Mahdottomat vaihto-oppilaat
Tuli tuosta au pair -ketjusta mieleen oma kammokokemus vaihto-oppilaasta. Hän oli tyytymätön aivan kaikkeen. Taloon, meihin, kielitaitooni, lapsiin, kouluun, Suomeen jne.
Kotitöitä ei suostunut tekemään muuta kuin ”yhdessä” eli niin, että koko perhe tekee samaan aikaan.
Astianpesukoneen tyhjentämäinen ja täyttäminen oli hänelle laitettu kolmena päivänä viikossa. Hän ei suostunut tekemään sitä yksin. Eikä niin että olisi laittanut koneeseen astiat suoraan pöydästä metrin päästä, vaan ne olisi pitänyt kasata hänelle erikseen, metrin päähän koneesta.
Vaati että koko perhe muuttaa rytminsä hänen mukaansa.
Eikä kiittänyt kertaakaan. Otimme mm kaksi vapaapäivää töistä hakeaksemme hänet kentältä ja auttaaksemme häntä ekana koulupäivänä.
Älkää lähettäkö näin keskenkasvuisia ihmisiä toisten riesaksi!
Kommentit (270)
Oletteko sekoittaneet vaihto-oppilaat ja AU-PAIRIT?
Vaihto-oppilas opiskelee päätoimisesti ja tutustuu kulttuuriin ja kieleen. Ei ole mikään ilmainen kotiapulainen!
Au-pair on maksettu kotiapulainen, yleensä hoitaa lapsia, mutta isäntäperheellä on myös tavallaan velvoitteena esitellä hänelle kulttuuria ja opettaa kielen alkeita.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko sekoittaneet vaihto-oppilaat ja AU-PAIRIT?
Vaihto-oppilas opiskelee päätoimisesti ja tutustuu kulttuuriin ja kieleen. Ei ole mikään ilmainen kotiapulainen!
Au-pair on maksettu kotiapulainen, yleensä hoitaa lapsia, mutta isäntäperheellä on myös tavallaan velvoitteena esitellä hänelle kulttuuria ja opettaa kielen alkeita.
No ei ole sekoitettu. Ja vaikee on opettaa kieltä, kun ei se pakollinen kurssikaan kelvannut ja kulttuuri oli kaikki paskaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein huvintavinta ja suorastaan tragikoomista oli se, että hän koko ajan uhkaili soittaa järjestöön, että heidän pitää pitää meille puhuttelu tai sitten ”hän lähtee pois”. Ihan hirveä uhkaus. Ihan kuin me jotenkin emme kykenisi elämään ilman häntä!
Host familyllehän kaikki on ihan pelkkää hyväntekeväisyyttä, kuluja tulee, elämä on hankalampaa koska liikuteltavia palikoita enemmän, asutaan ahtaammin jne.
Ja tää kuvittelee, että me vielä itkisimme hänen peräänsä, jos hän nyt suvaitsee olla tyytymätön!
Ap
Kyllä teissäkin nyt varmaan jotain vikaa oli kun tilanne VIIKOSSA meni noin huonoksi?
AP, miksi räyhäät alaikäisen lapsen asioista täällä netissä? Hän on LAPSI. Ymmärrätkö? Lapset käyttäytyvät monesti eri tavoin kuin järkevät maltilliset mallikelpoiset aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein huvintavinta ja suorastaan tragikoomista oli se, että hän koko ajan uhkaili soittaa järjestöön, että heidän pitää pitää meille puhuttelu tai sitten ”hän lähtee pois”. Ihan hirveä uhkaus. Ihan kuin me jotenkin emme kykenisi elämään ilman häntä!
Host familyllehän kaikki on ihan pelkkää hyväntekeväisyyttä, kuluja tulee, elämä on hankalampaa koska liikuteltavia palikoita enemmän, asutaan ahtaammin jne.
Ja tää kuvittelee, että me vielä itkisimme hänen peräänsä, jos hän nyt suvaitsee olla tyytymätön!
Ap
Kyllä teissäkin nyt varmaan jotain vikaa oli kun tilanne VIIKOSSA meni noin huonoksi?
Kuitenkin kaksi muuta teiniä on meillä viihtynyt vuoden ja epälukuisa määrä muita lyhyempiä aikoja... Ja meidän omat teinit selvinneet vaihtovuodesta, toinen jopa aivan täysin erilaisessa aasialaisessa kulttuurissa.
