Lue keskustelun säännöt.
En oikein jaksa aikuisia lapsiani
02.04.2018 |
Minulla on ihan OK välit lapsiini. Yhdellä on perhe, yhdellä puoliso ja yksi on sinkku. Heillä on työ- ja opiskelupaikat, talous kunnossa, semmoista tavallista elämää.
Mutta kun minä en jaksa heitä! Eilen sen ymmärsin, kun käväisivät samaan aikaan kahvilla iltapäivällä. Olin heidät kutsunut tai oikeastaan ilmoittanut edellisellä viikolla, että jos ovat ajamassa ohi / tulossa tännepäin, niin ollaan sunnuntaina paikalla. Varmuudeksi olin leiponit niin vegaanille kuin sekasyöjällekin sopivaa ja lapsenlapsen takia vielä sokeritonta (1.5v:lle ei saa antaa sokeria).
Odotin, että istutaan kaikessa rauhassa kahvipöydässä, jutellaan maailman asioista, ei mennä henkilökohtaisuuksiin,mutta ollaan huoleti eri mieltä, joskus vähän provosoidaankin, kuten vielä 5 vuotta sitten tehtiin. Enää se ei käy, koska jompikumpi miniä vetää välittömästi herneen nenään, keskustelu täytyy pitää neutraalina. Lasta ei saa komentaa ja kun menin sanomaan, että "oho, nytpä kakkua putosi lattialle", niin miniä hermostui, että lasta ei saa syyllistää, kyllä sormiruokailijalla on lupa opetella. Tarjoilut piti kerätä pois kesken kahvittelun, ettei lapsi niitä näkisi ja haluaisi itselleen ja vegaanitytär totesi, että leipomani piirakka oli mauton.
Minulle tuli tunne, että istun siinä pöydässä ihan tuntemattomien ihmisten kanssa epätoivoisesti pinnistellen, etten vain loukkaisi ketään. Tyttäreltä ei sovi kysyä opinnoista,koska miniä kokee sen piikkinä siihen suuntaan, että gradu on kesken. Esikoiselta ei voi kysyä autokaupoista, koska silloin keskimmäinen ryhtyy kehumaan maastopyöräänsä, jota vaimonsa ei voi sietää jne.
Jokainen lapsi on yksinään lapsuudenkodissa käydessään ihan erilainen, jutellaan kuin teiniaikoinaan, mutta nämä sukukahvittelut ovat luistelua kaltevalla pinnalla.
Miehen kanssa riideltiin illalla, kunnes tajuttiin, että kumpikin oli pettynyt siihen, ettei enää kelvata lapsillemme. Kun ihan jokainen asia on väärin alkaen siitä, että on sisustettu ihan pieleen päätyen siihen, että ei osata edes olla hiljaa, kun lapsenlapsen itkuhälyttimestä kuuluu ähinää.
Mitä ihmettä me teimme väärin?
Kommentit (76)
Vaikutat erityisherkältä. Ehkä noita kommentteja ei tarvitsisi ottaa niin kuolemanvakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myötätyntoa täältä! Kuulostaa kurjalta ja silti niin realistiselta. Ehkä tuosya voisi mainita lapsille, kun puolisot ei ole paikalla. Ja sen jälkeen elät kuten elät ja sanot mitä sanot. Lapsesi voi sitten selitellä tai olla selittämättä puolisoilleen.
Ei tuolla tavalla esittämällä edes synby aitoa vuorovaikutusta ja lämmintä suhdetta. Siihen tarvitaan vähän epätäydellisyyttä ja toisten hyväksyntää.
Mitä ajattelet, miksi olet itse lähtenyt varomaan? En tarkoita syyllistää, mutta josko sen toiminnan saisi loppumaan.. jos joku pahoittaa mielensä, voi sitä sitten itse pahoitella ja sanoa ettei ollut tarkoitus.
