Lue keskustelun säännöt.
Mahdottomat vaihto-oppilaat
02.04.2018 |
Tuli tuosta au pair -ketjusta mieleen oma kammokokemus vaihto-oppilaasta. Hän oli tyytymätön aivan kaikkeen. Taloon, meihin, kielitaitooni, lapsiin, kouluun, Suomeen jne.
Kotitöitä ei suostunut tekemään muuta kuin ”yhdessä” eli niin, että koko perhe tekee samaan aikaan.
Astianpesukoneen tyhjentämäinen ja täyttäminen oli hänelle laitettu kolmena päivänä viikossa. Hän ei suostunut tekemään sitä yksin. Eikä niin että olisi laittanut koneeseen astiat suoraan pöydästä metrin päästä, vaan ne olisi pitänyt kasata hänelle erikseen, metrin päähän koneesta.
Vaati että koko perhe muuttaa rytminsä hänen mukaansa.
Eikä kiittänyt kertaakaan. Otimme mm kaksi vapaapäivää töistä hakeaksemme hänet kentältä ja auttaaksemme häntä ekana koulupäivänä.
Älkää lähettäkö näin keskenkasvuisia ihmisiä toisten riesaksi!
Kommentit (270)
Itse en ikinä ole mennyt vaihtoon, mutta sisko meni Italiaan ja vastineeksi meille tuli italialainen tyttö. En nähnyt millainen oli koulussa tai kaupungilla kun sisko hänelle esitteli paikkoja, mutta kotona oli oikein mukava. Vietin aikaa ja puhuttiin englantia. Ei suostunut menemään saunaan tai muita pieniä juttuja, mutta noi on aika perus asioita ja täysin hyväksyttäviä. Hyvin sopeutui esimerkiksi ruokatottumuksiimme. Meillä vain hyviä kokemuksia :D En sitte tiiä vaikuttaako maa kuinka paljon, kun medän vaihto-oppilas oli Italiasta eikä Ranskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ikinä ole mennyt vaihtoon, mutta sisko meni Italiaan ja vastineeksi meille tuli italialainen tyttö. En nähnyt millainen oli koulussa tai kaupungilla kun sisko hänelle esitteli paikkoja, mutta kotona oli oikein mukava. Vietin aikaa ja puhuttiin englantia. Ei suostunut menemään saunaan tai muita pieniä juttuja, mutta noi on aika perus asioita ja täysin hyväksyttäviä. Hyvin sopeutui esimerkiksi ruokatottumuksiimme. Meillä vain hyviä kokemuksia :D En sitte tiiä vaikuttaako maa kuinka paljon, kun medän vaihto-oppilas oli Italiasta eikä Ranskasta.
Meillä on ollut myös italialainen vaihto-oppilas. Fiksu reipas tyttö joka selvisi kaikesta hymyssä suin. Meidän esikoinen on kyläillyt myöhemmin hänen luonaan.
Ap
Isäntäperheet jää kyllä helposti tosi yksin. Järjestöissä työntekijät on usein nuoria, itse vaihdossa olleita, eikä he vain tajua sitä, miten työläs se tilanne on isäntäperheelle.
Naapurin tytär oli aikoinaan vaihto-oppilaani ja hänestä tulikin au pair. Hoisi lähes kaikki illat kahta pientä lasta, kun vanhemmat olivat ties missä. Pelkkää lasten hoitoa. Oli silti siellä muistaakseni koko ajan. Laspet itkivät, kun hän lähti, kun olivat niin kiintyneet ja tälle tytöllekin tuli paha mieli ja mietti vielä jälkeenpäin miten lapset pärjäävät. Maa oli muistaakseni Kypros. Ja siinä mielessä tämä aika "meni" hukkaan, että kävi vaan siellä koulussa ja hoisi lapsia. Oli liian kiltti vastustamaan ja toisaalta piti niistä lapsista.
Aikoinaan itsekin vuoden vaihtarina kirjoitti:
Kirjoitan vielä toisen viestin, eka oli sivulla viisi.
Olen tosiaan itse ollut vuoden vaihto-oppilaana toisessa eurooppalaisessa maassa.
Jopa saman järjestön sisällä valintakäytännöt vaihtelevat.