Viikossa kävi selväksi, että nyt on jotain perin pohjin vialla ja että meillä ei ole halua alkaa sitä yhtään enempää penkomaan. Tietenkin olisimme ”selvinneet” vaikka miten pitkään, mutta miksi olisimme siihen ryhtyneet? En tuollaista käytöstä sietäisi viittä minuuttia omalta teiniltä, jonka kasvatuksesta olen itse vastuussa. Miksi sellaista pitäisi sietää täysin vieraalta ihmiseltä, joka vielä salannut ja valehdellut siitä taustastaan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ruokailusta nosti hirveän metelin, kun lähti jonnekin illalla ja me emme olleetkaan nälkäisten lasten kanssa jääneet määräämättömäksi ajaksi odottamaan hänen kotiintuloaan. Tää oli hänen mielestään käsittämättömän epäkohteliasta. Hänelle oli siis kyllä ruoka odottamassa, paikka katettuna jne.
Ap
Olen asunut Ranskassa 15 vuotta ja ollut samoin 15 vuotta naimisissa ranskalaisen puolisoni kanssa. Hänelle on samalla tavalla katastrofi, jos emme syö illalla yhtä aikaa. Minulla on kerran viikossa töiden jälkeen vesijumppa, josta palaan kotiin n. klo 20.45. Puolisoni odottaa joka kerta, että tulen kotiin ja syö sitten vasta yhdessä minun kanssani, vaikka olen sanonut, ettei minua haittaa vaikka hän söisi jo aikaisemmin. Mutta ei, hän odottaa aina nälkäisenä ja valittaa sitten, että syömme niin myöhään. Kun olen kysynyt, miksei hän voi syödä etukäteen, hän sanoo aina, että perheen kuuluu syödä yhdessä samaan aikaan. Tämä on tätä ranskisten itsepäisyyttä ja perinteiden noudattamista, mihin ei mikään järkipuhe auta.
Vierailija kirjoitti:
oon itse tuntenut läheisesti yhden perheen joka myös hyödynsi (luuli voivansa hyöddyntää) tuota vaihtarisysteemiä. En ala avautumaan, mutta hommalle tuli nopea loppu, kun yksi vaihtari ei istunut heidän tavoitteisiinsa, siitä mitä he luulivat olevan tulossa. Tarkoitus on nimenomaan näyttää nuorille, eri kulttuureista tuleville lapsille , (osa köyhille lapsille jopa) elämää muissa kulttureissa. He luulivat voivansa itse saada sitä kautta erinäisiä palveluja omille lapsilleen, mutta meni mönkään. Olikin vääränvärinen vaihtari.
Öö, mitä palveluja vaihtari tuo omille lapsille?
Olen itse lähdössä tänä vuonna vaihto-oppilaaksi, ja kokemuksenne kuulostavat kauheilta! Harmi, että tuollaisia nuoria on edes päässyt vaihtoon... Muistakaa kuitenkin, että kaikki vaihtarit eivät varmasti ole samanlaisia ja suurin osa kokemuksista on kuitenkin positiivisia.
Olisiko teillä käytännön vinkkejä, miten vaihtarin kannattaa parhaiten lähteä sopeutumaan isäntäperheen elämään?
T: 16-vuotias
Ihmettelen, että ap:n vaihtari vaatimattomista oloista ja murjusta kotoisin tms. Mulla ollut käsitys, että vaihtariksi lähtijät aina varakkaista perheistä. Eikös vaihtarivuoden kustannukset oo melkoiset? Miten joku köyhä voi ees vaihtariks lähteä tai ottaa vaihtarin kotiinsa?! Ne vaihtarit, joita itse tiedän, ovat olleet lääkäri-ym. hyvin toimeentulevista perheistä. Vai onko nää mun tapaukset olleet sattumaa :)?
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, että ap:n vaihtari vaatimattomista oloista ja murjusta kotoisin tms. Mulla ollut käsitys, että vaihtariksi lähtijät aina varakkaista perheistä. Eikös vaihtarivuoden kustannukset oo melkoiset? Miten joku köyhä voi ees vaihtariks lähteä tai ottaa vaihtarin kotiinsa?! Ne vaihtarit, joita itse tiedän, ovat olleet lääkäri-ym. hyvin toimeentulevista perheistä. Vai onko nää mun tapaukset olleet sattumaa :)?