Mutta tsemppiä sinne!Jos sanon yhdenkin vääräksi koetun asian, kahvittelu päättyy siihen. Tämä on jo pariin kertaa koettu, kun olen tietämättäni nostanut esille väärän aiheen. Ensimmäisellä kerralla luulin puhuvani neutraalisti kysyessäni pojalta jotain osakekursseihin liittyvää, mutta miniä hermostui täysin ja ilmoitti, että heidän yksityisasiansa eivät kuulu minulle. Kysyin, koska tiedän pojan sijoittajaksi, mutta ei minulla ole mitään tietoa siitä, mihin on sijoittanut. Toisella kerralla en tajunnut edes neuvovani, kun sanoin kylään tulleille, että "siellä taitaa tuulla aika lailla". Miniä oli koko vierailun hyvin äreä ja poika soitti illalla, että älä ryhdy neuvomaan, kyllä he osaavat pukea lapsensa.
Joten nyt pyrin siihen, että en loukkaa, en häiritse, en urki, en neuvo. Se on hyvin hankalaa ja kaikkien lasten ollessa samassa pöydässä suorastaan hankalaa potenssiin sata. Jo kysymys "otatko vielä marjapiirakkaa" on tuputtamista ja siitä soitetaan illalla, että miksi täytyy käyttäytyä niin loukkaavasti, tahallasiko yrität lihottaa.
Ai kamala! No, ymmärrän kyllä. Jotenkin asiallisesti ehkä yrittäisin ottaa asian lasten kanssa puheeksi, mutta ehkä tosiaan ovat vielä niin nupria, etteivät ymmärrä asian päälle vähään aikaan.. älä siis ota paineita!
Outs, onpa huonosti käyttäytyvä miniä ja poikasi valitettavasti näyttäisi olevan miniän tossun alla ts, eipä poikasikaan näytä sinua arvostavan omana persoonana.
Puhu asiasta kahden kesken pojallesi. Itse en sietänyt epäkunnioittavaa puhetta lapsiltani pienenä enkä siedä nykyisinkään. Jos oma lapseni kieltäisi minua puhumasta ihan tavallisista aiheista, sanoisin, että se on sitten siinä, olkaa keskenänne. Tottakai olisi asiasta hyvin surullinen, mutta ei voi tilanne olla noin, että isovanhempien täytyisi koko ajan miettiä sanomisiaan, kun nuorilla on niin kehittymätön itsetunto. Hyvä, että olette miehesi kanssa hyvä tiimi ja pystyt hänen kanssaan juttelemaan asiasta. Voisitte itseasiassa yhdessä miehesi kanssa ottaa asian puheeksi poikasi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myötätyntoa täältä! Kuulostaa kurjalta ja silti niin realistiselta. Ehkä tuosya voisi mainita lapsille, kun puolisot ei ole paikalla. Ja sen jälkeen elät kuten elät ja sanot mitä sanot. Lapsesi voi sitten selitellä tai olla selittämättä puolisoilleen.
Ei tuolla tavalla esittämällä edes synby aitoa vuorovaikutusta ja lämmintä suhdetta. Siihen tarvitaan vähän epätäydellisyyttä ja toisten hyväksyntää.
Mitä ajattelet, miksi olet itse lähtenyt varomaan? En tarkoita syyllistää, mutta josko sen toiminnan saisi loppumaan.. jos joku pahoittaa mielensä, voi sitä sitten itse pahoitella ja sanoa ettei ollut tarkoitus.
Mutta tsemppiä sinne!Jos sanon yhdenkin vääräksi koetun asian, kahvittelu päättyy siihen. Tämä on jo pariin kertaa koettu, kun olen tietämättäni nostanut esille väärän aiheen. Ensimmäisellä kerralla luulin puhuvani neutraalisti kysyessäni pojalta jotain osakekursseihin liittyvää, mutta miniä hermostui täysin ja ilmoitti, että heidän yksityisasiansa eivät kuulu minulle. Kysyin, koska tiedän pojan sijoittajaksi, mutta ei minulla ole mitään tietoa siitä, mihin on sijoittanut. Toisella kerralla en tajunnut edes neuvovani, kun sanoin kylään tulleille, että "siellä taitaa tuulla aika lailla". Miniä oli koko vierailun hyvin äreä ja poika soitti illalla, että älä ryhdy neuvomaan, kyllä he osaavat pukea lapsensa.
