostellen, vaan ihan hyvällä siksi että JOS tuossa on nyt joku juttu takana mistä kaikki selkkaus johtuu. Ellei mistään tälläisestä ole kyse, niin jälkikasvusi ja miniät on huonotapaista sakkia.
1. Kun mainitsin, että ulkona tuulee, en jatkanut sanallakaan lapsesta ja tämän vaatteista. Sen sijaan suljin aukijääneen oven. Juu, siitä olisi voinut loukkaantua, että anoppi ryntää sulkemaan ovea.
2. Marjapiirakan kohdalla en maininnut ketään erikseen, en puhunut painosta tai sen puutteesta. Kysymys oli esitetty kaikille tasapuolisesti.
3. Osakkeista puhuttaessa kysyin neuvoa omiin sijoituksiin tai lähinnä sitä, miltä pojasta tietyn yrityksen tilanne näyttää. Hän seuraa muitakin osakekursseja kuin omistamiensa yhtiöiden osakkeiden. Asiayhteys tuli kyllä miniälle selväksi jo ennen kuin hän napsautti, että asia ei kuulu minulle.
Vierailija kirjoitti:
Olette ilmeisesti aika vähän tekemisissä? Me asutaan niin lähellä lasten perheitä ja sinkkulasta, että tavataan usein ihan arkenakin, miniöistä on tullut vähän kuin omia "lapsia". Välittömät välit puolin ja toisin. Juhlapyhien kokoontumiisiin ei kohdistu erityisiä odotuksia, eikä paineita, kun tunnetaan toisemme niin hyvin. Käyn esim. toisen minän kanssa joogassa ja molempien + tyttären kanssa teatterissa jne.
Asumme aika kaukana, lapset on noin 30 km säteellä tästä lapsuudenkodista eli välimatkaa on runsaasti.
Perhetapaamisissa voi olla paljon jännitteitä: sisarussuhteet, puolisoiden väliset suhteet yms. Kaikki äksyily ei liity varmaankaan sinuun, ap. Esikoisen pikkulapsen vanhemmat voi olla tosi rasittavia, kun suoritetaan täydellistä vanhemmuutta. Tajuan nyt jälkikäteen miten painajaisvieras olin itse joskus 15 vuotta sitten.
Uskoisin, että teidän perhesuhteet rentoutuu 10 vuoden sisällä ja jännitteet vähenevät. Ehkä tosiaan helpompaa, jos kaikki eivät tule samaan aikaan kylään.
Tsempit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette ilmeisesti aika vähän tekemisissä? Me asutaan niin lähellä lasten perheitä ja sinkkulasta, että tavataan usein ihan arkenakin, miniöistä on tullut vähän kuin omia "lapsia". Välittömät välit puolin ja toisin. Juhlapyhien kokoontumiisiin ei kohdistu erityisiä odotuksia, eikä paineita, kun tunnetaan toisemme niin hyvin. Käyn esim. toisen minän kanssa joogassa ja molempien + tyttären kanssa teatterissa jne.
Asumme aika kaukana, lapset on noin 30 km säteellä tästä lapsuudenkodista eli välimatkaa on runsaasti.
30 km on älyttömän vähän.
Kurjaa kun on mennyt tuollaiseksi. Jonkinlaista kateutta kai sisarusten välillä?
Meillä kaikki on onneksi samaa sakkia, miniä kuin yksi omista tyttäristä. Luotti heti alusta saakka siihen että lapset hoituu meillä kuten kotonakin. Kysyin kyllä joitain asioita etukäteen saako antaa ja mitä ei saa tehdä. Mutta näin kysyin myös omalta tyttäreltäni hänen saadessaan lapsen. Minulla on se onni että kaikki asuvat 30km säteellä ja lapsenlapsiakin näen viikoittain, koko sakki käy syömässä 1-2 x kuukaudessa meillä.
Meillä yleensä joku tytöistä tuo kahvileivän tullessaan, onneksi ei ole montaa eri dieettiä. Tai ne on paussilla kun syödään yhdessä:) Hyla taitaa olla ainoa mitä huomioidaan.
Voi ei.
Ole vain normaali oma itsesi, ja reagoi huonoon käytökseen aina, ota se puheeksi ja käyttäydy itse hyvin. Jos avaat keskustelun osakekursseista ja miniä tosiaan kehtaa sanoa, etteivät heidän yksityisasiansa kuulu sinulle, sanot vain hämmästyneenä ”Voi nyt taisit käsittää väärin, en toki tarkoittanut kysyä teidän säästöjenne määrää vaan ihan yleisellä tasolla osakemarkkinoista, kun tiedän että Jussi on niistä kiinnostunut!”
Tai kysyt vain autokaupoista, ei ole sinun vastuullasi jos joku siitä johdattaa keskustelun aiheeseen josta joku muu loukkaantuu.
Ja tälle sokerista valittajalle! Teet normaalit tarjoilut mitä muutenkin tekisit, varaat pöytään myös jotain pientä minkä lapsellekin luulisi sopivan, hedelmää tms. Kysy vaikka ennen kahvittelua että pitäisikö lapsen syödä ennen muita, niin ei sitten vain aikuisten kahvitarjoilu häiritse pienen ruokailua.
Ja nämä poika soittaa illalla -tilanteet. Sanot vain rauhallisesti, että mielestäsi keskustelit säästä normaaliin small talk tyyliin, etkä tarkoittanut neuvoa tai loukata. Kerro että olet pahoillasi jos tietämättäsi loukkasit ja lupaat yrittää ensi kerralla muistaa olla kommentoimatta säätä, nyt kun tiedät että se on miniälle arka aihe.
Tsemppiä, suku on pahin, onneksi joulu ja pääsiäinen on aika harvoin!