Meillä Suomessa oli tuolla järjestöllä hakijoille ennen valintaa ja päätöstä kohdemaasta kolme leiriä, joiden aikana meitä tarkkailtiin ja arvioitiin erilaisissa tilanteissa. Onnekkaat sitten pääsivät mukaan, joku jopa toivomaansa kohdemaahan.
Oman vaihtovuoteni aikana tapahtui monenlaista.
Itselle selvisi, että monissa muissa maissa mitään kriteereitä ei ollut, siitä vain reissuun, jos kiinnosti.
Kyseisen maan toimisto oli hieno, vaan järjestön johtaja käytti aikansa saksalaisen tyttöystävänsä kanssa touhuamiseen ja pilvenpolttoon. Niinpä suurinta osaa isäntäperheistä ei oltu vielä saatu siihen mennessä, kun vaihtovuodellemme saavuimme, toki oli ensin reilu kuukauden kieli ja kulttuurileiri.
Suomessa vaihtovuoden hinta oli kaikille sama, vaan kohdemaassani hinta määräytyi perheen varallisuuden mukaan, oli rikkaan teollisuuspohatan tytärtä ja toisaalta köyhää poikaa, joka itse kärräsi vihanneksia torilla saadakseen rahat kokoon.
Kun vaihtareita koko vuodeksi tuli niin erilaisilla taustoilla ja valinnoilla, sattui kaikenlaista: yksi söi itsensä muodottomaksi, yksi sekosi ja yritti hypätä junan alle, 16-vuotias alkoholisoitui, kaksi sekosi huumeisiin, yksi tuli raskaaksi toiselle saman järjestön vaihtarille jne.
Myöhemmin olen lukenut myös, kuinka varsinkin jenkeissä on tyypillistä, että perheenisä ahdistelee vaihtarityttöä.
Silti kannatan pitkiä vuoden vaihtoja, jossa opitaan yleensä myös kieli. Mutta lähtijän pitää olla henkisesti kunnossa, ongelmia pakoon ei voi lähteä.
Nämä esim. englanninkielisten koulutusten väliset vaihdot muutamaksi kuukaudeksi ovat yhtä tyhjän kanssa. En arvosta niitä alkuunkaan. Turha lähteä, kun voi omassa kotikaupungissaan kokea sen saman monesta maasta tulleen huonoa englantia puhuvan "vaihto-oppilas"-porukan...
Minkä järjestön kautta oli tällaisia käytäntöjä, jos saan kysyä? Kuulostaa kyllä uskomattonalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuo proseduuri oikein meni, siitä asti kun saitte tietää, kuka teille tulee vaihtoon, ettei tytön huono kielitaito käynyt ilmi mitenkään? Ettekö puhuneet puhelimessa tai laittaneet sähköpostia tms.? No ei sillä, ettäkö se olisi ollut hänen ainoa ongelmansa..
Meillä oli vaihto-oppilas, kun omat lapset oli alakoululaisia. Oli kyllä minulle niin raskas vuosi, että oksat pois. Ihan suomalainen teinikin on usein työllistävä, vaihto-oppilas on kuin pikkulapsi siinä alussa. Väsynyt ja pihalla. Meillä oli ihan kiva poika, mutta esim ruoanlaiton ja pyykin määrä suunnilleen tuplaantui. En ole ikinä pyykännyt niin paljon, en edes vauva-aikoina. Ja sitten se arjen rakentaminen ja koossa pitäminen, kun lapsia on kolmessa eri koulussa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli aikoinaan vaihdossa kaksi sisilialaiatyttöä, joilla meni aamuisin niin kauan laittautua että myöhästyin koulusta (menimme siis samalla autokyydillä). Hyvää ruokaa osasivat sentään laittaa.
Muistan kuinka koulussa oli kunnon joukko saksalaisia teinejä vaihdossa ja olivat niin uskomattoman leuhkaa porukkaa. Haukkuivat toisilleen saksaksi toisia oppilaita, opettajia ja koulua itsessään. Eivät jostain syystä tajunneet että osa oppilaista oli opiskellut saksaa ja ymmärsivät puheista tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kai sitä vaihtarin perhettä voi vaihtaa jos kemiat ei toimi. Kärsittekö koko vaihtariajan ottamatta järjestöön yhteyttä? Vai taitaa olla suomalainen piirre, että hiljaa kärsitään ja jälkikäteen valitetaan. Ei tyttö kyllä mukavalta kuulosta.