Joten nyt pyrin siihen, että en loukkaa, en häiritse, en urki, en neuvo. Se on hyvin hankalaa ja kaikkien lasten ollessa samassa pöydässä suorastaan hankalaa potenssiin sata. Jo kysymys "otatko vielä marjapiirakkaa" on tuputtamista ja siitä soitetaan illalla, että miksi täytyy käyttäytyä niin loukkaavasti, tahallasiko yrität lihottaa.
Toivon tämän olevan provo, sinulla on omituinen miniä.
tämä oli hyvä kuvaus. Elämä ei mene koskaan niin kuin haluaisi tai suunnittelee. Meillä on mielessä kuvastoa, miten pääsiäisenä ym. pyhinä iso onnellinen perhe monessa sukupolvessa nauttii elämästä... se on kuitenkin vaikeaa ja vaatii paljon joustoa jokaiselta osalliselta. Myös aikuistuvien lapsien "vieraus" itselle on haikea, mutta väistämätön asia. Jo teini-ikäinen on joka päivä vähän enemmän mysteeri. Pienen lapsen tuntee kuin omat taskunsa, äiti on sen paras kaveri, jolle kerrotaan kaikki ja enemmänkin. Sen sijaan isolla koululaisella on jo paljon omia kavereita, taito pitää omia salaisia ajatuksia, omat unelmat ja toiveet elämänsä suhteen ja se on eri elämä kuin äidin ja isän... Tämä on kipeä juttu. Se klisee, että lapset on pieniä vain pienen hetken, on hyvin kipeästi totta. Ja jotta siitäkään hetkestä osaisi nauttia, pitää osata joustaa eikä luoda hetkiä mielessään valmiiksi, vaan elää ne niinkuin ne eteen tulevat. Että loma ei ole piloilla, vaikka joku seurueesta itki tai mökötti, toinen katsoi leffaa eikä seurustellut tai kolmas ei syönyt kakkua, kun on dieetillä. No, antaa olla dieetillä, antaa itkeä, antaa katsoa elokuvaa jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outs, onpa huonosti käyttäytyvä miniä ja poikasi valitettavasti näyttäisi olevan miniän tossun alla ts, eipä poikasikaan näytä sinua arvostavan omana persoonana.
Puhu asiasta kahden kesken pojallesi. Itse en sietänyt epäkunnioittavaa puhetta lapsiltani pienenä enkä siedä nykyisinkään. Jos oma lapseni kieltäisi minua puhumasta ihan tavallisista aiheista, sanoisin, että se on sitten siinä, olkaa keskenänne. Tottakai olisi asiasta hyvin surullinen, mutta ei voi tilanne olla noin, että isovanhempien täytyisi koko ajan miettiä sanomisiaan, kun nuorilla on niin kehittymätön itsetunto. Hyvä, että olette miehesi kanssa hyvä tiimi ja pystyt hänen kanssaan juttelemaan asiasta. Voisitte itseasiassa yhdessä miehesi kanssa ottaa asian puheeksi poikasi kanssa.
Kyllä miehen tehtävänä on olla vaimonsa kanssa samalla puolella eikä roikkua äidissä. Jos vaimoa on loukattu, on ihan OK, että poika ottaa asian puheeksi äitinsä kanssa ja sanoo, miten tulee olla. Kamalahan se olisi, että anoppi saisi loukata miniää miten tahtoo ja mies myhäilee siinä vieressä.
Siirtäisin vastuun ammattiloukkaantujille ja olisin oma itseni, omine juttuineni. Miniä voi ruokkia piltin maissinaksuillaan, turhaa mielistelyä yrittää leipoa yhdelle naperolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidät kutsuttiin pääsiäiseksi äitini luo syömään. Ei menty. Ja syy oli aikuiset, yli 35-vuotiaat äitini miehen lapset puolisoineen. Jos ovat samaan aikaan ruokapöydässä, niin siellä ei keskustella mistään muusta kuin heidän asioistaan. Siinä on kiva istua oman äitini luona ja olla täysi statisti.