Järjestöt myöntää apurahoja näille köyhistä oloista tuleville. Siis kustantavat myös rutiinisti sen vaihtovuoden aina jollekulle köyhemmällekin. Yleensä tietenkin suurin osa keskiluokkaisista tai jotkut jopa jopa superrikkaista perheistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, että ap:n vaihtari vaatimattomista oloista ja murjusta kotoisin tms. Mulla ollut käsitys, että vaihtariksi lähtijät aina varakkaista perheistä. Eikös vaihtarivuoden kustannukset oo melkoiset? Miten joku köyhä voi ees vaihtariks lähteä tai ottaa vaihtarin kotiinsa?! Ne vaihtarit, joita itse tiedän, ovat olleet lääkäri-ym. hyvin toimeentulevista perheistä. Vai onko nää mun tapaukset olleet sattumaa :)?
Järjestöt myöntää apurahoja näille köyhistä oloista tuleville. Siis kustantavat myös rutiinisti sen vaihtovuoden aina jollekulle köyhemmällekin. Yleensä tietenkin suurin osa keskiluokkaisista tai jotkut jopa jopa superrikkaista perheistä.
Uutta tietoa mulle noi apurahat. Meneekö se myös toisinpäin, että suomalainenkin köyhä vois päästä vaihtariks?
Heitä ulos, äkkiä sille teinille joku paikka löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lähdössä tänä vuonna vaihto-oppilaaksi, ja kokemuksenne kuulostavat kauheilta! Harmi, että tuollaisia nuoria on edes päässyt vaihtoon... Muistakaa kuitenkin, että kaikki vaihtarit eivät varmasti ole samanlaisia ja suurin osa kokemuksista on kuitenkin positiivisia.
Olisiko teillä käytännön vinkkejä, miten vaihtarin kannattaa parhaiten lähteä sopeutumaan isäntäperheen elämään?
T: 16-vuotias
Sinun pitää olla kaikin puolin tasapainoinen ja asiasi kunnossa ennen kuin lähdet. Vaihtoon ei voi lähteä pakoon mitään eikä ongelmakapsäkin kanssa. Ongelmat räjähtää muuten siellä.
Vaihtovuosi on henkisesti vuoristorata, joten sinulla pitää olla eväitä selvitä siitä. Vuoristoradalla on huippuhetkiä, mutta vääjäämättä myös huonoja hetkiä.
Siellä uudessa maassa uusien ihmisten kanssa uudessa koulussa ja uudessa kodissa on asioita, jotka tuntuu omituisilta ja joita et ymmärrä. Sopeudu siihen. Laske vaikka kymmeneen, jos kiukuttaa ja turhauttaa, kun et hahmota.
Se isäntäperhe on sinun rock. Hyväksy se. He kantaa ja kannattelee sinua, joten yritä olla myös heidän kanssaan pitkämielinen. Ja vaikka olet nuori, muista että heillekin se vuosi on raskas, koska sinä lisäät työmäärää siellä kotona ja juurikin se host mom on lujilla yrittäessään saada koko paletin pelaamaan.
Muista että hän ei voi aina huomioida sinua ensin, vaan asiat tehdään tärkeys-, kiireellisyysjärjestyksessä ja mahdollisimman monen ihmisen etu huomioiden.
Jos tulee epäselvyyksiä jne selvitä ne asiallisesti. Älä heti riitele äläkä ala ensimmåiseksi setviä sitä asiaa kaikkien muiden kuin asianomaisten kanssa. Kyse kun voi olla loppujen lopuksi jostain älyttömästä väärinymmärryksestä. Älä vie sinne Uutta Suomea ja vaadi heitä muuttumaan suomalaisiksi.
Uskokaa nyt jo, että tämä aloitus on provo. Ap lisäilee koko ajan asioita juttuunsa. Miten paljon negatiivisuutta saakaan mahtumaan tuohon vajaaseen viikkoon, jonka vaihtari oli heillä! :D.
Varmasti ihan aitojakin negatiivisia kokemuksia on, samoin positiivisia. Ei nyt kuitenkaan viitsitä yhden provon perusteella lytätä kaikkia vaihto-oppilaita aivan täysin.
Ohiksena. Mun poika on muutaman vuonna käynyt erässä kansainvälisessä, mutta eurooppalaisessa opiskelijatapahtumassa, vaihtuva paikka vuosittain, kilpailu. Suomalaiset, ruotsalaiset, hollantilaiset, saksalaiset jne, hengailee keskenään, mutta ranskalaiset on koko ajan omissa oloissaan. Ei ollut kuulemma lehtihaastattelija saanut ranskalaista voittajaporukkaa edes haastateltua, kun yliopisto-opiskelijoista ei ollut löytynyt ketään, joka olisi osannut englantia. Niinpä haastatteluun pääsivät sitten suomalaiset ja ruotsalaiset, jotka sijoittuivat mitalisijoille.
