Tuliko luokkakavereistanne tai lapsuudenystävistänne jotain mitä ette olisi heistä ikinä uskoneet?

Herkkä runopoika joka haaveili kirjailijan urasta rupesi ryyppäämään ja heitti hynttyyt yhteen tarkkistytön kanssa. Heille syntyi pari lastakin, ja viimeisen kymmenisen vuotta ollaan vedetty on-off-rallia.

Tyttö, joka teininä aina puhui ulkomailla muuttamisesta ja matkustelusta jämähti ensimmäisen poikaystävän kanssa kotileikkiä viettämään.

Bimbopimu jonka puheenaiheet vaihtelivat poikien, merkkivaatteiden ja meikkien välillä meni yliopistoon ja opiskeli itsensä sosiaalialalle. Hän on myös lakannut shoppaamasta, pukeutuu vain Suomessa tuotettuihin vaatteisiin, elää minimalistisesti jne.

Minä olen varmaan ihmetyksen aihe yläasteen muutamalle opettajalle: käytin värikkäitä vaatteita (pienellä paikkakunnalla 90-luvulla olisi pitänyt verhoutua harmaaseen ja hävetä), värjäsin tukkaani eikä tukkani ollut peruspolkka, mikä kaikilla "kunnon" tytöillä. Osa arvosanoistani oli kiitettäviä, mutta koska ulkonäköni oli ärsyttävä vanhapiikaopettajien mielestä, minut leimattiin huonoksi. Opiskelin kuitenkin itselleni korkeakoulututkinnon. Tätä on jokunenkin opettaja ihan ääneen ihmetellyt äidilleni päin näköä. Että se teidän tyttö, vaikka se oli niin sellainen.

Mutta niinhän minäkin arvostelen muita, tuntematta oikeastaan. <3

Ap voisi vielä kertoa, että nykyisen esimieheni entinen luokkakaveri on hammaslääkärini ja erittäin pidetty. Hän itse tätä minulle suositteli, mutta sanoi ettei itse käy hänellä kun tuntuu oudolta, mutta muut pitävät hyvänä. Hän sanoo, että jotenkin sitä on vaikea uskoa kun on kuulemma ollut koulussa aika ujo.

Älykäs, kunnianhimoinen ja koulussa erinomaisesti menestynyt luokkakaveri on nyt sairauseläkkeellä ja usein psykiatrisessa sairaalassa. Surullista etenkin siksi koska hänellä oli selkeät suunnitelmat tulevaisuuteen ja vielä kykyä toteuttaa ne. En heti tunnistanut kun pitkästä aikaa tavattiin, luokan ilopilleristä ja pärjäävästä tytöstä on tullut arka ja surullinen nainen. Toivoisin että vielä jonakin päivänä hän saisi itsensä kuntoon ja pääsisi toteuttamaan unelmiaan.

Yksi yläaste- ja lukioaikoina poissaolotilastoja johtanut tyttö, joka hädin tuskin pääsi kurssit läpi. Koulunkäynti ei maistunut ja hommasi lapsenkin lukioikäisenä. Yllättäen on hyvässä työpaikassa ja tuplamaisteri. Ja yhä vielä saman miehen kanssa.

Suosittu, kaunis, rikkaan perheen tytär: assari huonolla palkalla.

Suosittu, hyvän ja koulutetun perheen komea poika: edelleen pikkupaikkakunnalla. Viina maistuu, lapsi jonkun naisen kanssa, eivät ole yhdessä. Perusti metallifirman, mutta ei silläkään hyvin mene.

Valtaosa kuitenkin elelee odotetusti. Kunnanjohtajan poika on vakuutusyhtiössä, lääkärin tyttö matemaatikkona, papin tytär tekee taidetta ja on saanut hyvin nimeä. Vilkas yrittäjäperheen tyttö matkustelee mitä ihmeellisimmissä maailmankolkissa jne. Sitten ne huonompien perheiden lapset duunarina samalla pikkupaikkakunnalla. Kaksi mt-perheen lasta suljetulla (toinen ainakin oli älykäs ja taiteellinen).

Yksi kiusaaja on opettaja. Vähän järkyttää, tulee syrjimään varmasti heikoimpia oppilaita.

Yksi hiljainen kympintyttö ajeli päänsä ja jätti lukion kesken. On nykyään lesbouttaan korostava kokki.

Taiteellisesti lahjakkaasta , upean lauluäänen omanneesta tytöstä tuli lähihoitaja. Pääsi taidelukioon, mutta jätti sen kesken ja alkoi opiskella lähäriksi.

Papin ujo , tukeva tytär on nykyään hoikka instakaunotar jolla satoja seuraajia.

Fiksu nörttipoika päätyi myyjäksi rautakauppaan. Ja minusta , jota kaikki pitivät lesbona tuli onnellinen vaimo komealle miehelle.