Vika on 100% näissä loukkaantujissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä Ap, ei sinun tarvitse varoa ja kävellä munankuorilla omassa kotonasi. Ei ole oikein ettei voi kysyä autosta kun toinen loukkaantuu polkupyöränsä takia, mustikkapiirakan tarjoaminen ei ole tyrkyttämistä ja säätilan kommentointi ei ole neuvomista. En osaa antaa muuta neuvoa kuin että itse olisin niinkuin olen enkä hyppisi jälkikasvusi pillin mukaan. Jos sen takia lakkaavat käymästä niin ei voi mitään. Vaikuttavat keskenään kateellisilta ja huonotapaisilta.
Pienelle lapselle olisi sen äiti voinut tuoda mukanaan omat eväät niin ei tarvitse leipoa erikseen - tosin eikai lapsi olisi pilalle mennyt suullisesta jotain leipomaasi, kuten sitä vegaanipiirakkaa. Hyvä että olet miehesi kanssa yhtä mieltä, koti on teidän ja talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outs, onpa huonosti käyttäytyvä miniä ja poikasi valitettavasti näyttäisi olevan miniän tossun alla ts, eipä poikasikaan näytä sinua arvostavan omana persoonana.
Puhu asiasta kahden kesken pojallesi. Itse en sietänyt epäkunnioittavaa puhetta lapsiltani pienenä enkä siedä nykyisinkään. Jos oma lapseni kieltäisi minua puhumasta ihan tavallisista aiheista, sanoisin, että se on sitten siinä, olkaa keskenänne. Tottakai olisi asiasta hyvin surullinen, mutta ei voi tilanne olla noin, että isovanhempien täytyisi koko ajan miettiä sanomisiaan, kun nuorilla on niin kehittymätön itsetunto. Hyvä, että olette miehesi kanssa hyvä tiimi ja pystyt hänen kanssaan juttelemaan asiasta. Voisitte itseasiassa yhdessä miehesi kanssa ottaa asian puheeksi poikasi kanssa.
Kyllä miehen tehtävänä on olla vaimonsa kanssa samalla puolella eikä roikkua äidissä. Jos vaimoa on loukattu, on ihan OK, että poika ottaa asian puheeksi äitinsä kanssa ja sanoo, miten tulee olla. Kamalahan se olisi, että anoppi saisi loukata miniää miten tahtoo ja mies myhäilee siinä vieressä.
No ei kai se miniäkään saa loukata miten tahtoo anoppia. Jos miniä vetää herneet melkein kaikesta, vaikeapa on silloin jutella mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tämä oli hyvä kuvaus. Elämä ei mene koskaan niin kuin haluaisi tai suunnittelee. Meillä on mielessä kuvastoa, miten pääsiäisenä ym. pyhinä iso onnellinen perhe monessa sukupolvessa nauttii elämästä... se on kuitenkin vaikeaa ja vaatii paljon joustoa jokaiselta osalliselta. Myös aikuistuvien lapsien "vieraus" itselle on haikea, mutta väistämätön asia. Jo teini-ikäinen on joka päivä vähän enemmän mysteeri. Pienen lapsen tuntee kuin omat taskunsa, äiti on sen paras kaveri, jolle kerrotaan kaikki ja enemmänkin. Sen sijaan isolla koululaisella on jo paljon omia kavereita, taito pitää omia salaisia ajatuksia, omat unelmat ja toiveet elämänsä suhteen ja se on eri elämä kuin äidin ja isän... Tämä on kipeä juttu. Se klisee, että lapset on pieniä vain pienen hetken, on hyvin kipeästi totta. Ja jotta siitäkään hetkestä osaisi nauttia, pitää osata joustaa eikä luoda hetkiä mielessään valmiiksi, vaan elää ne niinkuin ne eteen tulevat. Että loma ei ole piloilla, vaikka joku seurueesta itki tai mökötti, toinen katsoi leffaa eikä seurustellut tai kolmas ei syönyt kakkua, kun on dieetillä. No, antaa olla dieetillä, antaa itkeä, antaa katsoa elokuvaa jne...
No jos tulee aikuisena vieraaksi, vaikkapa vain omille
vanhemmilleen, niin kai sitä yrittää kuitenkin käyttäytyä kuten aikuinen. Kahvipöydässä ei arvostella tarjottavia, eikä paeta kännykällä someen.