Me ilmoitimme viikon jälkeen, että saavat hakea tytön pois. Sen jälkeen tyttö haettiinkin pois, vaihtoi perhettä ainakin kolme kertaa ja lähti etuajassa kotiin.
Ap
Aijaa, tää kärsimys kesti vain viikon, jotenkin sai kuvan, että oli pidemmän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli lokakuussa vaihtari, vaikka emme ole mukana missään vaihtariohjelmassa. Tytön luokkakaveri oli vaihtariperheessään au pairina eli oletusarvoisesti teki lapsille (3v ja 8v) aamupalaa, saattoi isomman kouluun (oli oma lukujärjestys mikä tahansa), oli iltapäivät näiden lasten kanssa siinä sivussa siivosi ja silitti. Vaihto-oppilasjärjestö ei reagoinut, joten tyttö ilmoitti itse lähtevänsä. Mainio pakkaus, jonka kanssa oli todella kiva tehdä kotitöitä - meillä kun ei jätetä ketään yksinään puuhailemaan keittiöön, meillä tehdään yhdessä!
Virallinen vaihtariperhe oli tuohtunut, koska tytön piti olla heillä 4 kk ja olikin vähän yli 2. Soittelivat perään, että lapset niin kaipaa, eikö voisi tulla viikonlopuksi hoitamaan, ilmaiseksi tietty.
Meillä se tiskikone oli ainoa kotityö mitä vaadittiin. Kolmena päivänä viikossa.
Ei meillä arkena koko perhe liiku koko ajan yhdessä. Eli kyllä tosiaan joutuu omatkin teinit sen tiskikonevuoronsa välillä ihan yksin keittiössä hoitamaan. Samaten minä.
Ap
Meillä ei koko perhe tee koko ajan asioita yhdessä, mutta ei lapsia jätetä yksin kotitöitä tekemään. Sehän on täydellinen mahdollisuus opastaa tekekemään oikein ja ratkomaan mahdollisia pulmia,käydä samalla keskustelua koulupäivästä, ongelmista,ilonaiheista, suunnitella seuraavaa viikonloppua jne.
Teillä ei elämän tärkeät ihmiset halua olla yhdessä, meillä haluavat. Elämä on enemmän arkea kuin viikonloppuja ja jos kohtaamiset perheenjäsenten kanssa jäävät viikonloppuihin, niin minusta se on surullista. Ei ihme, että monet nuoret voivat nykyisin niin huonosti, kun ns. tavallisissakaan perheissä heille ei ole aikaa.
Teinit kyllä yleensä enemmän tarvitsee sitä tilaa ja myös vapautta tehdä asiat (kutn kotityöt) omalla tavallaan, kotitöiden perusasioiden nyt luulisi teini-ikäisillä muutenkin olevan jo hallussa. Jos teini haluaa läheisyyttä, niin kyllä se sen jotenkin näyttää. Varsinkin nuorelle minälle tuo olisi kuulostanut ahdistavalta.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan itsekin vuoden vaihtarina kirjoitti:
Kirjoitan vielä toisen viestin, eka oli sivulla viisi.
Olen tosiaan itse ollut vuoden vaihto-oppilaana toisessa eurooppalaisessa maassa.
Jopa saman järjestön sisällä valintakäytännöt vaihtelevat.
Meillä Suomessa oli tuolla järjestöllä hakijoille ennen valintaa ja päätöstä kohdemaasta kolme leiriä, joiden aikana meitä tarkkailtiin ja arvioitiin erilaisissa tilanteissa. Onnekkaat sitten pääsivät mukaan, joku jopa toivomaansa kohdemaahan.
Oman vaihtovuoteni aikana tapahtui monenlaista.
Itselle selvisi, että monissa muissa maissa mitään kriteereitä ei ollut, siitä vain reissuun, jos kiinnosti.