Kuulin, että luokan ujoin ja hiljaisin tyttö, jonka puhetta ei meinannut edes kuulla, opettaa nykyään aikuisopistossa. Itse olin melkoinen menomimmi nuorena, mutta en ikinä rohkenisi puhua ison porukan edessä.

Vierailija kirjoitti:

Koulun kovimmasta kiusaajaporukasta tuli yllättäen yksi ensihoitaja, yksi lääkäri ja yksi opettaja (joka vielä vetää tukioppilastoimintaa). Jotenkin odotin, että heistä olisi tullut jotain juristeja, toimitusjohtajia tms. joiden arvot enemmän materiassa kuin ihmisten hyvinvoinnissa.

No ei ensihoitaja ja lääkäri teekään sellaista kovin ihmisläheistä hoivatyötä. Hyvin tekninenhän heidän työnkuvansa on verrattuna vaikkapa johonkin vanhustenhoitajaan.

Minusta on hassua, että aina ihmetellään sitä, että joku yläasteen koulukiusaaja opiskelee sosionomiksi tai opettajaksi. HALOO! Ihmisellä on oikeus ja mahdollisuus muuttua. Vai oletteko te ihan samanlaisia kuin yläasteella? Ja vaikka olisittekin, niin ei se tarkoita, että kaikkien muidenkin täytyy olla.

Olin yläasteella varmaan melkoisessa (kyseenalaisessa) maineessa, sillä aloitin kartsalla käymisen, kännäämiset ja poikien kanssa pelehtimiset aikaisemmin kuin muut luokkatoverini. Pukeuduin shokeeraavasti ja vahvat mustat kajalit reunustivat silmiäni. Minut huomattiin ja olin siitä huomiosta vain mielissäni.

Koulumenestykseni pysyi hyvänä koko bilehilekauden, joten menin lukioon. Valmistuin insinööriksi ja olen tehnyt pitkän työuran yliopistolla. Nykyään viihdyn vain kotona perheeni parissa.

Hiukan ehkä ohi aiheen, mutta itselläni on hauska kokemus lukion opettajistani. Olin aika lailla kympin oppilas, yo-kirjoituksetkin sujuivat huipusti. Opettajat ylistivät minua kilpaa ja selkääntaputtelijoita riitti. Pääsin suoraan lukiosta yliopistoon opiskelemaan. Etsin itselleni heti ilta- ja viikonlopputyöpaikan vaatekaupasta, jotta en joutuisi ottamaan opintolainaa. Vaatemyyjänä työskentely oli ihanaa vastapainoa opiskelulle. Eräänä päivänä vaatekauppaan sattui ostoksille kaksi vanhaa lukio-opettajaani. Nämä sitten automaattisesti kuvittelivat että olin lukiosta päästyäni päätynyt ”vain” myyjäksi vaateliikkeeseen. Voi sitä taivastelun ja kauhistelun määrää siitä miten minun lahjakkuuteni menee hukkaan ja miten pettyneitä he ovat! Opettajien käytös oli niin typerää ja asiatonta, että en kiusallanikaan korjannut asiaa vaan annoin opettajien lähteä kaupasta päätään pyöritellen. Valmistuin myöhemmin juristiksi ja olen ihan tyytyväinen uraani, kaiken lisäksi se kokemus vaatekaupan myyjänä olemisesta on ollut urallani pelkkää plussaa. Monet työnantajat ovat suoraan sanoneet arvostavansa työnhakijoita jotka ovat valmiita tekemään myös ns rutiinitöitä.

En tiedä, mitä eräälle luokallani olleelle oppilaalle oikein tapahtui koulun loppumisen jälkeen, mutta koulussa hän oli vielä todella älykäs ja luokan paras oppilas. Itse asiassa hän oli varmasti koko koulun lahjakkaimpia oppilaita ja kuulin puhuttavan, että hän olisi älykkyystestien mukaan selvästi keskimääräistä lahjakkaampi, mutta kun viime vuonna peruskoulun loppumisesta tuli kuluneeksi 20 vuotta ja olin mukana järjestämässä luokkakokousta, niin olin ottamassa selvää luokallamme olleiden oppilaiden nykyisiä asuinpaikkoja, että heidät voidaan kutsua luokkakokoukseen. Silloin sain tietää, että tämä luokan lahjakkain oppilas asuu jonkinlaisessa kehitysvammaisten asuntolassa, käy päivätoimintapaikassa ja sain tietää, että hän on kehitysvammainen. En ymmärrä tätä koko juttua, kun koulussa hän oli keskimääräistä älykkäämpi ja nyt hän onkin keskivaikeasti kehitysvammainen.

Luultavasti minä! Tajusin vasta kotipaikkakunnaltani muutettuani, melkein parikymppisenä pahan oloni alkusyyn, ja hain sitten transsukupuolisuus-diagnoosin ja kävin hoidot läpi. En usko että luokkatoverini olisivat ihan äkkiä aavistaneet, että siitä hentoisesta tyttösestä kasvoikin parrakas, möreä-ääninen mies. Nyt olen kuitenkin viimein onnellinen.