Vierailija kirjoitti:
tämä oli hyvä kuvaus. Elämä ei mene koskaan niin kuin haluaisi tai suunnittelee. Meillä on mielessä kuvastoa, miten pääsiäisenä ym. pyhinä iso onnellinen perhe monessa sukupolvessa nauttii elämästä... se on kuitenkin vaikeaa ja vaatii paljon joustoa jokaiselta osalliselta. Myös aikuistuvien lapsien "vieraus" itselle on haikea, mutta väistämätön asia. Jo teini-ikäinen on joka päivä vähän enemmän mysteeri. Pienen lapsen tuntee kuin omat taskunsa, äiti on sen paras kaveri, jolle kerrotaan kaikki ja enemmänkin. Sen sijaan isolla koululaisella on jo paljon omia kavereita, taito pitää omia salaisia ajatuksia, omat unelmat ja toiveet elämänsä suhteen ja se on eri elämä kuin äidin ja isän... Tämä on kipeä juttu. Se klisee, että lapset on pieniä vain pienen hetken, on hyvin kipeästi totta. Ja jotta siitäkään hetkestä osaisi nauttia, pitää osata joustaa eikä luoda hetkiä mielessään valmiiksi, vaan elää ne niinkuin ne eteen tulevat. Että loma ei ole piloilla, vaikka joku seurueesta itki tai mökötti, toinen katsoi leffaa eikä seurustellut tai kolmas ei syönyt kakkua, kun on dieetillä. No, antaa olla dieetillä, antaa itkeä, antaa katsoa elokuvaa jne...
Peruskäytöstavoissa ei moitita erikseen valmistettuja leivonnaisia mauttomiksi eikä ripitetä sokerista piparkakuissa.
Kun lapset ovat aikuisia, niin käytöskin voisi olla sillä tasolla. Riidanhaluinen miniä riidelköön omassa kodissaan. Ilman erityisponnisteluja on onnistunut kahvitella anoppilassa.
Itse kaipaan noita kaikki pöydän ääressä jutellaan niitä näitä ja viihdytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää pyytäkö niitä teille. Ottakaa vähän etäisyyttä. Ehkä ne rupee pyytää teitä niiden koteihin. Ja jos ei, niin voi sitä soitellakin. Matkustelkaa miehesi kanssa ja lakatkaa hössöttämästä, nauttikaa omasta elämästänne.
Viimeksi nähtiin lapsenlasta vähän ennen joulua, joten on pidetty etäisyyttä. Ei heidän nytkään olisi ollut pakko tulla tätä kautta, mutta miniän mummola on 2 km päässä, nähtävästi eivät kehdanneet olla käymättä. Enkä nyt ymmärrä tätä hössötystä: sitäkö, että jokaiselle varataan sopivaa tarjottavaa? Silloin ennen joulua sain kovan ripityksen siitä, kun oli joulupipareita ja niissä oli sokeria.
Ihan mahdoton tilanne. Kerro pojallesi että vanhemmat ovat vastuussa pienestä lapsestaan eivätkä voi muuta maailmaa syyttää. Heidän täytyy tehdä valinnat jotka kokevat oikeiksi, seistävä asioiden takana SYYLLISTÄMÄTTÄ muita. Koska näinhän tämä miniä tekee, on toisin sanoen törkeä. Voi poika rukkaa minkä inisijän on itselleen valinnut.
Hei, Tsemppii!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myötätyntoa täältä! Kuulostaa kurjalta ja silti niin realistiselta. Ehkä tuosya voisi mainita lapsille, kun puolisot ei ole paikalla. Ja sen jälkeen elät kuten elät ja sanot mitä sanot. Lapsesi voi sitten selitellä tai olla selittämättä puolisoilleen.
Ei tuolla tavalla esittämällä edes synby aitoa vuorovaikutusta ja lämmintä suhdetta. Siihen tarvitaan vähän epätäydellisyyttä ja toisten hyväksyntää.