Kyseisen maan toimisto oli hieno, vaan järjestön johtaja käytti aikansa saksalaisen tyttöystävänsä kanssa touhuamiseen ja pilvenpolttoon. Niinpä suurinta osaa isäntäperheistä ei oltu vielä saatu siihen mennessä, kun vaihtovuodellemme saavuimme, toki oli ensin reilu kuukauden kieli ja kulttuurileiri.
Suomessa vaihtovuoden hinta oli kaikille sama, vaan kohdemaassani hinta määräytyi perheen varallisuuden mukaan, oli rikkaan teollisuuspohatan tytärtä ja toisaalta köyhää poikaa, joka itse kärräsi vihanneksia torilla saadakseen rahat kokoon.
Kun vaihtareita koko vuodeksi tuli niin erilaisilla taustoilla ja valinnoilla, sattui kaikenlaista: yksi söi itsensä muodottomaksi, yksi sekosi ja yritti hypätä junan alle, 16-vuotias alkoholisoitui, kaksi sekosi huumeisiin, yksi tuli raskaaksi toiselle saman järjestön vaihtarille jne.
Myöhemmin olen lukenut myös, kuinka varsinkin jenkeissä on tyypillistä, että perheenisä ahdistelee vaihtarityttöä.
Silti kannatan pitkiä vuoden vaihtoja, jossa opitaan yleensä myös kieli. Mutta lähtijän pitää olla henkisesti kunnossa, ongelmia pakoon ei voi lähteä.
Nämä esim. englanninkielisten koulutusten väliset vaihdot muutamaksi kuukaudeksi ovat yhtä tyhjän kanssa. En arvosta niitä alkuunkaan. Turha lähteä, kun voi omassa kotikaupungissaan kokea sen saman monesta maasta tulleen huonoa englantia puhuvan "vaihto-oppilas"-porukan...
Minkä järjestön kautta oli tällaisia käytäntöjä, jos saan kysyä? Kuulostaa kyllä uskomattonalta.
Niin, siitä on jo sen verran aikaa, etten halua tarkemmin sanoa, enkä tiedä, mitä järjestölle nykyisin kuuluu.
Mutta jotain sentään: kyseessä oli kristillinen järjestö, joka välitti vaihto-oppilaspaikkoja ympäri maailmaa, 16-24-vuotiaille, ei siis vain lukioikäisille Amerikkaan...
Kyseisen kristillisen järjestön aloitus kohdemaassani oli yksi vaihto-oppilas. Seuraavana vuonna itseni mukaan lukien meitä oli neljä.
Itselleni selvisi, että kohdemaani järjestö oli lähempänä kommunisteja kuin minkäänlaista kristillisyyttä. Selvisi siis siellä paikan päällä, liian myöhään.
Ja todellakin niiden vajaan 50 vaihto-opiskelijan porukassa oli vaikka ja mitä. Kahdesta ruotsalaistytöstä (joista toisen vanhempi alunperin Itä-Euroopasta), tämä puoliksi itäeurooppalainen selvisi vuodestaan hyvin. Se toinen oli taas se blondi riikinruotsalainen, joka katkaisi molemmat jalkansa yrittäessään itsemurhaa junan alle heittäytymällä. Eli Ruotsissakaan ei kumpaakaan oltu ilmeisesti testattu ja haastateltu kunnolla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli lokakuussa vaihtari, vaikka emme ole mukana missään vaihtariohjelmassa. Tytön luokkakaveri oli vaihtariperheessään au pairina eli oletusarvoisesti teki lapsille (3v ja 8v) aamupalaa, saattoi isomman kouluun (oli oma lukujärjestys mikä tahansa), oli iltapäivät näiden lasten kanssa siinä sivussa siivosi ja silitti. Vaihto-oppilasjärjestö ei reagoinut, joten tyttö ilmoitti itse lähtevänsä. Mainio pakkaus, jonka kanssa oli todella kiva tehdä kotitöitä - meillä kun ei jätetä ketään yksinään puuhailemaan keittiöön, meillä tehdään yhdessä!
Virallinen vaihtariperhe oli tuohtunut, koska tytön piti olla heillä 4 kk ja olikin vähän yli 2. Soittelivat perään, että lapset niin kaipaa, eikö voisi tulla viikonlopuksi hoitamaan, ilmaiseksi tietty.
Meillä se tiskikone oli ainoa kotityö mitä vaadittiin. Kolmena päivänä viikossa.