Luokan menestyjästä, jolla oli puheittensa mukaan suhteita joka paikkaan ja hienoja tuttuja, tuli lopulta pitkäaikaistyötön maisteri ja vielä ns. kovalta alalta, ei mikään humanistipelle. Tilanne on ollut sama jo parikymmentä vuotta. Ainoa plussa on, että on samalla äitinsä omaishoitajana.

Vierailija kirjoitti:

Suosittu, kaunis, rikkaan perheen tytär: assari huonolla palkalla.

Suosittu, hyvän ja koulutetun perheen komea poika: edelleen pikkupaikkakunnalla. Viina maistuu, lapsi jonkun naisen kanssa, eivät ole yhdessä. Perusti metallifirman, mutta ei silläkään hyvin mene.

Valtaosa kuitenkin elelee odotetusti. Kunnanjohtajan poika on vakuutusyhtiössä, lääkärin tyttö matemaatikkona, papin tytär tekee taidetta ja on saanut hyvin nimeä. Vilkas yrittäjäperheen tyttö matkustelee mitä ihmeellisimmissä maailmankolkissa jne. Sitten ne huonompien perheiden lapset duunarina samalla pikkupaikkakunnalla. Kaksi mt-perheen lasta suljetulla (toinen ainakin oli älykäs ja taiteellinen).

Yksi kiusaaja on opettaja. Vähän järkyttää, tulee syrjimään varmasti heikoimpia oppilaita.

Yksi hiljainen kympintyttö ajeli päänsä ja jätti lukion kesken. On nykyään lesbouttaan korostava kokki.

Kertoi meilläkin opiskeluaikana eräs pienipalkkainen amanuenssi, että vanhemmillaan on pieni kuljetusyritys. Sitten myöhemmin selvisi, että firma on maan suurimpia ja amanuenssilta rahaa, ettei töitä tarvitsisi tehdä, mutta tekee ilmeisesti ajankulukseen.

Kiusaajastani tuli myyjä rautakauppaan. Koko yläasteen hän haukkui minua maalaiseksi ja oli itse niin ylempää ihmistä kun asui kylän kaupan ja pikavuoropysäkin vieressä :D Tiedän hänen esimiehensä, joka vaatii paljon alaisiltaan ja suoraansanoen kyykyttää työntekijöitä pienestäkin. Pidän ajatuksesta että kiusaajani on jonkun tossun alla eikä ilmeisesti saa vaihdettua työpaikkaansa helposti, koska menetti entisen työnsä ja rahat on kiinni talossa.

Ihme juttu ov. kirjoitti:

En tiedä, mitä eräälle luokallani olleelle oppilaalle oikein tapahtui koulun loppumisen jälkeen, mutta koulussa hän oli vielä todella älykäs ja luokan paras oppilas. Itse asiassa hän oli varmasti koko koulun lahjakkaimpia oppilaita ja kuulin puhuttavan, että hän olisi älykkyystestien mukaan selvästi keskimääräistä lahjakkaampi, mutta kun viime vuonna peruskoulun loppumisesta tuli kuluneeksi 20 vuotta ja olin mukana järjestämässä luokkakokousta, niin olin ottamassa selvää luokallamme olleiden oppilaiden nykyisiä asuinpaikkoja, että heidät voidaan kutsua luokkakokoukseen. Silloin sain tietää, että tämä luokan lahjakkain oppilas asuu jonkinlaisessa kehitysvammaisten asuntolassa, käy päivätoimintapaikassa ja sain tietää, että hän on kehitysvammainen. En ymmärrä tätä koko juttua, kun koulussa hän oli keskimääräistä älykkäämpi ja nyt hän onkin keskivaikeasti kehitysvammainen.

Aivovamma onnettomuuden tai väkivallan seurauksena?

Lukion luokkakavereista ei kuulu mitään hämmästyttävää, mutta en hämmästy ihan niin vähästä kuin moni tässä ketjussa! Peruskouluajoilta en läheskään kaikkia tiedä, mutta myönnän hämmästyneeni siitä, että eräs juntilta vaikuttanut koulukiusaaja oli jossain vaiheessa päätynyt entisöimään kirkkotaidetta.

Lukioaikainen luokkakaveri jota pidettiin jakorasiana on professori. 70-luvulla oli Ravintola Fennian mainoksissa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hassua, että aina ihmetellään sitä, että joku yläasteen koulukiusaaja opiskelee sosionomiksi tai opettajaksi. HALOO! Ihmisellä on oikeus ja mahdollisuus muuttua. Vai oletteko te ihan samanlaisia kuin yläasteella? Ja vaikka olisittekin, niin ei se tarkoita, että kaikkien muidenkin täytyy olla.

Tuon teki mieli itsekin sanoa, että täällä arvostellaan ihmisiä omista mielikuvista ja ennakkoluuloista käsin. Ei kukaan minustakaan tiennyt kaikkea, en edes halunnut sitä.