Mitä ajattelet, miksi olet itse lähtenyt varomaan? En tarkoita syyllistää, mutta josko sen toiminnan saisi loppumaan.. jos joku pahoittaa mielensä, voi sitä sitten itse pahoitella ja sanoa ettei ollut tarkoitus.
Mutta tsemppiä sinne!Jos sanon yhdenkin vääräksi koetun asian, kahvittelu päättyy siihen. Tämä on jo pariin kertaa koettu, kun olen tietämättäni nostanut esille väärän aiheen. Ensimmäisellä kerralla luulin puhuvani neutraalisti kysyessäni pojalta jotain osakekursseihin liittyvää, mutta miniä hermostui täysin ja ilmoitti, että heidän yksityisasiansa eivät kuulu minulle. Kysyin, koska tiedän pojan sijoittajaksi, mutta ei minulla ole mitään tietoa siitä, mihin on sijoittanut. Toisella kerralla en tajunnut edes neuvovani, kun sanoin kylään tulleille, että "siellä taitaa tuulla aika lailla". Miniä oli koko vierailun hyvin äreä ja poika soitti illalla, että älä ryhdy neuvomaan, kyllä he osaavat pukea lapsensa.
Joten nyt pyrin siihen, että en loukkaa, en häiritse, en urki, en neuvo. Se on hyvin hankalaa ja kaikkien lasten ollessa samassa pöydässä suorastaan hankalaa potenssiin sata. Jo kysymys "otatko vielä marjapiirakkaa" on tuputtamista ja siitä soitetaan illalla, että miksi täytyy käyttäytyä niin loukkaavasti, tahallasiko yrität lihottaa.
Lapset ja miniät loukkaa sinua jatkuvasti käytökseltään miksi sinä haluat olla heitä väkisin loukkaamatta. Anna loukkaantua, pysyvätpähän seuraavalla kerralla pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outs, onpa huonosti käyttäytyvä miniä ja poikasi valitettavasti näyttäisi olevan miniän tossun alla ts, eipä poikasikaan näytä sinua arvostavan omana persoonana.
Puhu asiasta kahden kesken pojallesi. Itse en sietänyt epäkunnioittavaa puhetta lapsiltani pienenä enkä siedä nykyisinkään. Jos oma lapseni kieltäisi minua puhumasta ihan tavallisista aiheista, sanoisin, että se on sitten siinä, olkaa keskenänne. Tottakai olisi asiasta hyvin surullinen, mutta ei voi tilanne olla noin, että isovanhempien täytyisi koko ajan miettiä sanomisiaan, kun nuorilla on niin kehittymätön itsetunto. Hyvä, että olette miehesi kanssa hyvä tiimi ja pystyt hänen kanssaan juttelemaan asiasta. Voisitte itseasiassa yhdessä miehesi kanssa ottaa asian puheeksi poikasi kanssa.
Kyllä miehen tehtävänä on olla vaimonsa kanssa samalla puolella eikä roikkua äidissä. Jos vaimoa on loukattu, on ihan OK, että poika ottaa asian puheeksi äitinsä kanssa ja sanoo, miten tulee olla. Kamalahan se olisi, että anoppi saisi loukata miniää miten tahtoo ja mies myhäilee siinä vieressä.
Totta tuokin. Tunnen miehiä, jotka eivät uskalla kertoa äideilleen, vaikka olisivat eri mieltä. Miniä on sitten se ainoa pahis, kun uskaltaa puhua anopille suoraan.
Voisitko ap kysyä pojiltasi, että miksi heidän vaimonsa tuntevat sinun pienet harmittomat puheesi niin vahvasti negatiivisina? Jokin syy siihen luulisi olevan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outs, onpa huonosti käyttäytyvä miniä ja poikasi valitettavasti näyttäisi olevan miniän tossun alla ts, eipä poikasikaan näytä sinua arvostavan omana persoonana.
