Tuliko luokkakavereistanne tai lapsuudenystävistänne jotain mitä ette olisi heistä ikinä uskoneet?

Yllättävän monesta tuli amis elämäm koululainen. Itse olen niitä harvoja maistereita.

Peruskouluaikainen kaveri muuttui äidinsä kopioksi, vaikka koko lapsuuden ja nuoruuden valitti tästä ja tämän käytöksestä. :D

Railakasta teinielämää kannabis- ja miesseikkailuineen viettäneestä tuli lastenhoitaja ja pullantuoksuinen perheenäiti.

Lapsuuden kaverista tuli tietokirjailija. Oli ensin  20 vuotta matalapalkkaisessa työssä ja lähti sitten yliopistoon opiskelemaan tohtoriksi asti. Nyt on menestyvä kirjailija ja tutkija.

Varmaan minä itse. Olin yläasteella aivan p*** koulussa ja pääsin hädin tuskin aineista läpi, jätin lukion kesken ja menin baariin töihin -> nyt opiskelen hammaslääkäriksi :)

Eniten yllätti se, että koulun suosituimmat ja sosiaalisesti lahjakkaimmat eivät olekaan työelämän menestyjiä. Moni heistä ei ole myöskään perheellinen, vaan edelleen lähes 40-vuotiaina pyörivät kaiket viikonloput harrastusten parissa isolla kaveriporukalla. Ihan ok ja heille sopiva tuollainen rento elämänpolku toki, mutta jos joku olisi lukiossa kertonut että itse menestyn ja edistän elämääni paremmin, niin en olisi uskonut :D

Vierailija kirjoitti:

Varmaan minä itse. Olin yläasteella aivan p*** koulussa ja pääsin hädin tuskin aineista läpi, jätin lukion kesken ja menin baariin töihin -> nyt opiskelen hammaslääkäriksi :)

Tätä en usko. Kerrotko miten yhtäkkiä "päädyitkin" lääketieteelliseen tiedekuntaan?

Erittäin lahjakas, sosiaalinen ja naisten suosima luokkakaveri päätyi ns. suorittavan portaan duuniin. Ei jaksanut keskittyä opintoihin. :(

Minä itse ainakin, railakas teiniaika, kaikki opinnot kesken, lapsia eri miehille ja paska matalapalkkatyö.

Sitten ryhdistäytyminen, opiskelut loppuun ja vielä lisääkin ja kas, uusi ihminen on syntynyt.

Vaati kyllä jonkun verran terapiaakin.

Hammadlääkikseen ei noin vaan mennä Suomessa. Missä suoritit fykebi?? Pitkän matematiikan joitain kurssia on hyvä käydä. Tietenkin ekalla yrityksellä pääsit.

Ap vielä muistaa toisen tapauksen. Naapurin tytöstä tuli lääkäri ja itse asiassa tuli tällä palstalla vastaan, kehuttiin! Ei ollut mainittu sukunimeä, mutta työpaikka ja siitä tunnistin, kun siellä kylillä olin kuullut että on ko paikassa. Oli kyllä ollut hyvä koulussa, mutta en tiennyt sitä kun oli vähän nuorempi ja selvisi vasta kun ylioppilaaksi pääsi, että hyvin meni. Perheolosuhteet sellaiset, että moni muu ei pärjäisi samalla tavalla. En sano nimeä.

Koulukiusaajasta tuli lähihoitaja. Luokan älykköpojasta tuli yllättäen vartija. Bilehiletytöstä tuli perheenäiti, joka on perheelleen tosi omistautunut. Muita yllättäviä kohtaloita ei tule mieleen.

Kaveriporukastani muut kävivät lukion jälkeen amiksen, jotenkin kummallista että samat lähtökohdat mutta olin ainoa joka ponnisti pidemmälle

Yks pahin tietämäni koulukiusaaja opiskelee sosionomiksi. Tuntuu vähän väärältä.

Kun aloitin opiskelut, oli uusien opiskelijoiden perehdytysryhmässä eräs täysin puhumaton kaveri. Ei ottanut mitään kontaktia meihin muihin. Kun menin joku viikko opintojen alkamisesta samaan ruokalan pöytään, tämä jopa pakeni paikalta! Ei ainakaan 1. vuoden aikana puhunut kenenkään kanssa. Yllättäen tämä sama heppu pääsi joku vuosi myöhemmin oppilaskunnan vaaleissa läpi ja vielä myöhemmin kaupunginvaltuustoon!

Luonnevammainen koulukiusaajani ammattiopettaja poikani koulussa.

Olen hiukan varpaillani sen varalta, että hän antaa lapselleni opetustunteja. Haluaisin uskoa hyvää, mutta tiedän että hän on edelleen idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Kaveriporukastani muut kävivät lukion jälkeen amiksen, jotenkin kummallista että samat lähtökohdat mutta olin ainoa joka ponnisti pidemmälle

Yks pahin tietämäni koulukiusaaja opiskelee sosionomiksi. Tuntuu vähän väärältä.

Ap:n luokalta eräästä kiusaamiseen taipuvaisesta tytöstä on tullut eritysopettaja. Hänen kiusaamisensa kohteita olivat nimenomaan luokan fyysisesti vammainen tyttö ja luokan ylipainoinen tyttö. Oli erittäin liikunnallinen ja näitä kiusasi siksi, kun eivät pärjänneet liikunnassa. Tuon kuulinkin vasta kun toinen luokallani ollut tyttö (tietysti nainen nykyään), jota satunnaisesti kotipaikkakunnalla näen, oli tavannut tämän jossain erityisopettajien koulutuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden kaverista tuli tietokirjailija. Oli ensin  20 vuotta matalapalkkaisessa työssä ja lähti sitten yliopistoon opiskelemaan tohtoriksi asti. Nyt on menestyvä kirjailija ja tutkija.

T. Keskisarja?

Varmaan minä itse, olin kouluaikoina ruma ja syrjitty, kaunistuin sitten vanhempana eikä kukaan vanhoista luokkakavereista meinannut enää tunnistaa. Ihmettelivät miten minusta tuli kauniimpi kuin niistä kauniista ja suosituista luokkamme tytöistä.

Ei oikeastaan. Koulussa pärjänneet hankkivat ammatin ja pärjäävät työelämässä (niin eri tason työntekijöinä, yrittäjinä kuin tutkijoina riippuen tutkinnoista). Pahimmat sählärit sitten olleet hanttihommissa peruskoulupohjalta tai hyvin pitkään kotona lasten kanssa tai työttömänä. Hassua että moni ajattelee ulospäinsuuntautumisen ennustavan hyvää menestymistä elämässä.

Koulun pahimmasta kiusaajasta, joka otti melkein kenet tahansa hampaisiinsa, odotin tulevan mielenterveyshäiriöinen ja alkoholisoitunut yh-äiti jonnekin kerrostalolähiöön. Tulikin ihan menestynyt Kokoomuslainen.