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena. Mun poika on muutaman vuonna käynyt erässä kansainvälisessä, mutta eurooppalaisessa opiskelijatapahtumassa, vaihtuva paikka vuosittain, kilpailu. Suomalaiset, ruotsalaiset, hollantilaiset, saksalaiset jne, hengailee keskenään, mutta ranskalaiset on koko ajan omissa oloissaan. Ei ollut kuulemma lehtihaastattelija saanut ranskalaista voittajaporukkaa edes haastateltua, kun yliopisto-opiskelijoista ei ollut löytynyt ketään, joka olisi osannut englantia. Niinpä haastatteluun pääsivät sitten suomalaiset ja ruotsalaiset, jotka sijoittuivat mitalisijoille.
He varmaan pelkää sitä englannin puhumista, kun englantia opiskellaan koulussa vain kirjallisesti. Hävettää avata suu. Ja samalla kuitenkin vielä vähän sellainen ”tulen suurvallasta” -mentaliteetti ilmassa. Siskoni on naimisissa kanadanranskalaisen kanssa ja hän nauroi, ettei hänelle edes puhuttu Pariisissa, kun hän ei osannut ”kunnollista ranskaa”.
Vierailija kirjoitti:
He varmaan pelkää sitä englannin puhumista, kun englantia opiskellaan koulussa vain kirjallisesti. Hävettää avata suu...
Jep, sitä paitsi ranskalaisten puhutusta englannista, silloinkin kun he englantia osaavat, tunkee yleensä läpi hyvin voimakas aksentti. Olen itse asunut vuosia eri maissa (en Ranskassa) ja tavannut melko paljon nimenomaan ulkomailla asuvia ranskalaisia. Silloin tällöin on sattunut niin, että jossakin pöytäseurueessa minulta on jäänyt täysin huomaamatta, että joku ranskalainen on vaihtanut kielensä englanniksi, jotta hän voisi viritellä keskustelua minun kanssani (en osaa ranskaa). Tiedän, että moni ranskalainen todella häpeää huonoa kielitaitoaan ja paksua aksenttiaan.
Siis olette saaneet ongelmaisen nuoren kotiimme, selvähän tuo. Vika ei ollut teissä. Järjestöhän tuossa on muokannut eniten, kun päästää tällaisia tapauksia läpi. Nuori oli varmasti kammottava kokemus teille, mutta selvästi ei lähtökohdat olleet hänellä itsellään kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He varmaan pelkää sitä englannin puhumista, kun englantia opiskellaan koulussa vain kirjallisesti. Hävettää avata suu...
Jep, sitä paitsi ranskalaisten puhutusta englannista, silloinkin kun he englantia osaavat, tunkee yleensä läpi hyvin voimakas aksentti. Olen itse asunut vuosia eri maissa (en Ranskassa) ja tavannut melko paljon nimenomaan ulkomailla asuvia ranskalaisia. Silloin tällöin on sattunut niin, että jossakin pöytäseurueessa minulta on jäänyt täysin huomaamatta, että joku ranskalainen on vaihtanut kielensä englanniksi, jotta hän voisi viritellä keskustelua minun kanssani (en osaa ranskaa). Tiedän, että moni ranskalainen todella häpeää huonoa kielitaitoaan ja paksua aksenttiaan.
Me oltiin Ranskassa viime kesä ja se mikä oli ihanaa, oli se että tosi moni oikein kiitteli, kun yritin puhua ranskaa. Selviän arkikeskusteluista, luen ihan sujuvasti, mutta oma ääntäminen on ruosteessa, koska missä,täällä nyt puhuisi ranskaa?
Pariisissa samalla kielitaidolla sain ihan pelkkää nyrpistelyä ja naureskelua.
Vähän ohi aiheen, mutta ei onneksi kovin paljon... ;) En lakkaa ihmettelemästä, kuinka voimakkaasti erilaiset kulttuuriset stereotypiat edelleen meitä ohjailevat tyyliin (kaikki) kiinalaiset, thaimaalaiset, ruotsalaiset, ranskalaiset sitä tai tätä. Ei se näin mene. Se on toki totta, että jokainen meistä kasvaa sisälle johonkin kulttuuriin ja sen ominaispiirteisiin, joita sitten pitää "luonnollisena tapana olla olemassa". Jokainen oman kulttuurinsa edustaja on kuitenkin erilainen kuin kaikki muut sen kulttuurin edustajat, koska kenenkään ympäristötekijät eivät ole koskaan prikulleen samat. Yksilötasolla ei siis ole olemassa mitään (kaikki) kiinalaiset, thaimaalaiset, ruotsalaiset, ranskalaiset sitä tai tätä.