Puhu asiasta kahden kesken pojallesi. Itse en sietänyt epäkunnioittavaa puhetta lapsiltani pienenä enkä siedä nykyisinkään. Jos oma lapseni kieltäisi minua puhumasta ihan tavallisista aiheista, sanoisin, että se on sitten siinä, olkaa keskenänne. Tottakai olisi asiasta hyvin surullinen, mutta ei voi tilanne olla noin, että isovanhempien täytyisi koko ajan miettiä sanomisiaan, kun nuorilla on niin kehittymätön itsetunto. Hyvä, että olette miehesi kanssa hyvä tiimi ja pystyt hänen kanssaan juttelemaan asiasta. Voisitte itseasiassa yhdessä miehesi kanssa ottaa asian puheeksi poikasi kanssa.
Kyllä miehen tehtävänä on olla vaimonsa kanssa samalla puolella eikä roikkua äidissä. Jos vaimoa on loukattu, on ihan OK, että poika ottaa asian puheeksi äitinsä kanssa ja sanoo, miten tulee olla. Kamalahan se olisi, että anoppi saisi loukata miniää miten tahtoo ja mies myhäilee siinä vieressä.
Totta tuokin. Tunnen miehiä, jotka eivät uskalla kertoa äideilleen, vaikka olisivat eri mieltä. Miniä on sitten se ainoa pahis, kun uskaltaa puhua anopille suoraan.
Voisitko ap kysyä pojiltasi, että miksi heidän vaimonsa tuntevat sinun pienet harmittomat puheesi niin vahvasti negatiivisina? Jokin syy siihen luulisi olevan..
Luultavasti vaan perinteinen valtatataistelu anopin kanssa. Että kehtaa tarjota piirakkaa!
Ihmissuhteet ovat vaikeita. Ap:lle sellainen neuvo, joka pätee kyllä ihan kaikkien ihmisten kanssa, että älä yritä miellyttää kaikkia, vaan koeta itse nauttia tilanteesta. Sinulla on kuitenkin terveet lapset ja lapsenlapsikin, hyvin monilla on todella vaikeita asioita perheissään, päihderiippuvuutta, sairautta ja rahahuolia. Rentoudu ja tee niin kuin itse tykkäät ja toiset voi sitten päättää rentoutuvatko itsekin ja nauttivat yhdessäolosta vai mököttävätkö. Toisten mökötykseen et voi vaikuttaa, vain omaan toimintaasi voit. Jos olet normaaliystävällinen ja kohtelias, se riittää. Millekään henkiselle mutkalle ei tarvitse toisten ihmisten takia mennä, ei edes omien aikuisten lasten takia.
Mä en tuollaisia nirppanokkia katselisi omassa kotodissani kuin kerran. Enkä tod. valmistaisi sadanlaisia ruokia tai muuta tarjottavaa jokaisen "ruokavalion" mukaisesti. Jos ei kelpaa mitä on, niin tuokoon omansa mukanaan.
Ja jos pitäisi koko ajan miettiä mistä voi puhua, (ettei loukkaannuta) niin johan on!
Tulkoon käymään sitten käytöstapaopettelun jälkeen, jos ei jo tuossa iässä ole niitä oppinut.
Jos sanon yhdenkin vääräksi koetun asian, kahvittelu päättyy siihen. Tämä on jo pariin kertaa koettu, kun olen tietämättäni nostanut esille väärän aiheen. Ensimmäisellä kerralla luulin puhuvani neutraalisti kysyessäni pojalta jotain osakekursseihin liittyvää, mutta miniä hermostui täysin ja ilmoitti, että heidän yksityisasiansa eivät kuulu minulle. Kysyin, koska tiedän pojan sijoittajaksi, mutta ei minulla ole mitään tietoa siitä, mihin on sijoittanut. Toisella kerralla en tajunnut edes neuvovani, kun sanoin kylään tulleille, että "siellä taitaa tuulla aika lailla". Miniä oli koko vierailun hyvin äreä ja poika soitti illalla, että älä ryhdy neuvomaan, kyllä he osaavat pukea lapsensa.
Joten nyt pyrin siihen, että en loukkaa, en häiritse, en urki, en neuvo. Se on hyvin hankalaa ja kaikkien lasten ollessa samassa pöydässä suorastaan hankalaa potenssiin sata. Jo kysymys "otatko vielä marjapiirakkaa" on tuputtamista ja siitä soitetaan illalla, että miksi täytyy käyttäytyä niin loukkaavasti, tahallasiko yrität lihottaa.