Ei meillä arkena koko perhe liiku koko ajan yhdessä. Eli kyllä tosiaan joutuu omatkin teinit sen tiskikonevuoronsa välillä ihan yksin keittiössä hoitamaan. Samaten minä.
Ap
Meillä ei koko perhe tee koko ajan asioita yhdessä, mutta ei lapsia jätetä yksin kotitöitä tekemään. Sehän on täydellinen mahdollisuus opastaa tekekemään oikein ja ratkomaan mahdollisia pulmia,käydä samalla keskustelua koulupäivästä, ongelmista,ilonaiheista, suunnitella seuraavaa viikonloppua jne.
Teillä ei elämän tärkeät ihmiset halua olla yhdessä, meillä haluavat. Elämä on enemmän arkea kuin viikonloppuja ja jos kohtaamiset perheenjäsenten kanssa jäävät viikonloppuihin, niin minusta se on surullista. Ei ihme, että monet nuoret voivat nykyisin niin huonosti, kun ns. tavallisissakaan perheissä heille ei ole aikaa.
Teinit kyllä yleensä enemmän tarvitsee sitä tilaa ja myös vapautta tehdä asiat (kutn kotityöt) omalla tavallaan, kotitöiden perusasioiden nyt luulisi teini-ikäisillä muutenkin olevan jo hallussa. Jos teini haluaa läheisyyttä, niin kyllä se sen jotenkin näyttää. Varsinkin nuorelle minälle tuo olisi kuulostanut ahdistavalta.
Meidän teineillä samantapaisia kotitöitä ja kyllä he hyppisi seinille, jos ne jotenkin olisi valvottuja. He tyhjentävät iltapäivällä läksyjensä lomassa sen koneen ja illalla täyttävät. Ja riittää että sen tekee ennen nukkumaan menoa. Muuten ei ole väliä. Kumpikin tekee sen kahtena päivänä viikosta. Sen lisäksi tekevät kaikenlaista muutakin.
Mielenkiintoista mutta tavallaanhan tuo aloituksen valitus olisi pitänyt kohdistaa sille lähettävälle taholle tai vaikka ranskankieliselle keskustelupalstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Mielenkiintoista mutta tavallaanhan tuo aloituksen valitus olisi pitänyt kohdistaa sille lähettävälle taholle tai vaikka ranskankieliselle keskustelupalstalle.
Koko asia tuli mieleen tuosta au pair -ohjelmasta. Itsekin oikein hätkähdin miten mänttinä koko episodi palasikin mieleen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut vuoden Ranskassa. Sittemmin meillä on käynyt ranskalaisia vieraita useinkin. Voin hyvin ymmärtää ap:ta. Ranskalaiset nuoret ovat keskimäärin suomalaisia avuttomampia, kotona tehdään usein asiat valmiiksi.
Ranskalainen kulttuuri on aika omahyväinen, eli heillä tehdään asiat parhaiten. Kotoa opittu päivärytmi esim ruokailun suhteen voi olla mielessä aika ehdottomana. Kielitaito ihan englannin suhteen on usein lähinnä passiivinen. Sekään ei lisää sopeutumisvalmiutta... toki on myös joustavia, oma-aloitteisia ranskalaisnuoria.
Meilläkin on vaihtari ranskasta ja oli kyllä aluksi avuttomampi kuin meidän saman ikäinen tytär. Äkkiä onneksi ymmärsi homman juonen, kun kerrottiin miten meillä eletään ja kysy jos et osaa. Kohdellaan häntä kuin yhtä omistamme, eli samat vastuut ja samat edut. Maksetaan hänenkin leffaliput ja mäkkisafkat yms. kun lähtee ulos tyttäremme ja kavereiden kanssa jne. Hänkin sitten ulkoiluttaa vuorollaan koiran, kattaa pöydän ja muita ihan tavallisia hommia, joita muutkin talon teinit tekee.
Perheessämme oli vuoden ajan vaihto-oppilas Utahista, joka inhosi ja halveksi kaikkea Suomessa.
Kammottavan pitkä vuosi.
Meillä tuli myös kotitöistä aivan kamala älämölö. Minä olin sitä mieltä että lukiolaiselta vaaditaan enemmän kotitöitä kuin 7-vuotiaalta. Hän taas valitti, että se on epäoikeudenmukaista. Tulen itse nelilapsisesta perheestä ja kyllä meillä kotityöt muuttuivat iän myötä. Ja tuo meidänkin lapsi tulee tekemään enemmän isompana.
Minä ajattelin aina että optimivaihe ottaa vaihtari olisi se kun omatkin on teinejä. No nyt olenkin kuullut jo kolme kertomusta siitä, että omat teinit ja vaihtari ei tulekaan toimeen lleenkaan. Se se vasta hauskaa on. Koti kuin sotatanner.
Hui, kuulostaapa inhottavalta. Ymmärrän hyvin että alussa saattaa olla vaikeaa kun vaihtari on ihan erilaisen kulttuurin keskellä ja tuntemattomassa perheessä, mutta tuollainen on kyllä jo ihan naurettavaa :D
Tutustuin itse lukiossa kahteen vaihtariin, tyttöön ja poikaan. Molemmat turkkilaisia. Tytöllä oli aluksi vaikeuksia sopeutua suomeen ja varsinkin suomalaiseen ruokaan, asiaan vaikutti tosin se ettei olisi ilmeisesti itse suomeen varsinaisesti edes halunnut. Molemmilla meni kuitenkin loppujenlopuksi ihan hyvin ja varsinkin tyttö puhui vaihdon loppupuolella todella sujuvasti suomea! Ollaan vieläkin fb-kavereita, mutta vuosien mittaan yhteydenpito on jäänyt aikalailla kokonaan.
Kirjoitan vielä toisen viestin, eka oli sivulla viisi.
Olen tosiaan itse ollut vuoden vaihto-oppilaana toisessa eurooppalaisessa maassa.
Jopa saman järjestön sisällä valintakäytännöt vaihtelevat.
Meillä Suomessa oli tuolla järjestöllä hakijoille ennen valintaa ja päätöstä kohdemaasta kolme leiriä, joiden aikana meitä tarkkailtiin ja arvioitiin erilaisissa tilanteissa. Onnekkaat sitten pääsivät mukaan, joku jopa toivomaansa kohdemaahan.
Oman vaihtovuoteni aikana tapahtui monenlaista.
Itselle selvisi, että monissa muissa maissa mitään kriteereitä ei ollut, siitä vain reissuun, jos kiinnosti.
Kyseisen maan toimisto oli hieno, vaan järjestön johtaja käytti aikansa saksalaisen tyttöystävänsä kanssa touhuamiseen ja pilvenpolttoon. Niinpä suurinta osaa isäntäperheistä ei oltu vielä saatu siihen mennessä, kun vaihtovuodellemme saavuimme, toki oli ensin reilu kuukauden kieli ja kulttuurileiri.
Suomessa vaihtovuoden hinta oli kaikille sama, vaan kohdemaassani hinta määräytyi perheen varallisuuden mukaan, oli rikkaan teollisuuspohatan tytärtä ja toisaalta köyhää poikaa, joka itse kärräsi vihanneksia torilla saadakseen rahat kokoon.
Kun vaihtareita koko vuodeksi tuli niin erilaisilla taustoilla ja valinnoilla, sattui kaikenlaista: yksi söi itsensä muodottomaksi, yksi sekosi ja yritti hypätä junan alle, 16-vuotias alkoholisoitui, kaksi sekosi huumeisiin, yksi tuli raskaaksi toiselle saman järjestön vaihtarille jne.
Myöhemmin olen lukenut myös, kuinka varsinkin jenkeissä on tyypillistä, että perheenisä ahdistelee vaihtarityttöä.
Silti kannatan pitkiä vuoden vaihtoja, jossa opitaan yleensä myös kieli. Mutta lähtijän pitää olla henkisesti kunnossa, ongelmia pakoon ei voi lähteä.
Nämä esim. englanninkielisten koulutusten väliset vaihdot muutamaksi kuukaudeksi ovat yhtä tyhjän kanssa. En arvosta niitä alkuunkaan. Turha lähteä, kun voi omassa kotikaupungissaan kokea sen saman monesta maasta tulleen huonoa englantia puhuvan "vaihto-oppilas"-porukan...